Kuusniemihän on allekirjoittaneelle tuttu juuri esim. Levottomista, Pahasta Maasta ja Riisutusta Miehestä, joita jokaista yhdistää Louhimies. Väittäisin saman koskevan suurta ellei suurinta osaa suomalaisesta yleisöstä. En toki tiedä naisen ambitioista, mutta näyttää suuren profiilin elokuvat kuitenkin kelvanneen Akun otteista huolimatta. Meneekö näiden ihmisten arvomaailma sitten niin, että mielummin alistuu mielestään ällöttävän ihmisen kohteluun kuin jättää roolin väliin? Ongelman ydinhän toki piilee siinä, että ylipäänsä on tilanteita, joissa naisen eteen asetetaan valinta etenemisestä uralla alistamisen ja ahdistelun hinnalla, mutta toisaalta niinhän sitä sanotaan, että "ei se tyhmä ole joka pyytää vaan se joka maksaa".
^ Niin, Kuusniemi on tietääkseni ainoa, joka on tehnyt enemmän kuin yhden produktion Louhimien kanssa. Miksi me keskustellaan tässä Matleena Kuusniemen "moraalittomuudesta" (helvetin isoissa lainausmerkeissä) eikä Pihla Viitalan ja Pamela Tolan kokemuksista? Kyllä tämä keskustelu minulle vain vahvistaa sitä, että naisiin suhtaudutaan edelleen tänä päivänä ihan eri lailla kuin miehiin. Mies saa olla millainen sika tahansa ja sitä vain vähätellään, naisilla tasan toisinpäin. Jos poikkeaa hitusen verran prinsessan roolista on vain naikkonen, joka kerjäsi sitä. Halusi vain rahaa ja mainetta, kenties jopa esitellä kehooankin. Itselleni huvittavin osoitus tästä Louhimiehen "metodista" oli kuvaus siitä, miten tajutonta näytellyt Pamela Tola yllätettiin ja hänen paitansa riisuttiin. Mahtoi siinä Louhimies yrittää saada esiin diippiä reaktiota - tajuttomalta. Edit: "ei se tyhmä ole joka pyytää vaan se joka maksaa". <- Tämä on kuuluisa sanonta, mutta olen itse sen verran kukkahattu että pidän tuota vastenmielisenä. En halua huijata muilta rahoja enkä myöskään pilkata "tyhmiä, jotka eivät ymmärtäneet lähteä". Mutta sen olen nettikommentteja lukiessa huomannut, että keskimäärin ihmiset ovat hyvin raadollisia. Eipä juuri lämpöä heltiä esim. nettihuijausten kohteeksi joutuneille, vaikka monet heistä ovat eläkeläisiä ym, jotka operoivat itselleen täysin vieraassa ympäristössä. Ei ollut tosiaan tyhmä se joka rahat heiltä vei, sydämetön vain.
Oma motivaationi tekstiini oli tuoda esille kolikon toinen puoli #metoo-kampanjaan, sillä dialogi on mielestäni epäonnistunutta, jos sitä tarkastellaan vain yksipuolisesti -- ihan vaikka sen nimissä, että tässä pitäisi olla kyse tasa-arvosta, eikä suinkaan siitä, että valokeila on aina vain jommassa kummassa osapuolessa. En siis kuitenkaan vähättele Louhimiehen väitettyjä tekosia, eikä niitä missään nimessä pitäisi painaa villaisella, vaan nimenomaan paljastaa suurelle yleisölle, millaista kulisseissa voi olla. Tämä on kuitenkin jo lööppien kautta jo tullut selväksi. Sen sijaan selväksi ei ole tullut se, miksi nämä naiset eivät vain lähteneet kävelemään, nostaneet haloota ja/tai vältelleet (kun ilmeisesti kyseessä on suht. tiedetty asia alan ihmisten kesken) heitä, joita