True Detective (HBO, 2014-)

Melko odotetusti toinen kausi saanut paljon kritiikkiä, koska rima oli nostettu todella korkealle. Näyttelijäsuoritukset eivät ole yltäneet ensimmäisen kauden tasolle, eikä ensimmäisen kauden nerokasta toteutustapaa (vanhoja tapahtumia käydään läpi kuulusteluissa kahdesta eri perspektiivistä) ole tietenkään voitu enää käyttää, mutta on tässä toisessa kaudessa silti ollut paljon hyvää, ja ehkä jossain mielessä ollaan jopa ylitetty ensimmäisen kauden laaturimaa. Kuvaus ja kamerakulmien käyttö, sekä äänimaailma ovat edelleen mestarillisesti hallussa. Tietyt David Lynch -fibat eivät ole mielestäni liian tarkoitushakuisia, ja ehkä tämä Hollywood-scene ainoastaan korostaa niitä. Sen lisäksi tyylillisesti mennään mielestäni nyt erittäin lähellä Nicolas Winding Refnin paria uusinta elokuvaa (tätä fiilistä ei tullut ensimmäisen kauden aikana), joka ainakin minulle sopii enemmän kuin hyvin.

Voisiko toinen kausi sitten jossain mahdollisesti jopa ylittää ensimmäisen? No, tässä vaiheessa on vaikea vielä sanoa mihin juoni tästä kehittyy, mutta ensimmäisen kauden osalta juoni oli lopulta melko yksinkertainen sarjamurhaajajahti, kun taas tässä ainakin vielä rakennellaan hiukan laajempaa kokonaisuutta. Ja vaikka ensimmäinen kausi oli melko tiivis paketti, niin oli siinäkin ehkä joitain ns. täytetapahtumia/täytejaksoja (itse en esim. pitänyt hirvittävän relevanttina sitä visiittiä siellä vanhassa prätkäjengisoluttautumisroolissa), joten tarinallisesti tämä toinen kausi on kyllä vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin ensimmäinen.

Eilen tuli sattumalta katsottua tämän uusin jakso sekä yksi jakso Silta-sarjan ensimmäisen kauden uusintaa, ja jotenkin samaa sukua ovat nämä sarjat; varsinkin musiikin ja öisten ilmakuvien avulla molemmissa luodaan samantapaista tunnelmaa, joka toimii molemmissa upeasti.

 

Sen sijaan leikkauspuolella on ollut jotain hämminkiä, varsinkin Linin ohjaamissa kahdessa ekassa jaksossa. Yleisesti rytmi oli välillä vähän miten sattuu ja kohtausten sisälläkin oli jopa outoja klaffeja. Kolmosjaksossa homma alkoi olla paremmin hallussa (eri ohjaajakin kyllä), toki ei ole niin kiire myöskään enää alustaa kaikkia hahmoja ja kuvioitakaan.

Lost Highway ja Mulholland Drive, ehkä Blue Velvetkin ovat tulleet pari kertaa mieleen täälläkin. Varsinkin kolmosjakson aloitus ja ykkösjakson ajelu konkreettisesti Mulholland Drivellä kotkanaamio etupenkillä ja kuollut ukko takapenkillä hyvin losthighwaymaisen musiikin siivittämänä. Voisi kääntää kurssia vielä syvemmällekin tähän osastoon, nämä Lynch-kliseet kun ovat mielenkiintoisempia kuin tämän kauden muut kliseet.

Tällä kaudella kun ongelmana tuntuisi olevan todella kliseiset hahmot - pahimpana Rachel McAdamsin hapuilevasti tulkitsema koviskyttä - ja yhdentekevältä vaikuttava juoni. Aikaa on toki muuttaa meininki vielä ihan erilaiseksi, mutta kun viime kauteen on kuitenkin pakko verrata, niin siellä oltiin kolmosjakson lopussa jo aivan eri sfääreissä. Jotain ikävää on siis kirjoituspuolella tapahtunut kausien välissä. Vaughnin hahmo on kuitenkin ihan mielenkiintoinen ja on tämä silti yleisesti vieläkin keskivertoa parempi telkkarisarja, joten varmasti tulee katsottua loppuun asti.

