Once Upon A Time In Hollywood (2019, Quentin Tarantino/Leonardo DiCaprio, Brad Pitt)

Keskustelu osiossa 'Elokuvat' , aloittajana Professional, 20.11.2017.

?

Kuinka monta tähteä Tarantinon uusimmalle

  1. *****

    10,5%
  2. ****½

    15,8%
  3. ****

    15,8%
  4. ***½

    42,1%
  5. ***

    7,9%
  6. **½

    2,6%
  7. **

    0 ääntä
    0,0%
  8. 2,6%
  9. *

    2,6%
  1. Professional

    Professional Stirlingite Tukijoukot

    Liittynyt:
    09.08.2004
    Viestejä:
    11 382
    Saadut tykkäykset:
    634
    Upea elokuva, täydellinen loppu, yllätti ja kosketti, elokuvan taikaa parhaimmillaan. Kiitos Quentin Tarantino.

    *****
     
    lahkonen tykkää tästä.
  2. lahkonen

    lahkonen Vakiokasvo

    Liittynyt:
    22.06.2005
    Viestejä:
    653
    Saadut tykkäykset:
    37
    Juu, kyllä tämä oli pitkästä aikaa elokuva, joka jäi mieleen pyörimään ja pyörii siellä edelleen (lauantain päivänäytöksessä kävin katsomassa). Aika näyttää, onko kyseessä elokuvataiteen mestariteos vai ei, mutta elokuvataidetta tämä oli. Pulp Fiction jää edelleen minulle ylhäiseen yksinäisyyteensä Tarantinon filmografiassa, mutta top kolmeen tämä menee tässä kohtaa heittämällä. 4,5/5.
     
  3. htavilap

    htavilap Lähes henkilökuntaa

    Liittynyt:
    22.03.2007
    Viestejä:
    1 257
    Saadut tykkäykset:
    162
    Laadukasta ja viimeisen päälle hiottua elokuvaviihdettä, mutta kuitenkin aika rutiinisuoritus Tarantinolta. Leonardo DiCaprio oli ihan ylivertainen muihin näyttelijöihin verrattuna, Pitt veti toki ihan perushyvän suorituksen. Margot Robbie valitettavasti elokuvan heikoin lenkki.

    Viihdyin erinomaisesti, eikä kelloakaan tullut vilkaistua kertaakaan, vaikka pituutta löytyi, mutta ei Tarantino kykene enää yllättämään tai säväyttämään.

    3/5
     
  4. sokka

    sokka Lähes henkilökuntaa

    Liittynyt:
    10.10.2003
    Viestejä:
    5 785
    Saadut tykkäykset:
    320
    3,5/5. 30 min ois voinut helposti lyhentää. Uusinta kierros varmaan kertoo, että tuleeko lopulta 3 vai 4 vai jäädäänkö samaan.
     
  5. Plisukainen

    Plisukainen Lähes henkilökuntaa Tukijoukot

    Liittynyt:
    26.01.2005
    Viestejä:
    1 971
    Saadut tykkäykset:
    169
    Aivan upeasti ajankuva esitetään verkkokalvoille, yksityiskohtiin panostetaan, musiikkiraidoilla pyörii kaikennäköistä ja DiCaprio on kyllä loistovedossa koko elokuvan läpi. Harmillisesti alkupuolella on valitettavan paljon elokuvalle "turhaa" tyhjäkäyntiä, sekä sellaisia yksittäisiä kohtauksia, joissa eri näyttelijöitä käy vaan pyörähtämässä siksi että ovat päässeet Tarantinon elokuvaan, eivätkä muuten liity mitenkään tarinaan. Dialogipuolella vastaavasti tarjotaan hyvää mutta myös heikointa osastoa, jos kuitenkin pahin diibadaaba on jäänyt pois. Mutta jälkimmäisellä puolella ote tiivistyy ja oikeastaan siitä kohtauksesta eteenpäin missä Dalton juttelee ensi kerran pienen tytön kanssa, Tarantino on sitten parhaimmillaan ja kerronta on paikoin todella hyvää, välillä jännittävää sekä loppu on ehkä parasta QT-elokuvista. Olisin niin halunnut pitää tästä enemmän, mutta ensimmäinen tunti mielestäni ei tasoltaan ole riittävä siihen, siksi "vain"

    3,5/5
     
  6. Professional

    Professional Stirlingite Tukijoukot

    Liittynyt:
    09.08.2004
    Viestejä:
    11 382
    Saadut tykkäykset:
    634
  7. Dr. Jacoby

    Dr. Jacoby Tuttu käyttäjä Blokattu

    Liittynyt:
    06.10.2014
    Viestejä:
    154
    Saadut tykkäykset:
    3
    Erikoinen kokemus, eikä ainakaan sitä tavanomaisinta Hollywood-settiä.

