Kannatatko Sipilän hallituksen politiikkaa?

Silmäilemällä listaa jossa maailman valtiot ovat verorasitteen perusteella järjestettynä ei ihmeempiä trendejä voi havaita suuntaan tai toiseen.

Kärkipäästä löytyy mm. Singapore, jossa Wikipedian mukaan on 14% veroaste (syystä tai toisesta tässä tilastossa Suomen vastaavaksi on merkitty 43% kun CIA:n luku oli yli 50). Wikipedia tietää myös kertoa, että Singapore "...is ranked highly in education, healthcare, life expectancy, quality of life, personal safety, and housing.".

Listauksen mukaan USA:ssa verorasite olisi 25%. Eräs suosikkivaltioistani Sveitsi löytyy sekin suhteellisen ylhäältä 29% veroasteellaan. Keskivaiheilta löytyy Kanadaa ja Saksaa. Kaikki sellaisia, joihin voisin kuvitella muuttavani jos vain asukkaaksi huolisivat. Pohjoismaiset "hyvinvointivaltiot" löytyvät tietysti häntäpäästä.

Suoraan sanottuna en luota kansainvälisiin onnellisuustutkimuksiin. Valitsemalla mitattavat suureet (esim erilaisista laskennallisista tunnusluvuista) ja painottamalla niitä mielivaltaisesti saa juuri sen näköisiä tuloksia kuin sattuu haluamaan. Varsinkin kyselytutkimus on tässä yhteydessä menetelmänä arvoton. Ihmiset rutiininomaisesti sanovat yhtä ja ajattelevat toista. Suurin osa suomalaisistahan esimerkiksi romantisoi haluavansa asua maaseudulla mutta todellisuudessa kilpailee verissä päin oikeudesta asua pienessä betonikopperossa pääkaupunkiseudulla. Luotettavimman kuvan maiden välisestä houkuttelevuudesta saisikin mittaamalla sitä, mihin ihmiset oikeasti muuttavat jos saavat siihen mahdollisuuden. Väittäisin, että mm. USA olisi tälläisellä listalla aika korkealla.

Jos joku suure pitäsi valita kansakunnan onnellisuutta kuvaamaan, oma suosikkini olisi eliniän odote. Onnelliset ihmiset tuppaavat elämään pitempään. Pitkä eliniän odote kertoo myös yhteiskunnan kyvystä huolehtia heikommista, vallitsevasta terveydenhuollon tasosta, turvallisuudesta jne. Lisäksi tähän mittariin ei vaikuta kulttuurisidonnaiset tekijät tai tutkimuksen tekijän mielivaltaiset painotukset. Tällä mittarilla 14% verottava Singapore on maailman viidenneksi paras maa. (Kenties mittaria voisi parantaa vielä huomioimalla tulokseen ainoastaan vaikkapa köyhimpään 20:een prosentiiliin kuuluvat, jotta mahdollinen taloudellinen epätasa-arvo tulisi paremmin huomioitua. Toisaalta rikkaita on lukumääräisesti niin vähän, että pelkkä eliniän keskimääräinen odote painottaa jo valmiiksi köyhempää väestönosaa.)

En toki väitä, että asiat Suomessakaan olisivat aivan surkealla tolalla juuri nyt. Tosiasia kuitenkin on, että meidän julkinen sektori on aivan liian iso. Tästä seuraa täysin varmasti ongelmia tulevaisuudessa. Asiasta ei edes pitäisi olla mitään epäselvyyttä: jos maailmanennätystasoa lähentelevä verorasite ei sekään riitä, vaan kuluja on katettava vuodesta toiseen massiivisella velanotolla, jossain on selkeästi vikaa.

Olen aiemminkin listannut suuren julkisen sektorin ongelmia tänne: kun yhä suurempi osuus euroista kiertää byrokraattien käsien kautta, väärinkäytösten määrä kasvaa. Suomalainen korruptio tarkoittaa hyvävelikerhoja ja korporaatiokapitalismia. Järjestelmän tehokkuus pienenee sitä mukaa mitä useampi välikäsi tarvitaan. Samalla kansalaisten vapaus päättää omista asioistaan vähenee. Vain pieni osa verorahoista menee vähäosaisista huolehtimiseen (nopeasti vilkaistuna eläkkeet+sosiaalimenot ovat vain n. 15% budjetista). Sen sijaan merkittävä osa rahasta menee eturyhmien taskuihin, vanhojen rakenteiden ylläpitoon joiden suurin olemassaolon peruste on muutosvastarinta, jne. Olen ymmärtänyt niin, että suurin osa tulonsiirroista otetaan keskiluokalta ja ne suuntautuvat takaisin keskiluokalle itselleen.

