Asioita joita en voi ymmärtää

Mutta onko mahdollista että 18-v hyppää seivästä 6,05m?

 

Suomen paras sijoitus yleisurheilun arvokisoista tulee pikajuoksusta. Tuosta vielä kun hylätään kolme edestä ollaan mitaleilla!

 

Tätä olen itsekin ihmetellyt. Ja miksi sen kahvin pitää olla halpaa vaaleapaahtoista litkua? Kaikki työpaikallani, jotka juovat paljon kahvia, eivät tunnu tietävän mistään muusta kuin vaaleapaahtoisesta kahvista.
Omasta mielestäni vähempi määrä ja parempi laatu on tärkeämpää.

 

Suomen vaaleapaahtoinen kahvi on todella korkealaatuista. Huonolaatuisesta ei vaaleapaahtoista voi tehdäkään, vaan pitää paahtaa karrelle etelä-eurooppalaisella tyylillä. Suomessa kahvi on halpaa, koska se on sisäänheittotuote.

 

Sekoitat Arabica- ja Robusta-kahvilajien paahdot. Missään muualla kuin Suomessa ei pilata Arabica-kahvia sellaisella äärimmäisen vaalealla paahdolla, jota Suomessa on yleisesti käytetty. Onneksi nyt saa yleisemmiltäkin merkeiltä tummempia paahtoja.

 

Puhun Arabicasta. Robustasta viis. Mitä parempilaatuisempaa tavaraa, sitä vaaleampi voi paahto olla ja tumma paahdossa maistuu paahto enemmän kuin kahvi, joten sen takia vaalea paahto on hyvä asia.

 

Kahvinjuonnista noin yleensä, niin mielestäni Suomessa on helppoa harrastaa erilaisten kahvien juomista. Itse juon halpiksia, mutta olen huomannut, että suodatinkahvin löytäminen muualla päin maailmaa voi olla aika vaikeaa.
Nescafen pikakahvia myydään jokaisessa kaupassa ja se taitaa olla pohjana myös monessa kahvissa, joita voi kahviloista ostaa.
Toki sitten on näitä eri maiden omia erikoisuuksia, kuten mokkakeittimet Italiassa. Joka on myös oikein hyvää.

Muualla maailmassa pienikin suodatinkahvipaketti voi maksaa 5-10e ja kaupan valikoima voi olla vain juuri se yksi merkki. Pikakahveja on sitten monenlaista.

Suomessa sen sijaan marketeissa on laajat valikoimat kahveja sekä monissa voi myös itse jauhaa pavuista haluamansa. Sen lisäksi ainakin isoimmissa kaupungeissa on ihan kahviin erikoistuneita liikkeitä, joista voi ostaa sitten vielä erikoisempaa papua.

Toki itse olen vain Juhla Mokan ja Saludon juoja, joten mitäpä minä tiedän. Mutta tuollainen kuva ainakin itselleni on jäänyt Suomesta ja muusta maailmasta.

En tosin tiedä, miksi Suomessa niin paljon juodaan kahvia. Itse aloitin vasta kolmikymppisenä, enkä oikein tiedä miksi. 1-2 kuppia aamulla on meikän päivän juomiset. Enempää ei päivän aikana voi ellei halua kofeiinihorkkaa. Toki joskus vieraissa tulee juotua enemmänkin.

 

Käytkö useastikin vieraissa ? PK -seura on kyl ihan kivaa välillä.

 

Kuolemanjälkeinen byrokratia.

Äitini kuoli keväällä ja surun lisäksi henkisenä kuormana on ollut asiaan liittyvä byrokratia, vaikka isäni on ollutkin päävastuussa pesänhoitajana asioiden hoidosta. Ihmisiä kuolee koko ajan. Kuolema on luonnollinen osa elämänkiertoa. Tästä huolimatta fiilikset ovat olleet kuin äitini olisi ensimmäinen ihminen maailmassa, joka on kuollut. Niin kankeaa byrokratia on ollut. Asiaa pahensi se, että lääkäri unohti kirjoittaa kuolintodistuksen. Pitkään ihmettelimme, miksi asiat eivät etene. Sitten seurakunta oli alkanut selvittää, miksi he eivät saa virallista kuolintodistusta, vaikka omaiset puuhaavat hautajaisia ja viikot kuluvat. Selvisi, että lääkäriltä oli unohtunut tämä vähäpätöinen asia ja asiat alkoivat lopulta edetä. Aika loukkaavaa omaisia kohtaan tällainen lääkärin unohdus. Isä ei saanut lääkäriltä mitään anteeksipyyntöä. Lääkäri ei koskaan edes soittanut isälleni kertoakseen ruumiinavauksen tuloksista, vaikka oli niin luvannut. Tällaisia paskiaisiako lääkärit ovat?

