Kannatatko Sipilän hallituksen politiikkaa?

Kataisen ja Stubbin hallitukset oli umpisurkeita, mutta vain siksi että niissä oli liian sekalaista sakkia. Myös kokoomus äänesti omat päätöksensä kumoon. Tänä kesänä Sipilä omien sanojensa mukaan päätti vasta viimeisen päivän aikana tuleeko nykyiseen hallitukseen kokoomus vai SDP. Toisin sanoen tuo sanomasi asia pätisi täydellisesti kokoomukseen jos Sipilä olisi päätynyt toiseen vaihtoehtoon.

Viime kaudelta SDP:tä voi syyttää ainakin siitä, että Urpilainen käytti ihan liikaa energiaa Kreikka-vakuuksien hankkimiseen. Se oli lähinnä sisäpoliittista teatteria ja niihin tuhlatun ajan olisi voinut käyttää oikeasti tärkeiden asioiden hoitamiseen.

 

Persuihin liittyi paljon vasemmistolaisia demarien ja vasemmistoliiton entisiä kannattajia, ja kun persut tekevät nyt oikeistolaista politiikkaa, niin nämä kannattajat siirtyvät nyt takaisin. Pakolaisjuttu on kyllä tosi onnellinen juttu demokratian kannalta. Persujen kannattajissahan lienee paljon yksinkertaisia ihmisiä, jotka eivät demokratian hienouksista mitään ymmärrä, vaan ajatuksena on vain että "rajat kiinni ja matut ulos". Koska oikeusvaltiossa kuitenkin noudatetaan lakeja ja sopimuksia, homma ei ole ihan niin simppeli. Nämä pettyneet siirtyvät sitten kai lähinnä nukkuvien puolueeseen, elleivät sitten vasemmistopuolueisiin. Kannattaa huomata, että demarit eivät ole viime aikoina puhuneet mitään pakolaisista.

Jos tämä pakolaisaalto olisi tullut persujen ollessa oppositiossa, persujen kannatus olisi varmaankin pompsahtanut jonnekin 25 prosenttiin. Onneksi niin ei käynyt.

Demarit on onnistunut profiloitumaan ay-liikkeen kaverina. Valtiontalouttahan heidän meiningillään ei saada kuntoon, mutta tämä ei yleensä vasemmistopuolueiden kannattajia huoleta niin kauan kuin ei olla ihan konkurssissa, ja sitten onkin jo liian myöhäistä.

 

Joskus mitääntekemättömyys on ihan hyvä vaihtoehto, varsinkin jos muut vaihtoehdot ovat huonoja.
Lisäksi jos asiat pysyvät ennallaan, ja tiedetään ettei ole muutoksia tulossa, voivat ihmiset ja yritykset paremmin suunnitella tulevaisuuttaan.

 

Huolestuttavinta on se, että olemme olleet breshneviläisissä mitoissa olevassa stagnaatiossa kohta 10 vuotta ja edelleen joidenkin mielestä mitään ei pitäisi tehdä. Ja jos pitäisi, niin ehkä ottaa lisää syömävelkaa.

Demarit otti 30 miljardia lisää lainaa viime hallituskaudella ja pakoili vastuuta. Besserwisser-Niinistölläkin (V.) oli mahdollisuus laittaa maa kuntoon viime kaudella, mutta mitään ei tapahtunut. Meillä on maailman joustamattomimmat työmarkkinat ja piloille paapottu kansa, joka nousee barrikadeille siitä kun ylemmän keskiluokan (Niinistö V:n äänestäjäkunta) lapsilisästä leikataan 2 euroa. AY-liike kehtaa uhkailla lakoilla, kun laillisesti valittu eduskunta ja hallitus yrittää tehdä työtään. Työtä, jonka toimivat työmarkkinat olisivat hoitaneet markkinaehtoisesti kuntoon. Demareiden suurin ongelma on se, että AY-siipi sai Rinteen puheenjohtajaksi. Demarit taantui sillä hetkellä AY-liikkeen puolustuspuolueeksi. Demareilla on todellisuudessa valtava uusiutumispaine, joka jää nyt puolueen sisäisen opposition harteille. Tällä hetkellä demarit ja Rinne saa ansaitsematonsa kannatuskasvua oppositiossa istuessaan ja pahimmillaan se tarkoittaa pitkälle jatkuvaa Rinteen pysähtyneisyyden kautta.

