Mika submitted a new blog post Yön eläimet (Nocturnal Animals) ensi-iltaan Tom Ford on käsikirjoittanut ja ohjannut tyylikkään ja tummasävyisen trillerin, joka tutkii häilyviä rajoja rakkauden ja koston ja toisaalta koston ja pelastuksen välillä. Oscar-ehdokkaat Amy Adams ja Jake Gyllenhaal näyttelevät päärooleja eronneena avioparina, joka joutuu kohtaamaan synkkiä totuuksia toisistaan ja itsestään. Susan Morrow (Amy Adams) toimii taidekauppiaana Los Angelesissa ja elää yltäkylläistä mutta epätyydyttävää elämää uuden miehensä rinnalla. Eräänä viikonloppuna, miehen lähdettyä jälleen yhdelle loputtomista liikematkoistaan, Susan löytää postilaatikosta paketin, jota ei ole tilannut. Paketissa on romaani “Yön eläimet”. Kirjan on kirjoittanut Susanin ex-mies Edward Sheffield (Jake Gyllenhaal), johon Susan ei ole pitänyt yhteyttä vuosiin. Käsikirjoituksen mukana tulee Edwardilta viesti, jossa Susania pyydetään lukemaan teos ja ottamaan yhteyttä. Romaani on omistettu Susanille, mutta sen sisältö on väkivaltaista ja järkyttävää. Edwardin teksti koskettaa Susania, joka ei voi olla muistelematta intiimejä hetkiä parin rakkaustarinassa. Susan alkaa tutkia sisintään ja pohdiskella nykyistä elämäänsä ja uraansa pintakiiltoa syvemmältä. Kirja alkaa tuntua eräänlaiselta kostolta, joka pakottaa hänet kyseenalaistamaan valintojaan ja herättää uuteen hehkuun rakkauden, jonka hän luuli jo hiipuneen. Tarina huipentuu välienselvittelyyn, joka määrittelee sankarin roolit sekä kirjan tarinassa että Susanin omassa elämässä. Yön eläimet voitti tuomariston palkinnon Venetsian elokuvajuhlilla.
Amy Adamsin tähdittämänä viikonloppuna tuli ekaksi katsottua tämä kun siihen toiseen leffaan ei saanut kunnon paikkoja enää... Hieman ristiriitainen teos tämä, käytännössä tässä on kaksi tarinaa joita kerrotaan pätkittäin. Toinen on melko tylsä ja toinen hyvä rikostarina, molemmat hienosti kuvattuja ja näyteltyjä. Tylsässä tarinassa Amy Adams lukee tarinaa joka on siis se hyvä rikostarina, jossa pääosassa on Jake Gyllenhaal, erinomaista sivustatukea rikosten poluilla antavat myös Michael Shannon ja Aaron Taylor-Johnson. Ja sitten varoitus: ihan alussa kannattaa laittaa silmät kiinni kun alkumusa alkaa soida, ja pitää ne kiinni siihen asti kun jossain vaiheessa alkava huohotus loppuu. Siis noin 1-2 minuuttia. Elämäni pisimmät 1-2 minuuttia... Alun järkytyksestä selvittyäni yritin kyllä katsella muualle kuin valkokankaalle mutta se oli jo myöhäistä, vahinko oli tapahtunut, sen verran traumaattista katseltavaa, lisäksi tuli varmaan elinikäisiä vaurioita verkkokalvoihin ja en tiedä pystynkö edes nukkumaan enää koskaan... 4/5
Tom Fordin Yön eläimet on äärimmäisen tyylitelty ihmissuhdedraama, samoin kuin aikaisempi A Single Man. Tarina etenee useilla tasoilla: nykyhetkessä, Edwardin romaanin tapahtumina sekä menneisyydessä. Pohjimmiltaan Yön eläimet kuvaa naispäähenkilönsä emotionaalista alamäkeä, ja mieleen tulee Todd Haynesin Safe, jossa Julianne Moore tekee vaikuttavan roolityön. Samaa läsnäoloa on myös Amy Adamsin esiintymisessä. Hänen hahmonsa Susan Morrow on ulkoisesti menestynyt mutta onnettomasti avioitunut nykytaidegalleristi. Hän oli 19 vuotta aikaisemmin ollut lyhyen aikaa naimisissa aloittelevan kirjailijan Edward Sheffieldin (Jake Gyllenhaal) kanssa mutta jättänyt tämän tylysti ja ottanut varakkaamman miehen Huttonin (Armie Hammer). Susan saa luettavakseen Edwardin tulevan