Mitä mieltä plazalaiset on elokuvien kuvasuhteista. Tarkoitan lähinnä taulutelevisiolla katsottuja elokuvia niissähän 2.35.1 kuvasuhteeseen jää mustat laidat mutta 1.85.1 suhde näkyy koko ruudulla. Tiedän että 2.35.1 suhteessahan on enemmän kuvaa ja se on teatterin valkokankaalla hienompi. Mutta telkkarista katsottuna minusta tuntuu että 1.85.1 on jotenkin mukavampi katsoa kun kuva on isompi. Mitä mieltä plazalaiset on? Olen harmikseni huomannut että nykyään 2.35.1 suhde on yleistynyt huimasti jopa pienen bubjetin indie elokuvissa joita yleensä katson on nykyään useimmin 2.35.1 suhde kun 80 luvulla 1.85.1 suhde oli huomattavasti yleisempi. Varmaan 2.35.1 suhde on ollut silloin huomattavasti kalliimpi tai mistä lie johtunee.
Voin toki ymmärtää sen, että televisioteatterista leffojaan katsoville 1.85:1 on se parempi vaihtoehto. Onhan se kuva isompi, mutta oikeaan elokuvateatteriin verrattuna homma toimii kuitenkin nurinkurisesti. Mikäli siirtyminen tykkiin on poissa laskuista, niin asiaa ei kannata sen isommin vaivautua murehtimaan.
Niin kauan kun sarjoja tulloo 16:9 -suhteella niin en koe itse millään tavalla järkeväksi vaihtaa -> 2.35:1. Täällä ei ainakaan kuvakoko todellakaan kasva muuttamalla suhteeksi 2.35:1 (päinvastoin)
Pointti onkin just siinä, että kummassa kuvasuhteessa kuva on isompi. Plazaltakin löytyy ihmisiä molemmille kuvasuhteille. Toisten mielestä 16:9-kangas on parempi kuin 2,35:1 ja toisten mielestä ei. Televisiossa on yleensä kiinteä 16:9-kuva, jolloin 2,35:1 -leffat ovat sitten pienemmällä kuvalla, koska ylös ja alas tulee palkit. On kunkin oma makuasia tykkääkö katsoa sitten elokuvaa palkeilla vai hankkiiko leffasta (joidenkin mielestä raiskatun, mutta tähän en nyt ota kantaa) 16:9 pan&scan -version, jossa kuva on koko ruudulla. Vai hankkiiko vielä isomman telkun, jolloin palkit eivät niin häiritse. Tykkien kanssa paljon on kyse siitä, mitä oma katselutila mahdollistaa ja mistä itse tykkää. Tykkien kohdalla voidaan puhua kahdesta eri menetelmästä kuvasuhteiden vaihtamisen välillä. Ensimmäinen on se perinteinen eli sama kuin telkkarissa: 16:9 -kuva täyttää kankaan ja 2,35:1 -leffat katsotaan palkkien kanssa. Tämä on niin kutsuttu Constant Image Width -ratkaisu eli kuvan leveys on aina sama. Tässä siis esim. tv-sarjojen kuva on suurempi kuin useimpien leffojen, kuten telkkarissakin. Tässä ratkaisussa käy perinteinen 16:9 -kangas. Toinen ratkaisu on sitten Constant Image Height eli kuvan korkeus on aina sama. Tämän toteuttamiseen tarvitaan joko anamorfinen linssi, joka venyttää kuvaa leveämmäksi, tai sitten kuvaa pitää erikseen zoomata suuremmaksi, kun katsotaan 2,35:1- elokuvia, jotta mustista palkeista päästään eroon. Nyt siis elokuvissa on suurempi kuva kuin sarjoissa. Tässä ratkaisussa pitää olla 2,35:1-kuvasuhteen kangas. Mutta kumpi noista on sitten parempi vaihtoehto? Se riippuu täysin tilasta ja katsojasta. Seinän koko, tykin heittoetäisyys, kangas, tykki itsessään ja moni muu asia vaikuttaa siihen, kumpi edellä mainituista mahdollistaa suuremman kuvakoon. Sen lisäksi on tietenkin se lopullisen valinnan tekevä asia eli se, mistä itse tykkää. Sen vuoksi tämäkin harrastus on niin mielenkiintoinen, koska jokaisen ihmisen päätökset ja ratkaisut ovat periaatteessa ihan yhtä oikein ja sen vuoksi myös mielenkiintoisia kotiteattereita on ihmisillä kotonaan, jokainen omalla tavallaan rakennettu, yksilöllinen ja silti täysin oikeanlainen.