Surullisinta on kuitenkin suomalaisen poliittisen keskustelun ja ilmapiirin taso. Ei päästä edes yhteisymmärrykseen, että jotain pitäisi tehdä eikä ymmärretä, ettei nykytilannetta voi enää verrata menneeseen maailmaan. Globaaliin maailmantalouteen sopeutuminen voidaan tehdä sovussa tai vastakkainasetellullisten kriisien kautta (tästä on oppikirjaesimerkki miten Thatcher tuhosi AY-liikkeen ylisuureksi kasvaneen vaikutusvallan). Nyt tarvittaisiin valtiomiesmäisyyttä (jota rehellisyyden nimissä ja valitettavasti en näe missään puolueessa) kaikkien puolueiden johdossa.

Jos olisin parikymppinen, en jäisi Suomeen.

Mikä siinä vartin työajan lisäyksessä per päivä oikein oli niin ylivoimaista?

 

On yleinen harhakuva, että vasemmistopuolueiden politiikalla ei saada valtiontaloutta kuntoon. Ei siellä vasemmalla laidalla mitään taloudesta ymmärtämättömiä idiootteja olla, vaikka moni niin tuntuu ajattelevan. Harhakuva syntynee siitä, että ei eroteta yritystaloutta makrotaloudesta. Ne ovat kaksi hyvin erilaista asiaa.

Kun yritys onnistuu karsimaan kulujaan (esim. vähentämällä työntekijöitä ja tehostamalla toimintoja), tarkoittaa se helposti yrityksen taloustilanteen kohentumista. Irtisanotut työntekijät eivät ole yritykselle suuri murhe, he ovat lähinnä muun yhteiskunnan murhe (lisääntyvät työttömyysturvakulut, syrjäytyminen sosiaalisine ongelmineen, pienenevät verotulot). Makrotaloudessa ei voi tehdä samaa temppua. Henkilö ja toiminnat on osa samaa makrotaloutta niin kauan kunnes kuolee tai muuttaa pois maasta rahoineen (esim. veroparatiisiin). Makrotaloudessa pitääkin maksimoida kuluista saatava hyöty, koska itse kuluja on hyvin vaikea pienentää. Säästöt tulevat niskaan jos nyt eivät huomenna, niin sitten tulevaisuudessa. Säästö yhdessä paikassa aiheuttaa lisäkuluja toisaalla. Säästäminen makrotaloudessa on tavallaan hölmöläisten peiton leikkaamista, paitsi että monimutkaisen kerroinvaikutusten takia peitosta saatetaan hölmöidyn aikana menettää osa kokonaan pois ja usein menetetäänkin. Asiaa ei edes välttämättä tajuta, koska oikeasti hyvä talouspolitiikka on usein vähän epäintuitiivista ja yllättävää.

Yleisesti talousasiantuntijat ovat sitä mieltä, että liiallinen säästäminen kansantaloudessa vie kurjistumisen tielle. Kun tarkastelee näiden asiantuntijoiden mielipiteitä, niin huomaa etteivät ne noudata mitään selvää vasemmisto-oikeisto-akselia. Puolueiden ideologian muodostaa se, keitä he edustavat. Esim. vientiteollisuutta edustava puolue ajaa tottakai palkkojen alentamista, koska vientiteollisuutta ei haittaa juuri yhtään kotimaisen kysynnän romahdus, mutta kilpailukyvyn kasvu ulkomaan markkinoilla tuo rahaa kassaan. Vasemmistossa taas tottakai vastustetaan palkkojen alentamista, koska siellä puolustetaan duunaria/pienipalkkaista/köyhää. Harjoitettu talouspolitiikka tulee melko suoraan siitä, keitä edustetaan/puolustetaan. Tässä olisikin äänestäjille vinkki: Kannattaako äänestää sitä puoluetta, joka lupaa ennen vaaleja eniten (ja pettää yleensä lupaukset vaalien jälkeen) tai esittää yksinkertaisimmalta kuulostavia ratkaisuja ongelmiin (eikä sitten voikaan toteuttaa niitä, koska todelliset ratkaisut ongelmiin ovat yleensä monimutkaisia) vai sitä puoluetta, joka ajaa oman viiteryhmän asiaa?