    Elokuvan keskiöön saatiin kaksi aiempien elokuvien päänäyttelijää, ja heidän (DiCaprio ja Pitt) yhteistyö toimii kiitettävästi. Tämä kuvio kannattelee leffaa sen noin 2/3. Kuvausten kulissimaailma on onnistunut ratkaisu ja tilan antaminen siihen kuuluville sivujuonille. Teemat elokuvien ja sarjojen sankarimiehistä/antisankareista verraten oikeisiin persooniin pohjustavat ihan kätevästi edenneitä tapahtumia.

    Kuitenkin, ohjaajalle tyypillisesti elokuva ei pysyttele yhdessä juonikuviossa, vaan sekaan tulee esim. lukuisa joukko nuoria naisia joiden kautta leffa muuttuu pidetessään enemmän ja enemmän kuin jonkinlaiseksi fetissisoftpornoksi. Vaikka tämä osin heijasteleekin tapahtuma-aikaansa, on kuitenkin erittäin epäselvää miten tuo liittyy päähahmoihin - heitä kun eivät edes naiset juurikaan kiinnosta. Lisäksi muutamat sivuroolit ovat harmittavan väkinäisiä.

    Loppupuolella tarina hajoaa. Draamakomediana alkanut omaperäinenkin, ja kenties tarkoituksellisen kömpelö pastissimaailma muuttuu äkillisesti
    murhaleikiksi, jossa huumekulttuuri toimii vain tekosyynä muuttaa leffa luonteeltaan zombieparodiaksi (!).
    Päähahmojen kokema ikä- ja urakriisi huipentuukin siihen, että he
    saavat keskenään mätkiä ensin toisen naisen murskaksi kuin räsynuken, ja sitten toisen kärvennettyä - elokuvan sanoin - "kuin grillatessa" kameran zoomatessa. Ohjaajan neronleimauksena toimi siis liekinheitinaseen uudelleenkäyttäminen natsien lisäksi toista kertaa, oikeasti.
    Mitä tästä oikein pitäisi ajatella? Toisaalta virkistävän rohkeaa feminismi-ideologian kritiikkiä, toisaalta irrallisen kammottavaa ja epäkypsää huumoria (väkivallan lisääntyessä lisääntyivät myös yleisön naurut).

    Ehkä käsittämättömintä oli
    koko "Polanski ja sen kaunis vaimo" -kuvion heittäminen lopulta kokonaan nurkkaan. Mitä tapahtui?

    Leffassa oli kuitenkin hetkensä, sitä oli koitettu tehdä pieteetillä ja kertaakaan ei väsyttänyt - loppu tuli yllättävänkin äkkiä. Silti kokonaisuus jäi Tarantinon tyylille tutusti irrallisista paloista ja koukuista koostuneeksi kuriositeetiksi jolle lopetuskaan ei antanut sen kummempaa merkitystä. Paras leffa kenties kuitenkin sitten Kill Bill 2:n. Varsin kaksijakoinen tunnelma, mutta ilmaislipulla nähtynä ei kuitenkaan jäänyt harmittamaan.

    3 / 5
     
  8. spaguman2

    spaguman2 Tunnettu käyttäjä

    Liittynyt:
    25.10.2012
    Viestejä:
    393
    Saadut tykkäykset:
    87
    Tykkäsin, tästä enemmän kuin Tarantinon leffoista yleensä, mitään turhan noloa tässä ei ollut, eikä ubercoolia tai turhaa pitkäveteistä sanaleikkiä.
    Hauskoja oli Italia jakso spagettiwesterni- viittaukset ja crime, "aito 60-luvun lopun kulissi. Näyttelijät olivat hyviä. Ei tarvinnut vilkuilla kelloa. Itsekään en kyllä ymmärrä yleisön röhönaurua "väkivalta-kohtauksissa", sama häiritsi jo Bastardsissa, ei sillä että katselen jo suhteellisen väkivaltaisia elokuvia, joissa väkivalta on kyllä tyyliltyä ja ei niin tosissaan otetuksi tarkoitettua, mutta tässä se päitten hakkaaminen ei itseäni kyllä naurattanut. Mielestäni tuon historian uudelleen kirjoittaminen, tuntui katsellessa vapauttavalta, fantasia aspektilta, joka sopi tähän hyvin.
    4,5 / 5,0. En tiedä miten uusintakatselu vaikuttaa jos joskus tulee katsottua.
     