 

Pizzolatto taisi kirjoittaa ykköskautta ainakin jonkun matkaa kirjana ennen kuin päätti tehdä siitä TV-sarjan, joten luultavasti huomattavasti pidempään mietitty ja huolellisemmin krjoitettu tarina löytyy sen taustalta. Olisiko kakkoskautta aloittanut kirjoittamaan sitten vasta ykkösen tultua ulos ja aikaa jäänyt melko lailla vähän lopputuloksen hiomiseen. Juoni varmasti tulee olemaan ihan hyvin kerrottu loppuun saakka ja käänteitä sun muuta löytyy mutta maailmaa ei rakenneta läheskään niin tehokkaasti kuin ensimmäisellä kaudella. Toki kaksi ilmiömäistä roolisuoritusta hyvin kirjoitetuista hahmoista tekee paljon mutta koko Carcosa-mytologia ja ääretön määrä historiaa kaiken takana loi aivan eritasoisen maailman. Nyt puuhaillaan melko lailla tutussa kaupunkiympäristössä perinteisten korruptiovyyhtien kanssa ja hahmojen taustoista löytyy rikosleffakliseitä oikean inhimillisen tarinan sijasta. Ainakaan Farrelin hahmo ei kiinnosta juurikaan, ainoastaan hahmon suunta (joka sekin on melko arvattavissa) antaa mielenkiintoa. McAdams ja Kitsch saivat sentään aavistuksen vähemmän kliseiset hahmot, vaikka kyllä niistäkin saisi enemmän repiä irti.

 

no nuo hahmot on kyllä ihan äärikliseisiä ainakin tällä hetkellä (nyky elokuvan ja tv:n tarjontaan verrattuna)
yritin olla odottamatta mitään, mutta kuten edelläkin on mainittu, niin eipä tämä vielä ole kovin edukseen erottunut
hyvistä poliisidraamasarjoista. esim Silta, The Fall ja The Killing vie tätä ihan 100-0 kiinnostavuudessaan

laittaisin syytä sivuosien näyttelijöiden piikkiin, ovat kumminkin suurimmassa
roolissa homman uskottavasti kasaan vetämisessä. kaikki ovat niin jäykkiä ja yliyrittäviä.

arvuuttelua:

Spoiler

Farrel - badcop joka uhraa itsensä lopuksi
McAdams - selvittää välinsä isänsä kanssa jonkun tragedian läpi (siskolle käy jotain koska tekee pornoa hyi hyi)
Kitsch - sateenkariliput liehuu
Vaughn - teloitustyylinen kuolema "emmymonologin" pätteeksi...

ja juonen "kruunannee", että kaiken takana onkin Frankin vaimoke

 

Ei kyllä vakuuta, edelleenkään. :/

Näyttelijätyö on mielestäni todella heikkoa - sivuhahmotkin ovat todella paperisia, kuin nykypäivän elokuvamaisista videopeleistä. Vaughn ei vakuuta yhtään ja on todella puupökkelö patsastelija, yhden ilmeen Taylori ei ole yhtään sen parempi. Käsikirjoitus on kliseinen ja hyvin tavanomainen. Viime jaksossa nähtiin jopa klassinen "kyttä kyselee 'ootkonähny' kadun ilolinnuilta" -montaasi.

Väliin sitten täysin naurettavia laineja pystymetsästä, kuten "He looks half anaconda, half great white".

 

Oli kyllä uusimmassa jaksossa paskat tekstit, vähemmästäkin herpaantuu huomio, niin vielä käännöskukkasia täynnä, puuh. Olipahan lopetus jaksolla...

 

Tuorein jakso olikin sitten kauden paras. Monia varmasti ärsyttää juonikuvion eräänlainen "uudelleenkäynnistys" tässä vaiheessa kautta, mutta ottaen huomioon sen myötä tulleen yleisen kerronnan nopeutumisen on tuo ainakin itselleni ihan tervetullut kehitys. Ei sillä että en olisi siitä alkukauden hitaamasta etenemisestä pitänyt, mutta ottaen huomioon että kautta en enää kolme jaksoa jäljellä jotain on tapahduttava että kausi saadaan hyvin pakettiin.

