Sisters (1973) **** Dressed to Kill (1980) ****½ Blow Out (1981) **** Brian De Palman leffat jääneet vähän paitsioon, mutta kaikki hyvä aikanaan. Siis todella hyvin tehtyjä elokuvia ja ennen kaikkea yllättäviä tarinoita, jotka pistivät paikoin oikein henkeä haukkomaan. Seuraavat kolme odottavat jo vuoroaan
Sweetwater (tai Sweet Vengeance Pohjoismaisen julkaisun mukaan) Toissa vuonna ilmestynyt länkkäri, jossa January Jonesin esittämä nainen alkaa taistella ilkeää paikallista "profeettaa" vastaan kostaakseen miehensä murhan. Soppaan sekoittuu myös paikkakunnalle tullut uusi sheriffi (Ed Harris). Turha tekele, joka ei jaksa kiinnostaa, mutta ei ärsytäkkään. Päähahmo jää etäiseksi ja tuntuu, että suurinosa ruutuajasta menee Jason Isaacsin esittämän papin ilkeyksien seuraamiseen. Katsojalle tulee aika nopeasti selville, että kyseessä on mulkku jätkä, mutta vähempikin olisi riittänyt, vaikka Isaacs hoitaakin homman ihan hyvin. Harrisin hahmo on hieman kajahtanut ja jostain syystä hänellä on tapana tanssia itsekseen valssia, mikä nyt ei vaan sovi elokuvaan tai hahmoon, kai se oli yritys tehdä huumoria? Yksikään hahmoista ei kehity tarinan aikana. Loppuratkaisu on erittäin antikliimaksinen, kun profeetta ja sheriffi ampuvat toisensa jolloin naisen kostoretki ei edes saa tyydyttävää päätöstä vaan hän joutuu tyytymään jo tapetun vihamiehensä ampumiseen. Sori jos spoilasin, mutta ei tähän kannata käyttää aikaa. 1/5 Turha elokuva, joka on jollain ihmeellä saanut ihan nimekkään näyttelijäkaartin. Hyviä puolia on, että kesto oli vaan 1,5 tuntia, mutta silti oli pakko vilkaista pariin kertaan, paljonko vielä on jäljellä. Ikinä ei pitäisi jättää kehuja arvion loppuun, mutta visuaalisesti tässä oli pari ihan mielenkiintoista kohtaa taustan ja maisemien ansiosta, lisäksi tämä ei sinänsä ärsyttänyt tai pistänyt vihaksi, mutta ei tämä antanutkaan mitään.
Mainion Making a Murderer -dokumenttikokonaisuuden jälkeen tuli mieleen tarkastaa pitkästä aikaa ehkä tuonkin dokkarin rakenteelle jonkunlaisena esikuvana toiminut, HBO:n tuottama Paradise Lost -trilogia (The Child Murders at Robin Hood Hills, Revelations sekä Purgatory). Vaikka West Memphis Three:n tarina aika kuuluisa jo tässä vaiheessa onkin, suosittelen katsomaan dokkarit kylmiltään jos se jostain syystä on ohi mennyt. Kerronta on molempien kohdalla hyvin samanlaista, ja dokkareiden tekijäryhmällä on aika vapaa pääsy kohteidensa lähelle. Punaniska -/ White Trash -kerroin on myös aika korkealla, ja ellei dokkareiden sisältö olisi sen verran kylmäävää kamaa toimisi näistä muutama jakso varmasti mainiosti mustana komedianakin. Pituutta osilla on kahdesta kahteen ja puoleen tuntiin, mutta pitkäksi aika käy erittäin harvoin, ja kun näin käy voi luppoajan täyttää vaikka päivittelemällä amerikkalaista oikeuskäytäntöä. Itse täräytin koko trilogian yhden yön aikana, ja jäljelle jäänyt West of Memphis (2012) jäi sitten ensi yölle. Tapauksesta on käsittääkseni tehty myös näytelmäelokuva vuonna 2013, The Devil's Knot nimeltään. Se on vielä näkemättä, mutta pitänee tarkistaa pikapuoliin. Paradise Lost -trilogialle kokonaisuutena 9/10.
