Itse en tosiaan näe värimäärittelyjä Blu-ray:n suurena ongelmana (näyttölaitteessahan voi värejä säätää, jos kellertää liikaa), vaan julkaisujen nihkeys ja alueellinen suppeus. Siinä missä DVD-levyjä julkaistiin "koko Eurooppaan" 20 tekstityskielellä, Blu-ray-julkaisu saattaa olla dedikoitu naurettavan pienelle markkina-alueelle, esim. Puola. Saksassa julkaistaan kohtuullisen hyvin, mutta eivät he useinkaan jaksa lisätä edes englanninkielisiä tekstejä. Kiva, jos elokuva on vaikka japaninkielinen. Siinä ei saksankielinen dubbaus paljon auta. Ongelma on myös se, että julkaisualueen pienuus tarkoittaa pienehköjä julkaisumääriä eli tavarasta tapellaan ja hinnat ovat pilvissä. Laajasti perähikiää myöten julkaistavat jutut taas ovat pitkälti kaupallista, lapsellista ja särmätöntä höttöä, joka harvemmin meikäläiseen iskee. Minua ei kiinnosta esim. Guardians of the Galaxy -leffat pätkän vertaa. Saa niitä minun puolestani jukaista ja saa niistä pitää, mutta meikäläinen kuolaa esim. J-horror-leffojen perään: Kuinka mahtavaa olisikaan saada Blu-ray boksi Ring-leffoista edes englanninkielisin tekstein, mutta toivotonta on. Pitää vain iloita siitä, että esim. Pulse, Dark Water, Audition ja Battle Royale on jokseenkin järjellisesti julkaistu. Niin, että itkeminen kellertävistä väreistä on naurettavaa. Pitäisi iloita siitä, että julkaisu on ylipäätään olemassa edes kellertävissä väreissä. Markkinataloudessa kun on kellertävässä kusessa, ellei maku satu olemaan massojen höttömaun mukainen.
Onneksi ei ole niin köyhä elokuvamaku että pitää kuolata tietyn alueen tietyn genren leffoja, vaan voi katsoa aivan mitä tahansa fiiliksen mukaan.
Heitin yhden genren esimerkkinä heikosta julkaisutilanteesta. Toki pidän myös muunlaisista leffoista. Star Wars on oikein hyvin julkaistu ja Spielbergin leffatkin löytyvät, vaikka alussa vähän kankeaa olikin... Aivan mitä tahansa en viitsi katsoa missään fiiliksissä. 2000-luvun leffoissa risoo usein rauhattoman nopea leikkaus ja jatkuva h..e. i.. lu..va kamera yhdistettynä huonoon visuaaliseen ohjaukseen ja laajakulmalinssien välttelyyn.
Niin. Tuossa ei tullut ainakaan allekirjoittaneelle mitään uutta, joskin jaan mielipiteesi esimerkiksi siitä, mitä näihin terveen järjen vastaisiin Guardians of the Galaxy ym. tämän ajan tolkuttomiin tuotantoihin tulee. Samaa saatanan sekavan salamaleikkauksen sarjatulta ja adhd-kuvauksella ylikuormitettua typerryttävää ja sisällyksetöntä ulostetta kaikki tyynni, johon ymmärtääkseni jo tuossa ylempänä viitannet mainitessasi mikä mieltäsi risoo 2000-luvun filmauksissa. Ja joo, kylläpä se vaan niin on, jotta jos levyn hankittuaan joutuu vielä kääntelemään niitä kusenkeltaisia värimäärittelyjä mieleisekseen, lienee vika jossain muussakin kuin vain katsojan silmissä, olkoonkin, että niin ikään subjektiivista tämäkin. Vastustan kiusausta ryhtyä referoimaan enempää sen sataan ja tuhanteen kertaan käsiteltyjä asioita à la blu-ray formaatin hyvät ja huonot puolet. Vuosikymmenten saatossa läpikäytyinä kuitenkin jo useimmat olemassa olleet kotivideoformaatit, ja sanomattakin lienee selvää, että kehityksen kierre on alkanut iän myötä uuvuttamaan. Blu-ray oli ja on itselle yhä se formaatti, joka hyvin tuotettuna on useimmiten enemmän kuin mieleen.