ahdistelun ja törkeän käyttämisen varjo seuraa. Onko syy siinä, että asia on siedetty oman uransa nimissä? Jos on, niin mitä se kertoo ihmisestä ja toisaalta siitä, onko tällaisilla produktioilla luotu ura todella sen arvoinen? Lienee syytä myös mainita, että siksikin tarkastelen tätä kolikon puolta, koska oletan juuri naisosapuolten tässä olevan niitä hyviä ja järkeviä ihmisiä, ja siksi heidän toimiaan ihmettelen: ahdistelevat ja törkeät ihmiset kun tuppaavat olemaan luonteensa kautta aika yksioikoista porukkaa. Saahan sitä nyt hyvänen aika vaikka raiskauksen uhrin toimia tarkastella ilman, että se jotenkin vähentäisi raiskaajan syyllisyyttä. Jos totean esimerkiksi, että naisella on vastuunsa asiassa, jos kovan humalan saattelemana sammuu ja tulee raiskatuksi, niin onko se väärin? Onko nainen menetellyt täysin oikein, eikä näin ollen hänen toimiaan voi tarkastella? Vai onko niin, että jos toisen osapuolen toimet ovat törkeämmät (raiskaaja raiskaa), niin silloin ensimmäinen osapuoli on syytön kaikkeen siihen, mistä esimerkiksi kuka tahansa huolehtiva vanhempi varoittelisi tytärtään (tai poikaansa, kun miehetkin voivat tulla raiskatuiksi)? Jos toikkaroi humalassa ja sammuu, niin on oikein torua ja kertoa, kuinka vastuutonta ja vaarallista moinen menettelytapa on. Jos kuitenkin tekee samoin ja tulee raiskatuksi, niin vastuuttomuus ja vaaralliset menettelytavat loistavat poissaolollaan. Loogista.
Kynnys lähteä kävelemään on varmasti valtavan korkea. Jos vaikka päähenkilö alkaisi "diivailemaan" niin häntä saatettaisiin pitää ylimielisenä ja sillä olisi vaikutusta valtavaan määrään muitakin ihmisiä. Kymmenien ihmisten palkka on riippuvainen suoraan siitä, että suunnitelmat pitävät. Minun mielestäni järjellisin tapa suhtautua tämmöiseen tapaukseen on, että tuollaista käytöstä sietänyt ihminen on uhri joka otti ulkoisten paineidenkin vuoksi enemmän vastaan kuin ansaitsi, eikä mikään katala oman edun tavoittelija. Kyllähän tuossa kirjaimellisesti siirrät vastuuta raiskaajalta raiskatulle. Nainen varmaankin jälkikäteen itse harmittelee että sammui, enkä tiedä onko muiden ihmisten asia muistuttaa häntä siitä. Varmasti noin 999/1000 sammuneesta naisesta ei joudu raiskatuksi, joten on vaikeaa sanoa kuinka paljon naisten pitäisi pelätä raiskatuksi joutumista sammuneena. Samaa riskien minimointia voi myös käyttää kaikkiin asioihin (esim. tarttuvat taudit, kuten oksennustauti), mutta lopulta vain vittuilisimme toisillemme että mitäs tulit kipeäksi, vaikka olisit voinut käyttää hengityssuojainta. Itse en ymmärrä mitä nämä Suomen näyttelijänaiset ovat tehneet väärin. Varmasti näin jälkikäteen voi todeta, että järkevintä esim. Pihla Viitalalla olisi ollut vain todeta "Kuule Aku, haist vittu!" ja kävellä pois, mutta harvalla ihmisellä on kanttia tehdä noin. Lisäksi noin tekeminen olisi mielestäni paljon itsekkäämpää kuin kiusattuna sinnitteleminen, joten en ymmärrä että miksi he tuollaisesta uhrautumisestaan ansaitsisivat tulla haukutuksi.