Farrell on kyllä roolissaan helvetin hyvä (joskin valitettavan viiksetön tätänykyä), Eikä McAdamsin Ani jää paljoa jälkeen. Woodrughin kuvio on jotenkin epäselvä, ja kohtaus äitinsä asuntovaunussa ei toiminut. Yleinen mielipide näyttäisi olevan että Vince Vaughn on ehdottoman huono roolissaan, mutta en kyllä henkilökohtaisesti ole samaa mieltä. Kohtaus Jordanin kanssa Luxin (?) kellarissa oli hyvää duunia molemmilta.

Valehtelisin, jos väittäisin etten pätkääkään odota sitä tulossa olevaa orgiakohtausta. Muutenkin tämä Eyes Wide Shut -meiningillä flirttailu toimii vallan mainiosti.

Onkohan tällä kaudella esiintyvällä erityisesti hampaisiin kohdistuvalla väkivallalla jotain syvempää merkitystä? Ensin se parittaja / klubinomistaja, ja nyt Rick Springfieldin mainiosti esittämä limainen terapeutti.

 

Vinssi on huono. En saa sitä mitenkään mollattua tuohon rooliin enää. Ei vaan toimi. Farrell on kyllä todella hyvä. Itse pidän sen vedosta myös. Kyllä tää uusi startti vaikuttaa hyvältä. Tulee mieleen, jotenki heikosti LA Confidential.

 

Totta! Yhtäkkiä sitä katsoessa tuli fiilis että hemmetti tämähän on kauden paras jakso. Colin veti jopa hyvän suorituksen mutta Vince ei vaan saa roolia toimimaan.


Edit: Rachel oli näköjään poistattanut luomen oikean silmän vierestä.

 

Toiseksi viimeinen jakso oli jo neljän tähden suoritus!

 

Melkosen arvattavissa loppu. Ei jää tästä kaudesta paljon kehuttavaa. Vinssi oli sysi paska. Sen punapäinen vaimoke oli kyllä herkku. Rachel oli vähän niin ja näin. Colin oli ehdottomasti paras. Itse kausi oli kyllä aika mitään sanomaton. Ei voi edes verrata ekaan kauteen.

 

Katselin kauden läpi kahdella istumalla. Kaikkien ennakolta lukemieni haukkujen jälkeen lopputunnelmaksi jäi positiivinen yllätys, mutta jakso per viikko tahdilla juonen langat olisivat kyllä karanneet totaalisesti ainakin meikäläisen käsistä.

 

Ei huono, mutta ei ensimmäisen kauden tasolla. Colin Farrell oli loistava alusta loppuun. Vince oli niin ja näin... toimi kyllä kun hänen hahmonsa annettiin hieman revitellä. Hieman liikaa kaikkea turhuutta, joten punainen lanka välillä hukassa. Esim. ne meksikaanit... aivan turha lisä ja kukaan ei kaipaa heitä muutenkaan Se Vincen vaimo oli kyllä hottis, sellainen hedelmällinen

 

Kaiken kaikkiaan todella huono esitys koko kausi, ei siitä pääse yli eikä ympäri.

Huonosti kirjoitettu, huonosti ohjattu, lähes poikkeuksetta todella puisevan töksähtävästi näytelty (mikä taas johtuu huonosta kässäristä ja ohjauksesta). Colin onnistui joo parhaiten, mutta loppua kohden oli vähän liikaa huvittavaa yrmyilyä.

Redditissä on hauska threadi, "keksi naurettavin Vince Vaugh -laini" https://www.reddit.com/r/TrueDetective/comments/3e9k70/season_2_make_up_your_most_ridiculous_vince/

 

Itselleni tämä kakkoskausi kyllä toimi aivan mainiosti. Tunnelma oli tässä ehkä kautta linjan jopa kiinnostavampi kuin ykköskaudessa, mutta onhan se sanottava että käsikirjoitus- sekä ohjauspuolella liikuttiin aika erilaisissa sfääreissä. Siitä, menikö homma sitten em. asioiden kohdalla ihan päin persettä vai ei voi ilmeisesti olla ainakin kahta mieltä, mutta samapa tuo kun itse viihdyin viikosta toiseen tarinan vietävänä. Paikoitellen oli ehkä vähän vaikeuksia muistaa kaikkien henkilöhahmojen nimiä ja motiiveja, mutta ei tämä nyt niin vaikeaselkoinen ollut mitä voisi sarjan tiimoilta käydyn internetkeskustelun perusteella ajatella. Löytyypä kauden finaalijaksosta myös yksi hienoimmin toteutettuja kuolinkohtauksia mitä viime ajoilta mieleen tulee.

