Asioita joita en voi ymmärtää

Jenkkilässä oli tehty selvitys siitä, miten paljon rahaa tosirikas tarvitsee ja summaksi saatiin 180 miljoonaa dollaria, jos oikein muistan. Tuossa summassa on budjetoitu vähintään 20 miljoonaa esim. kodissa seinillä roikkuvaan taiteeseen. Eihän sitä rikas nyt voi halvempia tauluja seinillään katsella! Superrikkaiden onneksi jenkeissä on menossa läpi Trumpin verouudistus, joka auttaa arvotaiteen keräilyssä. Jenkkilässä kuolee 45 000 ihmistä vuodessa siksi, että eivät saa tarvitsemaansa terveydenhoitoa. Muissa "länsimaissa" tuollaisia kuolemia ei periaatteessa ole. Mutta eipähän tarvitse superrikkaiden maksella veroillaan köyhien hengissäpitoa, vaan rahat riittävät Picasson tauluihin. Prioriteetit kohdallaan.

Onnellisuustutkimuksissa on saatu selville, että tulojen ja varallisuuden lisääntyessä ihmisen onnellisuus lisääntyy tiettyyn rajaan asti (rajana se, että tulee toimeen niin, että lapsille saa ostettua joululahjoja ilman ongelmia). Varallisuuden lisääntyessä onnellisuus ei lisäänny, vaan ihminen vaan siirtyy ylempään kulutustottumusluokkaan. Mitä parempaan elintasoon on tottunut, sitä enemmän pitää kuluttaa, että tuntuu missään. Talonmiehenä toimivalle Jampalle uusi Ferrari olisi jotain satumaista unelmien täyttymystä, mutta öljysheikki ei edes muista montako tusinaa Ferraria omistaa. Pöh, tylsää. Jos teettäisi vaikka Ferrarin kokonaan kullasta koristamaan eteishallia? Ei siis ihme, että jenkkilän superrikkaan haluavat miljoonien arvoisia tauluja seinilleen esim. $10.000 hintaisten sijaan.

 

Toiselle maksetaan hyvää palkkaa, koska hänellä on markkinoilla vaadittavaa osaamista. Tyypillisesti toisella on markkinoilla helposti saatavilla olevaa osaamista. Perinteinen kysynnän ja tarjonna laki. Tosin tässä avainsääntönä lisäisin oman kokemuksen pohjalta, että kannattaa vaihtaa firmaa usein. Tunnen paljon timanttiosaajia, ketkä ovat jääneet junnaamaan ja palkka myös sitä myötä, vaikka osaamisella saisi paremman korvauksen. Tosin monelle palkan lisäksi työnantajassa vaikuttaa moni muu asia. Omassa tuttavapiirissä syynä monesti on epävarmuuden sietäminen (pärjäänkö uudessa, jne).

Olen samaa mieltä, että hyvätuloisten kannattaa maksaa veroja, siksi ehdottamassani tasaveromallissa: 200k olisi vieläkin vaikkapa 30% veroilla 60ke ja 40k olisi 12ke. 60ke vuodessa verottajalle on melkoinen summa.

Kansalaispalkkaa kohden ollaan menossa (en tiedä onko se hyvä tai huono asia, ehkä vaan väkisinkin seuraava evoluutio yhteiskunnissa), ne ihmiset kenelle välttää vähempi voivat lojua kotona (kuten nytkin) ja ne ihmiset, jotka haluavat elämältä enemmän saavat enemmän. Se väkisinkin lisää luokkayhteiskuntaelementtejä, mistä en ole kovin innoissaan (kuten mistään muustakaan ihmisryhmiin liittyvästä luokittelusta).

Jatkossa ihmisille ei vaan ole töitä automaation ja kognitiivisten järjestelmien yleistymisen myötä.

 

Itsekin olen ollut opiskelija ja silloin sitä vaan säästettiin. Olen myös nyt seurannut läheltä ikävä kyllä muutaman lapsuudenystävän työtöntä elämää. Rahat riittää kyllä elämiseen, ml. Virvoitusjuomat. Pelitietokoneet, leffateatterit ja muut yleellisyydet jää ostamatta.

