1986 The Stepfather Your Rating: 8/10 1989 Stepfather II Your Rating: 6/10 1992 Stepfather III Your Rating: 4/10 2009 The Stepfather Your Rating: 6/10 Isäpuoli-elokuvat muistuttavat Columbo-sarjaa siinä, että katsoja tietää heti alussa syyllisen ja mistä on kysymys, joten jäädään odottamaan missä päähenkilö tekee itsensä paljastavan virheen. Ensimmäisen elokuvan ideoinut rikoskirjailija Donald E. Westlake selvästi tuntee rikollisen mielenlaadun. Elokuvien isäpuolet ovat pakkomielteisiä täydellisyyden tavoittelijoita, jotka eivät koskaan saavuta ideaaliperhettään. Kiitospäivän kalkkuna-aterian alkurepliikki toimii pettymyksen lähtölaukauksena: "Kaikki näyttää täydelliseltä". Väistämättömän virheen löytyminen johtaa luomuksen tuhoamiseen ja kaiken aloittamiseen taas uudestaan aivan tyhjästä. Tytär ystävälleen uudesta epäilyttävän charmantista isäpuolestaan sarjan ensimmäisessä elokuvassa: "Ihan kuin olisi Bill Cosby isänä." Nyt, vuonna 2017, tuota vertausta voi pitää profeetallisena. Vuoden 2009 uusintaversio on tuotannollisesti sarjan parhaimman näköinen, hyvin näytelty ja saatavilla blu-rayna, mutta häviää intensiivisyydessä. Samana vuonna tehtiin alkuperäisestä elokuvasta myös toinen uusintayritys - Iranissa!
Vanha kunnon "en lue viesteihini tulevia vastauksia" tuntuu jatkavan mottona Allekirjoittaneenkaan kysymykseen vähän aikaa sitten ei minkäänlaista kommenttia... no, ei kai siitä mitään sääntöä olekaan. Mutta perseestä silti tuollainen!
Hieman nyt myötätuntoa, Karille on joskus vittuiltu internetissä ja tuossa on lopputulos Ehkä hänen kuitenkin pitäisi perustaa blogi, johon saisi tykittää viestejään, jos keskustelufoorumilla keskustelu ei luonnistu? Kuva omistettu Kari Häkkiselle, jaksamista internetissä ja sen eri foorumeilla. Stay safe, it's a fucking jungle out there.
Raw (aka. Grave) 2016, ohj. Julia Ducournau http://akas.imdb.com/title/tt4954522/reference Oikein mainio joskin melko ennalta-arvattava kauhuilu Belgiasta. Näyttelijät, pääosan esittäjä erityisesti, tekevät hyvää työtä, ja onpahan elokuvaan päätynyt parikin kohtausta jotka jopa näin kaiken nähnyttä vähän onnistuivat hymyilyttämään. Kestonsa puolesta just sopivan mittainen myös, eli kyllä tälle neljät tähdet mielellään antaa.
Flight 7500 (2014) 5/10 Kerran katsoo. Kesti liian kauan, että alkoi tapahtua. Muutama ihan kiva kohtaus. Kerran säikähdin hyvin, mutta muut säikyttelykohtaukset ei oikein iskenyt. Olisi voinut olla hivenen pidempi. Wishmaster (1997) 6/10 Viimeksi nähnyt vhs:ltä varmaan tuolloin 90-luvun lopulla. Oli parempi, kuin odotin/muistin. Demonia näytellyt Andrew Divoff osasi homman. Hänellä oli usein hyvä virne kasvoillaan, mikä teki elokuvasta hauskan. Wishmaster 2: Evil Never Dies (1999) 4/10 Tässä ei ollut mitään muuta hyvää, kuin sama demonin näyttelijä, kuin ensimmäisessa osassa. Juonen ja näyttelijäsuoritusten taso tipahtivat tuntuvasti, mutta kyllä näitä katsoo. Wishmaster 3: Beyond the Gates of Hell (2001) 3/10 Tämä oli vain huono. Todella typerä ja puuduttava. Ei edes niin huono, että olisi hauska. Wishmaster 4: The Prophecy Fulfilled (2002) 4/10 Kamalan kolmosen jälkeen tämä tuntui jo hieman laadukkaammalta. Juonessa oli yritystä ja selvästi tahto tehdä hyvä neljäs osa. Ihan katseltavahan tuo oli. Ei mitään suurempaa. Tykkään katsoa tällaista roskaa, vaikkei ne hyviä olisikaan.