 

Olet kuin Rinne, yhtään konstia ei tule sinultakaan! Vai onko se Rinteen klassikko: "Laitetaan vienti vetämään!"

Päivystäviä dosentteja ja talousasiantuntijoita löytyy joka lähtöön vaikka puoluetaustallisesti valikoiden. Totuus on se, ettei kenelläkään muulla kuin VM:llä ja Suomen pankilla ole resursseja simuloida Suomen kansantaloutta ja toimien vaikutusta siihen. Eli, ne kommentoinnit ovat hyvinkin pitkälti nimenomaan teoreettispohjaisia heittoja, mielipiteitä.

Palkkojen alentaminen eli sisäinen devalvaatio on se ihan sama konsti toisinpäin, joka meillä oli ennen oman rahan kanssa käytettävissä. Ja sitä myös käytettiin usein nimenomaan vientiteollisuuden edun nimissä. Sitä ei vain kovinkaan moni muista enää, koska viimeisimmästä devalvaatiostakin on jo niin paljon aikaa. Vientiteollisuus on kuitenkin se, joka sinullekin leivän pöytään kattaa.

 

Minä näkisin asian niin että palkkojen alentaminen ja devalvaatio ovat toimenpiteitä joita ei pitäisi ikinä tehdä. Sen sijaan työn tuloksia pitäisi parantaa niin että ne ovat niin hyviä että asiakkaat haluavat ja ostavat niitä hinnasta riippumatta. Siis olipa työn tulos henkistä tai fyysistä laatua - vaikka tutkimustulos, nakkisämpylä tai kirves - sen pitää olla potentiaalisen asiakkaan mielestä hintansa arvoinen. (vrt iphone) Se on se tie mille Suomi pitäisi ohjata, ei me Kiinan kanssa pystytä hinnalla kilpailemaan.

Katsotaan vaikka Uudenkaupungin autotehdasta, niillä näyttäisi menevän hyvin ihan ilman Sipilän hallituksen toimiakin.

 

Häh, missä vaiheessa lupasin jotain konsteja? Kyllä niitä konsteja on esitetty pilvin pimein, mutta kun ne eivät kelpaa.

Minä olen tässä ketjussa muistaakseni aikaisemmin esittänyt palkkamalttia, perustuloa sekä arvonlisäveron nostoa/palkkaverotuksen alentamusta konsteina. Jos ei kelpaa niin ei kelpaa mutta turha selittää ettei konsteja löydy.

 

J

Jo nyt korkean alvin ja muiden erikoisverojen takia menetetään niin paljon vähittäismyyntiä ulkomaille, että alvia pitäisi mielestäni ennemminkin laskea kuin nostaa. Paljonko maksaisit perustuloa/hlö? Alkaisiko se juosta heti kun täyttää 18v.?

 

Ööh, eihän vientituotteista mitään alveja maksella, sehän se koko idea onkin. Kuluttajalle hinnat nousevat, mutta sen kompensoi palkkaveron alennus, joka samalla kannustaa työntekoon. Köyhälle alvin nousun kompensoi indekseihin sidottujen tukien nousu. Perustulo olisi n. 600 euroa/kk (vihreiden malli) ja 18-vuotiaana se alkaisi juoksemaan.

 

Tarkoitin kotimaan kuluttajakauppaa. Jos vienti ei vedä ja kotimaan kysyntä suuntautuu muualle EU:hun alhaisempien hintojen takia (mm. Alv) niin mistä otat rahat perustuloon? Mikä on esittämäsi perustulon lisäkustannus valtiolle vuodessa? Eli perustulo ei riitä nimestään huolimatta elämiseen kun sen lisäksi tarvitaan tukia?

 

Sitkeästi jaksetaan ihmetellä mistä rahat perustuloon. Suurin osa kansalta maksaa veroina perustulon takaisin valtiolle, siis ne jotka eivät tukia nytkään saa. Sitten on ne, jotka saavat nytkin tukia ja hakevat rahaa sossun luukulta. Eikä se sama raha ole järkevää jakaa samoille ihmisille ilman tuloloukkuja? Ei siis ole mitään "lisäkustannuksia". Sama raha jakoon järkevimmin.