Joo en itsekään tiedä paljonko tasaveroprosentti olisi jotain 20 ja 30 prosenttiyksikön välistä olisi arvaukseni.

Työllisyyden jakautuminen isoihin kaupunkeihin on vähän hankala juttu. Yrittäminen voisi olla monelle hyvä optio, mutta tukijärjestelmä kaataa sen (jos yrittää, tukien saaminen mikäli yrittäminen jää yrittämiseksi on vaikeaa), joka on yksi esimerkki enemmän passivoivasta systeemistä. Koska yhteiskunta on kallis, niin halvat työt globalisaation myötä menevät muualle.

Jos ei rahaa jää yli vaikkapa 70ke vuosituloilla, niin pitää käydä ostamassa peili. Veikkaan, että tässä on kyse enemmänkin siitä käsityksestä (johon alussa viittasit), että jokaiselle kuuluu kyky (jos on töissä riippumatta tehtävän vastimuksesta ja panoksesta) käydä lomalla, ajaa uudehkolla autolla ja asua mukavasti jne. mitä verojen progressiivisuudella tuetaan. Timanttikoruja ja shampanjaa ostaessa monelta unohtuu, että tässä vaiheessa maksetaan lisää veroa, eli todellisuudessa hyvätuloisten veroaste on 50% saadusta palkasta ja iso osa kuluttamisesta tämän lisäksi, eli ei huolta, siitäkin timanttisormuksesta päätyy 24% jonkun ilmaiseen hernekeittoon. Miettikääpä uuden auton ostamista, siinä tehdään oikein kunnon hyväntekeväisyyttä pienituloisille. Mutta ei huolta, arvonlisäveroon en ole koskemassa, vain ansioveroihin. Arvonlisävero on suurilta osin ok, osassa tapauksista muun lisäveron kanssa ohjaa käyttäytymistä väärin (esimerkiksi alkoholi ja tallinnnassa rahojen siirto naapurille).

71db:n mainitsemasta joululahjaonnellisuus-rajasta olen samaa mieltä. Kulutustottumukset muuttuu, siihen ei vaan taida olla hyvää fiksiä. Kaikki on aina suhteellista omaan tilanteeseen. Toisaalta vaikka tuo esimerkki olikin vähän raju ääripää kultaisista ferrareista, siinä piilee viisaus:

1) Malli joka kannustaa ja palkitsee etenemisessä, tämähän johtaa yhteiskuntaan, jossa perustetaan yrityksiä, edetään uralla, opitaan, lisätään Suomen kilpailukykyä ja hyvinvointia jne. Lopussa saattaa olla kultainen ferrari, mutta monelle se voi olla vaikkapa asiantuntijasta siirtyminen pienen tiimin vetäjäksi ja sitä myötä paremmat joululahjat, skoda fabiasta superbiin päivitys tai 2 lomamatkaa perheelle.

2) Malli jossa tunnustetaan, että on kansalaispalkka, jolloin on ihan ok olla kotona ja vaikka maalailla päivät tai heitellä räkäpalloja kattoon ja silti taataan hernekeitto pöytään. Tämä ja muut hyysäämismallit ovat passivoivia ja edellämainitut, ongelmineen aktivoivia, joista itse enemmän pidän. Tiedän, että osa ihmisistä kokee, että olisi ok olla tekemättä mitään ja elellä muiden kustannuksella (jos tyytyy vähän vähempään), itse en tätä ajatusta ymmärrä.

