2006 vastasin näköjään viimeksi ja onhan tilanne muuttunut. Ei ole kiinnostanut enää muutamaan vuoteen dvd:itä hankkia kuin niissä tapauksissa, kun reiskaa ei ole saatavana tai dvd-versio sattuu olemaan jostain syystä parempi. Esimerkkinä vaikka joku Lupa tappaa, tästä Bondista ei kai ole täysin leikkaamatonta versiota kuin dvd:llä? Hirveät kasat tarpeettomaksi jääneitä dvd:itä löytyy kotoa, kun tilalle on tullut sinilevyversioita. Mitä enemmän niitä on katsellut, sitä enemmän sitä vain on tottunut parempaan kuvaan ja kiinnostus huonompaan formaattiin on päässyt hiipumaan. Parempi kuva = nautittavampi katselukokemus.
Joo, todellakin olen hidastanut yleensäkin elokuvien ostoa. Leffoja jo sen verran paljon ja että semmosia mitä haluaa on vaikea enää löytää. Mitään uutuuksia en ostele, kun niitä on muukin keino saada ja laatu jo niin hyvää. Toki saatan sitten myöhemmin ostaa jos leffa todella hyvä ja levy tuo jotain lisäarvoa. Niin, harvakseltaan tulee leffoja enää ostettua. Olen aika valikoiva elokuvien suhteen, ettei kaikkea kuraa tule ostettua tai katsottua. Paljon uudelleenkatselen jo omistamiani elokuvia.
Mäkään en ole enää ainakaan pariin-kolmeen vuoteen ostanut dvd:tä, kuin ainoastaan silloin, jos blu-rayta ei ole julkaistu. Etenkin animaatiot ja tyyliin Sormusten Herra, Hobitti ja muut niiden tyyliset leffat haluan ehdottomasti blu-rayna. Se kuvanlaatu on vain niin paljon parempi, että mua ärsyttää ja häiritsee, kun muutaman kerran on joutunut katsomaan dvd:nä ja tiesin, että myös blu-ray olisi ollut saatavilla. Ei yhtään kiinnosta dvd:t enää. Sama juttu tavallisten tv-kanavien ja HD-kanavien kanssa. Äitini ei huomaa mitään eroa noissa kuvanlaaduissa ja minä taas sanon hänelle aina, että miksi katsoa huonommalla kuvanlaadulla, kun paljon parempikin on saatavilla. Nyt olen niin iloinen, kun iskä osti viimeinkin heillekin blu-ray-soittimen pari kuukautta sitten. Ei tarvitse enää kuljetella omaa soitinta mukana tai tyytyä dvd:hen.
Analyyttiset ihmiset huomaavat tällaiset erot, ei-analyyttiset eivät ennenkuin heille "väännetään rautalangasta" mikä se ero on. Tässä toimii apuna kuvan osasuurennos, joita löytyy vaikka netistä (katso linkki alla). Kun vaikka näyttelijän silmä suurennetaan 10-kertaiseksi niin, että pikselit näkyvät suurehkoina neliöinä, on SD- ja HD-kuvan ero todella selvä. Kaukaa katsottunahan ero onkin mitätön, siis vaikka kun 32" telkkua katsotaan 5 metrin päästä. http://www.audiogurus.com/learn/wp-content/uploads/2014/10/Blu-ray-vs-DVD-Groot-770x472.jpg 15 vuotta sitten DVD:n kuvaa piti "todella hyvänä", koska vertailukohta oli analogiset kohisevat TV-lähetykset ja suttuiset VHS-nauhat. Nykyään DVD-kuvaa sietää tietäessään, että parempaa ei ole olemassa (monet tv-sarjat, joista ei tarkempaa kuvaa ole missään olemassa, esim. classic doctor who). Jos teräväpiiroa vaan on tarjolla, niin DVD:tä ei tosiaankaan viitsi katsoa, leffathan pyörivät PAL-koodattuina 4 % liian nopeasti, filmirae ei näy kuten pitäisi jne. DVD kuitenkin menettelee, kunhan katsoo kuvaa tarpeeksi etäältä.