Taisi olla niin, että DVD:n alkuaikoina (varsinkin jenkeissä) pan & scan -julkaisut oli aika näkyvässä roolissa. BD-aikana tilanne rauhoittunut ja leikkaaminen vähentynyt poikkeuksia lukuunottamatta. Pan & scanin voi toki kotikonsteinkin tehdä zoomaamalla (tai vanuttamalla - tuolla laajakuvateeveiden alkuaikojen perussynnillä ) kuvan telkulla tai lähdelaitteella. Tällöin toki on kyseessä tekninen ratkaisu eikä aito pan & scan -julkaisu, jossa lähdemateriaalia on jotenkin yritetty rajata fiksusti. Itse olen aidon kuvasuhteen ystävä, vaikka kotoa ei kangasta löydykään. Katson siis kaiken alkuperäisellä suhteella. Jotta leffa on eeppinen, sen pitää olla (vähintään) kuvasuhteella 2.35/1.
Itsekin olen 2,35:1 -kuvan ystävä. Muistan tältä talvelta kuitenkin ainakin yhden elokuvan, jonka kävin katsomassa leffateatterissa, ja jossa oli 16:9 -kuva, olisikohan ollut The Girl on the train. Sen lisäksi uudessa Jackie-leffassa käytettiin jopa 4:3 -suhdetta joissakin kohtauksissa. Ja Kubrickin kuvasuhteet tietänevät kaikki. Ja Tarantino taitaa välillä venyttää sitten toiseen suuntaan, ainakin Hateful Eightissä. Alkuperäinen kuvasuhde on se, mitä täälläkin käytetään, oli se sitten vaikka 4:3, kuten vaikkapa ST:TNG tai Columbo. Aika kapoinenhan semmoinen kuva on, jos on ensin sattunut katsomaan 2,35:1-leffan ja sitten haluaa katsoa jakson Star Trekkiä. Melkein pakko käydä kurkkaamassa kuvan rajaavien verhojen taakse, että eihän osa kuvasta ole siellä piilossa. TheRealThing, joo ei taida oikeaa pan&scania pahemmin enää mistään muualta saada kuin telkkarista.
Philipsiltähän tuli joitain vuosia sitten telkkari joka oli elokuvateatterin kankaan muotoinen. Mutta ei ilmeisesti saanut suosiota,Minäkin kävin sitä koekatsomassa mutta tulin siihen tulokseen että ostan vain vähän isomman perinteisen laajakuva tv kun siihen on jo tottunut niin se tuntui paremmalta. 97 kun ostin ensimmäisen laajakuva telkkarin ihmettelin kyllä kun sitä mainostettiin että laajakuva kuin elokuvissa että eihän tämä ole samanlainen kuin elokuvissa. En tiedä miksi alunperin ruvettiin tekemään 16:9 laajakuva telkkareita eikä leveämpiä mutta kun siihen on jo tottunut niin ei enää leveämpi laajakuva tv kiinnostanut.
16:9 -kuvasuhde vastaa ihmisen näkökentän "kuvasuhdetta". Telkkari ei ole tietenkään vain laajakuvaelokuvia varten, vaan vanhat 4:3-jututkin pitää näkyä. Tässä 16:9 on erinomainen kompromissi 4:3 ja 2.35:1 kuvasuhteiden välissä: 16:9 = 4^2:3^2 2.37:1 = 64:27 = 4^3:3^3
Mielestäni kuvasuhteen 2,35:1 kuva näyttölaitteessa on järkevä vasta kun kuva on sen verran iso, että 16:9-kuvasuhteisen kuvan korkeus on käytettävissä olevaan tilaan tai näkökenttään nähden turhan suuri. Televisiokokoluokassa tällaista ei yleensä ilmene.