Siitä olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että asiaan vaikuttaa merkittävästi muiden, produktion työllistämien ihmisten riippuvuus siitä, että näyttelijä hoitaa hommansa. Se on taas asia erikseen, että miksi lähteä alun alkaeenkaan produktioon huhutun tai kokemuksesta tiedetyn karkeakäytöksisen öykkärin kanssa. Toki on tapauksia, joissa esim. kokemattomuuden kautta ei asioita ole ollut tiedossa, mutta toisaalta tällaisilla tapauksilla roolit tuppaavat harvemmin olemaan niin merkittäviä, että muiden ihmisten työ vaikeutuisi. Mitä tulee viimeiseen virkkeeseen, niin olen yrittänyt viestittää, että mitä jos se totuus löytyisikin sieltä kultaiselta keskitieltä, eikä suinkaan ääripäistä: ei tässä kyse ole katalista, omaa etuaan tavoittelevista naisnäyttelijöistä, vaan toden totta uhreista, jotka olisivat kuitenkin mielestäni todennäköisesti voineet ennaltaehkäistä suurta osaa vastaanottamastaan törkeästä käytöksestä, jos olisivat laittaneet enemmän itsekunnioitusta uransa edelle. Näitä naisia ei toisin sanoen pitäisi missään nimessä haukkua, mutta jo asioiden parantamisenkin nimissä pitäisi myös heidän menettelytapojaan pohtia. Periaatteessa siis kenellekään uhrin asemassa olevalla ei ole pienintäkään omavastuuta, ei edes vaikka ymmärtämällä maailmaa ja käyttäytymällä sen mukaisesti olisi voinut ennaltaehkäistä uhriutumisensa? Jos kohtaat ihmisen, jonka seteleitä ja luottokortteja pursuava lompakko tuli varastetuksi, koska hän piti sitä selkärepun avonaiseksi jätetyssä taskussa kaupungissa, jossa taskuvarkauksia tapahtuu joka minuutti, niin ajatteletko oikeasti niin, että tämän yksilön menettelytavoissa ei ollut mitään pielessä ja että varas on ainoa osapuoli, joka vaikutti rikoksen tapahtumiseen tai mahdollisti sen? Mitä tulee hengityssuojaimien käyttöön, niin kyllä maalaisjärjellä pitäisi osata vetää jonkinlainen raja sen välille, missä kyse on liiallisesta riskien minimoinnista ja missä ei. On esimerkiksi yleisesti hyväksyttyä, että ihmiset silloin tällöin sairastelevat flunssaa tai oksennustautia, minkä johdosta ihmiset eivät välitä suojautua (varsinkin kun on yleisesti hyväksyttyä, että kyse on käytännössä jokaiselle vaarattomista taudeista, olettaen että kyseessä on perusterve perushyvissä oloissa asuva ihminen). Lienee kuitenkin yleisesti hyväksyttyä, että nykyajan baareilussa on syytä vahtia drinkkiään tai olla lähtemättä epämääräisen seuran mukaan, ettei tule raiskatuksi.
En, mutta jos tuollainen ihminen tulisi minulle siitä kertomaan, niin en alkaisi muistuttamaan häntä siitä miten tärkeää on suojata lompakkonsa, vaan osoittaisin empatiaa ja sanoisin, että ikävä juttu, näillä kaduilla varkaita riittää. Tuollaisessa tapauksessa kyseinen ihminen olisi joka tapauksessa uhri, se, jolle tehtiin vääryyttä. Mielestäni on outoa, että ihmisillä on niin kova vimma alkaa syyttelemään nimenomaan vääryyttä kokeneita heidän vääränlaisesta käytöksestään. Syy miksi en alkaisi opettamaan tuota ihmistä on se, että seuraavalla kerralla hän ei lompakkoaan näkyvällä paikalla pidä, muistutinpa minä häntä jälkikäteen tuosta hänen virheestään tai en. Japanissa tuo hengityssuojain naamalla kulkeminen on ihan arkipäivää.
Toki näin. Koin vaan esimerkissäsi olevan kyse siitä, jos Suomessa kuljettaisiin hengityssuoja naamassa välttelemässä oksennustautia. Japanissa motivaatio moiseen lienee hieman eri, liittyen aina saastuneeseen ilmaan, populaation tiheyteen ja ylikohteliaaseen kulttuuriin. Toki itsekin tunnen empatiaa näitä naisia kohtaan, mutta koen keskutelufoorumin olevan noin pääpiirteittäin paikka, jossa voivottelun ja toivottelun sijaan keskustellaan, jos moiseen kitkapintaa löytyy. Tässähän kuitenkin esimerkkiäni mukaillen lompakkoa on varkaudesta huolimatta edelleen pidetty selkärepun avonaisessa taskussa (jos ei sen muodossa, että on toistuvasti menty Louhimiehen projekteihin, niin ainakin sen muodossa, että ahdistelua sisältävässä projektissa on pysytty loppuun saakka). Ymmärrän kuitenkin siis sen, että näyttelijä on ollut mahdollista ajatella myös suurempaa kuvaa ja ympäröiviä ihmisiä, ja siksi olenkin vain kysynyt, onko asiaan voinut vaikuttaa se, että on siedetty koska ura/raha/jokumuumikä. Mitäkö minä sanoisin varkauden uhriksi joutuneelle reppumiehelle? Olisin toki empaattinen, mutta siitä huolimatta viestittäisin, että ymmärtäähän toinen, että omaa vastuun mahdollistaen osaltaan uhriksi joutumisensa ja että sen vaivannäön hinnalla, että hankkii vaikkapa vaatteiden alla pidettävän vyö- tai kaulalaukun, jossa osaa lompakon sisällöstä pitää, välttää merkittävästi todennäköisemmin varkauden. Tässähän on kuitenkin kysy vastuusta varkauden välttämiseen, eikä esim. vastuusta itse varkauteen.