The Martian (2015) / Ridley Scott Komeita maisemia, mutta kokonaisuus jäi ontoksi. Päähenkilöllä tuntui olevan joko liian helppoa tai sitten katsojien mielenkiinnon ylläpitämisen takia piti keksimällä keksiä vaikeuksia. Lähes joka kerta pystyi ennakoimaan: "Kohta tapahtuu joku katastrofi." Matt Damon jätti myös kylmäksi. Tuli pian mieleen, että esim. Christian Bale olisi saanut roolista paljon enemmän irti. Interstellar asetti sen verran korkean riman ns. "hard scifi"-leffoille, että ehkä juuri korkeista alkuodotuksista johtuen tämä oli kohtuullinen pettymys. 7/10
Europa Report (2013) / Sebastián Cordero Vaimo katsoi tämän minua ennen ja varoitti leffan olevan vaikea seurattava epä-lineaarisen juonenkulun takia ja että pitää koko ajan tsekata näytön reunoilta missä ajassa ja paikassa mennään. Mielestäni näin ei ollut lainkaan ja leffa toimi varsin hyvin lukuunottamatta loppu-twistiä. Tosin Micke Nyqvistiä lukuunottamatta näyttelijät tuntuivat näyttelevän näyttelemistä eivätkä todellakaan tuoneet mitään persoonallista rooleihinsa. Yritetty ehkä liikaa matkia Kubrickin 2001:stä. Hyviä hard-scifi -leffoja on harvassa (esim. Moon, Interstellar), eikä tämä valitettavasti pääse uusintakatsontalistalle. 6.5 / 10
1994 Future War Your Rating: 3/10 1994 Tammy And the T-Rex Your Rating: 4/10 Kaksi YouTubesta löytynyttä tekelettä tuli katsottua peräkkäin. Future Warissa tulevaisuuden epäinhimilliset hallitsijat ovat kaapannet menneisyyden ihmisiä orjikseen ja kouluttaneet dinosauruksia näiden vartijoiksi. Siis, kun tarjolla olisivat olleet kaikki maailman eläinlajit, dinosaurukset! Tammy And the T-Rexissä lääkäriksi tekeytynyt hullu tiedemies siirtää opiskelijanuorukaisen aivot mekaaniseen Tyrannosaurus-dinosaurukseen. Ihmettelin pitkään miksi molemmissa piti pelata kaikin puolin epäkäytännöllisten dinosaurusten kanssa, kunnes hoksasin elokuvien valmistumisvuoden. Tammy And the T-Rexissä on muuten jopa joillakin pornosivustoilla pyörinyt Denise Richardsin strippauskohtaus.
Se, että kirjoittaa tuon viimeisen virkkeen ja sen ainoa linkki on joku Denise Richardsin IMDb-sivu, eikä se strippauskohtaus, on julmaa. Lisäksi Tammy And the T-Rex kuulostaa jo itsessään pornoelokuvalta. Pitääpä katsoa.
1997 Dark Planet Your Rating: 3/10 2014 Interstellar Your Rating: 8/10 Halpis-, indie- ja B-elokuvien tekijät plagioivat usein avoimesti isojen budjettien menestyselokuvia. Varsinkin Mad Maxit, Terminatorit, Alienit ja Die Hardit ovat olleet suosittuja inspiraation lähteitä kun ei ole omia ideoita. Ei ole aivan mahdotonta, että näiden kahden suhteen on käynyt päinvastoin. Katsoin ensin Christopher Nolanin mammuttielokuvan blu-raylta ja viikkoa myöhemmin Albert Magnolin Dark Planetin YouTubesta. Molemmissa maapallo on muuttumassa ekologisesti asuinkelvottomaksi, lähetetään retkikunta avaruuden madonreijän kautta tutkimaan ihmiskunnan kolonisaatiota varten lupaavaa planeettaa, reijän tuolla puolen retkikunnassa puhkeaa kiistoja ja väkivaltaisuuksia, lopuksi retkikuntalaiset tajuavat etteivät muut tule seuraamaan heitä ja ihmiskunnan eloonjäänti on kiinni matkaan lähteneiden selviämisestä.
