Tänään alkaa Madventures-kaksikon dokumenttielokuvakerho TV2:lta. Päivän teemaan kuuluu aina keskusteluohjelma Yle Puheelta 13:00-14:00, alustuskeskustelu televisiossa vieraan kanssa ja leffan jälkeen vielä kolme varttia tv-keskustelua (+ sosiaaliset mediat). Hyviä valintoja ovat tehneet: 1.Uskonto: Kumaré 28.8.2013 2.Talous: Four Horsemen 4.9.2013 3.Musiikki: Searching for Sugarman 11.9.2013 4.Luonto: Microcosmos 18.9.2013 5.Ruoka: Food Inc. 25.9.2013 6.Taide: Exit Through the Gift Shop 2.10.2013 7.Hamppu / päihteet: Grass 9.10.2013 8.Seksi / prostituutio: Whore's Glory 16.10.2013 9.Raha / ahneus: Queen of Versailles 23.10.2013 10.Psyyke: The Substance 30.10.2013 11.Väkivalta: The Act of Killing 6.11.2013 12.Ihmiskunta: Koyaanisqatsi 13.11.2013 http://yle.fi/aihe/docventures
Aloitus ainakin oli hyvä. Dokumentin jätin tosin lähes kokonaan väliin alkua ja lopputekstejä lukuunottamatta, kun vaikutti niin hölmöltä egotrippailulta ja ylipäänsä aika itsestäänselvältä. Loppukeskustelukin oli yllättävän tasokas ja on hyvä että tekijöillä on selvästi paljon omakohtaista kokemusta ja lähtökohtaa juttuihin. Vähän tuo esitysajankohta mietityttää.
Aika on minustakin melkosen myöhänen. Vois alkaa jo klo 21, niin tarttis valvoo mihinkään aamuun asti.
Sama vika. Ja kun tässä on formaatilla haettu nimenomaan sitä yhteistä katselukokemusta, niin tallenteelta katsottuna osa ideasta menetetään.
Aika outoa tosiaan, että dokkarisarja on tungettu kakkoselle, kun uutisten takia menee klo 22-. Ilmeisesti näitä dokkareita on ollut aika hyvin streamingpalveluissa, kun 75% on jo nähty. Koyaanisqatsia lukuun ottamatta en usko muulla tavalla katsoneeni.
13.Vierailijat: Visitors COMING SOON (http://www.visitorsfilm.com/, http://trailers.apple.com/trailers/independent/visitors/)
Tykkäsin kokonaisuudesta, vaikka dokumentti oli todella tylsä. Ei tulisi normaalisti ikinä katsottua tuollaista tusinaroskaa. Onneksi jatkossa on mielenkiintoisempia dokkareita, joista syntyy myös mielenkiintoisempia keskusteluja. Oli eilenkin tosin odotettua mielenkiintoisempi keskustelu ja varsin yllättäviäkin näkemyksiä Rikulta. Hienoja miehiä molemmat
Olihan tuo dokkari kieltämättä hieman tylsänpuoleinen ja itseääntoistava, mutta kyllä mielenkiinto senverta pysyi yllä, että ilman torkahtamisia loppuun asti selvittiin. Kyllähän siinä ihan hyvä sanoma oli ja välillä vähän huvittikin. Lopussa pikkuisen myös jännitti, kun oli paljastuksen paikka. Ei oikeasti tiennyt yhtään miten porukka reakoi. Yllättävän hyvin asian ottivat. Mitäköhän ne ruudussa välillä vilahtaneet sumukyltit olivat? Lopun live-osio oli mukavaa katseltavaa. Poikia kyllä kuuntelee mielellään aiheesta kuin aiheesta. Ensi viikolla lisää! Edit: Ennen viimeistä jaksoa täytyy kyllä hankkia tuo Koyaanisqatsi BD:nä, niin pääsee oikein kunnolla fiilisteleen.
Loppukeskustelu vielä katsomatta, mutta itse dokumentti oli hyvä eikä missään nimessä tylsä. Aika onnistuneesti se tuli rivien välissä käsitelleeksi uskontoa ilmiönä useammaltakin kannalta, kaari alun vitsistä lopulta seuraajiaan hyödyttäneeksikin uskonnoksi oli kiintoisa.
Samaa mieltä. Ihmetytti vaan, että miten mies pystyy pitämään pokkansa noinkin hyvin koko dokkarin teon ajan. Mielenkiintoinen oli tuo loppu, miten ihmiset reakoi tuohon paljastukseen. Ois voinnut odottaa jonkin asteista kivitystä, mutta kuinkas kävikään.
Samaa mieltä. Tuo keskustelu/interaktiivisuus oli "ihan kiva" - ei tarjonnut paljoa lisäarvoa siihen, että nuo twiitit lukisi itse twitteristä.
Talouden madonluvut (Four Horsemen) oli mielestäni todella hyvä dokumentti. Ei hirveän yksityiskohtainen, mutta listasi hyvin nykyajan räikeimpiä ongelmia.
Oli, ja edelleen alustus+keskustelu oli hyvää tasoa joskin vieras tällä kertaa vähän latisti tunnelmaa. Kyllä tämä on ajankohtaisohjelmista selkeä ykkönen tällä hetkellä.