Olen tänä vuonna katsellut muutamia DC:n animaatioelokuvia kevyenä hupina. DC on Marvelia elokuvien saralla runsaasti jäljessä, mutta animaatioleffoja löytyy kosolti. Tässäpä kootusti arviot kaikista näkemisjärjestyksessä. Batman: Assault on Arkham Tämän itseasiassa näin jo viime vuonna, mutta otetaan nyt mukaan. Leffa keskittyy hyvin pitkälti Suicide Squadiin eikä Batmaniin ja, jos joitakin kiinnostaa tuleva Suicide Squad -elokuva niin tämä kannattaa ehdottomasti katsoa. Tarinana siis konnista koottu ryhmä rämä lähetetään vaaralliselle tehtävälle Arkhamiin. Viihdyttävä pätkä, joka jaksoi viihdyttää koko kestonsa ajan, luvassa on huumoria, toimintaa ja muutama ruumis. Tykkäsin myös animaatiosta ja siitä, miten jotkut hahmot oli toteutettu, erityisesti Killer Croc. Todella hyvä pätkä, joka vetoaa vanhempaakin väkeen 4,5/5. Justice League: Throne of Atlantis Perinteisempi origin -tarina Aquamanista ja kuinka hänestä tuli osa Justice Leaguea. Oli ehkä vähän pettymys jopa, koska kyseessä oli hyvin perinteinen juoni. Lisäksi muu Justice League vaikutti kyvyttömältä, jotta Aquaman saatiin näyttämään hyödylliseltä. Tuli aika vahvasti mieleen Marvelin Thor -leffa hyvässä kuin pahassa 2/5. Justice League: The Flashpoint Paradox Flashiin keskittyvä leffa, jossa Flash joutuu rinnakaiseen todellisuuteen, missä hänellä ei ole supervoimia, Thomas Wayne on pahiksia tappava Batman ja Wonder Woman sekä Aquaman ovat sotasilla toisiaan vastaan, kun taas Cyborg yrittää estää tämän Maapallon kohtaloa uhkaavan sodan. Sivuosissa pyörii liuta DC:n sekundäärihahmoja, joista moni ei sanonut minulle mitään, mutta varmaan joku saa enemmän irti. Virkistävän erilainen pätkä, jossa nähdään muutamia erikoisia versioita tutuista sankareista, erityisesti Superman ja Batman ovat tässä hyvin erilaisia. Loppukonflikti on brutaali ja toimintakohtaukset ovat ehkä parhaimpia näistä leffoista. Suosittelen jos haluaa nähdä jotain erilaista. 4,5/5. Justice League: War Tämä ilmeisesti oli tarkoitettu katsottavaksi ensimmäisenä, sillä tässä osassa Justice League kokoontuu ensimmäistä kertaa. JL:n synnyn lisäksi keskitytään paljon Batmaniin ja Green Lanterniin sekä nähdään Cyborgin origin. Inhosin miten tässä leffassa Superman ja Wonder Woman oli toteutettu. Superman oli ylimielinen ja Wonder Woman todella lapsellinen, Green Lantern puolestaan oli yhdistelmä molempia näitä. Batman oli äijä ja Flash sekä Shazam olivat taustatekijöitä. Viihdyttävin osuus oli Batman&Green Lantern vs Superman, joka kannattaa katsella Youtubesta, muuten aika unohdettava 1,5/5. Justice League: Doom Jotkut pahikset kokoontuvat yhteen hoidellakseen JL:n. Cyborg jostain syystä jälleen esillä. Taas aika perus supersankaripätkä, itse suunnitelmaa lukuunottamatta unohdettava tekele, ei tätä kirjoittaessa tule mitään oikein mieleen, joten 1,5/5 Batman: Gotham Knight Petyin, mutta pitäisi tästä ehkä syyttää itseäni. En ollut tarkemmin tutustunut teokseen etukäteen ja en tiennyt, että se koostui kuudesta eri Batman -tarinasta, joista jokainen oli vielä tehty erilaisella animaatiotyylillä. Vihaisin erityisesti ensimmäistä osaa, jonka tyyli oli omaan silmääni inhottava. Muissa osissa oli paikoin näyttävääkin animaatiota, mutta tarina näissä ei ollut kovin kummoinen. En syttynyt lainkaan 1/5. Batman