Selvästikin hyvinvoivan yhteiskunnan voi luoda isommalla ja pienemmällä verorasituksella. Itse eläisin mieluiten sellaisessa, joka arvostaa kansalaistensa vapautta valita itse. Taloudellinen riippumattomuus järjestelmästä mahdollisimman monelle kansalaiselle olisi hyvä politiikan tavoite minusta.

 

Oikeistolaisessa katsannossa velaksi eläminen osoittaa, että rahaa käytetään liikaa. Yhtä hyvin se voi kuitenkin osoittaa, ettei veroja kerätä riittävästi palvelujen kustantamiseksi. Tilanne johtuu lähinnä poliitikkojen tekopyhyydestä. Halutaan antaa kansalle se mitä he pyytävät, mutta ei olla valmiita tekemään epämiellyttävinä pidettyjä ratkaisuja eli veronkorotuksia, joilla lysti kustannetaan. Se on selvä asia, ettei velaksi pitäisi elää.

Veroasteesta keskustellessa keskityn puhtaasti siihen onko se liian korkea vai ei. Mielestäni Suomen nykyinen veroaste ei ole liian korkea, mutta se puolestaan on ongelma, että osa verotuloista kieltämättä käytetään ihan jumalattoman typerällä tavalla. Olen joskus kritisoinutkin vasemmistoa siitä, etteivät he vaikuta tarpeeksi innokkailta lopettamaan typerää rahan haaskausta sellaiseen toimintaan, josta ei tunnu olevan hyötyä kenellekään. Tuo luo heille uskottavuusongelman.

Toivoisin siis, että veroaste pidettäisiin nykyisellään (tai jopa korotettaisiin) mutta rahat käytettäisiin järkevämmin. En näe hyvänä edes sellaista vaihtoehtoa, jossa veroastetta alennettaisiin ja (teoriassa, ideaalimaailmassa) typerät ja hyödyttömät hankkeet saataisiin lopetettua. Veroaste kyllä alenisi, ihmisille jäisi enemmän rahaa käyttönsä ja turhasta haaskuusta päästäisiin eroon, mutta se ei silti toisi minkäänlaista parannusta niille sektoreille, joilla jo nykyään on liian vähän rahaa.

Ajatteluni voi oikeastaan kiteyttää siten, että Suomi ja monet muut maat ovat jo osoittaneet kykenevänsä elämään nykyisen veroasteensa kanssa. Tilanne, jossa kerätyt rahat käytettäisiin nykyistä huomattavasti järkevämmällä tavalla, olisi erinomainen. Mielenterveystyöhön, syrjäytymisen ehkäisyyn, koulutukseen, lapsiin ja nuoriin, vanhustenhoitoon... voitaisiin käyttää enemmän rahaa kuin nykyään.

 

Minulle tämä ei riitä. Esimerkiksi kakkostyypin diabeteksen kanssa varmasti pystyy elämään, mutta mieluummin sitä olisi terve. Veropolitiikalla on vääjäämätön, kaikkea taloudellista toimintaa ohjaava vaikutus. Ilman kannustinvaikutuksia voisi ajatellakin, että korkea veroaste olisi järkevää, kunhan verotuotot käytetään edes suurin piirtein oikeudenmukaisesti. Mutta veroja ei voi nostaa ja ajatella, ettei sillä olisi vaikutusta toimeliaisuuteen.

Verorasitteen määrä vaikuttaa oleellisesti siihen, paljonko työnteko ja ahkerointi kannattaa yhteiskunnassa. Näin ollen se määrittää mitä kannattaa -- ja ennenkaikkea -- mitä ei kannata tehdä. Marginaaliveron noustessa insentiivi ahkeroida yhtään enempää laskee asymptoottisesti kohti nollaa. Miksi vastaanottaa vaativampi positio, tehdä enemmän töitä jne, jos lisätienesteistä menee valtiolle vaikkapa 80%? Miksi investoida ja perustaa yritys Suomeen, jos suurin osa maailman maista tarjoaa paremmat taloudelliset puitteet liiketoiminnan harrastamiselle?