Pari kommenttia tähän Louhimies-keskusteluun... Ensinnäkin täytyy olla aika sairas mieli jos edes ajattelee syöttävänsä kenellekään elokuvansa näyttelijälle oksennusta. Eikä kai muutenkaan ole tapana syöttää oksennusta kenellekään, ellei ole poikasiaan syöttävä lintu. Joku raja sentään. (Siihen tarpeeseen on kyllä olemassa ihan erilaiset produktiot, joissa voi olla sitten mm pissa- ja kakkaleikkejäkin. Mutta ne ei tosiaan ole mitään normaalia leffateatteri/tv kamaa.) Ja toiseksi kun katsoo Louhimiehen filmografiaa niin eipä siellä näytä kovin moni naisnäyttelijä enempää kuin sen yhden kerran miehen leffoissa esiintyä. Tästäkin voinee jotain johtopäätöksiä tehdä. Tuorein avautuminen tätä kirjoittaessa on muuten Amanda Pilkkeeltä joka jätti hyvin alkaneen elokuvauransa Louhimiehen leffan jälkeen.
Ei voisi vähempää kiinnostaa jonkun ohjaajan työtavat. Nuo ovat asianomaisten välisiä asioita, eivätkä koko kansalle kuulu. Vittumaisia "pomoja" on siellä sun täällä työelämässä, valitettavasti, eikä niitä julkisuudessa puida.
Täältähän sitä muutakin perustetta kiukulle alkaa tulemaan: "Haluan ehdottomasti myös kiintiöt 50 / 50 naisille ja miehille elokuva- ja tv-alan rahoituksissa sekä koulutukseen valittaessa. Päähäni ei mene, miten kiintiöiden tarpeellisuutta voidaan edes kyseenalaistaa, kunnes naisten tarinat ja työ ovat luontevasti yhtä paljon esillä kuin miesten." https://www.is.fi/viihde/art-2000005610748.html Tulevaisuudessa saadaan nauttia ihanasta suomalaisen elokuvan ajanjaksosta, kun feministinen valvontakomissio valvoo rahoittamista, tuotantoa ja julkaisemista. Kuitenkin sitä näin elokuvan ystävän näkökulmasta lopputulokseksi toivoo loistavaa elokuvaa. Usein loistavuuden taustalla on venymistä mukavuusalueella pysymisen sijaan. Itse näen case Louhimiehen eri paineiden purkukanavana kuin varsinaisena #metoona, se on vain keppihevonen tässä. Ja kuinka ollakaan, vielä sopivasti Jussi-gaalan alla.
En ymmärrä, miksi ohjaajan mahdollinen kusipäisyys tekisi elokuvasta huonomman. Tai ohjauksestakaan. Kai nämä pystit kuitenkin jaetaan taiteellisin kriteerein?
Lainaat ohjaaja Maarit Lallin lausuntoa todistellaksesi että tämä varmasti on kaikkien Louhimiestä kritisoivien näyttelijöiden taustamotiivi. Lisäksi höpiset jostain feministisestä valvontakomissiosta. Täytyy sanoa että naisvihasi on aika huonosti peiteltyä kun tuollaisiin selkeisiin vääristelyihin täytyy turvautua.