Olen ihmetellyt monissakin tutuissani (perus tv:n kuluttajissa) sitä, etteivät he tunnu ymmärtävän että 2.35:1, 2.4:1 ja 2.76:1 -kuvasuhteen ultrawide -leffoissa kuuluu näkyä mustat palkit kuvan yllä ja alla kun leffaa katsotaan 16:9 -kuvaruudulta. Kommenteistansa päätellen he tuntuvat kuvittelevan leffan kuvan/kuvasuhteen olevan pilalla, mikäli leffan kuva ei täytä tv-ruutua kokonaan . Muutama esimerkki: Juttelin erään kaverini kanssa facebookissa Ben-Hur -leffan (kuvasuhde 2.76:1) bluray -versiosta, ja hän mainitsi myös itsekin katsoneensa vähän aikaan sitten saman leffan, tosin Netflixistä. En ole varma Netflixin tarjoamien leffojen kuvasuhteista tänä päivänä, joten kysyin tutultani että kai se leffa tuli oikeassa kuvasuhteessansa laajakuvaversiona ilman kuvasuhteen skannaamista/pilaamista? Kaverini vastasi - ''Joo, ei siinä kuvaruudussa ainakaan kovin paljoa tyhjää tilaa näkynyt.'' Mä ajattelin :facepalm:, että ei voi olla totta, 2.76:1 -kuvasuhteen leffassahan katsottaessa 16:9 -ruudulta pitäisi nimenomaan näkyä melko paksut mustat palkit (tyhjät tilat), ja tämä kaverini ilmeisesti käsitti niin päin, että mitä isompana/enemmän ruutua täyttävänä leffa näkyy tv:stä, niin sitä oikeampi olisi kuvasuhde ja jos taas leffassa näkyy mustat palkit yllä ja alla, niin kuvasuhde olisi pilattu/pielessä. Erään toisen kaverini kanssa aiemmin keskustellessani leffoista ja kysyessäni häneltä Netflixin näyttämien leffojen kuvasuhteista, jouduin aluksi jonkin aikaa selittämään hänelle mitä tarkoittaa leffojen kuvasuhde. Sitten kun kysyin häneltä, että näkyykö uusissa leffoissa Netflixistä vuokrattuna hänen tv:nsä kautta mustat palkit kuvan ylä- ja alapuolella, niin hän vastasi että suurinpiirtein koko ruudun (16:9) kokoisena on leffojen kuva näkynyt (esim. joissakin Marvellin supersankari -leffoissa, joista olen tarkistanut, että kuvasuhde pitäisi olla 2.35:1). Kaverini lisäsi myös, että hän ihmettelee miksi joihinkin leffoihin pitää lisätä mustat palkit kuvan ylä- ja alapuolelle. Sain sen käsityksen, että kaverini kuvittelisi että ylä- ja alaosat leffan kuva-alasta piilotettaisiin piiloon mustilla palkeilla. Joskus joitakin vuosia sitten käydessäni vanhemmilla tulin heidän kanssaan katsoneeksi Peter Jacksonin King Kongin. Siellä oli silloin kaksi eri dvd-soitinta. Toinen dvd-soitin näytti kaikki leffat siinä kuvasuhteessa, jossa ne oltiin pakattukin levylle, mutta toinen dvd-soitin taas erikoisesti zoomas, skaalas tai croppas dvd-levyn kuvaa niin, että 2.35:1 tai 2.4:1 -kuvasuhteen leffakin näkyi 16:9 -töllöstä suurinpiirtein 18:9 -kuvasuhteella. No joka tapauksessa kysyin mutsiltani, haluaako hän katsoa King Kongin laajakuva -versiona vaiko mieluummin melkein koko ruudun kokoisena, niin mutsini vastaus oli (''yllätys yllätys'') - 'mieluummin melkein koko ruudun kokoisena!' Oletteko muut plazalaiset törmänneet yhteisössänne tai yleisesti suomalaisessa tv-kulttuurissa yhteisössämme siihen ilmiöön, että massaporukan yleinen ajatus tuntuu olevan se, että 16:9 tv-ruudun kuvasuhde olisi oikea ja jos leffan kuvasuhde poikkeaa 16:9 -ruudun mittasuhteilta, niin leffan kuvasuhteessa täytyy heidän mielestään olla jotain pielessä... ?
Tämä meiltä harrastajilta tuppaa unohtumaan, kun kiljumme OAR perässä. Tavallista katsojaa ei kiinnosta tai hän ei edes huomaa venytystä ja mielellään haluaisi koko television kuva-alan käyttöön. Kuitenkin perus Liisaa ja naapurin Jaskaa me harrastajat tarvitsisimme, jotta levyjä ylipäätänsä julkaistaisiin. Kun itse olin aikoinaan ihan mehuissa 16:9 telkkarin kanssa, ei tullut edes ajatelleeksi, että meni ohi historiallinen tilaisuus siirtyä 1.85:1 töllöön tai jopa 2:1 kuvasuhteeseen. Alkaa jopa tuo 2:1 olla TV-tuotannossa se "parempien" sarjojen standardi. Kyllä 2:1 telkkarista kelpaisi katsoa 2.35:1 elokuvia. Liisa ja Jaskakin katsoisivat silloin mielummin leveätä kuvaa kuin palkkeja sivuilla.
