No pointtini kuitenkin oli, että jos Kubrickin annettiin kiusata näyttelijäänsä paljon pahemmin kuin Louhimies kiusasi omaansa ilman että siihen puututtiin, niin sen rinnalla Louhimiehen toimiin puuttumattomuus ei kovin oudolta vaikuta. Elviksellä kun oli viestissään vahvasti kyseenalaistava sävy sen suhteen että väitetynlaista käytöstä olisi vain vierestä katseltu. Hitler astui kuvioon, kun pistin kuviot muutamaa kertaluokkaa suuremmiksi. Ihmeellisintä on, että tarkoittaessani Louhimiehen pahojen tekojen olevan pieniä noiden herrojen tekoihin verrattuna, niin sen pystyi noin väärin tulkitsemaan. Ja kuten Aku, myös minä haluan korjata jotain. Vakuutan, että yhden saman metodin käyttämistä lukuunottamatta en miltään muilta osin verrannut Aku Louhimiestä ohjaajana Stanley Kubrickiin. Joku raja se mullakin on. Koen aiheelliseksi sanoa tämän, koska tulkinnan Aku Louhimiehestä mestarillisia elokuvia tekevänä ohjaajana pystyi luultavasti viestistäni tekemään, kun hän natsiksikin niin näppärästi taittui.
Puhutaan kuitenkin aivan eri ajoista ja nythän syytöksiä satelee myös Kubrickin ja Hitchcockin metodeista. Kubrickia syytetään mm. Shelley Duvallin mielenterveysongelmista mikä ei sinänsä ole mitenkään väärin sillä tottakai hyvin rankoilla ohjausmetodeilla voi olla suuriakin vaikutuksia ihmiseen. Louhimiehen suhteen ainakin lehtijutuista on noussut pari hyvin selkeää ylilyöntiä ja toki ongelma on jos suurin kidutus kohdistuu vain naisiin mutta en minä niinkään syyttäisi metodeja vaan sitä ettei niistä voi kieltäytyä.
Tulipa tässä katsottua Sensuroimaton Päivärinta -jakso, jossa vieraana oli Louhimiehen kanssa hetkellisesti työskennellyt Leea Klemola sekä Louhimiehen Kuutamolla -elokuvassa näytellyt Minna Haapkylä (omassa haastatteluosiossaan). http://www.iltalehti.fi/iltv-paivarinta/201803210184842_iv.shtml Täytyy kyllä sanoa, etteivät nämä naiset kovin objektiivisina pysytelleet Louhimiestä koskien. Klemola kehui vuolaasti asian esilletuoneiden naisten rohkeutta ja samalla oli lähes yhtäaikaisen itkun ja pahoinvoinnin partaalla joka kerta, kun Louhimiehen ohjaustyylistä keskusteltiin. Päivärinnan tuodessa esille ihmettelyt siitä, miksi naiset jatkoivat työskentelyä Louhimiehen kanssa, osa toistuvasti, Klemola näytti poliitikon taitonsa ja yritti kiertää kysymystä vastaamaalla, että naisnäyttelijöillä on oikeus tavoitella isojen produktioiden rooleja ja niiden tuomaa rahaa. Toki tämä edelleen rivien välistä tarkoittaa sitä, että ne naiset, jotka toistuvasti Louhimiehen kanssa tekivät yhteistyötä tullen kaltoinkohdelluiksi, tai ne naiset, jotka tiesivät Louhimiehen metodeista (esim. Haapkylä myönsi, että oli kyllä kuullut Louhimiehen metodeista ennen yhteistyötä) valitsivat todennäköisen ahdistelun ja sitä kautta itsekunnioituksensa myymisen uran ja rahan kiilto silmissään -- tai eivät kokeneet, että Louhimiehen metodit olisivat muuta kuin epätavallisen intensiiviset. Haapkylä taas kertoi, kuinka Louhimies oli halunnut tietää kaiken hänen henkilökohtaisesta elämästään, koskien esimerkiksi seksuaalisia kokemuksia. Nainen oli ovelasti kehitellyt fiktiivisen alter egon, koska