romaanin, ja sen tapahtumat nähdään elokuvana elokuvassa. Kyseessä on väkivaltainen rikostarina: roistot (mm. Aaron Taylor-Johnson) käyvät perheen kimppuun öisellä maantiellä Länsi-Texasissa. Tapahtumia selvittelee komisario Bobby Andes (Michael Shannon). Elokuva on monitulkintainen, ja keskeisiksi nousevat kerronnan tapa ja unenomaiset rinnastukset. Spoiler Tapahtumat voi tulkita muun muassa kostoksi: Edward kostaa Susanille sen, miten tämä hylkäsi hänet ja teki abortin. Romaanissa Edward kuvittelee, kuinka aviomiehen (Gyllenhaal kaksoisroolissa) perhe murhataan eli kuinka olisi voinut tapahtua, jos Susan ei olisi jättänyt häntä ja lapsi olisi syntynyt. Kun Susan lopulta ehdottaa Edwardille tapaamista, tämä ei koskaan tule tapaamiseen vaan Susan saa odottaa turhaan ravintolassa. Vihdoin hän joutuu kohtaamaan väärien valintojensa tuloksen: yksinäisyyden. Yön eläimet on yhtä aikaa vaikuttava ja hermostuttava teos. Tulkintoja ei tyrkytetä katsojalle, mutta hetkittäin elämän raadollisuus säväyttää niin että tuntuu. Abel Korzeniowskin musiikki muistuttaa Philip Glassia. Lavasteet ovat välillä erittäin tyylikkäitä, varsinkin taidegalleristin koti on niin elegantti, että se on jo lähes onttoa. Yhtä lailla elokuvan alkutekstijakso — hätkähdyttävimpiä kuvia mitä olen nähnyt sitten Fellinin päivien — häilyy taiteellisuuden ja tekotaiteellisuuden rajoilla. Jos piditte elokuvasta Lost Highway, niin saatatte pitää myös tästä. 4/5
Visuaalisesti erittäin onnistunut teos, siitä luonnollisesti pisteitä. Minua häiritsi valtavasti se, että kirjan tarina oli alleviivatusti fiktiivinen kertomus, jolloin sen päähenkilöihin ei aluksi muodostunut vahvaa suhdetta eikä näin fiktiivisessä elokuvassa olevien fiktiivisten henkilöihen kohtalo jaksanut oikein kiinnostaa. Kivasti elokuvassa kuitenkin syötettiin tietoja oikeasta elämästä ja älykkäänä itseään pitävät ihmiset, kuten mina, sai kivoja ahaa-elämyksiä. Ja näiden pikku paljastuksien myötä myös fiktiivisen tarinan hahmot saivat syvyyttä ja symboliikka paljastui. No joo, ei tämä mikään syvällinen teos ole, kaunista pintaa, mukavan helppo trilleri lievästi ällöttävillä käänteillä. 3½/5.
Epäeheä, kornin väkivaltainen, ja tahallisen raflaava taide-elokuva ilmeisesti filosofian ja käyttäytymistieteen tutkintoja suorittaneille. Olihan tässä toki ihan hienoja kuvakulmia ja näyttelijäsuoritteita, ei käy kiistäminen, näkökulmat vähän paskempia, ja nuo "tarina tarinan sisässä" -hommelit on toki jo nähty ja mielestäni parempina kokonaisuuksina. Kun ottaa huomioon mihin ns. koko roska tähtäsi, oli teos sen loppu mukaan lukien jonkinmoinen lässähdys. Odotin sisemmässä tarinassa muutamia hienompia twistejä juoneen, mutta kakku olikin suunnilleen kuorrutteensa mukainen. Ja se varsinainen loppukaan ei tosiaan suunnattomasti hämmästyttänyt pientä kulkijaa. Jos tarinalla on jokin "opetus", niin se kuuluu siten, että heti pitäisi tunnistaa jonkin käsillä olevan asian arvo, ja toimia sen mukaisesti, koska tilaisuus voi olla ainutkertainen. Ihan niinkuin Nokian osakkeiden oston tai myynnin kanssa. Eli reaalimaailmassa tuolla tavalla toimiminen on pääsääntöisesti mahdotonta. Leffana ei nyt kuitenkaan tämän huonompi, joskin väkivaltahuoraamisen ja alun taideselluliittiperseilyn väliinjättämisellä, jonka tarkoitusta en junttina pysty ymmärtämään, olisin itse saattanut antaa puolikkaan verran lisää: ***/*****. TV5HD -tallenteelta katsoin.