Mielelläni itsekin soisin, että listaamiisi kohteisiin panostettaisiin lisää rahaa. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, ellei käydä keskustelua siitä, mitkä tehtävät kuuluvat valtion hoidettavaksi ja mitkä eivät. Ja tämän jälkeen sitten ihan oikeasti pitäisi karsia niitä epäoleellisia tehtäviä. Yksi syy julkisen sektorin räjähtäneeseen kokoon on se, että valtio harrastaa ties mitä toimintaa alueilla, jotka hoituisivat hyvin yksityisin voimin, ja toisaalta toimintaa, jota ei pitäisi tehdä ollenkaan. (Eräs esimerkki jälkimmäisestä on uutinen tältä päivältä, jonka mukaan räp-artisti Karri Miettiselle ja kolmelle muulle julkkikselle on maksettu 15.000€ kokouspalkkioita Suomi100 brändiryhmään kuulumisesta, ilman sen kummempia velvoitteita. Tämä on tietysti pisara valtameressä mutta näistä pisaroista se joki syntyy.)

 

"Maassa, jossa veroaste on tapissa ja jossa valtio ottaa siitä huolimatta joka vuosi miljarditolkulla uutta velkaa (tänäkin vuonna yli 5 miljardia euroa), vaatimukset lisämenoista ja säästöistä tinkimisestä ovat tolkutonta puhetta. Suomalaisilla ei ole varaa naureskella kreikkalaisten taloudenpidolle."

Samaa mieltä, Koskiselta taas selväjärkistä tekstiä.

http://www.iltalehti.fi/politiikka/201708062200309644_pi.shtml

Jos jakopolitiikkalinjalle lähdetään, vaikea kannattaa hallituksen politiikkaa tässä taloustilanteessa.

 

Niinpä.

Minusta niiden, jotka kannattivat velka"elvytystä" lääkkeenä taantuman selättämiseen pitäisi nyt nousukauden aikana nousta esiin, ja vaatia yhtä pontevasti miljardiluokan leikkauksia budjettiin. Itseasiassa miljardiluokkakaan ei riitä vaan tosiaan lähemmäs kymmenen pitäisi jostain kaivaa, jotta tasapainotila löytyisi. Muussa tapauksessahan ei olla kestävällä ideologisella (eikä taloudellisella) pohjalla. Ainakaan, jos tarkoitus oli tehdä vastuullista, vastasyklistä suhdannepolitiikkaa. On tietysti ihan mahdollista kannattaa ideologisista syistä valtion kasvattamista suhdanteesta riippumatta, mutta olisi rehellisempää sitten sanoa suoraan kannattavansa sosialismia eikä vedota talousteoriaan valikoivasti aina silloin, kun se itselle sopii.

 

Milläs mailla, paitsi pienillä öljyvaltioilla, ei ole velkaa? Yhdysvalloillakin on aivan tolkuttomasti velkaa. Miten he ovat siinä onnistuneet? Ja meinaako mikään maa ikinä maksaa niitä velkoja pois? Tai edes taittaa velkataakkaa. Tuskin. Mikähän mahtaa olla joskus leikin päätepiste?

 

Uuden vaihtoehdon 5000 nimellä tulee kiire – Simon Elo: ”Ponnisteluja tehostettava”

Vastausten eloluutio kysymykseen "Monta korttia teillä on kasassa?" (5000 tarvitaan):
Heinäkuun puolivälissä: Parituhatta kasassa.
Heinäkuun lopussa: Noin 3000 puuttuu.
Nyt: En halua ottaa kantaa.

Tämän rinnalla jää se eduskuntaryhmän hakemusten käsittelyn eloluutiokin kakkoseksi.
Vaihe 1: Ei tänne tulla kuin hollitupaan. Hakemukset käsitellään myöhemmin.
Vaihe 2: Olemme päättäneet aiemmasta poiketen että käsittelemme hakemukset vasta huomenna.
Vaihe 3: Ok ei ole mitään hakemuksia.

 

Moni päättävässä asemassa oleva poliitikko varmaan laskeekin sen varaan, että juuri hänen ei tarvitse olla tekemässä ikäviä päätöksiä siinä vaiheessa kun velkoja maksetaan takaisin. Parhaan ymmärrykseni mukaan länsimaiden valtionvelat ovat pääosin kansainvälisten rahoituslaitosten ja sijoittajien rahaa, jotka odottavat totta kai saavansa omansa takaisin. Valtiollehan on mukavan "riskitöntä" lainata, koska veronkeruumonopolit voivat ulosmitata tarvittavan pääoman kansalaistensa lompakoista.