 

En tarkoita nyt yleistää, mutta uskoisin, että jos tätä maagista osaamista, joka voi tehdä henkilön x työstä jos ei 100x niin 10x arvokkaampaa rahallisesti, alettaisiin tutkimaan, niin suuren osan kohdalla paljastuisi (niiden tapausten lisäksi, jossa tuuri ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan oleminen on vaikuttanut enemmän kuin itse osaaminen), että sitä massasta erottavaa osaamista on kyllä ollut, mutta vain pienen hetken. Kuinkahan moni on saanut potentiaalin perusteella korkeapalkkaisen työpaikan tai edennyt pomoksi, ja sitten vain jäänyt loppuelämäksi makaamaan laakereilleen nostamaan korkeaa palkkaa tehden sen vaadittavan minimin, johon ei enää sitä maagista osaamista niin tarvitakkaan. Se nyt anteeksi vaan ei ole kovaa työtä, jos esim. firman piikkiin juostaan kokouksissa antamassa jaa tai ei -ääni. Toki osa tekee sitten sitä työtä, jossa hommia todella tehdään niska limassa aamusta iltaan ja jossa vastaavaan osaamiseen ei suurimmalla osalla riitä kapasiteetti edes vuosien koulutuksen jälkeen. Heidän korkean palkkansa edes jollain tavalla ymmärtääkin. Taas toisaalta on sellaisiakin töitä, joissa tilanne on sama, mutta palkka ei meinaa riittää edes keskituloisen kastiin pääsemiseen.

Menestyminen ja tienaaminen ei minunkaan mielestä ole pahasta. Oksettavaa hommasta tulee siinä vaiheessa, kun keinotellaan itselle (jos ei suorastaan laittomasti niin lain porsaanreikiä hyödyntäen) lisää ja lisää rahaa jos ollaan jo valmiiksi pitkästä keskituloisen yläpuolella. Sitä luulisi jo senkin perusteella, että korkeiden tulojen myötä on tarkemmassa syynissä, haluavan pelata viimeisen päälle reilua peliä, jos ei satu omaamaan yhteiskunnallista omatuntoa. Olen tosin sitten sitä mieltä, että jos ylimääräistä kertyy niin, että sitä pursuaa ovista ja ikkunoista, niin kyllä sitä vaurautta pitäisi levittää yhteiskuntaan takaisin suoremmin kuin vain siihen luksukseen tuhlaamalla -- sen vaurauden kun on suurimmaksi osaksi yhteiskunnalta saatu kasvatus, koulutus, työpaikka ja tuuri mahdollistanut.

Se on muuten mielenkiintoista, että miten näissä keskusteluissa yksinkertainen logiikka kääntyy usein monimutkaiseksi "mutta kun" -selvittelyksi. Eikö se nyt ole päivänselvä asia kuitenkin, että jos pojista Karilla on yksi omppu, Petelle kaksi ja Janilla viisitoista, niin vaikkei Janin tarvi kaikista ompuistaan luopua reiluuden nimissä, niin kyllä hyvänä ihmisenä Jani on velvoitettu antamaan omistaan kaksi Karille ja yksi Petelle, jos nälän taltuttamiseen vaaditaan kolme omenaa. Alakoulussa vielä tällainen logiikka toimii mutta aikuistuttua se vaan tahtoo olla niin, että monen mielestä Janin tulee pitää viisitoista omenaansa ja antaa Karin ja Peten vatsojen kurista, koska "elämä on" -- ja osa katsoo sormien läpi, jos Jani yrittää keinotella itselleen Peten ompuista toista, sillä perusteella, että Peten pitää osallistua ompputalkoisiin kun hänellä on yksi omena enemmän kuin Karilla.

 

On ihmisiä, kenen osaaminen on 100 tai 10 kertaa arvokkaampaa yritykselle rahallisesti. Lähtökohtaisesti yritykset (tämän voi lukea suurimmassa osassa tapauksista) palkkaavat esimerkiksi toisesta segmentistä osaavan toimitusjohtajan tai vaikkapa visionäärisen neron luotsaamaan firman seuraavaan isoon juttuun, jolla firma tekee mielettömän tuloksen. Esimerkkinä Steve Jobs, Applen arvo on huippuluokkaa ja harva voi väittää, että kaveri ei tienannut palkkaansa. Lisäksi koska oli yrityksen omistaja sai sitä kautta haluamansa osuuden yrityksen tuloksesta. Apple tosin investoi kasvuun ja kasvattaa tiliä, eikä maksa osinkoa, joka on harvinaista tuollaiselle firmalle.