DVD elokuvien osto on lähes nollassa. Viimeksi taisin ostaa Tears of the Sun (2003) Director`s Cutin, kun blu-rayna tarjotaan vain teatteriversiota. Taitaa näiden hiukan vanhempien elokuvien kanssa olla niin, että näitä Extended, Director`s Cut versioita ei blu-rayna tulla edes julkaisemaan? Esimerkiksi Windtalkers (2002) Director`s Cut kelpaisi blu-rayna, sillä teatteriversio on todella ala-arvoinen tähän verrattuna. Ostin myös muutamat Hellraiserin jatko-osat huuto netistä suomi tekstein, kun blu-ray julkaisut ovat laadullisesti huonoja ja ulkomailta tilatessa hiukan hintavia.
Tästä en ollut ennen kuullutkaan. Näytin tuon kuvan äidille, mutta hän ei silti huomannut eroa niissä. Kysyi jopa dvd-kuvasta, onko se blu-ray. Ymmärrän, että jokainen näkee asiat ja maailman omalla tavallaan, mutta tuntuu silti jotenkin niin oudolta, ettei äiti huomaa mitään eroa noissa, kun itselle se on ihan selvä. Aikaisemmin minullekin riitti dvd, enkä ollut kiinnostunut blu-raysta, ennen kuin sain ensimmäisen blu-ray-soittimeni joulahjaksi 2011 (täysin yllätyksenä) ja näin, miten paljon tarkempi kuva siinä on. Olin vasta pari kuukautta aiemmin ostanut Kaunotar ja hirviö -leffan dvd:nä, mutta oli sitten pakko ostaa se blu-rayna, kun alkoi ärsyttää sen huono kuvanlaatu. Blu-ray vei samantien mennessään. Mäkin muistan, kun dvd:n kuvanlaatu oli aikoinaan niin hyvä. Vanhalla telkkarillani, joka oli 32", dvd kesti vielä katselua, mutta nyt kun on 50" niin ero on kyllä ihan selkeä. Yritän vain keskittyä siihen leffaan/sarjaan ja unohtaa kuvanlaadun siinä kohtaa. Voin vain kuvitella, miltä dvd-kuva näyttää vielä isommilla ruuduilla. Oli ihan hassua katsoa Leijonakuningas blu-rayna, kun oli lähes 20 vuotta katsonut sen aina vhs-kasetilta. Ennen aina ihmettelin, mistä Zazu näki lauman olevan liikkeellä. No blu-rayltähän se selvisi, kun se pölypilvi vai mikä se nyt onkaan, näkyi kuvassa selvästi. Kasetilta en koskaan erottanut sitä.
Yllättävää. Yleensä noista "pikselikuvavertailuista" erot huomaavat nekin, jotka eivät normaalikatselussa eroja näe. Ihmiset ovat (yllättävän) erilaisia ja se kannattaa vain hyväksyä. Tuomalla itse omaa kantaansa esille kiihkottomasti, asiallisesti, pitkäjänteisesti ja rauhallisesti voi jossain määrin vaikuttaa toisiin ihmisiin. Jatka siis vain terävämmän kuvan puolesta puhumista, mutta älä saarnaa liikaa, saat vain muut suuttumaan. "Änkyröille" on tyypillistä, että he pistävät kovasti vastaan kaikenlaista "uutta", mutta sitten huomatessaan edut ja paremmuuden saattavat ihastua kovastikin. Itsekin siirryin HD-aikaan juurikin 2011. DVD edusti vanhaa resoluutioltaan liian pientä kuvanlaatua, joka juontaa juurensa TV-tekniikan alusta. Tuohon luonnottomaan suttuisaan kuvaan on vain aina oltu totuttu, koska parempaa kuvanlaatua on ollut tarjolla vain elokuvateattereissa. Maailma on muuttunut 50 vuodessa todella paljon. 