Kevyessä näyttää olevan triggeröityminen siellä ja mukavasti lähtee olkinukke rakentumaan. Minusta tuo hänen haastattelimisensa ja kommenttinsa oli totaalisen turha tässä asiassa ja lähinnä toi mieleen, että nyt ajetaan tämän kohun siivellä muutakin agendaa. Minä haluan vain nähdä hyviä elokuvia. Minua ei kiinnosta tippaakaan taustakärhämät elokuvantekijliden välillä, lopputulos ratkaisee. Minun on vaikea uskoa, että kukaan oikeasti hyvä ja menestynyt elokuvaohjaaja olisi erityisen miellyttävä tyyppi, lähinnä odottaisin tiettyä tinkimätöntä veemäisyyttä, kuten hyviltä taiteilijoilta tai ylipäänsä maailman huipuilta alasta riippumatta. Minä en halua nähdä taidemaailmaa, jossa kaikki jaetaan tasan lahjoista tai lahjattomuudesta huolimatta kaikki pelaa -mentaliteetilla. Sukupuoli ei ole hirvittävän kiinnostava tekijä muutenkaan lahjakkuuden arvioinnissa ja nämä kiintiöjutut ovat totaalista skeidaa, kun puhutaan taiteellisesta tekemisestä, jossa lahjakkuus pitäisi palkita mahdollisuuksilla. Minun silmissäni Louhimies on edelleen tämän maan tämän hetkinen ykkösohjaaja ja pelkään, että tämän jälkeen hänen työntekomahdollisuutensa kapenevat. En hyväksy häirintää missään muodossa, tätä ei saa käsittää niin, ja käytöstään pitää tarvittaessa pystyä muuttamaan, mutta tässä tapauksessa faktat eivät mielestäni ole niin törkeällä tasolla kuin monessa muussa tapauksessa (esim. Törhönen) on ollut. Toisaalta Louhimies voi olla liian hyväkin jäädäkseen vain tänne töihin.
No, minusta taasen on täysin mahdollista pitää näyttelijöiden kritiikkiä Louhimiestä kohtaan perusteltuna ja samaan aikaan erottaa Lallin kommentit asian vierestä vähemmän perusteltuina. Kas kun kaikkia naisia ja heidän lausumiaan ei tarvitse niputtaa yhteen ja edustamaan koko sukupuolta taidekentällä. Lalli ei käsittääkseni ole mikään näyttelijöiden valitsema puhenainen.
Hah hah hah haaa…! Kiitän makeista nauruista! Tälle lohkasulle tulee hihiteltyä pitkään. Taiteellisin kriteerein. Öhhöhöh! Huh huh sentään...
Tämä on kyllä hyvin kummallista ajattelua. Ei mahdu minun päähäni ainakaan etteikö mahdolliset kärhämät asioiden taustalla kiinnosta ja että menestyjät olisivat oletusarvoisesti tinkimättömän veemäisiä tyyppejä.
En millään tavalla halua näitä vähätellä tai kiistää näitä tunteita tai muistoja vaan isosti pyytää anteeksi. Ehkä tarvitsen jonkinlaista apua. Onneksi Markkinointi & Mainonta on ottanut asian hoidettavakseen, vaatien Louhimiehen Jussi-palkintojen mitätöimistä. https://www.marmai.fi/uutiskommentt...ysyttaisiin-miten-tama-on-mahdollista-6707562
Kärhämiä tapahtuu koko ajan joka puolella maata. Minusta elokuvaohjaajan kärhämät eivät ole yhtään sen kiinnostavampia kuin vaikka ahtaajien tai polkupyöräliikkeen pitäjien kärhämät. Elokuvaohjaajien kärhämät nostetaan tapetille (siis melkein valkokankaalle), koska elokuvaohjaajat tuppaavat olemaan julkisuuden henkilöitä toisin kuin Helkama-jälleenmyyjät, joilla saattaa olla eeppisiä avioeroriitoja menossa. Tästä syystä tämän Louhimies-jupakan ohittaminen olankohautuksella osoittaa ei ainoastaan suhteellisuuden tajua vaan myös kyynistä ymmärrystä siitä millä ansaintalogiikalla media toimii. Menestyvällä ihmisellä on sosioekonomisen aseman ansiosta mahdollisuus niin halutessaan käyttää valtaa sosioekonomisessa mielessä heikommassa asemassa olevia kohtaan. Siksi menestyminen ilmeisestikin korreloi veemäisyyden kanssa, mutta tämähän ei tietenkään tarkoita, että kaikki menestyjät olisivat kusipäitä. Monilla on arvot ja moraali kohdallaan, mutta kaikilla ei ole.