Lisäksi varmastikin kannattaa käydä juttelemassa jonkun johtotehtävissä olevan henkilön kanssa, että millaista työ on. Tuo käsityksesi jaa ja ei äänestämisestä on hieman vääristynyt.

Tottakai osa saattaa olla onnekkaita, mutta 95%+ pitkään privaattipuolella työelämässä avaintehtävissä (olipas se sitten johto tai asiantuntija) ei tule onnesta vaan kovasta työstä ja kyvystä uudistaa omaa osaamistaan, kun markkinat kehittyvät.

Jos tutkit tilastoja, niin esim. IT-johtajilla on suurin vaihtuvuus, tarkoittaa siis sitä, että jos homma ei hoidu, niin henkilö vaihtoon. Eli myös tuo illuusio siitä, että johtoportaassa makoiltaisiin ilman tekemättä mitään ihan vain firman mallin kannalta ei toimi lähtökohtaisesti. Julkkaripuolella tätä on jonkin verran ikävä kyllä ja se johtuu aiemmin käsittelemästäni ilmiöstä, sen juurisyytä on vaikea korvata. Julkkaripuolellakin on loistavia yksilöitä, joita tunnen henkilökohtaisesti, mutta suhteessa vähemmän.

Globalisaation myötä ikävä kyllä firmat eivät voi maksaa kovaa palkkaa helposti muualle halpamaihin siirrettävistä töistä. Lyhyesti: Jos vaikapa KONE keskittäisi kaiken tuotantotoiminnan Suomeen, se ei voisi olla tuottava ja kaatuisi, joten sille, että osasta töitä ei voida maksaa paljoa ei vaan voi mitään. Mitä nopeammin ihmiset ymmärtävät tämän ja lopettavat surkuttelun aiheesta ja lähtevät opiskelemaan vaikkapa peliohjelmointia tai robotiikkajärjestelmiä (tai jotain muuta, nuo nyt vain esimerkkejä), sen nopeammin he ovat tilanteessa, jolloin ovat työmarkkinoilla vahvemmilla. Niille, kenellä ei riitä kapasiteettiä tai tahdonvoimaa muuttua, ei mikään firma kannattavana pysymisen uhalla voi maksaa kunnon palkkaa. Muuten firma kaatuu ja kaikilta menee työpaikat.

No ihan simppelisti laskemalla maksat veroa 50% ja sen lisäksi 24% alvia tuon päälle (korkoa korolle), niin mielestäni 75% yhteiskuntaan takaisin maksamista on sairasta. Hankala on kenenkään perustella, että pitäisi ehkä vielä ottaa solidaarisuusvero osa 2. Muiden selästä eläminen ei ole tästä kaukana. Porsaanreikien ja laittomuuksien käyttämiseen en usko. Siksi ehdotinkin, että esim. kaikki pankkitiedot vaan viranomaisten käyttöön ilman rikosepäilyä ja robotit ajamaan sitten sinne poikkeuksia esille. Jos vaikkapa sijoittaa 20k€ ja onnistuu hyvin sijoituksessaan (eli lyhyesti investoi johonkin kasvavaan firmaan ja omilla rahoillaan mahdollistaa firman kasvamisen merkittävästi) pääsee tästäkin maksamaan sitten 30 tai 34% veroa, eli ei huolta ihan rehellistä investointiakin verotetaan (vaikka en keksi siihen mitään kovin järkevää syytä). Jos sijoitus menee mönkään, niin sitten voi vähennellä verotuksessa tappiot ansioista, joka on laiha lohtu.

On hienoa yksinkertaistaa todella monimutkaiset sosiaalisekonomiset ongelmat ykkösluokan matikanlaskuiksi. Tuo kuvalemasi on kommunismiä ja sitä kokeiltiin, ei toiminut.