Jos jossain vaiheessa alkaa näyttää siltä, että edes veronkeruumonopoli ei riitä luomaan tarpeeksi tuloja, sijoittajien usko loppuu. Tällöin luotonanto tietysti tyrehtyy. Taloudellisen äkkijarrutuksen seuraukset voivatkin sitten olla aivan mitä tahansa.

Kreikkalaiset näyttivät jo omalta osaltaan mallia, mutta väittäisin, että noin pehmeää laskua ei kaikille ole tiedossa. Kreikkahan on saanut Euroopan Unionilta ties mitä avustuspakettia. Ymmärtääkseni Kreikan velkoja on siirretty hämärien menettelyjen kautta Euroopan keskuspankille joka on myöntänyt armahduksia lyhennyseriin ym. Jos ja kun muutama isompi kansantalous on konkurssiuhan alla yhdellä kertaa, tälläistä luksusta ei ole tarjolla. Ihme on, jos ei nähdä väkivaltaisia mellakoita ynnä muuta kun vuosikymmeniä myöhässä olevia rakenneuudistuksia ja ihka oikeita kululeikkauksia aletaan pakon edessä puskea läpi.

 

Buahaha, taas yksi lisää:

"Vihreiden puheenjohtaja Touko Aallon kaksivuotinen avioliitto on ohi. Taustalla on Aallon suhde vihreiden työntekijään."

Kas kun ei persuun.

Siinä on oikein hieno, rehellinen ja uskottava puheenjohtaja tällekin puolueelle, todellinen esikuva.

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005319221.html

 

Minä en usko että kansainväliset rahamarkkinat toimivat ihan noin yksinkertaisesti kuin kotitalouksien rahamarkkinat. Kuka lainaisi enää millekään maalle yhtään mitään, esim. USA:n valtionvelka on $60k/per lärvi, tai $160k/veronmaksaja. Miten tuollaisia summia pystyy ikinä maksamaan takaisin? Ja millä taholla ylipäätään olisi lainata noin paljon rahaa?

Rahaa luodaan lainaamalla. Ja toisinpäin luomalla lisää rahaa luodaan lisää velkaa. Eikä kenelläkään ole aikomustakaan kuitata velkoja joskus pois. Joku kansainväliset rahamarkkinat paremmin tunteva voisi kertoa miten tämä koko homma toimii?

 

Noh, siinä mielessä rehtiä toimintaa, että avioliitto lopetetaan. Eikä Vihreät yritä esiintyä parisuhdearvoiltaan konservatiivisena puolueena, toisin kuin eräs toinen.

 

Rautateiden henkilöliikenne avataan kilpailulle – VR jaetaan kolmeen osaan

 

Suomella on lähes 100 miljardia velkaa, jota ei tarvitse maksaa pois

Vaikka tuo Patomäki on umpivasemmistolainen, niin minun käsitykseni mukaan hän on oikeassa tässä. En ole toki mitään finanssinero.

Minua on pitkään ihmetyttänyt miksi velkakeskustelussa keskitytään vain siihen miten paljon Suomi on velkaa, muttei lainkaan siihen miten paljon muut ovat Suomelle velkaa?

Siltikin on selvää, että pidemmässä katsannossa menojen ja tulojen olisi järkevintä olla synkassa. Vaikkapa paljon parjatussa korkean veroasteen Tanskassa valtionvelka on erittäin matalalla tasolla, koska rahoitus on päätetty hoitaa kestävällä tavalla.

Jos itse saisin päättää, niin Suomi pyrkisi pääsemään veloistaan eroon järkevällä tavalla pitkällä aikavälillä (esimerkiksi seuraavan 50 vuoden aikana), siten ettei tavoitteen saavuttamiseksi jouduttaisi tekemään äkkipäätöksiä, joilla on lähinnä omaa talouskasvua nujertava vaikutus. Veloista kannattaa yrittää eroon siksi että velallisuuteen liittyy turhia riskejä, jotka voi välttää hoitamalla itse menonsa. Lisäksi minua ärsyttää jo itsessään ajatus, että oikeiden verotulojen päälle on saatava pientä keinotekoista buustia. Ei ole! Ei se pieni buustaus ole olennaista minkään kannalta. Se varmaan lähinnä estää sen, että turhimmista hankkeista jouduttaisiin vetämään piuhat irti. Miksi esimerkiksi yritystukia jaetaan kiihtyvällä vauhdilla, vaikkei niistä tutkimusten mukaan ole edes hyötyä? Tasainen, jatkuva velkaantuminen ei-kriisiolosuhteissa tuntuu vain siltä ettei ikäviä päätöksiä olla valmiita tekemään. Nähdäkseni ne ikävät päätökset olisivat järkevimmillään veronkorotuksia, leikkauksia ja lisäpanostuksia samaan aikaan.