50 vuotta sitten televisiota ei ollut kaikissa kodeissa, kuva oli mustavalkoinen ja kanavia oli yksi tai kaksi! Kaikki katsoivat samoja ohjelmia ja juttelivat niistä työpaikalla seuraavana päivänä. Nykyään jokainen katsoo omia juttujaan ties mistä Netflixeistä. Minulla on sen verran ikää, että olin jo teini-iässä, kun Suomeen saatiin kolmas TV-kanava. Ennen vanhaan telkut olivat pieniä ja kuvanlaatu oli siksi ihan ok. 25" oli tavallinen kuvaputkitelkun koko (ruuden kuvasuhde tietenkin 4:3) vielä 90-luvulla. Oma ensimmäinen telkkuni oli 14" matkatelkku. Viimeisen 10 vuoden aikana televisioiden koko on kasvut todella paljon ja tarkempi HD-kuva on tämän pitkälti mahdollistanut. Kaikesta teknisestä kehityksestä huolimatta onnellisuus ei ole parantunut yhtään, melkein päinvastoin. Maailma tuntuu paljon ahdistavammalta. Työ-elämän vaatimukset ovat karanneet pilviin asumisen kustannusten kanssa. Isis uhkaa terrorilla. Tietomurrot uhkaavat. Poliittinen populismi on syrjäyttänyt sivistyksen. Ihmiset ovat ahdistuneita ja pelkäävät työttömäksi jäämistä ja maahanmuuttajia. Onhan se toki kiva, että tekniikka kehittyy, mutta moni muu asia jopa taantuu, esim. oppimistulokset kouluissa. Älypuhelimien loisteelta esim. pojat eivät jaksa opiskella matematiikkaa. Tietyllä tavalla surullista tämä nykyaika. On tavallaan unohdettu mitä onnellisuus ja hyvä elämä tarkoittavat. Muistan kun vanhempani hankkivat 80-luvulla VHS-nauhurin. Olihan se jotain tajuttoman siistiä saada nauhoitettua TV-ohjelmia! Mitä siistimpejä asioista on tarjolla, sitä vaikeampi on saada kiksejä asioista, siis tavallaan vaikeampaa nauttia elämästä. Tällaisen viisauden markkinatalous toki haluaa lakaista maton alle
Ensimmäinen nauhoittamani ohjelma kokeiluun siis kokeiluun hankitulta VSH-nauhurilta oli MacGyverin jakso Trumbo's World. Oli saatanan siistiä.
Noh, ei se minun mielestäni ole mikään tappio, jos ei huomaa eroa SD-kuvan ja HD-kuvan välillä. Sehän on kätevämpää niin, koska sitten ei tarvitse turhautua silloin, kun HD-kuvaa ei ole saatavilla. Sinänsä pientä telkkaria katsoessa SD-kuvakin näyttää usein ihan hyvältä. Omatkaan vanhempani (kumpikin liki 80-vuotiaita) eivät huomaa telkkareissaan mitään eroa SD- ja HD-kuvan välillä. Toinen on 32-tuumainen, jota katsotaan melko läheltä, ja toinen 40-tuumainen, jota katsotaan melko kaukaa. Itse vaihdan siellä HD-kanavalle, jos tuota 32-tuumaista toljotan, mutta 40-tuumaista katsotaan sen verran kaukaa, että HD-kanavalle vaihtaminen on aika turhaa. Meillä kylässä käydessään he kyllä huomaavat HD-kuvan ilot, kun valkokangas on 92-tuumainen.
Toisille se vaan riittää että kuva on "riittävän hyvä" ja DVD-kuva on. Sitten keskitytään siihen itse elokuvaan eikä kuvan laatuun. Kyllä ne hyvät elokuvat oli hyviä jo ihan VHS-aikaankin.
Tappio tulee meille, jotka huomaamme eron siten, että HD yleistyy hitaammin, koska SD kelpaa niin monelle. Suurin osa "ilmaiskanavista" on jopa kaapelissa edelleen SD:nä, vaikka teräväpiirtolähetyksiä on ollut kohta 10 vuotta. Samoin esim. uudet leffat julkaistaan sekä DVD:nä että Blu-ray:nä jopa niin, että DVD-julkaisuja on jopa enemmän, mikä on aika merkillistä vuonna 2016.