oli kokenut kysymykset epäolennaisena ja yksityisyyttä loukkaavana. Toisin sanoen, Haapkylä, jota Klemola äityi kehumaan nerokkaaksi valehtelemisensa takia, sen sijaan että olisi kieltäytynyt kertomasta Louhimiehelle henkilökohtaisuuksia, päättikin valehdella. Haapkylä kertoi myös käytännön esimerkin siitä, miten Louhimies käytti aidoksi luulemaansa tietoa. Nainen oli kertonut Louhimiehelle fiktiivisestä poikaystävästään, joka oli pahoinpidellyt häntä. Kuvauksissa Louhimies pyrki valjastamaan Haapkylää kohtaukseen pyytämällä häntä ajattelemaan sitä olotilaa/tunnetta, kun poikaystävä löi ensimmäisen kerran. Haastattelun perusteella en kyllä edelleekään osaa nähdä Louhimiestä muuna kuin liian intensiivisiä metodeja käyttävänä, inhimillisen aspektin näyttelijöiden tunteiden muodossa unohtaneena ja siten väärintehneenä ihmisenä. Ymmärrän sen, jos Haapkylää vaivasi Louhimiehen erittäin henkilökohtaiset kysymykset, mutta toisaalta se, että ohjaaja tai näyttelijä itse käyttää oikean elämän kokemuksiaan oikean tunnetilan saavuttamiseksi, on universaalisti hyväksytty ja käytetty metodi, joskin toki epäilemättä harvemmin ohjaaja ihan noin intiimejä kyselee. Käsittääkseni Kuutamolla -elokuva perustuu suureksi osaksi vaikeiden suhteiden ja seksin läsnäoloon, joten ei Louhimies tainnut ihan lämpimikseen juuri Haapkylän seksielämästä kysyä. En myöskään edelleen pysty näkemään näiden ahdisteltujen naisten ilmaisua vailla ristiriitoja. Esimerkiksi Klemola ensin pauhasi naisalastomuudesta, kuinka esineellistävää ja maskuliinista hegemoniaa se on ja kuinka Louhimiehen produktioiden käsikirjoitukset, joissa sitä on, ovat täyttä p#skaa, ja sitten, Päivärinnan kysyessä, onko Klemola itse näytellyt alasti, kuitenkin kertoi, kuinka näyttelijän ruumis on hänen työkalunsa ja kuinka hän itse on ollut useissa produktioissa ja näyttämöllä alasti. Toki kuulin hänen pointtinsa tarkoituksenmukaisesta alastomuudessa, jossa pointti ei ole naisen avujen esittely kiertopalkintomaisesti, mutta hän ei liene ylin valta sanomaan, mikä on tarkoituksenmukaista alastomuutta ja mikä ei. Klemola myös ensin väitti esim. A-Studio -haastiksenkin perusteella Louhimiestä valehtelijaksi ja ihmiseksi, joka ei aidosti ole pahoillaan ja jolle nämä naiset kyllä olivat yrittäneet kertoa epämukavuudestaan. Sitten hän kuitenkin myöhemmin painotti sitä, että Louhimies oli aiheuttanut näille naisille pelkotilan, jonka takia he olivat jäätyneet, mikä selittää osaltaan sitä, miksi he vasta myöhemmin, toki myös #metoon vanavedessä, aukaisivat suunsa. Haluan edelleen sanoa, että lähtökohta toki on se, että Louhimies on tehnyt vakavia virheitä ja että näitä naisia on kohdeltu huonosti. Oma pointtini tässä keskustelussa on tuoda esiin kolikon toinen puoli, joka ei poista lähtökohtaa, mutta auttaa ehkä tuomaan tätä asiaa takaisin todellisuuteen (joka on harvemmin täysin mustavalkoista), jossa Louhimies ei ole itse piru ja nämä naiset itsekunnioitustaan ilman kompromissejä vaalineita enkeleitä, vaan että kumpikin osapuoli saattoi hoitaa asiansa juuri inhimillisestä näkökulmasta huonosti, kun ura ja kunnianhimoisuus kiilui silmissä.