Entä jos Karilla on yksi omppu ja kari on alkoholisoitunut kaveri, joka hakkaa vaimoaan, Petellä on kaksi omppua ja Pete diilaa amfetamiiniä, mutta Petellä on onnellinen vaimo ja perhe, pete vaan ei koskaan pärjännyt koulussa ja päätyi tälle tielle. Jani on Abloyn perustaja, joka on luonut valtavasti työpaikkoja Suomeen ja tarjoaa yrityksensä kautta järjestelmällisesti tuhansille töitä. Näistä esimerkkeinä Liisalle ja Jonnalle, jotka saavat 4 omenaa kuukaudessa firman kontrollerina ja logistiikasta vastaavana, pitäisikö silti Janin antaa omenansa tasan, että kaikilla olisi 5 omenaa?

 

Oikea maailma on toki monimutkaisempi, mutta suureksi osaksi sen takia, että siitä sellainen tehdään hyväosaisten nimissä. Ellen ole ymmärtänyt väärin, niin kommunismissa oltaisiin nuo esimerkkini omenat jakamassa aika lailla kaikille tasan, mistä taas ei ollut kyse -- kyllä minä suon Janille sen että hänellä on selvästi enemmän omenoita kuin kahdella muulla pojalla. Tämähän se ongelma näissä keskusteluissa on, että jos miljardöörin rahoista prosentinkaan olet laittamassa huono-osaisten hyväksi, niin sinut teilataan kommunistiksi. Kyllä minä kannatan markkinataloutta ja sitä, että osa menestyy ja osa ei. Sen sijaan markkinatalouden luomat irvokkaan isot kuilut ihmisten välillä pitäisi saada kuriin (ei vähiten siten että laitettaisiin kuriin nämä oksettavat ihmiset, jotka kuuluvat jo rikkaimpiin ja silti yrittävät jos ei laittomasti niin moraalittomasti keinotella yhä lisää ja lisää) ja toisaalta painottaa parempiosaisten vastuuta siinä, että he voivat ylimääräisellään parantaa yhteiskuntaa muutoinkin kuin veroja maksamalla tai kuluttamalla -- varsinkin kun eivät ole parempiosaisiksi sinänsä osaamisellaan tulleet, vaan yhteiskunnalta saamallaan osaamisella josta yhteiskunta maksaa.

 

Miten siitä tehdään sellainen hyväosaisten nimissä? Suomessa suurin osa laista toimii ja korruptio on maailman alhaisimmalla tasolla?

Pidetään sitten keskustelu oikeassa maailmassa ja sen monimutkaisuudessa. Oikeassa maailmassa, kuten tuossa pari viestiä sitten sanoin, niin hyvin hyvin pieni osa väestöstä on naisia puristeleviä ja porsaanreikiä nysvääviä mulkkuja. Tässä on ollut puhetta ansiotulojen verotuksen järkeistämisestä.

Tietenkin ymmärrän neuvottelutaktiikkana politiikkana irvikuvan maalaamisen ja sitten "antaa ymmärtää", että tästä erittäin hyvätuloisten (10% suomalaisista) joukosta kaikki ovat tuollaisia, vaikka tuo irvikuva edustaa ehkä 0,1% tai todennäköisesti vielä dekadin luokan pienempää osuutta porukasta. Tässä puhunkin tästä sanotaan 20-40% parhaiten tienaavien suomalaisten joukosta, joka on se suurin osa tästä keskustelusta.

Tätä tehdään mm. persujen ja sosiaalidemokraattien toimesta aina säännöllisin väliajoin. Suurin osa hyvätuloisista, ei millään tavalla sorra muita, vaan itseasiassa ne 20-40% suomalaisista on näissä kuuluisissa "talkoissa" päätekijänä jo.

Kuten sanoin, niin en kannata varallisuuden keskittämistä ja firmojen suojaamista lakien voimin, mitä jenkeissä tehdään (joka on suurin syy varallisuuden keskittymiseen ja tuloeroihin).