Tarveharkintaiset tuet säilyvät ja monilla satunnaisiakin töitä tekemällä saa lisätuloja. Perustulo toimii "paperilla" hienosti. Käytännössä se toimii varmaan vähän huonommin, koska yhteiskunnassa mikään ei toimi kuin paperilla. mutta varmasti ylivertaisesti verrattuna nykyiseen sosiaaliturvaan, joka toimii todella huonosti tuloloukkujen takia.

 

Perustulon toimivuudesta saadaan jotain osviittaa sitten kun sitä kokeillaan. Asiahan ei ole mitenkään uusi, vaan testattu jo 70-luvulla Kanadassa: https://en.m.wikipedia.org/wiki/MINCOME

Itseäni kiinnostaa lähinnä rahoituspohja ja kannustavuus-passivoivuus-näkökulma. Perustulosta eniten innostuneiden puoluekanta ei herätä malliin luottamusta näistä näkökulmista.

Kun puhutaan työn tuottavuuden parantamisesta kustannuksiin koskematta ja etenkin johtamisen parantamisesta, niin mitä sillä tarkoitetaan, miten nopeasti saadaan viivan alle tulosta ja millä aikataululla Suomi nousee niillä konstein? Toinen löysä hokema on rinnemäisen vähä-älyinen "tehdään tuotteita joita halutaan ostaa". Mitä ne tuotteet on ja miksi niitä ei ole pystytty tuottamaan tähänkään asti massiivisilla (viitaten poruun yliopistojen rahoituksen tiukentamisesta) panostuksilla koulutukseen?

 

Tässäpä ollaankin jo lähellä ongelman ydintä. Toki niitä ongelmia ja ytimiä voi olla useitakin, ehkä joskus joku korkeasti koulutettu vaivautuu tutkimaan asiaa riittävällä perusteellisuudella, mutta sitä odotellessa joudumme tyytymään pelkään spekulaatioon. Korkeasta koulutuksesta kun aina puhutaan, unohdetaan että se on yleensä se vähemmän koulutettu duunari joka ne tuotteet tekee, ainakin kun puhutaan fyysisistä tuotteista. Yliopistoista tuppaa valmistumaan ihmisiä jotka eivät osaa mitään - tietenkin poislukien lääkärit. Ammattioppilaitoksista (ja oppisopimuskoulutuksesta) valmistuu ihmisiä jotka ainakin periaatteessa osaavat jotain. Käytännössä tekemällä sitten oppii lisää. Tuntuu että varsinkin poliitikoilla se oppimisprosessi käynnistyy vasta myöhäisellä iällä kun pääsee tarpeeksi korkeaan asemaan että omista virheistään pääsee oppimaan, siihen asti pää on pysynyt tyhjänä (vrt stubb ja sipilän hallitus). Mutta takaisin tuotteisiin... mikä tahansa tuote jolle on yleensäkään olemassa kysyntää on sellainen jota kannattaa tehdä, mutta sitten se pitää tehdä tarpeeksi hyvin. Suomalainen laatu on lähinnä myyttinen ominaisuus, se voi olla mitä vaan paskan ja tosi hyvän väliltä tuotteesta ja auringon pilkuista yms riippujen. Työpaikolla olen nähnyt että vallalla on sellainen hälläväliä-ilmapiiri, että kunhan jotain saadaan tehtyä eikä tule liikaa valituksia niin hyvä. Ei sillä tavalla saada Suomea nousuun. Eli pitäisi saada jotain kehitystä tuohon, ja ammatiylpeys ja osaaminen taas kunniaan. Suomen taloutta voi nähdäkseni hyvin verrata katsatustoiminnan tilaan josta tuli äskettäin hyvä mot-dokkari - suorastaan vaarallisiakin autoja pääsee katsastuksesta läpi kun katsastaja ei osaa, jaksa tai ei ehdi tehdä työtään kunnolla - sama päätee koko Suomen talouteen, kaikilla tasoilla johtajista duunareihin on jotain vialla. Ehkä liika säästäminen johtaa työntekijöiden ja myös johtajien liialliseen työkuormitukseen kun ei ole tarpeeksi työntekijöitä, laitteet ei toimi kunnolla ja on kiire yms yms eikä johtoportaassa oteta ongelmia tarpeeksi vakavasti tms.

 

Kanadassa perustuloajatukset hautautuivat keynesiläiseen ideologiaan. 70-luvulla perustulolle ei ollut vielä suurta tarvetta. Nykyään on työelämän muuttumisen takia.