vs Robin Ilmeisesti tätä edeltävässä osassa Batmanin poika aloitti hommat Robinina ja tässä osassa hän kyllästyy Batmanin moraalikoodiin ja miettii leirin vaihtamista. Vaihtoehdon tarjoaa mystinen Tallon ja Owl Society. Batmanin ja Robinin välinen draama on tehty hyvin ja tarina on pääosin hyvä. Lopputaistelun kohdalla homma vähän lopahti ja siinä nähdään mm. robottibatman ja haulikolla pahiksia listivä Alfred. Lisäksi Batmanin hahmo ei paikoin ole oikein oma itsensä. Hyvä rakentelu lässähtää loppua kohden 3/5. Batman: Bad Blood Tässä suorassa jatko-osassa aiemmalle Batman katoaa ja muut Bat -nimiset sankarit joutuvat paikkaamaan hänen poissaoloaan. Välillä tuntui siltä, että kuka vaan jolla on jokin asu voi olla supersankari. Random pahisten joukolla on monimutkainen suunnitelma sankarien päiden menoksi, joten sankarit joutuvat työskentelemään yhdessä estääkseen sen ja löytääksen Brucen. Jälleen taas hyvä tarina, mutta loppu jättää toivomisen varaa 3/5. Näistä nyt ehdottomasti suosittelisin tuota Assault on Arkhamia ja Flashpoint Paradoxia. Assault ei mielestäni vaadi mitään tuntemusta DC:n hahmoista Batmania lukuunottamatta (lienee tuttu kaikille). Flashpointia varten ehkä kannattaa katsoa tuo War -osa, jolloin saa vähän käsitystä Justice Leaguen perushahmoista, jos eivät ole tuttuja. Batman vs Robin oli loppua lukuunottamatta todella toimiva. Kaikenkaikkiaan nämä menevät ihan hyvänä viihteenä, osa iski selvästi paremmin ja osa on tehty aika laiskalla otteella mielestäni. Jännä, toistuva klisee etenkin Batman -elokuvissa oli se, miten sopivasti tietyt pahikset kuolivat vahingossa tai toisten pahisten toimesta, kun sille oli juonen kannalta tarve ilman että hyvikset joutuivat tahraamaan käsiään. Edit: Lisätään nyt arvostelujen listaan pari päivää sitten nähty Son of Batman, jossa siis Damian Wayne tapaa ensimmäistä kertaa isänsä Brucen. Tämä osa oikeastaan aloitti Batman -elokuvien sarjan ja se olisi sikäli pitänyt katsoa ensimmäisenä, mutta minkäs teet. Valitettavasti tämä oli pettymys, hyvin kliseinen pätkä, joka jäi monella tasolla muista osista jälkeen. Toiminta oli erittäin laiskasti tehtyä suurelta osin ja pääpahis Deathstroke oli täysin ponneton, en tiedä oliko vika ääninäyttelijässä vai dialogissa, kun hahmo lähinnä haukotutti. Deathstroken lyhyt osuus Flashpoint Paradoxissa oli paljon parempi kuin koko tässä leffassa. Batman ääninäyttelijöineen oli taattua laatua ja Talia oli ihan jees kanssa. Kaiken kaikkiaan aika väsynyt teos, jos olisin nähnyt tämän ensiksi niin olisi muut ehkä jääneet näkemättä 1,5/5.
Akira Kurosawan RAN ***** Tuli vihdoin nähtyä tämä yksi Kurosawan isoimmista mestariteoksista. Oli kyllä kaikinpuolin mieletön leffa, mahtipontiset kohtaukset, mahtipontinen tarina ja kuvaus oli silkkaa iloa silmälle, välillä sitä jäi ihan haukkomaan henkeään kuvan kaunedelle. Vähintäänkin toiseksi paras Kurosawa mitä olen nähnyt, ehkä jopa paras. Viime vuoden 4K-restaurointi oli kyllä ilo nähdä teatterissa. Harmitti kyllä että salissa oli vain noin 40% katsojia, niin harvinaista se kun on saada upouusi restaurointi ja 4K-laadussa Suomeen teatteriin, vieläpä kun on tämänkaltainen huipputekele kyseessä. Pitää toivoa, että huominen näytös on sentään loppuunmyyty, sillä vastaavaa olisi kiva saada jatkossakin.