Ei tarkoita, koska Louhimiehellä on tapana pettää luottamus silloin kun leffaa tehdään ja nainen ei voi enää karata "pilaamatta koko produktiota". Tuo toistuu monien naisten kertomuksissa. Aku esittää ystävää, jonka kanssa voi puhua vaikeistakin asioista, ja lopulta kääntää kaiken sen näyttelijää vastaa murtaakseen hänet kuvauksissa. Toki vain niissä rooleissa, joissa näyttelijän pitää olla haavoittunut. Jos haluat naisia haukkua, niin hauku niitä, jotka ovat tehneet Akun kanssa yhteistyötä monen leffan ajan. Niitä ei montaa ole. Pidän tuollaista "tiesi mihin ryhtyi" epäkunnnioittavana, koska monet seikat puhuvat sen puolesta että naiset yllättyivät metodeista ja kuvausten loputtua totesivat, etteivät toista kertaa lähde tämän ohjaajan leffoihin. Kierrätät ainakin Pamela Tolan ja Matleena Kuusniemen kommentit Klemolan kautta tehdäksesi niistä jotenkin kyseenalaisia. Kyllä Tola ja Kuusniemi ihan oikeasti ovat yrittäneet keskustella asiasta Louhimiehen kanssa aiemmin, se ei vain johtanut mihinkään. Kaikesta kirjoituksistasi välittyy silti selvästi se tausta-ajatus, että tuosta huolimatta huomio asialle on turhaa ja lähinnä ajojahti. Louhimies on tehnyt väärin, mutta ainoa keino välttyä "mustavalkoisuudelta" on tasapuolisuuden vuoksi haukkua huonosti kohdeltuja naisia ja yrittää etsiä heidän toimistaan virheitä, jotta pästään toteamaan että myös törkeän käytöksen uhreiksi joutuneet hoitivat asiansa "inhimillisestä näkökulmasta huonosti, kun ura ja kunnianhimoisuus kiilui silmissä". Eli suomennettuna saivat sitä mitä kerjäsivät. --- Offtopicia #metoo:sta vähän. Iltasanomien uutinen: Maija Vilkkumaa sanoo suorat sanat siitä, että artistit harrastavat seksiä faniensa kanssa – ”Onko joukossa alaikäisiä?” Ei sanaakaan nimistä jotka tuollaista harrastavat tai mitään muitakaan yksityiskohtia. Kukaan ei joudu ajojahdin kohteeksi tms. Keskustelussa on silti tällainen paljon peukkuja kerännyt kommentti: "Oikein hyvä, että asioista puhutaan, mutta eikö tämä me too- kampanja ala menemään jo liian pitkälle ja kääntymään jo itseään vastaan." On aika selvää, että tämä #metoo-kampanja vain ärsyttää joitakin. Aina tuo pakkototeamus, että hyvä että puhutaan, mutta heti seuraavassa lauseessa kysytään että eikö voitaisi jo lopettaa. Ei voida! En voi henkilökohtaisesti todeta "me too", mutta tuen täysillä tuota liikettä. Naisia huonosti kohteleviin miehiin en koe minkäänlaista veljeyttä.
Niin missä kohtaa minä haukun näitä naisia? Tämähän se ongelma näissä keskusteluissa on, että vaikka päämäärän kai pitäisi olla paitsi se, mitä on tapahtunut, niin myös se miten voidaan toimia jatkossa paremmin, niin jos sen nimissä pohdit uhrin toimia, niin yhtäkkiä se joidenkin mielessä tarkoittaa, että uhri kerjäsi tai ansaitsi saamansa. Ymmärrän toki ko. inhimillisen empatian tunteen, joka syystäkin suosii uhria, mutta tämä maailma nyt vaan ei ole Disney-elokuva hyvineen ja pahoineen. Sinä olet siis sitä mieltä, että jatkossakin ahdistelua kokevien naisten kannattaa vaan ottaa vastaan ahdistelu, mainita siitä mutta jatkaa kuitenkin sen vallitsemassa työilmapiirissä (mikä toisaalta on ahdistelijan näkökulmasta osoitus siitä, ettei uhri oikeasti loukkaantunut ja että näin ahdistelua voi jatkaa) ja myöhemmin kollektiivisesti huudella sopivan anti-maskuliinisen kampanjan tullen, tuhoten näin paitsi uran sen sijaan, että olisi sitä kehittänyt, ja samalla vahingoittaen ko. uraan liittyvien muiden ihmisten ansioita? Älä ymmärrä väärin, ahdistelun lopettaminen ja puinti on tärkeämpää kuin mikään produktio - - itsekin kasvoin tietynlaiseksi, koska halusin olla jotain muuta kuin "limainen mies, joka ei osaa nähdä naisia ihmisinä sukupuolen takaa" . Toisaalta tämän olisi näiden naistenkin pitänyt iskostaa itselleen... Ihan vaan kehittävässä ja ennaltaehkäisevässä mielessä.