Samaa mieltä:

Laiton vero-optimointi = ei ok.

Laiton tukien hankkiminen = ei ok.

Eli sinun mielestäsi olisi hyvä, että sen lisäksi että jani antaa omenoistaan 75% pois, hänen pitäisi vielä vapaaehtoisesti laittaa omenoistaan 10-15% johonkin yleiseen hyvään? Tällaisen systeemin ongelma on se, että se kannustaa suurta osaa Janeista keräilemään omenoita muualla kuin Suomessa ja Suomen kannalta, se ei ole hyvä asia joka johtaa vielä suurempiin veroihin kaikkien osalta, myös Karin ja Peten.

 

Mistä tämä tieto? Viimeisin maksupäivä näyttää olleen 16.11.

 

Investoi suurimman osan tuloksesta vaikka tekee järkkytulosta, jos on tarkat finaluvut, niin postaa ihmeessä tänne.

 

Sen verran katsoin, että 26% maksaisivat tuloksesta ulos. Eli pieni on rosentti, mutta kyllähän nuo maksavat.

Visalla vielä alhaisempi, mutta muita ei tältä istumalta tulekaan mieleen.

 

Jenkeissä on perinteisesti ollut tapana osinkojen sijaan omien osinkojen ostot. Euroopassa taas osingot yleisempiä. Isot yritykset tekevät kumpaakin, mutta sanoisin, että jenkkifirmat painottavat omien osakkeiden ostoa.

 

No on tuo sitten isompi, mitä muistelen. Mielestäni vielä vähän aikaa sitten eivät maksaneet ollenkaan, eli olivat kasvuosakkeita.

 

Pitää paikkansa. Ei siitä kauan ole kun vasta alkoivat maksaa osinkoja. Sitä ennen pitivät kaikki voitot firmassa sisällä, ja osakkeen arvo kasvoi pilviin kun firma kylpi käteisessä.

 

Eiköhän näissä asioissa löydy aina se kultainen keskitie, jossa hyväosainen pystyy jatkaa hyväosaisen elämäänsä siitäkin huolimatta, että häntä verotettaisiin rankemmalla kädellä. Janikin pystyy edelleen porskuttamaan omenaylivoimallaan ja syödä mahansa kipeäksi, vaikka hänen omenoistaan jaettaisiin niille, joilla nälkä kurnii vatsaa. Sekin kuitenkin pitää muistaa, että omenapoikana Janilla on todennäköisesti omenasaldonsa lisäksi omenapuuosuuksia ja -omistuksia, jotka kyllä pitävät siitä huolen, ettei hän omenattomaksi joudu. Muilla pojilla taas tällaiseen ei ole omenapääomaa -- hyvä kun edes taskusta löytyy omena tai pari.

Yksi ongelma on juuri tämä, että vaikka yhteiskunnan epäkohdat tiedostetaan, niin hyväosaisia halutaan paapoa ja ummistaa silmät heidän touhulleen, etteivät he vain lähde muualle. Pelkäämme verorahojen ja osaamisen menettämistä niin paljon, ettemme tule sitä ajatelleeksi, kuinka kiittämättömästä "rintamakarkurista" täytyy olla kyse, jos jo valmiiksi hyväosaisena lähtee pelkästään rahan takia muualle. Sen toki ymmärrän, jos esim. itsensä tai työnsä toteuttamiselle tarjotaan paremman puitteet muualla, mutta jos kyse on puhtaasti siitä, että kasvatuksen ja koulun Suomesta saanut osaaja lähtee ulkomaille ainoana syynä se, että Suomesta sai nettona 5k/kk ja ulkomailta 8k/kk, niin tervemenoa minun puolesta sinne ulkomailla itseään rahalla määrittämään.

