Persut haluavat ehdottomasti hallitukseen, eikä kynnyskysymyksiä Soinin mukaan ole. Eri asia on sitten vaalikauden sujuminen, eli pysyykö persujen eduskuntaryhmä kasassa, kun tulee vaikeampia kysymyksiä.
Talousasioissa voi tulla haasteita. Persuissa kun on sekä oikeistolaisen että vasemmistolaisen talouspolitiikan kannattajia. Tosin Soini itse on enemmän sinne vasemmalle päin kallellaan, joten ehkä asiat neuvotellaan hallituksessa (joka muuten on enemmän oikeistolainen) sopivalle tolalle.
Mun on mahdotonta nähdä, että persut menisi samaan hallitukseen RKP:n kanssa. Se olisi demokratian kannalta ihan karsea juttu. Persut joutuu antamaan periksi euroasioissa ja vastapainoksi heidän on saatava omia toiveitaankin läpi. Jos persut alkaa pakkoruotsittaa, niin sillä puolueella ei ole mitään toivoa kerätä tulevaisuudessa yli 10 % äänisaalista missään vaaleissa. Aika paljon on odotuksia ladattu, että niiden kautta saisi edes hieman muutosta.
Ilmeisesti monet persut unelmoivat, että nyt korjataan maailma kerralla. Väittäisin kuitenkin, että kokoomuksen ja demarien edustajista valtaosa ei olisi poistamassa pakkoruotsia, joten hallitusohjelmassa se olisi vaikea saada läpi RKP:n hallituksessa olosta riippumatta. Minusta ei voida puhua "pakkoruotsittamisesta", jos nykyinen tilanne pidetään ennallaan.
Varmasti tuollaisiakin on, mutta ei pakkoruotsin poisto yksittäisenä tekona mikään "maailman kerralla korjaus ole". Päinvastoin, näen sen yhtenä toteuttamiskelpoisena persujen vaikutusmahdollisuutena. Eurolinja taas on sellainen, mikä ei tule toteutumaan. Joissain asioissa taivutaan muiden tahtoon ja toisissa taivutetaan muut omaan tahtoon. Millä persut oikeuttaa olemassaolonsa ja kansalta saadun valtakirjan, jos he eivät muuta mitään? Soini on jo osoittanut, että ajattelee puolueen etua pitkässä juoksussa. Vuonna 2011 tehty ratkaisu kantoi hedelmää nyt ja hallituksessa tehdyt ratkaisut kantaa hedelmää 2019 jne.
Samoilla linjoilla. Vaikka vaurauden tasausta moni Suomessaki vastustaakin ja monet hyvätuloiset/rikkaat valittavat korkeaa verotusta, se on kuitenkin paras keino taata sellainen asia kuin yhteiskuntarauha. Esimerkki: Jos Suomen verotus tuntuu kohtuuttomalta, voit muuttaa johonkin "banaanivaltioon" pienen verotuksen toivossa, mutta varaudu samalla palkkaamaan henkivartijakaarti läheistesi turvaksi ja pumppaamaan paikallisisille virkamiehille lahjusrahaa, että perusasiat sujuvat = ei ihan halpaa loppupelissä sekään.
Aihetta sivuttiin (muiltakin osin ihan mielenkiintoisessa) dokkarissa: BBC: The Super-Rich and Us. Eräätkin miljardöörit siinä kauhistelivat jo nykytilannetta, mutta etenkin tulevaisuutta. He itsekin toteavat, että tuloerojen kasvaminen ei voi jatkua, ja että talouspolitiikka on ollut pahasti virheellistä vuosikymmenten ajan. Tuloerojen tietoisen kasvattamisen taustalla (Britanniassa) ollut "trickle down" -teoria ei oikein näytä toimivan.