Fury Hyvä leffa, hienoja taistelukohtauksia, varsinkin alun taistelut ja meininki oli hienoa. Lopputaistelu ei oikein vakuuttanut ja loppu muutenkin vähän lössähti vaikka mättöä oli. 3,5/5 Expendables 3 2/5, pettymys Mad Max Fury Road 2,5/5, ylihypetetty hienot tehosteet ja mahtava ääniraita. Fathom työskenteli ahkerasti leffan ajan. The Wolf of Wall Street 4/5, hyvää kerrontaa. Mässäily meni välillä överiksi, mutta hyvät hahmot, kerronta, elämänkertatarinasta aina plussaa Sicario 4,5/5, toinen katsontakerta, tykkäsin vaan enemmän ja enemmän. Kauneusvirheet tulee rytmityksestä lähinnä (poliisin perhe)
Muistutetaanpas jälleen kerran, että jos elokuvasta löytyy oma viestiketjunsa Elokuvat-alafoorumilta, niin kommentit mieluummin sinne.
Eli ennen kirjoittamista, kaikki katsotut leffat on searchattava, muuten ei voi kommentoida? Nyt olisi foorumipoliisille töitä kahlata tämä thread läpi vaikkapa 2-4 viikkoa taaksepäin ja raportoida postit forumin moderaattoreille? Edit: mistä löytyy noin painokas fonttikoko? Edit2: hih, täällähän onkin jo vapaaehtoispalokunta hommissa, katsoin muutaman sivun taaksepäin
Ihan searchaamattakin voi melko turvallisesti olettaa, että kaikille suurimmille hollywood-blockbustereille ja oscarvoittajille on olemassa omat keskustelunsa Noiden uusimpien pintahittien tapauksessa, yleensä vieläpä ihan siinä leffa-osaston ensimmäisellä tai toisella sivulla.. Ei ole liian suuri vaiva.
Itsekin ihmettelen sitä, miten iso älämölö siitä nousee, jos tähän ketjuun vahingossa kirjoittaa jostain elokuvasta, josta on jo olemassa oma ketjunsa. Oikeasti ei jäljelle taida jäädä kuin ne ranskalaiset taide-elokuvat, joista tänne voi/saa kirjoittaa. Mielestäni ihan hyvä jako voisi olla, että jos on katsonut vaikka useamman elokuvan ja haluaa niille nopeasti antaa yhden lauseen kommenttiarvostelun ja tähdet, niin tämä ketju on ihan hyvä siinä, missä "oikeakin" ketju. Jos taas elokuvasta haluaa keskustella enemmän ja kirjoittaa pidemmän arvostelun, niin sitten oikeaan ketjuun. Katsoin eilen Ted kakkosen. Pettymys ekaan verrattuna. Kuten niin monet jatko-osat. 2/5 tähteä.
Nyt siis oikeesti lopetatte tän ketjun raiskaamisen noilla laittomilla arvioillanne. Mookidilla ja aheikkisellä on muutakin tekemistä kuin vahtia tän ketjun ohjesäännön noudattamista. Eiku siis...
Itselleni noin viidentoista vuoden odotus päättyi, kun Shout! Factory julkaisi William Peter Blattys Ohjaajan version elokuvasta The Exorcist III (1990) nimellä Legion. Nimi jolla elokuva olisi pitänyt ehkäpä jo alkujaan julkaista? Mitään valtaisia eroja elokuvateatteri version ja tämän välillä ei ole. Juoni kulkee kohtalaisen samoja polkuja kummassakin. Isoin ero on, että Jason Miller/Father Karras (The Exorcist (1973)) ei esiinny Legion versiossa laisinkaan. Father Karrasta (jonka ruumista ohjailee The Gemini Killer) näyttelee ohjaajan versiossa Brad Dourif, jonka "roolihahmo" teatteriversiossa on pelkästään The Gemini Killer. William Peter Blatty ja tuotantoyhtiö olisivat halunneet alkujaan Jason Millerin näyttelemään Karrasta, mutta hänen aikataulunsa ei sopinut (alkoholismi). Brad Dourif valittiin rooliin ja elokuvan kohtaukset tehtiin hänen kanssaan. Dourifin näytteleminen on elokuvassa