Kansalaispalkan idea esitettiin jo 1795 (Thomas Painea), joskin varmaan aika ideaalisessa muodossa ilman sen kummempia kansantaloudellisia laskelmia. Briteissä Juliet Rhys-Williams ajoi perustuloa 1940-luvulla, mutta silloinkin keynesiläinen ideologia jyräsi. Aika ei ollut kypsä. Nobelisti Milton Friedman kehitti negatiivisen tuloveron käsitteen osaksi perustuloa 1960-luvulla. Nämä ajatukset jäivät muutamaan kokeiluun USA:ssa ja Kanadassa. Perustulon laajaan käyttöönotoon ovat olleet esteenä lähinnä ideologinen vastustus.

Rahoituspohja syntyy siitä, että nykyinen sosiaaliturva korvautuu perustulolla. Suurin osa maksaisi perustulon takaisin verojen muodossa (negatiivisen tuloveron idea). Kannustavuus riippuu ihmisestä itsestään. Uskoisin, että suurin osa ihmisistä on sellaisia, että haluavat perustulon lisäksi lisätienestejä. Näille ihmisille systeemi on oikein hyvä, koska kannustinloukkuja ei ole. Pieni osa ihmisistä on "menetettyjä tapauksia", ja heitä ei saa kannustettua millään systeemillä.

Nykyinen sosiaaliturva on hyvin ongelmallinen kannustinloukkujen takia. Olemme vain "tottuneet" näihin ongelmiin, mutta suurta tappiota siitä kuitenkin koituu kansataloudellisesti ja inhimillisesti.

Minkä puolueen innostus sitten herättäisi luottamustasi? Olisiko kuitenkin niin, että ne jotka vastustavat perustuloa eniten elävät vahvimmin menneisyydessä? Puolueiden ideologian hyvyyttä voi testata sillä, kuinka nopeasti uudet ideat ja ajatukset hyväksytään.

Johtamisen parantamisella voi saada paljonkin aikaan, mutta johtajilla ei ole riittävää motivaatiota moiseen, bonukset tulevat helpommin työntekijöitä pois potkimalla. Johtamisen parantamisella tarkoitetaan esim. työntekijöiden arvostamista. Varaston Patella on 15 vuoden aikana kertynyt suuri näkemys tietyistä asioista ja fiksu hyvä johtaja kävelee Paten luokse kyselemään, miten varaston toimintaa voisi tehostaa, hän kun on ollut firmassa johtajana itse vasta 3 vuotta, eikä itse tiedä varaston asioista. Pate tuntee itsensä tärkeäksi firmalle ja motivaatio tehdä hyvää työtä on korkea. Hyvä johtaminen tarkoittaa sitä, että ajatellaan koko firman toimintaa ja henkilöstöä sen sijaan, että keskitytään vain oman aseman pönkittämiseen.

Nokia myi hulppeat määrät puhelimia alle 10 vuotta sitten. Oli siis tuotteita, mitä haluttiin ostaa. Sitten tulivat Apple ja Samsung "sotkemaan" Nokian markkinat ja yhtäkkiä Nokian luureja ei enää haluttukaan ostaa, vaikka Nokian luureissa oli hirviökameraa ja Rich Recording-tekniikkaa tarjolla. Käyttis vaan oli väärä kuluttajille. Tässä Suomelle kävi tajuttoman huono mäihä, kun juuri meidän Nokiamme otti iskuja vatsaan älypuhelinbuumin takia, kun Nokia ei syystä tai toisesta (huono johtaminen?) osannut pelata korttejaan oikein. Kyllä meillä Suomalaisilla on osaamista pieneksi maaksi. Ehkä emme vaan osaa myydä tuotteitamme nykymaailmassa, jossa kuluttajat ovat enenemässä määrin mielikuvilla aivopestyjä idiootteja?

Suomi ei voi lähteä kilpailemaan työn hinnalla, koska Suomi on korkean hintatason maa.

 

Vanhat vaikeavammaiset säästöleikkuriin – hallitus karsimassa yli 75-vuotiaiden tukia

Tekemättäkään ei voi jättää, taas kerran?