Kannattais teidänkin jo siirtyä ostamaan DVD:tä, julkaisuja löytyy joka lähtöön ja tekstityksiä kymmenillä eri kielillä. Ylivoimainen formaatti
Katoin samaa uutista ja meinasin linkkiä tänne tuoda. Päätin, että seuraavan kerran laitan kuvan tänne omasta kappaleesta
DVD on erinomainen formaatti silloin, kun on kyse SD-tuotannoista eli paremman resoluution lähdemateriaalia ei ole olemassakaan. Tuossa vieressä hyllyssä jököttää ~150 lätyn verran vanhaa Doctor Whota esimerkiksi. Eli Kyllä sitä "deeveedeetä" löytyy.
DVD:itä on hyllyssä vielä melko paljon, lähinnä tv-sarjapuolelta. Pyrin silti ensisijaisesti ostamaan kaiken matskun bluraylla, vaikka sitten suomitekstien kustannuksella, koska kuvanlaatu on yksinkertaisesti niin paljon parempi ja esimerkiksi monet brittiläisen Arrow videon julkaisemat bluray kauhuklassikot hakkaavat vanhat futurefilmin juostenkustut suomidevarit sata-nolla.
On ja pysyy. On Safiiria ja Terästä, on Seinfeldiä, on Milleniumia jne. Viimeisestä voisi ehkä teoriassa tulla Blu-ray kuten filuista tuli (hienoa upeeta!), mutta kaikki me tiedämme, että ei tule. Miami Vice-Blu-ray-boksia olen katsellut, mutta vähän suolainen on ollut. Sanotaan niin, että DVD ei meikäläistä kiinnosta, mikäli Blu-ray on myös tarjolla. SD-tarkkuus ei riitä alkuunkaan elokuvamaiseen visuaalisuuteen ja lisäksi 4 % PAL -nopeutus kiusaa (kuvitelkaa, jos sähköverkon taajuus olisi aikoinaan hoksattu standardoida 48 Hz taajuudelle!). Blu-ray tuottaa jo elokuvamaisen visuaalisuuden, jossa esim. filmin raekohina pystytään toistamaan. Näytön koosta ja katselyetäisyydestä on kiinni, onko 4K-kuvasta sitten lisäetua. Aika marginaalista kuitenkin verrattuna eroon DVD:n ja Blu-rayn välillä.
Arvostelu Cannon Classics Double Feature: Death Wish II / Death Wish 3 http://www.rockshockpop.com/forums/...ics-Double-Feature-Death-Wish-II-Death-Wish-3 Muutama poiminto arvostelusta: "Death Wish II takes up roughly 14.6GBs of space and Death Wish 3 takes up 21.5GBs of space. Compression artifacts and even occasional macroblocking (see screen cap #13) are not uncommon in the transfer for DWII, but otherwise the transfer is decent in terms of detail and color reproduction. Death Wish 3 looks better, those compression issues aren’t a problem here, and again we get good color and detail. Skin tones look fine, black levels are solid and there’s a reasonable amount of depth to the image." "Unfortunately, while the packaging for this release touts DTS-HD tracks, what we actually get on the disc are lossy Dolby Digital 2.0 tracks, both in English with optional English subtitles. This is irritating as lossless tracks for both films do exist and were included on the US Blu-ray releases that came out through MGM as well (and in the case of Death Wish 2, also on the Shout! Factory reissue)." Onneksi Death Wish 3 näyttää kuvallisesti paremmalta, sillä itselläni on jo Shout! Factoryn Uncut Death Wish II. "The behind the scenes footage from Death Wish 3 in this piece is worth the price of admission alone!" Ehkäpä yhdelle levylle on sittenkin laitettua hiukan liikaa tavaraa: * "Death Wish II" (91:55) * "Death Wish 3" (90:35) Notes of the uncut version of "Death Wish II" by Paul Talbot (text) "Action II: The Making of Death Wish 3, Runaway Train & House" documentary (53:27) (720p) Cast & Crew Interviews - interviews taken from "Electric Boogaloo: The Wild, Untold Story of Cannon Films" (100:00) "Death Wish II" Theatrical Trailer (1:57) (1080p) "Death Wish 3" Theatrical Trailer (1:37) (1080i 60hz) "Death Wish II" TV Spot 1 (0:28) (1080i 60hz) "Death Wish II" TV Spot 2 (0:23) (720p) "Death Wish 3" TV Spot (0:29) (720p)