Kyllähän esim. äidin rahojen siirto perillisille sitten sujui, kun joukolla mentiin pankkiin. S-Pankissa asioiti oli sentään sujuvaa. Kotivakuutus oli äidin nimissä. Isä meni asiaa yksinään hoitamaan ja jonotuksen jälkeen tiskillä ensimmäiset sanat olivat "Ei onnistu". Isä meni jopa lukkoon, mutta kyseli, että eivätkö vakuutusyhtiössä saa tiedon asiakkaan kuolemasta. Vastaus oli, että saavat kyllä, mutta käsittelevät niitä käsityönä. Luulisi heitäkin kiinnostavan kotivakuutuksen kohtalo. Isä sai sentään valtakirjapohjat mukaan. Aika raskasta tämä byrokratia, kun joka vitun paikkaan saa rustata valtakirjoja tai tunkea mukaan asioita hoitamaan. Mahtaa lestadiolaisilla olla hauskaa, kun jälkikasvua piisaa. Isä totesi, että antaa vakuutusasian olla! Lähettäkööt sitten kuolleelle seuraava vakuutusmaksu tai ottakoot rakentavaan sävyyn yhteyttä. Luulisi, että asiakkaita kuolee joka päivä, ja että firmat osaavat hoitaa asiat rutiininomaisesti, sujuvasti ja omaisia kunnioittavaan (on kai jokin sivistys yhteiskunnassa jäljellä?) tapaan. Sen sijaan, että vaimonsa menettäneelle tiuskastaan "ei onnistu", voisi alkaa puhua siitä, miten onnistuu auttavaan sävyyn.

Kuolema aiheuttaa läheisille suurta henkistä kuormaa. Luulisi siis, että edes asiaan liittyvä byrokratia tehtäisiin niin kevyeksi ja empaattiseksi kuin mahdolliseksi, mutta tämä ei ole oma kokemukseni viime kuukausilta. Päinvastoin tuntuu, kuin äitini olisi aiheuttanut kaikkialla tilanteen, jossa kukaan ei tiedä, miten pitäisi toimia. Kertakaikkiaan uskomatonta. Todellakin on niin, että kaikki toiminta yhteiskunnassa on ainakin nykyään vain ja ainoastaan rikkaiden rikastuttamista varten. Inhimillisyys on tyystin poistettu yhtälöstä turhana elementtinä. Elämme tavallaan aivan turhaan, ellemme satu olemaan niitä hyväosaisia, joita varten systeemi on viritetty. Siis kuvittelemme toki, että elämämme on merkityksellistä, mutta perimmiltämme olemme vain vakuutusmaksujen maksajia, jotta hyväosaiset saavat kartanonsa ja muskeliveneensä. Aika karua.

 

^
Vartoos kun saatte perunkirjoituksen tehtyä ja jos vielä onnellisesti pesän jako on suhteellisen riidaton, sitten alkaa seuraava vaihe, verottaja tahtoo tietonsa tietyssä ajassa ja tietenkin rahansa säädetyssä (lyhyessä) ajassa, eikä jousta sitten tippaakaan.


T: Vesku

 

Itse ymmärrän kahvin juomisen, onhan se hyvää ja koukuttaa. Kofeiini mukavasti estää unihiekan kiinnittymisen adenosiinireseptoreihin. Lähinnä loma-aikoina tulee juotua. Arjessa ei kärsi juoda, pistää pollan liian sekasin rytmitettyyn elämään.

 

Virkatodistukset oli "kiva" yllätys, tietenkään niitä ei ainakaan oman mutsin kuollessa saanut yhdestä paikasta vaan jokaisen piti hankkia ne oman asuinpaikkakunnan maistraatista, ja vielä kun asuttiin aikoinaan vuosia ruotsissa niin sieltäkin piti kuolleelle saada omat todistuksensa. Verottaja toki vaatii omat paperinsa suhteellisen nopeasti, mutta ainakin omalla kohdalla tuntui, että verottajan kiireet päättyivät siihen kun saivat vaadittavat paperit, päätöstä sai odottaa kuukausi tolkulla.

 

^
Joo, mukkun päätös tulee niin rahaa tahdotaan aikasten heti.
Onneksi omalla kohdalla pesissä on ollut sevverran käteistä, että on saanut verot maksettua heti, ettei ole tarvinnut ottaa lainaa sitä varten...

T: Vesku

 

Kuolema on inhimillisellä tasolla koskettava ja herkkä asia silloin kun se osuu omalle kohdalle.

Pienet pesät on helpohko homma, jos on rintaperillisiä tai muuten luontevasti periviä. Kun taas ei ole ja aletaan selvittämään kaukaisempaa sukua alenevassa polvessa, alkaa homma menemään mutkikkaaksi ja hitaaksi. Kaikkia ei saada kiinni (joka suvussa joku poste restante -tyyppi) tai on ulkomailla asuvia yms. Lopputulos voi sitten olla joku satanen kuolinpesästä per perijä parin vuoden päästä.

Hyvä perunkirjoittaja / hautaustoimisto on hyvä apu ja varmaan itse myös ottaisin ulkopuolisen pesänhoitajan, jollei perimistilanne olisi selvä ( = ole itse rintaperillinen tai puoliso).