Velkaantuminen kannattaisi jättää lähinnä aidosti yllättäviin tilanteisiin. Vuonna 2014 ei voitu tietää, että seuraavana vuonna yli 30 000 turvapaikanhakijaa tulee Suomeen. Velkaraha on kuin tehty tällaisia tilanteita varten. Ostetaan vähän lisäaikaa ja yritetään muutaman seuraavan vuoden aikana järjestellä asia kuntoon esim. pienellä veronkorotuksella ja jatkaa sen jälkeen entiseen malliin. Tuollaisissa tilanteissa velan ottaminen estää joutumasta tilanteeseen, joissa jouduttaisiin tekemään kohtuuttomalta tuntuvia päätöksiä. Minun puolestani velka saa kriisitilanteissa nousta hyvinkin korkeaksi, jos se on kokonaisuuden kannalta järkevää ja estää vielä ikävämpiä skenaarioita toteutumasta.

Sellaisessa pienessä muutaman sadan miljoonan jopa tahattomassa velkaantumisessa vuosittain ei ole mitään pahaa. Kun budjetti on kymmeniä miljardeja, niin tuollainen määrä velkaa voi syntyä ihan vahingossa.

 

Toki lopetetaan, mutta vaimon toimesta. Tapaushan vaikuttaa ihan klassiselta tapaukselta, jossa tämä liero tulee esiin siinä vaiheessa, kun vaimo on laittanut vireille asian (= asia tulee julkiseksi).

En tiedä pitääkö tämä arvopohjaero ylipäänsä ymmärtää niin, että vihreillä ja muulla vasemmistolla on oma käsityksensä oikeudesta ja sen mukaisuudesta, jossa rehti, rehellinen ja suoraselkäinen tarkoittaa jotain muuta kuin sanakirjassa. Todennäköisesti.

Ostaisinko käytetyn auton näin rehdiltä mieheltä, luottaisinko sanomaansa tai (vero)rahani näin rehellisen miehen käsiin. Enpä usko. Ennen näitä kutsuttiin pettäjiksi, tunnettiin jopa aviorikoksena laissa. Vaikuttaa tosin muutenkin mieheltä, joka vetää vihreät syöksykierteeseen.

 

Minun mielestäni vaikuttaa mieheltä, joka voi nostaa vihreiden kannatuksen todella korkealle. Normaalin kansalaisen lienee varsin helppo olla samaa mieltä Toukon kanssa monestakin asiasta. Hänellä on ihan miellyttävä persoonallisuuskin.

Yllätyin positiivisesti kun Ville Niinistön viimeisen vuoden aikana myös monet punavihreät alkoivat vitsailla siitä miten populistinen hän on. Selvästi vihreiden kentän keskuudessa oli enemmän kysyntää tolkun Toukolle kuin unelma-Emmalle, joka olisi jatkanut Villen ääripopulistista linjaa.

 

Ilmeisesti monikin on valmis lainaamaan. En tunne kansainvälistä rahoitusmarkkinaa sen syvällisemmin, joten jos joku plazalainen tuntee, "executive summary" olisi ihan mielenkiintoinen lukea. Olen itse siinä käsityksessä että pääosa valtioiden veloista on markkinoille huutokaupattuja joukkovelkakirjalainoja joita sijoittajat ostavat. Lainapääomalle maksetaan korkoa (viime aikoina tosin ei hirveästi) ja jokainen erääntyvä laina joudutaan tietysti maksamaan pois. Jos lainaeriä jää maksamatta, on aivan varmaa, että tulevaisuuden velkakirjat eivät käy kaupaksi entiseen malliin.