Matti Kassilan Jäähyväiset presidentille (1987) esitettiin Yle Teema & Femillä pari päivää sitten. Esityskopio ei ollut niin huono kuin pelkäsin, mutta värit olivat haalistuneet. Tällä elokuvalla on lähinnä historiallista kuriositeetti- ja kalkkuna-arvoa. Dramaturgisesti Jäähyväiset presidentille on nimittäin melkoisen tasapaksu toimintaelokuvan yritelmä; se köröttelee sellaisenaan alusta loppuun, ja välillä tapahtumat etenevät yhtä juohevasti kuin kuollut rälläkkä hiekkapaperilla. Elokuvallisin keinoin ei ole onnistuttu luomaan huipentumia, suvantokohtia eikä jännitystä — tämä on kuin huono brechtiläinen jännityselokuva. Henkilöiden toimintaa ei ole onnistuttu motivoimaan psykologisesti, vaan kaikki on kovin pinnallista, ummehtunuttakin (pähkäillään ”hinttejä” ja ”lesboja” ja ”sikoja”). Tyttöystävää Eeva-Mariaa (Laila Räikkä) murhahankkeet ilmeisesti kiihottavat seksuaalisesti, mutta tätä ei ole henkilöohjauksen keinoin osattu saattaa uskottavaksi. Päähenkilössä Askossa (Hannu Lauri) on jonkin verran särmää, ja valeasuja käytetään onnistuneesti, mutta ylietsivä Hanhivaaran (Antti Litja) ja muiden poliisien esiintyminen on kömpelöä, jopa pökkelömäistä — poliisityön uskottavuus on kaukana Harjunpäästä ja kiusantekijöistä. Erikoisyllätyksenä taiteilija Kimmo Kaivannon cameo. Lauri sai ansaitusti Jussin. Tarmo Manni viimeisessä valkokangasroolissaan. Tämän elokuvan viihdyttävyys perustuu — kohteliaasti sanottuna — etupäässä seikkoihin, joita tekijät eivät ole tarkoittaneet. Wolfgang Petersenin Tulilinjalla on kuin toisesta universumista. 2/5
Phantasm (1979) **** Phantasm II (1988) ***½ Phantasm III: Lord of the Dead (1994) **½ Phantasm IV: Oblivion (1998) *** Hyvin aikaa kestänyt tunnelmallinen kauhusarja hyvillä musilla ja efekteillä. Leffat näyttävät ja kuulostavat todella hyville Arrow Videon BD-julkaisussa. Phantasm: Ravager (2016) * Viime vuonna ilmestynyt täysin turha ja kökön näköinen pyhäinhäväistys. Löytyy samasta boxista kuin edelliset, mutta näyttää surkealle (kuvattu varmaan jollain kännykällä)
USS Indianapolis: Men of Courage (netflix) https://www.netflix.com/title/80108976 Tyypillinen amerikkalainen toisen maailmansodan tositarina ja historialeffa kaikkine kliseineen. Ehkä 2/5. T: Vesku
Leviathan (2014) / Andrei Zvyagintsev Kuolan niemimaalle sijoittuva moderni tulkinta/mixi Raamatun Jobin kirjasta, David & Goljat -tarinasta ja Thomas Hobbesin samannimisestä kirjasta. Ohjaaja on selvästi Tarkovskilaista koulukuntaa, eikä missään vaiheessa kiirehdi kerrontaa. Maisema- ja henkilökuvaus ovat ensiluokkaisia, ja musiikin ja hiljaisuuden käyttö todella tehokasta. Juodun vodkan määrä on aivan käsittämätön. 8.5/10
1994 Burial Of the Rats Your Rating: 4/10 Minkähän takia ranskalaisen 1800-luvun feministisen salaseuran jäsenet pukeutuvat öisiin sabotaasi-iskuihinsa pornahtaviin minibikineihin ja pitkävartisiin nahkasaappaisiin? Naispuoleisten robinhoodien keskelle päätyy kirjailijan uraa suunnitteleva nuori Bram Stoker, jonka 1914 julkaistuun novelliin elokuva perustuu. YouTubessa tämäkin: Burial Of the Rats
1985 The Stuff Your Rating: 6/10 Jos Invasion Of the Body Snatchers (1955) uusintoineen ja They Live (1988) ovat mieleisiä, kannattaa tshekata myös Larry Cohenin The Stuff joko YouTubesta tai brittiläiseltä blu-raylta. Selvästi löysemmällä otteella tehty The Stuff kyllä häviää edellämainituille (10/10 ja 8/10). Esimerkiksi mönjän esittely heti ensimmäisellä minuutilla on kömpelösti toteutettu. Ei aikuinen ihminen ala tuolla tavalla saman tien syödä maasta löytämäänsä tuntematonta ainetta. Olisi edes ensin vaikka haistellut ja sitten varovasti kielellä lipaissut, tms. Miten mies ylipäätään pystyi hoksaamaan lumen keskellä pimeässä olevan valkoisen töhnän? Itse olisin kirjoittanut kohtaukseen vartijan saksanpaimenkoiran kanssa. Koira olisi haistanut aineen ja syönyt sitä, jolloin vartija olisi kiinnostunut asiasta ja ilmoittanut siitä esimiehilleen. Olikohan "kansallismielistä roturealistia" esittävällä Paul Sorvinolla osuutta siihen, että tyttären Mira Sorvinon ensimmäinen elokuvarooli on The Stuffissa? ---- PS. No voi perhana. Vielä aamulla The Stuff oli näkösällä YouTubessa, mutta nyt illalla on jäljellä enää tiedote: ""The Stuff (1985) ..." Videoon liittyvä YouTube-tili on suljettu, koska kolmannet osapuolet ovat tehneet useita ilmoituksia tekijänoikeusloukkauksista."