Venäjän propagandaa Suomen telkkarissa – vieläpä veronmaksajien rahoilla! Erittäin mielenkiintoinen dokkari neljännen kauden alkuun. Tätä aihetta on tullut usein mietittyä. Venäjällä, Suomessa ja Virossa ihmisillä on käytännössä tasan sama älykkyystaso ja kaikissa maissa vallitsee siitä huolimatta hyvin erilainen Totuus. Pätee tietysti laajemminkin maailmaan. Kaikissa maissa kansa ja päättäjät "kyllä tietää" miten asiat ovat ja ovat hyvin varmoja kannoistaan. Molemmilla puolilla "kyllä tiedetään" että me ollaan oikeassa ja muut väärässä. Väkisinkin alkaa ajattelemaan, että tämä ei välttämättä ole mahdollista. Henkilökohtaisesti olen jo aiemmin tullut lopputulemaan, että suomalainen... ja amerikkalainen... ja italialainen... ja... väestö toistelee valtamedian juttuja ihan yhtä sokeasti kuin venäläinen tai virolainen väestö.
Nooh, Suomen venäläisten kanssa jonkin verran olen tekemisissä ollut (ja olen edelleen) ja käsitykseni on ettei he kyllä venäjän ns virallista totuutta allekirjoita, pikemminkin päinvastoin ja siksi he Suomessa ovatkin eivätkä Venäjällä. Tietysti Suomen venäläiset <> Venäjän venäläiset mutta edelleen käsitykseni on että Venäjälläkin tosiasiassa kansa puuhailee omiaan kuten aina ennenkin ja eliitti ja poliitikot omiaan, ikään kuin eri maailmoissa, kuten aina ennenkin, siihen siellä on varmaan tuhatvuotiset perinteet...
Valtavirrasta poikkeavia ajattelijoita löytyy aina ja siksi puhuin tuossa väestöstä yleisesti. Yleisesti voi mielestäni todeta, että juuri asuinpaikan vaikutus tarjottuun tietoon on tärkein tekijä. Jos venäläinen on poikkeaa massasta ja huomaa jo kotimaassaan, että häntä huijataan ja päättää muuttaa terveempään ilmapiiriin Suomeen, hän tuskin ainakaan alkaa pitämään enempää Venäjästä kun pääsee näkemään Ylen venäjänkielisiä uutisia. Harva Suomessa esimerkiksi kannattaa USA:n republikaanista puoluetta, mutta sitten kun suomalainen muuttaa itse USA:an, hän voi ihan hyvin alkaa äänestämään republikaaneja presidentinvaaleissa, kuten ylivoimainen enemmistö USA:n valkoihoisista tekee. He ovat käytännössä ÄO:ltaan tasan samalla tasolla kuin virolaiset, suomalaiset ja venäläiset eli taas kerran täysin erilainen ajattelutapa vaikka tarjolla samanlainen älyllnen voima. Tästä tuli mieleen mielenkiintoinen esimerkki USA:n vuoden 2012 presidentinvaalien ajalta, kun Euroopassa kyseltiin kannattavatko he Obamaa vai Romneyta vaalissa. Jos Romney sai jossain maassa 5 % kannatuksen, se oli hänelle hyvä tulos. Useimmissa maissa nimittäin tuli tippaakaan liioittelematta 99-1 tai 98-2 pataan. USA:ssa toteutuneet prosentit olivat 51-47 Obaman eduksi. Olen taipuvainen ajattelemaan, että USA:n prosentit ovat "terveemmät" koska he kuitenkin elävät siellä ja ovat paremmin asioista kartalla kuin joku islantilainen. Tottakai voidaan ajatella, ettei kukaan edes Euroopassa tuntenut Romneyta vaan valitsivat jo neljä vuotta virassa olleen Obaman, jonka naama oli tullut tutuksi. Tällaiset seikat selittää osaltaan tulosta. Toinen tärkeä tekijä kuitenkin on, että USA:ssa ja Euroopassa tiedonvälitys on hyvin erilaista. Kun Euroopassa ei sanota hyvää sanaa republikaaneista, on epätodennäköistä että heille löytyisi paljoa kannattajia täältä. Vastaavasti USA:ssa on kokonaiset omat uutismarkkinat, joiden tarkoituksena on esittää republikaanien vaihtoehto ainoana oikeana. Tuskin niin moni USA:ssa äänestäisi republikaaneja, jos he eivät rahan voimalla saisi usein päättömiä näkemyksiään niin hyvin esille. "Objektiivinen demokraattien kannatustaso" asettuisi näkemykseni mukaan siis ääripäiden 98 ja 51 välille johonkin kohtaan. Tällainen objektiivinen maailma on se mitä pitäisi tavoitella, mutta täysin idealistinen toivehan se on. Republikaanit saisivat aina pataan, muttei ihan 99-1 sentään.
Oli katsomisen arvoinen dokkari. Rehellisesti sanoen odotin paljon kömpelömpää teosta. Teknisesti se oli ihan länsimaisen tasoinen ja propagandakin rakennettiin samalla tavalla. Venäjällähän harrastetaan vielä tänäkin päivänä länsimaissa jo kuollutta "keksitään tapaus ja uutisoidaan se"-propagandaa, mutta selvästi siellä tämän dokumentin perusteella osataan myös hienovaraisempi nykyaikainen länsimainen propagandatyyli, jossa ei suoranaisesti pyritä valehtelemaan, mutta asioista kerrotaan ainoastaan kertojan asiaa edistävä puoli. Jo pelkästään se, että aloin tämän dokumentin seurauksena pitämään tietynlaista Suomessakin harjoitettua toimintaa ihka-aitona propagandana teki siitä katsomisen arvoisen. Tämä oivallus syntyi juuri siitä, että rakenteeltaan dokumentti oli niin lähellä länsimaista teosta. Jos Venäjän harjoittamana tämä tyyli on propagandaa, miten se voisi olla olematta sitä jonkun muun harjoittamana? Aiemmin olin pitänyt sitä lähinnä mielipidevaikuttamisena, joka ainakin sanana on söpömmän kuuloinen kuin Göbbelsiltä haiskahtava propaganda. Docventures World Order