Sinänsä samaa mieltä siitä, että valtio ei voi mennä konkurssiin samassa mielessä kuin esim joku yritys menisi. Siis jotenkin niin että maailmanpoliisi huutokauppaisi valtion omaisuuden eniten tarjoavalle naapurille tai muuta sellaista. Mutta ymmärtääkseni esimerkiksi Kreikka on ollut rahoitusmarkkinoiden ulkopuolella ja Euroopan keskuspankin letkuruokinnassa jo vuosia. Siellä ollaan nyt hiljalleen kai palailemassa normaaliin rahoituskuvioon. Sitä en tiedä, kuka on niin hullu että lainaisi omia rahojaan Kreikan valtiolle. Ilmeisesti niitäkin kuitenkin sitten löytyy. Myös Irlanti taisi käydä ainakin aika lähellä samanlaista kriisiä vuosikymmen takaperin, samoin mm. Argentiina.

Siitäkin olen samaa mieltä, että täysin velattomaan tilanteeseen on tuskin mitään syytä pyrkiä. Kunhan edes pyrittäisiin siihen, että kokonaisuus ei vaikuttaisi ponzihuijaukselta jossa lainaeriä maksetaan ottamalla uutta lainaa ja katsotaan kenelle sijoittajalle jää musta pekka käteen.

Ja tosiaan väittäisin, että Suomen valtion ulkomaisista velkasaatavista ei pidetä suurta meteliä ihan siitä syystä ettei semmoisia juurikaan ole. Jos olen väärässä niin paremmin tietävät korjatkaa.

 

Löysin uskottavalta vaikuttavan luvun vain vuodelta 2009 ja se oli 11 miljardia. Olisi kiva tietää paljon se nykyään on sillä onhan tässä ainakin Kreikalle lainattu sen jälkeen. Ei saatavat silti ole läheskään yhtä suuria ole kuin velat, mutta kuitenkin ihan mukavasti pienentävät summaa joka "oikeasti" ollaan velkaa.

Velkatilastoissa sisäänrakennettuna ongelmana tuntuu olevan, että kun kaikki ovat iloisesti velkaa toisilleen ja kun keskitytään vain siihen velka-kohtaan, niin kaikkien tilanne vaikuttaa kurjalta.

 

Vaikka saatavat olisivat kymmenessä vuodessa tuplaantuneet, tilinpäätös on silti 90 miljardia miinuksella. (Saatavien joukossahan on mm. niitä roskalainoja Kreikkalaisille. En ymmärrä miksi kukaan niitä maksaisi takaisin.)

Eikös tilanne ole ennemminkin se, että valtiot eivät ole velkaa toisilleen, vaan rahoituslaitoksille ja sijoittajille. Jälleen luonteva esimerkki löytyy Kreikasta. Olen ymmärtänyt, että Kreikan luottoriskin realisoituminen keploteltiin keskuspankin harteille. Toisin sanoen sijoittajat saivat omansa takaisin, ainakin suurimmalta osin. Näin estettiin mahdollinen pankkien konkurssiaalto ja siitä seuraava ketjureaktio. (Oikeastihan vastuu huonoista sijoituspäätöksistä pitäisi ehdottomasti olla aina sijoittajilla itsellään). Näin voitiin toimia, koska velkasumma oli vielä inhimillisissä rajoissa. Keskuspankin tai kenenkään muunkaan muskelit tuskin riittävät esim Italian kokoisen talouden pelastamiseen. Saati, jos pulassa olisi useampia isoja talouksia samanaikaisesti.

 

Yksityispankit luovat velan kirjanpidollisesti tyhjästä. On järjetöntä, että rahanluontioikeus on annettu yksityispankeille keskuspankkien sijaan. Jos esim. Suomen Pankilla olisi merkittävää rahanluontia, niin myös korkotulot voitaisiin tilittää valtiolle.

 

Ei yksityispankeilla ole oikeutta luoda rahaa tyhjästä. Ajattele nyt: jos ahneella pankkiirilla todella olisi oikeus printata seteleitä, maailma hukkuisi pankkiirirahaan ja hyperinflaatio alkaisi samana päivänä. On aivan keskeisen tärkeää, että valtion lainojen korkomenot suuntautuvat muualle kuin valtoille itselleen. Tämä mekanismi on ainoa, joka asettaa edes jotain rajoja poliitikkojen törsäykselle ja takaa, että veronmaksajien rahoja käytetään edes etäisesti järkevältä kuulostaviin projekteihin.