Tässä yksi päivä tulin ajatelleeksi, että Suomella on mennyt kyllä loistavasti kokoomuksen vuonna 2007 alkaneen hallitusputken aikana. Voi vain kuvitella millaisessa suossa olisimme, ellei kokoomus kaikkina näinä vuosina olisi pyrkinyt tekemään parastaan hyvinvointiyhteiskunnan puolesta... Miten surkeaa muutenkin Euroopan surkein talouskehitys vuoden 2007 jälkeen (Kreikkaa lukuunottamatta) olisi ollut ilman kokoomuksen vastuunkantoa!

 

Yksinkö se kokoomus siellä aina vuodesta toiseen on?

 

Ei toki, mutta jos vuodesta 2007 tähän päivään pitää valita yksittäinen poliittinen suuntaus joka on ollut eniten vallalla, niin ehdottomasti se on kookomuslaisuus. Paljon on toki puhuttu, että valtiovarainministeriön korkeilla virkamiehillä on oikeistolainen ajattelutapa ja sitä runnovat läpi puoliväkisin. Niin tai näin, valittu oikeistolainen linja ei toimi ollenkaan.

 

Ei kokoomuksen politiikka ole minusta oikeistolaista kuin korkeintaan mielikuvissa. Oheisessa kuvassa on mielestäni aika realistinen esitys eri puolueiden sijainnista poliittisella kartalla. (En muista mistä tuon poimin talteen mutta data oli kerätty puolueen jäsenten arvomaailmaa analysoimalla.) Kokoomus on tosiasiassa keskustapuolue ja varsinaista oikeistopuoluetta Suomessa ei ole. Käsite "oikeistolainen" on toki monitulkintainen ja ikävän arvolatautunut. Itse tarkoitan sillä politiikkaa, joka pyrkii liberaalimpaan suuntaan ja vähentämään keskushallinnon roolia taloudessa. Nythän on niin, että kokonaisverorasite kasvaa ja "hyvinvointi"valtio sen kuin paisuu täysin riippumatta hallituskokoonpanosta. Edes nykyinen perusporvarihallitus tuskin saa merkittävää parannusta asiaan.

 

On totta, että oikeistolaisimmat puolueet Suomessa eivät ole kovin oikeistolaisia verrattuna siihen, kuinka oikeistolaisia puolueita maailmasta löytyy. Voikin vain ihmetellä, miksi nykyhallituksemme politiikka on Kokoomustakin oikeistolaisempaa. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että EK on kaapannut Suomessa vallan, ja hallituksessamme istuvat 3 puoluetta olivat ne ainoat, jotka suostuivat nukkehallituksen jäseniksi.

Sinänsä aika korrekti kuva, mutta tosiaan kenen laatima? Kuka määrittää vasemmisto-oikeisto- ja liberaali-konservatiivi- akseleiden leikkauspisteen? Datan esitystavalla voi vaikuttaa datasta syntyvään mielikuvaan. Tässä yritetään kaiketi viestiä sitä, että Vasemmistoliitto on "jossain huitsin nevadassa", vaikka vielä paljon vasemmistolaisempiakin aatteita löytyy (esim. kommunistit). Kaavio on esitystavaltaan edullinen Perussuomalaisille (ylhäällä keskelle) ja uppoaa kyllä tyypilliseen Perusäänestäjään, joka ei osaa suhtautua kriittisesti tiedon esitystapaan.

Esittämäsi graafin mukaan Vasemmistoliitto ja Vihreät ovat liberaaleimmat puolueet. Toisaalta liberalismia on monenlaista. Markkinaliberalismi on eri asia kuin homoliittojen kannattaminen. Politiikassa on lukuisia ulottuvuuksia ja kun puolueet väkivalloin "projisoidaan" kahden muuttujan koordinaatteihin, niin puolueet saavat ties minkälaisen sijainnin suhteessa muihin. Politiikassa kaikki tuppaa olemaan arvolatautunutta, koska politiikkaa tehdään arvoihin pohjautuen. Muutenhan poliittiset päätökset olisivat jotain matemaattisten laskelmien tuloksia ilman suurempaa erimielisyyttä.

Vajaan kolmen prosentin tasaisella inlaatiolla budjetti tuplaantuu 25 vuodessa. Verorasituksesta marmattaessa tulisi muistaa, mitä sillä missäkin maassa saa. Pahoinvointivaltion pyörittäminen on myös lopulta kallista, koska pahoinvointikin maksaa.