  9. Pazze

    Pazze Lähes henkilökuntaa

    Liittynyt:
    16.09.2003
    Viestejä:
    5 018
    Saadut tykkäykset:
    151
    No en tykännyt. Näyttävä ja huolellisesti tehty leffa jossa näyttelijöistä on saatu paljon irti. Pitkästyttävä ja junnaava elokuva, jonka pelasti vain lopun väkivalta. Dialogikaan ei ollut totutulla tavalla nokkelaa. Tämä oli nyt kolmas Tarantino putkeen, jota en koe tarvetta katsoa uudelleen. 2/5
     
  10. jodorowsky

    jodorowsky Lähes henkilökuntaa

    Liittynyt:
    18.09.2011
    Viestejä:
    1 311
    Saadut tykkäykset:
    83
    Jaaha mitenkähän tämän nyt elokuvan nyt käsittelisi. Lähes koko elokuva oli mielenkiintoista ja viihdyttävää katsottavaa ja hyvin kuvattu paitsi ehkä noin viimeiset 30 minuuttia.
    Siis minähän olin erittäin peloissani siinä lopussa kun alettiin kirjoittaa historiaa uusiksi rukoilin vielä että toivottavasti tämä on pitin jokin lsd prippi ja myöhemmin näytetään miten oikeasti kävi mutta ei kävi samoin kuin kunniattomissa paskiaisissa. Minä en vain jostain syystä pysty nielemään tuota että tämä ei mennyt lopun osalta juurikin niin kuin oikeasti vaikka elokuva oli muutenkin fiktiota. Oli vielä suuret toiveet kun se lopun kertoja osuus alkoi että nyt mennään dokumentti tyyliin ja sen jälkeen todella valtava pettymys melkein itku tuli. Jos tarantino haluaa leikkiä historialla niin tekisi sen edes tyylikkäästi esimerkiksi kunniattomissa paskiaisissa oli todelliset mahdollisuudet tyylikkääseen leikittelyyn olisi tarantino ottanut yhteyttä minuun niin olisi saatu kunnon loppu swistiä hitlerin katsoisolentoineen jotka paskiaiset tappavat kun luulevat hitleriksi ja tapporyhmät jotka lähtevät sen jälkeen paskiaisten perään. Mutta ei sekin oli todella yksinkertaista skeidaa lopussa eikä tässäkään leffassa edes lopun väkivaltakohtaukset olleet toteutetty tyylikkäästi ja taidolla vaikka muu elokuva olikin hieno. Mutta ei tätä uudestaan pysty katsomaan tuon onnettoman lopun jäkeen voisi toimia katsojalle joka haluaa katsoa vain viihdyttävää komediaa turhia pohtimatta. Vaikea muuten arvostella kun elokuva oli viimeistä 30 minuuttia lukuun ottamatta joka oli todella huono niin muuten todella hyvä elokuva
     
  11. nepa

    nepa Alakerran HFR CIH -mies. Tukijoukot

    Liittynyt:
    17.10.2001
    Viestejä:
    9 338
    Saadut tykkäykset:
    1 397
    Elokuva oli aika mielenkiintoinen. Neljä tähteä viidestä voisi jo näin heti alussa antaa.

    Bradin ja Leon yhteispeli toimi hienosti ja elokuvaa oli mukava seurata. Toisaalta mitään isoa juonen kannalta ei leffassa oikein tapahdu loppua lukuunottamatta. Toki ihmisten arkielämän seuraaminen oli ihan viihdyttävää, mutta isoa juonen kaarta joidenkin muiden Tarantinon elokuvien tapaan leffassa ei mielestäni ole.
    En tiedä haittasiko se ollenkaan. Viihdyin oikein mainiosti ja yritin joka kohtauksessa tutkia taustoja yms. että josko sieltä löytyisi jotain hauskaa ja viittauksia menneisyyteen tai vaikka Hollywoodiin muuten.
    En tiedä tuliko muille monista autolla ajeluista mieleen GTA? :D Minulle tuli. Varsinkin, kun välillä ajelua näytettiin mielenkiintoisista kuvakulmista ja radio soi isollla. Ihan kuin GTA. :)