Tutkimusten mukaan kansan onnellisuus on korkeampi korkean verotuksen maissa. Mitä enemmän ymmärtää makrotaloutta ja sosiaalipolitiikkaa, sitä paremmin ymmärtää miksi näin on. Ihmisten pitäisi oikeasti kysyä itseltään, haluavat olla onnellisia vai rikkaita. Onnellisen ihmisen ei tarvitse onneksi olla rikas, kunhan nyt ei ole erityisen köyhäkään. Raha tuo lähinnä turvaa. Iso lottovoitto turvaa loppuelämän taloudellisessa mielessä, mutta ei se ketään lopulta niin onnelliseksi tee mitä kuvitellaan. Taloudellista turvaa voi generoida yhteiskunnassa myös sosiaalipolitiikan keinoin. Onneksi, sillä ihan kaikkihan eivät saa 7 oikein lotossa. Tämä tarkoittaa tietysti verojen keräämistä. Rahaa "törsätessä" tunnetaan hetkellistä mielihyvää ja siinä se. Kapitalismissa korostetaan mielihyvää onnellisuudeksi puettua, koska mielihyvää voi myydä. Onnellisuutta ei. Jämähtäminen mielihyvän "kuluttamiseen" saa ihmiset unohtamaan, mitä se oikea onnellisuus on ja muutenkin vaikean onnellisuuden tavoittaminen on yhä vaikeampaa. Slavoj iek kritisoi kapitalismia siitä, että se suorastaan pakottaa ihmiset jatkuviin nautintoihin se sijaan, että ihmisillä olisi mahdollisuus vapaisiin valintoihin. Tässä suhteessa kapitalistiset järjestelmät eivät ole lopulta sen "vapaampia" kuin kommunistisetkaan. Vapauden rajoitukset ovat vain erilaisia. Itse olemme hyvin sokeita vapauden puutteelle, koska olemme niihin tottuneet ja meidät on jopa aivopesty niitä kannattamaan. Valitettavasti tarvitaan filosofeja tuomaan asioita esiin. Vielä valitettavampaa on, ettei näitä filosofeja kuunnella.
Rikkaista kun puhutaan, niin pitäisi erottaa ne "tosirikkaat", joilla on 90% maailman omaisuudesta ja sitten nämä pelkästään hyvätuloiset joita Suomessakin on. Tasoittamalla jonkun 7000 euroa kuussa ansaitsevan tuloja 3000 euroa kuussa ansaitsevan kanssa ei ratkaise mitään. Pitäisi löytää keino saada tuloero kapenemaan superrikkaiden kansainvälisten pankkiirien ja keinottelijoiden sekä "peruskansan" välillä.
Toivon mukaan puhut bruttotuloista, sillä 3000 euroa käteen kuussa saava on kyllä jo kohtuullisen hyvätuloinen, ja pieni- ja keskituloisillehan tässä kai sitä tasoitusta pitäisi tulla. Yhtenä köyhyyden ja rikkauden mittarina toimii se, millä tavoin elämä jatkuu, kun palkkatulot loppuvat. Monelle pieni- ja keskituloiselle se voi tarkoittaa kaiken menettämistä tai velkakierteeseen jäämistä, sillä heille palkkatulo edustaa usein ainoaa tulonlähdettä. Kovapalkkaisilla/rikkailla ihmisillä tulonlähteet eivät yleensä lopu esimerkiksi työttömyyden koittaessa, sillä suurempi rahamäärä on mahdollistanut paitsi säästöt, niin myös omaisuuden (muu kuin oma koti ja siellä oleva materia) ja sijoituksien hankkimisen. Ei siinä paljon työttömyys haittaa, jos sijoituksista ja vaikkapa vuokraamastaan asunnosta juoksee rahaa tilille. Kovapalkkaisilla/rikkailla lienee usein myös sellaiset työsopimukset, että erorahat ja eläkkeet varmistavat mukavan elämän kuolinvuoteeseen saakka. Siinä missä "tosirikkaiden" pitäisi levittää vaurauttaan niiden auttamiseen, jotka sitä eniten kaipaavat (kyllä, se on hyvän ihmisen vastuu, piste!), niin kehittyneissä maissa pitäisi järkeistää palkkausta siten, että A) palkka kävelee käsi kädessä asiantuntemuksen tason, työn vaativuuden ja siitä kannettavan vastuun kanssa ilman radikaaleja "hyppäyksiä" ja