^ Jos jotain, niin aussijulkaisua käy kiittämän alkuperäisten kansikuvien suhteellisen hyvästä sommitellusta jo tilan rajallisuudenkin huomioiden. Silmät ja mieli kiittää, fontteja myöden. Ei tekotaiteellista mondo-paskaa, mistään pelkistetystä pelkän pärstäkertoimen esittelystä puhumattakaan, mikä surullisen suuressa määrässä nykyjulkaisuja tuntuu enemmän joltain saatanalliselta säännöltä kuin poikkeukselta, vaikka jotkut pilvenpoltosta passivoituneet pössypäät muuta väittäisikin [/provo]. Pelkästään päräyttävää 80-lukua koko komeudessaan. Mitä puolestaan tulee sisältöön, lienee sanomattakin selvää, että julkaisun Akilleen kantapään muodostaa yksiselitteisesti yhden levyn politiikka, joka tuossa lisämateriaalitsunamissa tahi ehkä tarkemmin minuuttimäärässä tuntuu todella typerryttävältä vedolta. Olkoonkin, että esim. "Action II: The Making of Death Wish 3, Runaway Train & House" -dokumentti esitetään 720p -resoluutiolla. Miten paljon budjetti lie vaikuttanut kuvioon osaltaan? Mene ja tiedä. Kakkososan bittivirtta ei päätä huimaa - tosin eipä huimannut esimerkiksi itävaltalaisessa julkaisussakaan - mikä lienee pääsyy ajoittaiseen makroblokkaukseen Umbrella -julkaisussa laiskahkon koodauksen ohella. Äänitoteutus on tietenkin toinen asia, joka tässä yhteydessä ansaitsee risunsa ilmeisistä syistä. DW II:sen eri julkaisujen välisistä kuvanlaadullisista ominaisuuksista ja niiden eroavaisuuksista on nillitetty maailman foorumeilla haista paskaan asti, eikä kiima valitettavasti laantune vielä hetkeen, kun ko. julkaisu ilmestynee pian mm. caps-a-holic:iin muitten jatkoksi.
Tällaiseen kykenee vain yksi taho fyysisen formaatin julkaisijoista, kiitos Oliver Krekel. Soittakaa joku Guinness:iin, taitaa tulla ennätys.
Naureskelin kyllä ihan huolella miten tuohon tulokseen on päästy ja jos tämä vielä on "parempi" julkaisu mukamas???
Ilmeisesti Fright Night II saa saksassa normi julkaisun lokakuussa. Tilaukseen menee, kun myyntiin ilmestyy.
Espanja julkaisuista on huonoja kokemuksia. Esim. The Hidden (1987) on joku bootleg julkaisu, huonolla kuvalla ja äänellä. Nuo enkku tekstit ovat kyllä plussaa, vaikka lukemani perusteella tässäkään julkaisussa kaikki ei ole ihan kohdillaan.
Seuraavanlaista keskustelun tynkää Christian Nyby'n ja Howard Hawks'n ohjaaman alkuperäisklassikko The Thing from Another World tiimoilta, jonka johdosta rohkelikot on jo ryhtyneet arpomaan kuukautta mahdollisen Blu-ray julkistuksen osalta: THE THING FROM ANOTHER WORLD- 1951- restored sequences Jo yksin alkuperäinen kroppaamaton neliökuvarajaus olisi riittävä syy saattaa fyysisen formaatin keräilijäkunta hypen partaalle. Mielenkiinnolla tapahtumien kulkua ja mahdollisia edesottamuksia seuraten.
FN2 Saksa Saksalaisessa muovikotelojulkaisussa levykin on varmaan jo varmuudella ns. korjattu versio eli ääniraita on stereofoninen monon sijaan. Ostin kesällä mediabookin Amazon.de:stä ja siinä tuli vielä (ja onneksi) korjattu levy mukana. Oli teipattu suoraan paperitaskussa kotelon päälle kiinni. Espanja versio on varmuudella piraatti ja siinä on tuo monofoninen ääniraita. Saksa-versionkaan aivan perimmäisestä legimiteetistä ei tunnu olevan täyttä varmuutta.