Kuolema on arkipäiväistä (osa elämän luontevaa kiertokulkua, joka tosin meillä lännessä aika piiloteltua), kipeää siitä tekee sen lähelle tulo ja toisaalta asiat ovat usein aika, jollei monimutkaisia niin ainakin tarkkoja. Esim. kuolinpesää voi edustaa vain tietyin ehdoin ja se tietenkin osakkaiden turvaamiseksi. Väärinkäytöksillehän on ilmeinen riski, kun on rahasta kyse. Jakoakaan ei ole pakko tehdä, vaan kuolinpesä voi jatkaa elämäänsä hyvinkin pitkään mikäli on pakko tai siitä on etua perillisille.

 

Perunkirjoitus on toki hoidettu hautaustoimiston avustuksella heinäkuun alussa ja jako on riidaton, koska olemme vasemmistolaisia (raha ei ole elämän ykkössisältö) ja olemme keskenämme hyvissä väleissä. Verottaja voi tulla pyytämään saataviaan minun puolestani vaikka tänään.

 

Tämä ei ole sinulle 71 dB vaan yleinen huomio ja asioita joita en voi ymmärtää: Perinönjakotilanteessa ongelmat tuppaavat tulemaan aina jonkun puolisolta!, joka ei siis oikeastaan ole edes asianomainen.

 

Olen kyllä tietoinen, että perinnönjako-ongelmat ovat hyvin yleisiä. Äitini äidin vaihdettua hiippakuntaa vuosituhannen vaihteessa sittemmin edesmennyt tätini "rettelöi" ikävästi (mielenterveysongelmista kärsivä ihminen). Kunhan nyt mainitsin, että tässä omassa tapauksessani jako on sujunut sopuisasti asiaa liittyvien henkilöiden vähyyden (perijöitä 2 kpl), hyvien välien ja mielenlaadun ansiosta. Byrokratian kankeus vaan on jurppinut.

Minkälaisia ongelmia olet kokenut jonkun puolison suunnalta?

 

Omakohtaisia ei ole, mutta tuttavapiiristä löytyi pari tapausta noin esimerkkinä yksi puoliso kävi ennen perinnönjakoa laputtamassa ja hakemassa tavaroita kuolinpesästä lauseella "nää oli luvattu meille" Vaikka ko pariskunta ei edes juuri koskaan käynyt kylässä.

 

Perinnönjako ei tietenkään perustu "kylässä käymiseen", mutta onhan se tietysti hassua tulle hakemaan "luvattuja" tavaroita, jos asia ei ole kaikille osapuolille selvä.

 

Olen itse ollut tavallaan mukana yhden (taloudellisesti) köyhemmän ja yhden rikkaamman suvun perinnönjaossa. Otanta on toki pieni, mutta köyhemmän suvun tapauksessa oman etunsa tavoittelija oli ihminen, jolla oli ehkä valmiiksikin jo tällainen maine ja joka oli syrjäytynyt muista suvun edustajista. Rikkaamman suvun tapauksessa taas se rikkain/hienostelevin osapuoli kuori kermat päältä oikeuttaen toimensa sillä, että edesmenneet olivat yli vuosikymmen takaperin antaneet taloudellista tukea, kun suuremmassa hankkeessa rahat olivat loppuneet kesken. Tässä vaiheessa toki kuulostaa vielä reilulta, mutta annettu tuki ei vastannut kuin osaa siitä, mitä rikkaampi osapuoli otti itselleen, ja toisaalta tukea oli maksettu takaisin vuosia muulla tavoin kuin rahana käteen (mitä on sitten tietenkin vaikea todistaa, kun aletaan tositteita vertailla). Asiaan vaikutti myös se, että juuri tämä rikkain osapuoli otti perinnönjaon ohjakset käsiinsä. Vaikka varsinaista ja näkyvää riitautumista ei tapahtunut, niin kumma kyllä tämä ko. suvun edustaja on jäänyt pottinsa kanssa taka-alalle muusta suvusta.

Näistä kokemuksista päällimmäisenä on jäänyt mieleen paitsi se, kuinka tärkeää on tehdä tarkka ja selkeä testamentti (estää suvun riitautumisen ja mahdollistaa reilun perinnönjaon), niin myöskin se, että oli veri kuinka paljon vettä sakeampaa vain, niin sukulaisuus ei merkitse joillekin mitään siinä tilanteessa, kun on mahdollisuus haalia itselleen lisää omaisuutta. Omilta vanhemmiltani olen saanut kasvatuksen, jossa toki mahdolliset epäkohdat perinnönjaossa tulee kyseenalaistaa, mutta jossa mielummin otetaan moraalinen kuin taloudellinen voitto jättäen ahnehtijat omaan arvoonsa perintösaaliinsa kanssa. Vaikka henkilökohtaisesti omaankin lyhyemmän pinnan tällaiseen kun vanhempani, niin kummasti vuosi vuodelta tuntuu tärkeämmältä ottaa juuri se moraalinen voitto, vaikka taskut jäisivätkin tyhjäksi.