Puhut asiaa, Tuntuu että nykyihminen ei ole mihinkään tyytyväinen eikä onnellinen vedetään vain jotain mielialalääkkeitä. Itsekin olen pysynyt koko ajan dvd laadussa vaikka omistan laadukkaan blu-ray soittimen. Tarvista ei ole blu-ray levyihin koska dvd on minulle ihan riittävän hyvä. Vaikka katsonkin 55 tuumaista. Minusta ainakin tuntuisi ahdistavalta jos pitäisi koko ajan seurata tekniikkaa ja tressata että taas on tulossa jotain uutta ja ei ole tässä blade runnerissa tarpeeksi terävä kuva taas pitää ostaa se uudessa formaatissa. Voisin jopa ymmärtää miksi ihmiset pelkäävät työttömyyttä ja taloudellista toimeentuloa kun jatkuvasti pitäisi saada ostettua jotain uutta. Itselle on melkeimpä sama joudunko työttömäksi vai en sitten mennään niillä resusseilla. Olen kuitenkin ollut elämässäni noin 10 vuotta putkeen työtön. Nyt taasen putkeen yli 10 vuotta töissä. Enkä välitä paskan vertaa vaikka nyt joutuisin työttömäksi on tämä 10 vuoden työputkikin aika kovaa duunia. Välillä olisi kiva olla työtön niin jäisi aikaa harrastuksille.
Tällä erotellaan laitteisto- ja sisältöharrastajat. Oikeastaan kadehdin sinua, kun pystyt nauttimaan sisällöstä täysin siemauksin. Itsellä silmät hakee pakkausartefakteja ja korvat huonekorostumia ja kanavaepätasapainoja. Sisältöpuolellakin tuntuu itsellä olevan enemmän keräily- kuin katsomispainotteista harrastamista.
Ihan vaan tarkennuksena, että itse kyllä suosin ehdottomasti Blu-ray:tä, eli en missään nimessä hanki DVD:tä, jos Blu-ray on tarjolla. Jotain ratkaisevaa tapahtuu pikseleiden viisinkertaistamisessa DVD:stä. Elokuvat näyttävät yhtäkkiä elokuvilta. Osaan myös nauttia DVD-laadusta, kun on kyse vaikka vanhasta doctor whosta, jota ei tarkemmalla kuvanlaadulla ole olemassa eikä hommaa aikanaan tehty äärimmäinen resoluutio mielessä, suttuisuus on siis osa estetiikkaa. Uusin Star Wars olisi kuitenkin ollut idioottimaista hankkia DVD:nä. Minusta ihmiskunnan kannattaa ehdottamasti hyödyntää tekniikan kehittyminen, mutta tehdä se järjellisellä tavalla. Uuden tekniikan kannattaa antaa kypsyä ja halventua, ennenkuin siihen hyppää mukaan. Muutaman vuoden odotus ei periaatteessa eroa siitä, että olisi syntynyt muutamaa vuotta aiemmin ja hyppäisi uuteen tekniikkaan heti, paitsi että halvemmaksi tulee. Uudella tekniikalla pyritään rahastamaan ja markkinointikoneisto pistää ihmisten päät pyörälle. Pää kylmänä vaan ja omat harkitut ratkaisut. Olen pyrkinyt siihen, että itse kontrolloin sitä, mitä haluan sen sijaan, että annan markkinointiosastojen luoda itselleni tarpeita.
Ei kaikkien tarvitse harrastaa asioita samalla tavalla. Tee niin kuin itsellesi on sopivinta. Kuvan- ja erityisesti äänenlaadun kohdalla ongelmana on tietoisuusvaje. Kuvitelkaa, jos telkusta tulisi vaikka äänenlaatua käsitteleviä ohjelmia yhtä paljon kuin laihdutus- tai sisustusohjelmia. Kyllä siinä hifiharrastajien määrä kasvaisi varmaan 10-kertaiseksi tässä maassa!
Oikeassa olet muistan kun omassa nuoruudessa ei tullut pahemmin vielä sisustus ohjelmia. Ei silloin ainakaan kukaan tuntemistani ihmisistä repinyt ehjää keittiötä maan tasalle ja teetättänyt uutta vaikka vanha oli pääsääntöisesti ihan kunnossa.