Kyllähän tämä BD:nä pitää hommata jahka ilmestyy, ja koska en ilmeisesti saa siitä kapakkalaulajattaresta tarpeekseni lienee paikallaan pistää myös soundtrack tilaukseen. Ylipäätään tälle(kin) kaudelle isoa peukkua äänimaailmasta ja biisivalinnoista. Tunnari ei näin tarkemman ajattelun päälle ainakaan edellisvuotta parempi ole, mutta hyvä biisi, ja mielenkiintoista oli myös se miten lyriikkapätkät vaihtelivat jaksosta toiseen.

Kolmoskautta odotellessa.

 

Vika jakso oli totaalinen rimanalitus. Loppu oli täysi floppi, kuten kausi kokonaisuudessaan. Tais käsikirjoittajalta loppua mielenkiinto kesken.

 

Heh, muistellaanpa hetki ykköskauden finaalijaksoa. Kyllähän tämä kakkoskauden lopetus oli sitä iskevämpi, vaikka kausi kokonaisuutena ei ollutkaan.

 

Pizzolattolle tekisi hyvää ottaa apuvoimia sinne käsikirjoittamiseen, joten palloitteluhuonetta pystyyn tulevaisuudessa. Tiedä sitten onko mies niin despootti, että mikään isompi tiimityö ei edes lähtisi. Paukut näytti tosiaan riittävän vain siihen ensimmäiseen kauteen. Ottaa toki egon päälle, mutta tulokset voisivat olla parempaan päin.

 

Loppujakso oli varsin hyvää telkkaria. Muutama outo valinta juonessa pilasi Rayn
hahmon kokonaisuuden vaikka Farrel hyvä olikin. Woodrugh oli mielestäni alusta lähtien
se joka lähtee ekana, eli hieman täytehamon makua. Ani oli puolestaan ok hahmo läpi sarjan
mutta karun huonolla dialogilla aloittant VV Frankina veti loppujen lopuksi pisteet kotiin.
Liekkö saanut paljonkin vaikuttaa hahmon kehitykseen ja repliikkeihin ?
Sivuosien näyttelijät olivat astetta huonompia kuin ensimmäisellä kaudella ja se näkyi.
Tönköttäjät ja ylisuorittajat eivät tee uskottavaa draamaa.

Kuten edellä jo mainittiin, niin kokonaisuuden olisi pitänyt toimia paremmin, nyt tuli
tällainen sekametelisoppa, mutta ei niin huono kuin aluksi vaikutti.

Toisella katsomisella varmaankin paranee, tosin saattaa mennä vähän aikaa, että sen teen.

 

True Detectiven kakkoskausi oli huomattavasti parempi ja varsinkin jännittävämpi & kiinnostavampi kuin ykköskauden umpitylsä takauma -sarjanirhaajajahtaus. Vuoden Monimutkaisin Juoni -awardin voittaja-ainesta; dialogi ja juonikuvion vivahteissa täydellinen kärryn päällä pysyminen erittäin hankalaa ainakin minulle jopa tekstityksen ja laatuäänentoiston avustuksella.

Vince Vaughn:in komediallisesti virittynyt menneisyys näyttelijänä ei ainakaan minua häirinnyt yhtään kertaa, muutkin näyttelijät hoitivat hommansa kotiin. Varsinkin Rachel McAdams, joka on kyllä varsinainen Kissa (joo.. kävisin... ehdottomasti kävisin...). Ongelmat olivat kässäripuolella; megasalaliiton lohkokaaviota olisi voinut ainakin selkeyttää n. 300 %:ia ja vähän tiivistää kerronnan tahtia muutenkin.


True Detective Season 1
2/5

True Detective Season 2
3,5/5