Soni85, tuttuja kokemuksia. Kuten olen itsekin ketjuun pari vuotta sitten kirjoittanut, niin alkuperäisellä suhteella mennään aina. Netflixissä voi näköjään zoomata 4:3 -ohjelmat 16:9-suhteeseen, jos niin haluaa. Vahingossa joskus tulee klikattua kännykkää siten, että Star Trek zoomaantuu koko ruudulle. En tiedä onko tuo zoomi vain keskelle kuvaa vai jotain fiksumpaakin algoritmia/suunnittelua takana. SD-tason kuvalle se ei vain hyvää tee. Jos vaikkapa ei-remasteroituja Star Trekkejä katselee. Täytyy kuitenkin todeta, että kun The Wire on nyt uusintakierroksella, että 16:9-versiolla menen, vaikka sarjan alkuperäinen taitaa olla se 4:3. Mutta en ole kokenut tuota ongelmaksi. Ehkä jotkut kohtaukset ovat vähän ahtaan oloisia, mutta harvassa nekin.
The Wire ostettiin DVDnä kausiboksi kerrallaan Briteistä 4:3 ja nyt uusintakierros Blu-Raynä 16:9 ja yhtään ei ole ikävä DVDn suttua.
Tuntuu taas pieneltä ihmeeltä, että jaksaa tämän kaltaiseen sataan ja tuhanteen kertaan vuosikymmenten saatossa polvet leukaan loksuessa läpirämmittyyn aihesuohon ylipäätään astua. Summa summarun ja saatanan lyhyesti: helkilökohtaisesti suosin kuvaformaateissa (saatavuuden sen salliessa) aina ja poikkeuksetta OPEN MATTE :a. TV-taloudellisesta tulokulmasta tarkasteltuna kalansilmäobjektiiveilla kuvatut elokuvat (useimpia aikansa klassikkoja sekä tiettyjä poikkeuksellisen upeasti CinemaScope -kuvasuhdetta hyödyntäviä filmauksia lukuunottamatta) on jotain, joidenka kuvarajaus synnyttää yksinomaan enää lähinnä harmaita munakarvoja elokuvallisen elämyksen sijaan. Ja ennen kuin jollakulla kuvasuhdepuristilla taas menee hiekkaa vaginaan, niin todettakoon, että minkään kaltaiseen "oheistamiseen" ohjaajan alunperin tarkoittamasta kuvasuhteesta on aivan turha tuhlata maallista vaellusta ainakaan allekirjoittaneen suuntaan.
Alkuperäinen on oikea. Esimerkiksi Leni Riefenstahlin Tahdon riemuvoitto pitää katsoa alkuperäisenä 1.20:1-kuvana. Pahasti pelkään, että Oz-sarja jossakin välissä julkaistaan 16:9-kuvana.
Liekö tällä(kään) foorumilla asialle vihkiytynyttä, joka ehdoin tahdoin suosisi mm. DVD:lle päätynyttä 1.33:1 -kuvasuhdetta elokuvasta, mainitsemasi neliökuvarajauksen sijaan?
^En oikein ole varma mistä enää keskustellaan, mutta minulla on Synapse Filmsin DVD. Siinä ainakin varoitetaan, että "windowboxing process" aiheuttaa mustaa "on all four sides". AP varmaan saa sydänkohtauksen, kun näkee tuon.
Voi jumalan pyssyt ja puukuulat taas, niin siis ihan itse aiheessa edetään edelleen. Tosiaan, Synapse Films (DVD) -julkaisu Tahdon riemuvoitto -propagandaklassikosta on 1.33:1 -kuvasuhteella, toisin kuin julkaisijan Blu-ray tallenteella, johon elokuva on tallennettu sen alkuperäisellä 1.19:1 -kuvasuhteella. Kuvarajausten välinen eroavaisuus on "marginaalinen", vaikkakin useimmille asialle vihkiytyneille korvaamattoman konkreettinen.
Eikös se ole asiantuntijoiden toimesta moneen kertaan todettu että ihmisen silmien terävänäkö-alueen huomioiden optimaalinen kuvasuhde on noin 4:3. Siis pikkasen leveämpi kuin korkeus on, ns laajakuvalla joutuu jo kääntämään päätä. Itselleni kuvasuhde ei sinällään ole tärkeä kunhan kaikki minkä on tarkoitus kuvassa näkyä on myös nähtävillä. Eli käytännössä siis ohjaajan alunperin valitsema kuvasuhde, mikä se sitten onkin, on se millä mennään jos voi valita.