 

Ulkomaille muuttamisen syynä on usein muut asiat kuin vain raha. Toki paremmat tulevaisuudennäkymätkin kuin täällä takametsän työttömyysyhteiskunnassa, mutta usein myös ilmastolliset syyt. Missä tahansa (pl. Venäjä ja Grönlanti, ehkä myös Norja) on parempi ilmasto kuin täällä. Samoin henkinen ilmapiiri on monessa muussa maassa vapautuneempi kuin myös kansanluonne miellyttävämpi.

Lähtisin itsekin pois, jos olisi mahdollista ja etenkin jos olisi imua osaamiselle.

 

Tämä. Jos itsellä ei olisi siteitä Suomeen, en näkisi oikein syitä olla täällä. Ilmasto on surkea, ulkona viihtyy hyvin ehkä kolme kuukautta vuodesta. Ulkoilmaharrasteihmisenä tämä korpeaa, useimmiten täällä on huono sää ja saa kökkiä kylmässä, pimeässä ja paskassa. Muutenkin Suomi on omakehusta huolimatta lähinnä lättänä pläntti täynnä risukkoa ja pusikkoa. Toki täällä on hyvätkin hetkensä ja paikkansa, erityisesti kotiteatteriharrastukselle. Mutta mutta..aurinko se paistaa aina kirkkaammin naapurissa.

 

Kyllähän se jonkinlaista masokismia edustaa asua sinnikkäästi maassa, jossa puolet vuodesta ulkona on säkkipimeää, kylmää ja märkää. Toki onhan tällä hyvätkin puolensa: kohtuullisen hyvä turvallisuustilanne, vakaat yhteiskunnalliset olot ym, mutta enpä silti lähtisi syyllistämään ketään joka päättää vaihtaa maisemaa.

Tuloerokeskustelussa jää helposti taka-alalle verotuksen ohjausvaikutukset. Mitä enemmän ahkeruudesta rangaistaan, sitä enemmän järjestelmä kannustaa olemaan vähemmän ahkera. Mekanismin pitäisi olla päivän selvä, mutta sen ymmärtäminen selvästikin tuottaa monille vaikeuksia.

Jostain syystä juuri Suomessa on korostettu pyrkimys tasapäistämiseen. Tasapäistämiseen osallistuvat kaikki puolueet, kokoomus mukaanlukien. Jopa niin merkittävissä määrin, että lopputuloksesta tulee yleisen edun vastainen. Omasta mielestäni tarvitsisimme päin vastoin nykyistä enemmän tuloeroja. Esimerkiksi jonkun tutkimuksen mukaan talouskasvu on voimakkainta, kun ginikerroin saa arvon 27, eli 1,5 pykälää ylemmän kuin mitä meillä nyt on.

 

Ja talouskasvu on tärkein asia, koska?

 

Kun talous kasvaa, ihmiset vaurastuvat. Myös köyhät. Esimerkiksi 80-luvulla yli 90% kiinalaisista eli äärimmäisessä köyhyydessä. Nykyään ei juuri kukaan. Muutoksen on mahdollistanut nimenomaan talouskasvu.

Vauraalla ihmisellä on enemmän vaihtoehtoja hyvään elämään, vaikkei mikään materialisti olisikaan. Tuntuu itseasiassa vähän hölmöltä joutua toteamaan, että on parempi olla varakkaampi kuin köyhä.

Lopuksi mikään ei ole niin riippuvainen talouskasvun olemassaolosta kuin ns. hyvinvointivaltio. Tukehdumme velkohimme saman tien, jos talous sakkaa pitemmäksi aikaa. Eläkerahastojen taseet ovat riippuvaiset todella optimistisesta kasvuodotuksesta jne jne.

 

Kiina yksi esimerkki. Jenkkilässä on ollut ihan hyvä talouskasvu. Vuoden 1980 jälkeen "duunarien" palkat eivät ole kuitenkaan nousseet yhtään, vaikka työn tuottavuus on kasvanut paljon. Yli puolet työntekijöistä tienaa $30.000 tai vähemmän. Eli köyhät vaurastuvat vain, jos heillekin ollaan valmiit muruja antamaan. Yleensä ei niinkään.[/QUOTE]