Kaikki kumpuaa siitä että mielestäni jo lähtökohtasi on pielessä, siis se, että naiset tiesivät mihin lähtivät ja siksi heillä ei ole oikeutta "itkeä" jälkikäteen. Kun menet uuteen ympäristöön, niin saatat olla kuullut siitä jotain, mutta et oikeasti tiedä kovinkaan paljoa. Monet seikat puhuvat sen puolesta, että Louhimiehen kohdalla yllätyksiä on tullut ja paljon. Tähän käytännössä vastasin jo aiemmin. On kohtuuton ja epärealistinen vaatimus, että yksittäisen nurkkaan ajetun ihmisen pitäisi tehdä niin radikaali ratkaisu, että lähtee pois koko produktiosta kesken kaiken suistaen sen raiteiltaan. Voisi melkein Juhani "monta maajaoukkuepeliä olet pelannut?!" Tammismaista logiikkaa käyttäen todeta, että tee itse noin radikaali rakaisu kerran elämässäsi, niin vasta sitten voit uskottavasti vaatia moista muilta. Muuten tulee sellainen olo, että vaadit kohtuuttoman paljon etkä ymmärrä ihmisen psykologiaa. Me puhutaan miljoonaproduktioista, jotka eivät ole normaaleja työpaikkoja merkittävässä roolissa oleville. Niistä ei lähdetä noin vain lätkimään ja jätetä muita tyhjän päälle. Tuntuu siis väärältä, että kiusauksen kohteena epäitsekkäästi rimpuillut joutuu lopuksi vielä vittuilun kohteeksi. Jos uran edistäminen oikeasti on niin tärkeää heille kuin annat ymmärtää, niin miksi sen edistäminen Louhimiehen kanssa näyttää melkein poikkeuksetta rajoittuvan tasan yhteen elokuvaan?* Luulisi, että Louhimiehen kaltaisen Suomen kärkiohjaajiin kuuluvan henkilön tuotoksiin olisi intoa osallistua myös toistamiseen, jos uran edistäminen ja mammona on niin tärkeää. * Jos joku tietää tietokannan, mistä näkee helposti yhdellä katsauksella kuinka monta kertaa kukakin näyttelijä on esiintynyt tietyn ohjaajan elokuvissa, niin sellainen olisi tässä ihan kiva.
Lähtökohtani on se, että jos puhutaan siitä mitä on tapahtunut ja kuka on tehnyt vääryyttä toista kohtaan, niin kyse on vain ja ainoastaan Louhimiehestä. Sitä voidaan ainoastaan puida, mihin kohti Louhimies tekojensa suhteen sijoittuu skaalalla, jossa toisessa päässä on "sadistinen pervo" ja toisessa "liiallisella kunnianhimolla produktiota kohtaan ja sitä kautta liian vähäisellä ihmiskunnioituksella varustettu ohjaaja". Jos kuitenkin puhutaan siitä, miten asioita voisi hoitaa paremmin ennaltaehkäisevässä ja kehittävässä mielessä, niin on täysin oikeutettua kohdistaa katse myös näiden naisnäyttelijöiden menettelytapoihin. Hehän asian julki toivat ja tämä sisältää kutsun tarkastella asiaa kokonaisuudessaan, eikä vain empatian saattelemana yhdestä näkökulmasta. Ymmärrän minä ihmisen psykologiaa ja sen takia asian toista puolta tarkastelenkin. Toki voin tulla vastaan siinä, että aivan varmasti naisnäyttelijällä on tuollaisessa tilanteessa taakkana paine siitä, että jos avaa suunsa ja alkaa "hankalaksi", niin muu produktio ja oma ura saattaa kärsiä. En yhtään vähättele siis asiaa tai pidä sitä helppona tilanteena. Jos kuitenkin kyse on noin vakavasta ja raastavasta asiasta, jossa jopa oma mielenterveys on koetuksella, niin minä henkilökohtaisesti uskallan kyseenalaistaa sellaisen ihmisen arvomaailman, joka tuossa tilanteessa alistuu. Ehkä kaikki nämä naiset olivat sitten niin heikkoja, että menivät vääryyksiä koettuaan henkiseen lukkoon, josta avauduttiin vasta myöhemmin. Toisaalta koko ajanhan tässä on sanottu, että naiset ovat kyllä yrittäneet puhua. Voitko ymmärtää, miksi tämä tuntuu minusta ristiriitaiselta? Sitäkin olen yrittänyt tässä kysyä, että töiden lopettamisen