    Lopusta voi olla montaa mieltä. Koska kyseessä on Tarantinon elokuva, ei minkään sinänsä pitäisi enää yllättää.
    Loppu sekä viihdytti että ällötti ja oli välillä hyvinkin inhottava.
    Jos joskus puhutaan väkivaltaviihteestä, niin sitä se oli - isolla kirjoitettuna. Koko sali nauroi, kun naisen päätä hakattiin eri asioihin. Ja itse nauroin mukana.
    Toisaalta taas heiluva nainen naama murskana ei enää ollut hauska, vaan häiritsevä.
    Kunnes mukaan tuli liekinheitin, niin naurua taas piisasi.
    Eihän tuollainen väkivalta oikeassa elämässä olisi tietenkään hauskaa, mutta kun se osataan elokuvassa esittää oikein, niin siitä voi saada hauskaa, vaikka se olisikin erittäin raakaa.

    IMDB:n mukaan kohtaus, jossa Leonardo kokeilee liekinheitintä ja toteaa sen olevan liian kuuma ja kysyy voisiko sitä jäähdyttää (tjsp.) olisi oikeasti tapahtunut, kun Leo kokeili asetta kuvauksissa. Tarantino piti sitä niin hauskana, että otti sen mukaan leffaan.
    Harmi, että noita harvoin saadaan 100% varmistettua. Olisihan tuo ihan hauska juttu, jos totta on.
     
  12. marlan

    marlan Lähes henkilökuntaa Tukijoukot

    Liittynyt:
    10.06.2004
    Viestejä:
    2 448
    Saadut tykkäykset:
    264
    Quentin Tarantino on jälleen luonut omannäköisensä elokuvan. Otsikostakin voi päätellä, että Once Upon a Time... in Hollywood on pohjimmiltaan aikuisten satu ja ehkä jopa jonkinlainen perverssi, eeppinen ”hyvän mielen metaelokuva”, jossa 1960-luvun lopun Hollywood tuodaan valkokankaalle hippeineen ja varpaineen päivineen. (Kyseessä ei kuitenkaan ole Hollywood-satiiri tyyliin The Player.) Ajankuva on toteutettu erinomaisen huolellisesti sekä kuvin että äänin sekä monenlaisin viittauksin ja myös populaarikulttuurin käyttöä (TV, elokuvat, radio) ihmisten arjessa valotetaan. Elokuva on kuvattu filmille eikä ATK-tehosteita ole paljonkaan.

    IMDb:n mukaan elokuvan kesto on 161 minuuttia, mutta ei se tuntunut läheskään tuon mittaiselta. Enimmäkseen kerronta etene sujuvasti, mutta parissa kohtauksessa katsoja alkaa hiukan epäröidä, onko tämä johtamassa mihinkään.

    Elokuvan pohjavire on myönteinen. Näyttelijä Rick Daltonin (Leonardo DiCaprio) ura on kääntynyt alamäkeen, mutta hän saa tilaisuuden ja tajuaa luopua juopottelusta. Häntä tukee stunt-mies ja hovimestari Cliff Booth (Brad Pitt). Daltonin ja Boothin upea ystävyys on elokuvan kantava voima. Pitt tekee hahmostaan melkeinpä yliluonnollisen tyynen: kun työkseen putoilee kattojen läpi, siinä ei muutama hippihörhö tai Bruce Leen (Mike Moh) hyppypotku paljon hetkauta. Pitt on saatettu näyttämään melkein ikäiseltään (paitsi ilman paitaa), mutta Ad Astran trailerin perusteella babyface Brad palaa valkokankaille.

    Roolitus on onnistunut. DiCaprio ja Pitt erottuvat edukseen, ja sivurooleissa nähdään tunnettuja nimiä ja uusia kasvoja. Esimerkiksi Margaret Qualleyn Pussycat ei helposti unohdu. (We all love Pussy...) Michael Madsenin hahmo ei kuole. Lopputekstien perusteella Tim Rothin osuus päätyi leikkaamon lattialle.

    Loppuratkaisu, jossa historiaa pannaan uusiksi, tuo mieleen Kunniattomat paskiaiset, ja hiukan syntyy vaikutelma, että ohjaaja toistaa itseään. Toisaalta loppuratkaisu heijastaa varsin monien amerikkalaisten käsitystä siitä, miten Sharon Taten ja hänen ystäviensä murhaajia pitäisi kohdella. Sikäli lopun väkivaltaisuus ei ole mitenkään yltiöpäistä vaan Tarantinon tyyliin purevaa ja opettavaista. Liekinheittimen paluu lopussa on klassinen juonenkäänne, joka uppoaa kuin nyrkki hipin naamaan.