B) työsuhde-eduista (työasunnot, työtautot, erorahat, eläkkeet jne.) tehtäisiin selkeä järjestelmä, joka kattaa kaiken siivoojasta johtajaan ja jossa edut kasvaisit A)-kohdan mukaisesti jälleen kerran ilman radikaaleja "hyppäyksiä". Näin tavallisen pulliaisen alat (vaikka nyt sitten opettajat) eivät kärsisi "kuumien" ja rahakkaiden alojen ikeen alla, eivätkä "herrat" pääsisi porealtaissaan antamaan toisilleen Mersuja, palkankorotuksia ja ylimitoitettuja erorahoja. Mitä tulee omaisuuteen (muu kuin koti, sen tontti ja siellä oleva materia) ja sijoituksiin tulee, niin kovempi progressiivinen verotus olisi hyvä ja reilu ratkaisu. Tämän allekirjoittaneen mallin myötä kovatuloiset voisivat edelleen jatkaa mukavan elämänsä viettämistä, mutta tilanne tasoittuisi hieman ja rahallisia ylilyöntejä ei olisi niin paljon. Valitettavasti tässä yhteiskunnassa tätä ei voida toteuttaa, koska päättäjät ovat niitä, jotka kokevat tällaisissa ne suurimmat tappiot. Mielummin sitten leikataan pois sellaisista asioista, joista eniten kärsivät pieni- ja keskituloiset. :hitme: Tällaisten asioiden takia on toisaalta ihan hyvä, että tulen edustamaan elämässäni korkeintaan keskituloisia: enpähän ainakaan ole tässä asiassa osa ongelmaa. Tarkoitus tässä ei ole syyllistää Plazan 3000-9000 euroa kuussa käteen saavia, joskin tietenkin toivon, että siellä ollaan kiitollisia taloudellisesta asemastaan ja omataan sen verran suhteellisuudentajua, että unohdetaan ne höpönlöpönitkemiset verotuksesta ja Suomen palkkojen tasosta oman navan näkökulmasta.
Siitä vaan lypsämään lehmä hengiltä kiristämällä progressiota: Mites sen joku viisas kärjisti: "Vaaleissa on kyse varastetun omaisuuden ennakkohuutokaupasta."
Niinno, minusta se on kiinni paljonko haluan tienata kuussa, eli paljonko myyn omaa vapaa-aikaa työnantajalle. Halutessani voisin tehdä 37,5h/vko työtunteja ja tienata bruttona n. 3k, mutta koska olen rahanahne kapitalisti, haluan myydä mahdollisimman paljon aikaani työnantajalle. En tiedä miksi minun pitäisi olla kiitollinen että olen poissa kotoa (=ei näe ystäviä eikä perhettä) ja teen niska limassa 12h päiviä. Kulutukseen se raha kuitenkin menee pääosin.
Lisänä vielä se, että mielestäni pitäisi palauttaa vanhanajan perheverotusmalli, jossa molempien puolisoiden tulot otetaan huomioon verotuksessa. Nykyjärjestelmä lyö aika pahasti päähän niitä perheitä joissa vain toisella puolisoista on kokopäivätyö.
Bruttoja tarkoitin. Ökyrikkaista oli youtubessakin melkoisen hyvä pätkä: https://www.youtube.com/watch?v=QPKKQnijnsM
Tuo graafi on periaatteessa Akavan veropropagandaa hyvätuloisten verotuksen "epäreiluudesta". Siinä on vain valtion ansiotulovero. Pienituloiset maksavat kunnallisveroa siinä missä hyvätuloiset, koska kyseessä on periaatteessa tasavero. Esim. minulla on sen verran pienet tulot, etten juuri valtionveroa maksa, mutta kyllä minulta ennakonpidätystä kunnallisveroon peritään muutama sata euroa kuussa. Koska kunnallisvero on luonteeltaan tasavero, pitää valtionveron olla rajusti progressiivinen, jotta kokonaisverotus olisi kohtuullisen progressiivinen. Ylimmissä tuloluokissa on sitten tyypillistä palkan nosto pääomatulon muodossa, joka vääristää progressiota pahasti yläpäässä. Näin ollen ylemmän keskiluokan verorasitus saadaan tällaisilla graafeilla näyttämään yksinkertaisten ihmisten silmissä karmealta.