sijaan naisnäyttelijä olisi voinut kuvauksissa näkyvästi ja kuuluvasti ilmaista kärsimyksensä. Jos siellä taustalla on muut näyttelijät, kuvausryhmä, tuottajat ja muitakin ihmisiä ja naisnäyttelijä itkee ja parkuu kuinka kokee tulevansa häväistyksi ja kaltoinkohdelluksi ja havainnollistaa miten tämä on tapahtunut, niin eiköhän se paine siirtyisi ohjaajalle ja hänen katsottaisiin olevan se tekijä, joka vaarantaa produktion. Minun on nimittäin hyvin vaikea uskoa, ettei kukaan työryhmän jäsen asettuisi naisnäyttelijän puolelle tuossa tilanteessa ja näin tekisi asiasta entistä vakavammin otettavan. Ehkä tässä herää paljon isompi kysymys ihmisten arvomaailmasta, jos siellä jokainen on sitten vain ajatellut omaa uraansa ja produktiota ja antanut naisnäyttelijärukan kärsiä. Eikö ole kohtuullista pohtia tätä näkökulmaa? Se on edelleen harmillista, jos koet pohtimiseni koulukiusaamiseksi tai vittuiluksi näitä naisia kohtaan. Mielestäni vain pohdin kolikon kääntöpuolta. Se toki on tuttua, että vaikka on täysin loogista tehdä niin, niin moni ihminen on joko tunneperäisen motivaation tai jonkin pinttyneen tavan takia niin vahvasti uhrien puolella, etteivät siedä edes asiallista uhrin käytöksen tarkastelua, ei syyn jakamiseksi vaan kehittävässä mielessä. Miksi mielestäsi ihminen on normaalitilassa vapaa käytöksen tarkastelulle, mutta kun joutuu uhrin rooliin, niin onkin yhtäkkiä koskematon? Ymmärrän toki sen, jos haluat välittää sen viestin, että nämä naiset eivät ansainneet Louhimiehen kohtelua, kerjänneet sitä tai olleet syyllisiä siihen. Hyvä sillä samaa mieltä minäkin olen. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi tavallaan otat nollatoleranssin sen suhteen, jos näiden naisten toimia tarkastellaan. Aiempaankin viitatakseni tiedostan toki, että suurin osa näyttelijöistä teki yhteistyötä Louhimiehen kanssa vain kerran (ehkäpä sitten Kuusniemi on ainoa toistuvasti mukana ollut uhri), mikä ei liene muutenkaan kovin epätavallista (ellet ole Putous-näyttelijä, Vintiöt-näyttelijä tai Martti Suosalo). Aivan varmasti syyksi siihen löytyy myös Louhimiehen metodien aiheuttama mielipaha. En myöskään väitä, että naiset tiesivät mihin ryhtyivät. Sen sijaan väitän, että suuri ellei suurin osa heistä oli kuullut sen verran Louhimiehen metodeista (ei vähiten Louhimiehen uran alkupuolelle sijoittuvan Levottomat -elokuvan ja sen kohua aiheuttaneen markkinoinnin takia), että heille oli tarpeeksi materiaalia epäillä sitä, miten Louhimies ottaa huomioon naisnäyttelijän tunteet ja seksuaalisen hienotunteisuuden. Ei pidä unohtaa kuitenkaan sitä, että aika monessa Louhimiehen tuotannossa teemoja ovat seksi ja henkinen kärsimys, joten, varsinkin moisen projektin käsikirjoituksen lukeneena, on näyttelijän pitänyt olla aika laput silmillä elävä, jos ajatteli, että kuvaus on pelkkää hienotunteisuutta. Ei, en tällä sano, että näyttelijän piti odottaa ahdistelua tai sadismia. Nostan kuitenkin käteni pystyyn asian suhteen ja kommentoin ehkä sitten vaan uusia juonenkäänteitä tässä asiassa. Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että tällaiset keskustelut eivät vain onnistu rakentavasti kaikkien kanssa, kun aina löytyy porukkaa, josta juuri uhri saa täydellisen koskemattomuuden edes asialliseen asian kokonaisvaltaiseen tarkasteluun ja jossa kaikki muu kuin pelkkä syyllisen tarkastelu saa sen leiman, että oikeasti pidetään syyllistä uhrina ja uhreja taas syyllisinä omaan uhriutumiseensa. Niin kai sitten...