    Lopputekstien aikana nähdään mainosparodia, joka muistuttaa kovasti Hassu-klovnin markkinointitoimintaa. Eikö Tarantino katso Simpsoneita?

    Once Upon a Time... in Hollywood on täysipainoista, hiukan viipyilevää vuosikertaviihdettä niille, joita populäärikulttuurin kärpänen on purrut tavallista rapsakammin — Tarantinoa paremmasta päästä.

    3½/5

    PS. Tennispalatsi 6:ssa kuva ja ääni vaikuttivat olevan hiukan epäsynkronissa.
     
    Viimeksi muokattu: 27.08.2019
    Professional tykkää tästä.
  13. nepa

    nepa Alakerran HFR CIH -mies. Tukijoukot

    Liittynyt:
    17.10.2001
    Viestejä:
    9 338
    Saadut tykkäykset:
    1 397
    Monet Bruce Leen fanit ja läheiset eivät ole tykänneet siitä, miten Lee esitettiin elokuvassa.
    Olin aluksi itsekin, että "wtf, mitä paskaa tämä on?"
    Mutta vitsihän olikin siinä, että se oli Brad Pittin kuvitelmaa vain, ei totta. Joten minua ei lopulta haitannut Leen kohtelu kusipäänä yhtään.
     
    sokka tykkää tästä.
  14. lahkonen

    lahkonen Vakiokasvo

    Liittynyt:
    22.06.2005
    Viestejä:
    653
    Saadut tykkäykset:
    37
    Mistäs noin päättelit? Eikös kuitenkin ollut niin, että
    Leon hahmo aiemmin kertoi, että Bradilla ei ole nyt tässä produktiossa asiaa stunttihommiin, koska ohjaajana on se Kurt Russelin esittämä jamppa. Ja syytä tälle disautukselle sitten taustoitettiin hiukan myöhemmin, kun Brad oli fiksaamassa antennia katolla ja muisteli, mitä joskus aiemmin oli tapahtunut. Eli minä en ainakaan mitään fantasiaa siinä kohtaa tulkinnut, vaan katsojalle kerrottiin takauman kautta, miksi Brad ei ollut kyseisen ohjaajan suosiossa. Ohjaajan vaimohan ei olisi silloin aiemminkaan halunnut Bradia stunttihommiin (koska oli ehkä tappanut vaimonsa), mutta Leo sai silloin vielä ylipuhuttua ohjaajan, mutta Brad meni sitten ottamaan Bruce Leen kanssa matsia ja samalla romuttamaan ohjaajan vaimon auton.
     
    feelgood tykkää tästä.
  15. nepa

    nepa Alakerran HFR CIH -mies. Tukijoukot

    Liittynyt:
    17.10.2001
    Viestejä:
    9 338
    Saadut tykkäykset:
    1 397
    Totta, noinhan se varmaan olikin.

    Itse kuitenkin ajattelin (siis virheellisesti), että Pitt kuvitteli, mitä tapahtuisi, jos hän menisi pyytämään töitä.
    Elokuvan huumorin henkeen tuo olisi mielestäni sopinut paremmin.

    Koska itse kohtaus kuitenkin oli niin utopistinen Brucen asenteen kanssa ja siinä, että Pittin hahmo olisi noinkin helposti voittanut Leen. Mielestäni kuvitelma olisi toiminut hyvin, koska voi hyvin kuvitella, että stunt-miehillä on tuollainen "olen muita parempi"-asenne ja toisaalta Brad olisi voinut helpommin hyväksyä sen ettei saa töitä, koska olisi kuitenkin vain laittanut Leetä pataan ja joutunut lähtemään. :)

    Tuollapa sitä oikeaa syytä onkin selitetty enemmän:
    https://www.indiewire.com/2019/08/o...llywood-bruce-lee-battle-timeline-1202163929/

    Noh, täytyy nyt Bruce-fanina kääntää takkia sen verran alkuperäisestä kommentista, että en nyt sitten niin paljoa pitänytkään kohtauksesta.

    edit: tuon jutun perusteella en ole ainoa, joka noin ajatteli ja ilmeisesti sitä oli kässärissäkin jossain vaiheessa mietitty. Ja toisaalta lopussa on hyvä pointti siitä, että asia näytettiin Pittin muistelmien näkökulmasta ja värittämänä.
    Kuitenkin tuo oli mielestäni väärä päätös. Elokuvassa ei juuri muita oikeita näyttelijöitä mollata, joten en tiedä, miksi Leestä sitten on pitänyt tehdä tuollainen.
     