Sanot itse, että voisit valita. Jos kerran raha on se, mitä haluat niin älä sitten valita pitkiä työpäiviä. Jos haluat enemmän vapaa-aikaa ja sosiaalista kanssakäymistä perheen kanssa niin silloin pitää hyväksyä pienemmät tulot. Kiitollinen voisit olla siitä, että voit valita. Monet eivät voi, vaan pakko ottaa se mitä annetaan, jos annetaan.
^^ Tuo graafi osoittaa hyvin että alle 35k vuodessa tienaavat eivät juuri maksa ansiotuloistaan valtiolle veroja. Sitten poliitikot kyllä lupaavat alentaa pienituloisten veroja? Miten? Nehän menee kaikki kunnalle? Tietysti voisivat ottaa kunnilta tehtäviä pois ja vastuita valtiolle, mutta suunta tuntuu olevan toiseen suuntaan. Tyhjiä lupauksia siis.
Vähennyksillä. Korotetaan esim. kunnallisverotuksesta vapaan ansion määrää. Politikkojen lupaukset ovat usein tyhjiä. Joko ne ovat mahdottomia käytännössä toteuttaa, tai sitten on mahdoton löytää poliittista konsensusta asian ajamiseen läpi. Politiikassa on usein lopputuloksena huono kompromissi, mutta minkäs teet kun kasvoja ei saa menettää. Kuka nyt on pienituloisten veroja laskemassa? Paavo Arhinmäki? Juuri oli vaalit ja oikeisto jyräsi vasemmiston kustannuksella niin että eipä taida pienituloisten verotus alentua kovin paljon tässä taloudellisessa tilanteessa. No, jää nähtäväksi millaisen koalition Sipilä saa kasattua.
En valita pitkiä työpäiviä vaan verotusta joka ei kannusta tekemään pitkiä työpäiviä. Silti on hölmöjä ketä tekee niitä, vaikka vain puolet palkasta jää käteen. Se on se joka kannustaa ihmisiä "veropakolaisiksi" maihin jossa verotus on kannustavampaa työn tekemiseen (tämä siis viittaus edellisen sivun keskusteluun johon tulin mukaan). Mutta tosiaan, ei niitä olisi pakko tehdä jos en haluaisi, joten tavallaan siis hyväksyn verotuksen. Ei, vaan sillon pitää hyväksyä se, että veroprosentti nousee huomattavasti. Ts. Jos uhraan vapaa-aikaani ja sosiaalisia suhteita Suomen talouden pyörittämiseen, siitä rangaistaan suuremman veroprosentin muodossa. Tällaisena aikana työtä pitäisi tehdä mahdollisimman paljon ja siitä hyötyy Suomi. Siihen pitäisi kannustaa -> suurempi osuus näppiin. Tuloluokasta huolimatta. 24 vuotta köyhyysrajan alapuolella eläneenä olen tehnyt itse valinnat jotka johtavat hyviin ansioihin. Toki koulutus on mahdollistanut sen, mutta en koe olevani velkaa Suomelle loppuelämääni jossa osa veroista menee julkisen sektorin suojatyöpaikkojen tekohengittämiseen ja turhan byrokratian pyörittämiseen. Samaan aikaan infra rappeutuu, julkinen terveydenhuolto on laadutonta, maanpuolustuksen/poliisien määrärahoja leikataan. Ja vaikka nyt puhun tässä itsestäni, puhun kuitenkin monien "veropakolaisten" puolesta.