En ole ottanut nollatoleranssia, vaan kyse on yksinkertaisesti ihan vain siitä, että minun mielestäni esimerkiksi Pihla Viitala ei ole tehnyt kerrassaan mitään väärin. Hän otti roolin, sai paskaa niskaan ohjaajalta, yritti puhua siitä hänen kanssaan tuloksetta, lopulta kärsi sen roolin vain läpi ja on jatkossa ollut tekemättä yhteistyötä Louhimiehen kanssa. Hienosti toimittu, en keksi mitään valittamista. Nyt #metoon innoittamana hän haluaa saada muutosta aikaan alalla ja on kertonut kokemuksistaan artikkeliin, jossa ääneen pääsi reilusti myös itse Louhimies ja hänen kanssaan yhteistyötä tehneitä miesnäyttelijöitä. En koe edes näissä viesteissäni syytteleväni Louhimiestä (sen lisäksi että totean ilmeisen, että hän käytti vääriä metodeja). Minä puolustan toista puolta ja olen sitä mieltä, ettei tässä ihan kaikkia tarvitsisi alkaa muodon vuoksi syyttelemään.
Et tietenkään. Minä puolestani toivon, että Louhimies ei muuta mitään työnteossaan, ehkä vain tästä oppineena paremmin katsoo kenen kanssa lähtee tekemään yhteistyötä. Miehen jälki on ollut poikkeuksellisen laadukasta kautta linjan tähän asti. Mielensäpahoittajat voivat katsoa (ja tehdä) taatusti kenenkään tunteita loukkaamattomia (niin teko- kuin katseluvaiheessakin), mukavia, herttaisia, hajuttomia, mauttomia ja munattomia elokuvia. Niitä maailmassa kyllä riittää ja näköjään niiden katsojiakin. Itse jatkan Louhimiehen, Turkan, Parviaisen ja Halosen teosten katselua.
On kyllä Akulla edessään loistava tulevaisuus, kun käytettävissä olevat näyttelijät vaihtuvat kärkikaartin edustajista näyttelijätaidoiltaan Ö-luokkaa oleviin sadomasokistimimmeihin. Siis jos tavat eivät muutu.
Niin, on itse asiassa paljon mahdollista että ura Suomessa on loppu. Ehkä se oli joidenkin tarkoituskin, niin voidaan Elokuvasäätiön rahat jatkossa jakaa oikeaoppisten ohjaajien kesken. Ura voi olla loppu siksi, että maine on mennyt, joka vaikuttaa moneen asiaan, mutta toisaalta myös siksi että varovaisuuttaan kuohitsee luovuutensa eli tapansa tehdä taidetta. Tällöin voi toki sopeutua tekemään sisäsiistiä viihde-elokuvaa, mutta samalla kaikki sisäinen intohimo on kuollut. Eli oikeastaan se ja sama ohjaako enää elokuvia vai meneekö töihin vaikka Tennispalatsin ovimieheksi.
En usko että ura täällä loppuu, elokuvat kuitenkin olleet menestyneitä ym. Mielestäni olisi hyvä, että ne ihmiset jotka on nyt valittaneet hänen käytöksestä niin ei tekisi hänen kanssaan enää elokuvia, niin saisimme uusia lupauksia kankaalle. Suomen elokuvapiriit on niin pienet ja "sisäsiittoiset", että uutta verta kaivattaisiin ja ripeästi. Samat naamat joka hemmetin elokuvassa....