aivan ilmiömäistä! Tuotantoyhtiön "pettymys" valmiiseen elokuvaan (Manaaja elokuvassa ei manaus kohtausta) ja Jason Millerin tuleminen kuvioihin. Sai tuotantoyhtiön/Blattyn päätymään uudelleen kuvauksiin. Kuvauksiin minkä tarkoitus oli poistaa Dourif koko elokuvasta ja korvata hänet Millerillä. Alkoholiongelma Millerillä oli sen verra paha, että herra ei kyennyt muistamaan vuorosanoja ja näytteleminen yleensäkin oli mitä oli. Tästä johtuen Dourif tuotiin takaisin tuotantoon ja hän näytteli lähes kaikki jo aikaisemmin tehdyt kohtaukset uudelleen (tällä kertaa "huonommin", mielestäni). Kohtausten uudelleen kuvamiseen vaikutti se, että elokuvassa suljetulla osastolla olevan huoneen (jossa Father Karras/The Gemini Killer on koko elokuvan ajan) sisustus oli muutettu uudelleen kuvauksissa radikaalisesti (teatteriversiossa pehmustettu huone (itsestäni parempi), ohjaajan versiossa enemmän kellari/keskiaikainen kidutuskammio). Yllämainituista syistä teatteriversiossa Karrasta/Gemini Killeriä näyttelee samoissa kohtauksissa vuoroin Miller ja Dourif. Nyt kummatkin versiot nähneenä, kallistun hiukan Ohjaajan version paremmuudelle. Tässä muutama syy miksi kyseinen versio on parempi: Brad Dourifin aivan upea näytteleminen. Ei irrallista manaus kohtausta, jonka suorittaa elokuvassa kohtalaisen "turha" henkilöhahmo Nicol Williamson/Father Morning. Elokuvan lopun kobrat, salamat jotka hajoittavat lattiaa, Jason Millerin nouseminen ristiinnaulittuna lattiasta ja Father Morningin nahkojen repeytyminen puuttuvat. Ohjaajan version loppu on yksinkertaisuudessaan parempi. Loppu on todellakin yllättävä ja nopea. Shout! Factoryn blu-ray julkaisu on mielestäni parasta mitä heiltä on ilmestynyt. Teatteriversion kuvanlaatu loistavaa (äänet pettymys), ekstrat erittäin kattavat ja tietenkin tärkeimpänä William Peter Blattyn Legion versio elokuvasta. Kuvanlaatu näissä ohjaajan version kohtauksissa on VHS tasoa (otettu VHSltä), mutta kyllä niistä yllättävän hyvin saa selvää. Muutamissa kohtauksissa Dourifin taustalla näkyvä huoneen seinä muuttuu tiilistä-pehmustettuun, kun kohtauksessa on käytetty teatteriversiota ja taisi yhdessä kohtaa kuva pysähtyä hetkeksi. Homma toimii silti kohtalaisen saumattomasti, jos kiinittää huomiota vain loistavaan Dourifiin. Perkeleen tuotantoyhtiö kun ovat hävittäneet alkuperäiset negatiivit, ilmeisesti? Suosittelen hankkimaan!!!! The Exorcist III 3+ Legion 3,5
Purge elokuvasarja on siinä harvinainen tapaus, että jokainen osa on edellistä parempi. The Purge: Election Year "kruunaa" tämän elokuvasarjan ja saamme myös tyydyttävän lopun jatkumolle (ilmeisesti tulossa Purge 4 joka on Prologi aikaisemmille). Kohtalaisen pienellä budjetilla on saatu koko yhteiskuntaa käsittelevä kuvaus, mikä ei onnistu välillä edes isomman budjetin elokuvissa. James DeMonaco ohjaus on kokonaisuutena onnistunutta (määrätynlainen rosoisuus/likaisuus). Leffasarjan väkivaltaisuudesta myös iso plussaa. Elokuvasarjan perusidea on myös hulluudessaan toimiva. Mukaan on myös saatu yhteiskunnallista sanomaa, mikä ei koskaan ole huono juttu. Purge 2/5 Purge The Purge: Anarchy 3+/5 The Purge: Election Year 3,5/5 Kyllähän näitä katsoisi enemmänkin, mikäli taso on näin noususuuntainen.