1963 The Nutty Professor Your Rating: 9/10 1996 The Nutty Professor Your Rating: 7/10 2000 Nutty Professor II: The Klumps Your Rating: 4/10 Tuttava ei pitänyt elokuussa kuolleesta Jerry Lewisista, koska tämä oli "maneerinen koomikko". Hitto, kaikki koomikot ovat maneerisia. Jim Carrey, Rowan Atkinson, Spede, Chaplin, ... Myös Eddie Murphy. Oikeasti Lewis oli parhaimmillaan hyvä näyttelijä. Lewis teki 1963 jekyllit ja hydet luontevasti ihan vain näyttelemällä, kun Eddie Murphyn muodonmuutos uusintaversiossa perustui massiivisiin erikoistehosteisiin. Professorin laihtuminen 1996 eliksiirillä puolessa minuutissa 150 kiloa oli, on ja tulee olemaan tieteellisesti mahdotonta. Lewisin elokuva sen sijaan on yllättäen aivan realistinen. Nössön professori Julius Kelpin ja itsevarman naistenmies Buddy Loven välinen dramaattinen ero ei ole kuin korvien välissä ja olisi todennäköisesti saavutettavissa jo nyt psyykenlääkkeillä ja stimulanteilla. Tai hypnoosilla. Alkuperäinen on sikälikin ylivoimainen, että ihmismieli ja sen muutokset ovat yleisellä tasolla valtavan paljon kiinnostavampia kuin jonkun kamppailu ylipainoisuutensa kanssa. Möykkäkomediasta Pähkähullu professori II tuli katsottua 106 minuutin teatteriversio. En usko, että kolme minuuttia pitempi ohjaajan versio olisi nostanut pisteytystä.
1994 Roswell Your Rating: 6/10 Tositapahtumiin perustuviin elokuviin on syytä suhtautua varauksella. Varsinkin jos ne kertovat avaruusolentojen vierailuista. Koska on mahdotonta tietää mikä Roswellin tapauksessa ja tässä elokuvassa on faktaa, fiktiota tai spekulaatiota, voi olla hedelmällisempää peilata asiaa viranomaisten toiminnan kautta. Yhdysvaltojen virallinen kanta on ollut 1940-luvulta lähtien, ettei ole löytynyt mitään todisteita maapallon ulkopuolisista vierailijoista. Elokuvan alussa olevassa dokumenttikatkelmassa sotilasviranomainen vakuuttaa rehellisyyttään: "We have not been hiding anything." Miksi kuitenkin Pentagon eväsi Yhdysvaltain sisäisestä turvallisuudesta vastaavan FBI:n johtajan J. Edgar Hooverin ja myöhemmin presidentti Bill Clintonin vaatimukset saada tutustua virallisiin UFO-asiakirjoihin? Mitä niin salaista voi olla ufoja-ei-ole-raporteissa, ettei niitä uskalleta näytää presidentille? TV-elokuvaksi komea näyttelijäkaarti: Kyle MacLachlan, Martin Sheen, Dwight Yoakam, Xander Berkeley, Bob Gunton, Kim Greist, Peter MacNicol, Charles Martin Smith ja Philip Baker Hall. YouTube: Roswell
1961 Breakfast At Tiffany's Your Rating: 7/10 Ehkä elokuvahistorian lahjakkain kissanäyttelijä Orangey, kahdeksasti Oscar-palkitun Edith Headin muotitrendejä luonut tyylikäs pukusuunnittelu ja Henry Mancinin ikivihreä Moon River eivät onnistu nostamaan tätä Truman Capoten kyynisen romaanin romantisoitua vesitystä mestarilliseksi. Klassikoksi sentään. Tyylipisteitä laskee Mickey Rooneyn esittämä romaanista puuttuva japanilaismies, joka on täysin turha ja rasistinen karikatyyri. Hahmo on aivan kuin kopsattu animaatiosta Tokio Jokio (1943). Kopioinnista puheen ollen, on tainnut eräs Mike Myerskin nähdä Aamiainen Tiffanylla-elokuvan. Alkupuolen biletyskohtauksen musiikissa on katkelma Austin Powers-tunnaria ja loppupuolella tuskastutaan automatisoidun sängyn oikutteluun: "Behave!"
2004 Hellboy Your Rating: 8/10 2008 Hellboy II: The Golden Army Your Rating: 7/10 Nämä kannatti katsoa nyt, sillä ensi vuonna valmistunee Neil Marshallin näkemys punaisesta sarvipäästä. Jatko-osissa ja uusintaversioissa on usein parasta se, että ne antavat ennen omaa katseluaan ihanan tekosyyn käydä kertauksen vuoksi läpi vanhoja suosikkeja. Eli voin katsoa nämä uusiksi taas vuonna 2019.