Olet syyttänyt Louhimiestä useassa kirjoituksessasi. Vedit esiin jopa natsikortin. Ymmärrätkö ollenkaan, miltä kirjoituksesi näyttävät? Ensin syytät useaan kertaan ja sitten kiellät koko asian. Eilisessä A-Studio: Talk -ohjelmassa oli mielenkiintoista keskustelua isommassa kuvassa kuin tässä keskustelussa. En nyt halua poimia pitkästä keskustelusta erikseen yksittäisiä lauseita. Jos kiinnostaa, on ohjelma katseltavissa Yle Areenassa.
Kuten sanoin toki olen todennut saman minkä melkein kaikki eli sen, että Louhimiehen metodit olivat väärät. Erimielisyyttä on ollut siitä ovatko myös näyttelijät tehneet väärin. Jos näyttelijöiden puolustaminen on mielestäsi Louhimiehen syyttelyä, niin olkoon sitten. Itse en sitä niin koe. Ymmärrän, että ihminen voi tulkita jonkun tekstin eri lailla kuin kirjoittaja on tarkoittanut, mutta jos selityksenkään jälkeen ei mene kaaliin, niin minun on vaikeaa pitää väärintulkitsijaa muuna kuin idioottina.
on se kaunista katsottavaa, kun joku yrittää vääntää mustaa valkoiseksi. Kirjoitit mitä kirjoitit, ei se lukijoiden syy ole jo sinä vilautti korttia. Sanoisit vaikka vaan, että kirjoitit kännissä ja läpällä.
Ai sinäkin Pazzeseni edelleen selitykseni jälkeen ihan oikeasti uskot, että tuo on se mitä tarkoitin? Olen vähän pettynyt, koska olen pitänyt sinua fiksuna. Natsikortti se ei todellakaan ollut ja Wiion lakien voi edelleen todeta pätevän. En ollut kännissä eikä se ollut läppä, vaan seison edelleen vertauksen ajatuksen takana. Uskon myös Elviksen tuon ajatuksen ymmärtäneen. Tämä on varmaankin hämmentävin koskaan käymäni internet-keskustelu, mutta jääköön natsikortti-asian osalta nyt tähän.
Niin, tässähän on pohjimmiltaan kyse siitä, että akat vaativat kurkku suorana tasa-arvoa, ja heti kun heitä kohdellaan samalla tavalla kuin miehiä, alkaakin jumalaton itkuparku-ulina. Toisin sanoen näille tasa-arvoulisijoille ei kelpaa oikea tasa-arvo, vaan he vaativat rusinat pullasta -"tasa-arvoa", jossa naisille pitää antaa kaikki oikeudet, mutta mitään velvoitteita ei ole. Sekä tämä tapaus ja koko emättimen miituu on samaa roskaa. Suurin osa ns. "seksuaalisesta häirinnästä" (nakukalentereista "viipyilevän katseen" kautta seksivitseihin) ei aiheuta keskivertomiehessä minkäänlaista tarvetta huutaa "hyi, minua häiritään, nyt on minun ihmisoikeudet tuhottu", jos nainen on se tekijäpuoli. Jos taasen tässä asiassa vedotaan naisen fyysiseen ja psyykkiseen erilaisuuteen naisen eduksi, niin on loogisesti oltava hyväksyttyä käyttää em. eroja myös silloin, kun niistä on naisille haittaa. Kaikki muu on hurskastelua.
Huvikseni painoin report-nappia tästä viestistäsi viikko sitten. Ei mitään vaikutusta. Tuli osoitetuksi, että täällä saa sanoa toista kirjoittajaa idiotootiksi ilman mitään järkevää todistetta. Vihapuhe on siis täällä sallittua. Katsoin eilen "Ulkolinja: Weinstein vastaan #metoo" -ohjelman. Näkyi, että mies on äärimmäisen epämiellyttävä ihminen. Todennäköisesti rikkonut useita lakeja. Ikävä kyllä Louhimies joutuu kantamaan Suomessa koko alan ongelmia hartioillaan. Louhimies ei ole Suomen Weinstein julkisuudessa olevien todistusten mukaan. Louhimies on väärin tuomittu tässä ketjussa. On väärin kaataa alan ongelmat yhden miehen niskaan. Kaikille yhden ihmisen syyttäjille: Äsken Yle kertoi, että Kansallisoopperan ongelmat olivat tiedossa vuosikausia. Onko koko alan ongelma Kenneth Greve vai Päivi Kärkkäinen?