Weekend of a Champion Roman Polanskin dokumentti Formula 1 -tähti Jackie Stewartista ja vuoden 1971 Grand Prix'stä Monacossa. Dokumentti (Iso-Britannia 2013) Formula 1 -tähti Jackie Stewartista. Roman Polanskin dokumentti Formula 1 -tähti Jackie Stewartista ja vuoden 1971 Grand Prix'stä Monacossa. Ohjaus: Frank Simon Ihan OK flikka. Ajattelemisen aihetta formuloista ja kuolemantapauksista niissä, kotvasen on eroa 70-luvun alun ja nykyformuloiden välillä... T: Vesku
Mechanic: Resurrection Elokuva on jatko-osa kohtalaiselle vuonna 2011 tehdylle re-make leffalle. Jason Statham jatkaa palkkamurhaajana. Bishop (Statham) saadaan palamaan "eläkkeeltä" palkkamurhaajan hommiin aivan perkeleen huonosti käsikirjoitetulla suunnitelmalla. Tähän huonosti käsikirjoitettuun, ohjattuun jätteeseen on saatu mukaan myös Jessica Alba ja Tommy Lee Jones. $40 miljoonan budjetilla on saatu aikaiseksi aivan hirveää jälkeä. CGI veri lentää ja tapahtumien taustamaisemat ovat tietokoneella tehtyä huttua (esim. merinäköala laivan kannelta, Rio De Janero vuoristomaisema ravintolan terassilta, Thaimaassa oleva Bungalow mikä on selvästi lähikohtauksissa elokuvastudiossa). Toivottavasti Statham ei jatka Nicholas Cagen viitoittamaa tietä, kohti yhä surkeampia elokuvia. Mechanic: Resurrection 1/5
31 (2016) Rob Zombi jatkaa hänen aikaisempien elokuvien viitoittamaa tietä. Hurmeinen ja saastainen elokuva kertoo kiroilevasta porukasta, jotka kaapataan halloween aattona. Heidän on osallistuttava mielipuoliseen selviytymisen taistoon, jonka toisena osapuolena ovat mielipuoli klovnit. Näyttelijät hoitavat pestinsä kiitettävästi. Erityisesti Sheri Moon Zombie ja Richard Brake (Doom-Head) jäävät mieleen. Leffan käsikirjoitus ja täten elokuvan juoni ovat yksinkertaisuudessaan ihan ok, vaikka onhan näitä samankaltaisia jo nähty. Elokuvan 70-luvun ajankuva on mielestäni onnistunut ja Zombi on ohjaajanakin omanlaisensa tapaus (positiivisesti). Herran ohjaus työt jakaavat arvostelijat ja katsojat vahvasti kahtia. Itse olen pitänyt Zombien jokaisesta tuotoksesta ja 31 ei ole poikkeus, vaikkakin kuuluu herran heikoimpiin. Zombie "joutui" hakemaan rahoitusta elokuvalleen Fanbacked.com keräyksellä ja leffan "vaivainen" $1.5 miljoonan budjetti näkyy. Vanhassa tehtaassa (lähes) kokonaisuudessa kuvattu 31 on varmasti budjetin pienoisuudesta johtuvaa? Toivoisihan sitä, että Zombille annettaisiin seuraavaa elokuvaa varten hiukan isompi budjetti ja hän saisi näyttää todelliset visionsa "white trash" ihmisistä Mieshän oli jossakin vaiheessa ehdolla The Blob re-maken...re-maken ohjaajaksi. Tästä olisi tullut varmasti erittäin synkkä ja visvainen tulkinta. 31 (2016) 2,5/5
Kaiken teoria (2014) Draama briljantin fyysikon Stephen Hawkingsin elämästä. Eddie Redmayne sai pääroolista Oscarin. Draama (Iso-Britannia 2014), pääosassa Eddie Redmayne. Draama briljantin fyysikon Stephen Hawkingsin elämästä. Eddie Redmayne sai pääroolista Oscarin. Ohjaus: James Marsh http://www.episodi.fi/elokuvat/kaiken-teoria/ CMore videokirjastosta. 4.5/5 ihan pääosan esittäjälle ja alkuperäiselle vaimolle... T: Vesku
Muistutetaanpas jälleen kerran, että jos elokuvasta löytyy oma viestiketjunsa Elokuvat-alafoorumilta, niin kommentit mieluummin sinne. https://www.dvdplaza.fi/forum/threa...ily-watson-simon-mcburney-david-thewli.92473/