  16. sokka

    sokka Lähes henkilökuntaa

    Liittynyt:
    10.10.2003
    Viestejä:
    5 785
    Saadut tykkäykset:
    320
    Joe Rogan laittaa ihan hyvää läppää parissa eri klipissä tuohon liittyen.


     
    nepa tykkää tästä.
  17. Dr. Jacoby

    Dr. Jacoby Tuttu käyttäjä Blokattu

    Liittynyt:
    06.10.2014
    Viestejä:
    154
    Saadut tykkäykset:
    3
    Niin ne näkemykset eroavat. Itselle tuo näkemys Bruce Leestä oli leffan parhaasta päästä.
    Onhan tuo aina huvittanut, millainen maine kaverilla on, kun on sellainen hintelä ja pienilihaksinen tapaus kuitenkin. En ajatellut että häntä siinä varsinaisesti morkattiin, vaan naureskeltiin tuolle fanitusilmiölle.
     
  18. sokka

    sokka Lähes henkilökuntaa

    Liittynyt:
    10.10.2003
    Viestejä:
    5 785
    Saadut tykkäykset:
    320
    Olin alustavasti kuullut kanssa tuosta ja ymmärsin, että olisi vakavampaakin morkkaamista. Moni on sanonut, että Bruce oli varsinkin loppuaikoina melko ylimielinen. Ehkä tuo antaa sellaisen kuva myös vähän miehestä. Toisaalta tämä on QT elokuva ja kaikki on vähän höpsöjä ja minusta tuo kohtaus oli todella toimiva. Se antoi Brattin hahmolle oikeanlaista munaa itse leffan lopetukseen muun muassa.
     
  19. nepa

    nepa Alakerran HFR CIH -mies. Tukijoukot

    Liittynyt:
    17.10.2001
    Viestejä:
    9 338
    Saadut tykkäykset:
    1 397
    Hintelä? Ehkä minulla on sille eri määritelmä, mutta mielestäni Lee oli kaukana hintelästä.
    Ja lihaksien voimaahan ei mitata niiden koolla.

    Meikäläiselle Lee on aina ollut pienimuotoinen idoli ja fanituksen kohde. Sekä leffaharrastuksen että kamppailulajiharrastuksien kautta. Toinen on tietenkin Norris. :D

    Kyllähän noita huhuja Leen käytöksestä on kuulunut, mutta jos ja kun hänen lähellään päivittäin työskennelleet ihmiset ovat sitä mieltä, että Lee ei ollut tuollainen ylimielinen mulkku, niin vaikea uskoa huhuja kovin paljoa.
    Hänellä oli tapana ottaa matseja stunt-miehien kanssa, mutta asenne enemmänkin varmaan leikkimielisessä toiminnassa kuin tuollaisessa tosikkomaisuudessa.

    Luulen, että nimenomaan moni Leen fani on tuosta vähän ottanut nokkiinsa. Muut eivät niin paljoa.
    Mutta voin hyvin kuvitella, että moni muukin voisi repiä pelihousunsa, jos heidän idoliaan morkattaisiin.

    Tokihan tämä on Tarantinoa eikä tuo omaa pisteytystä leffalle muuta huonommaksi. Onpa vain yksi kohtaus, josta en niin välittänyt. Mutta kun miettii Tarantinon leffahistoriaa kill billeineen, joiden koreografiatkin ovat velkaa Leelle, niin kyllähän tuo vähän ihmetyttää.

    Jos vaikka Jackie Chan esitettäisiin tuollaisessa valossa joskus, niin aika moni varmasti ihmettelisi.

    edit: Yksi asia mikä harmitti leffassa oli se, miten hitaasti Lee siinä potki ja löi. Toki nykyään on vaikea löytää yhtä nopeaa kaveria, mutta tuota olisi voinut vaikka nopeuttaa. :)
    Laitetaan vielä tämä video Leen nopeudesta:
    Tuota voi kuka tahansa kokeilla siten, että pitää kädet alhaalla ja yrittää heilauttaa käden toisen edestä ilman, että kaveri ehtii sitä estää. Ja vaikka moni tuolla videolla ihmettelee, että mikä tuossa on niin ihmeellistä, niin kaverin kanssa tuo voi onnistua. Mutta meneppä käymään paikallisen mustavöisen kilpakaratekan luona kokeilemassa samaa, niin hän torjuu lyönnit helposti.
     
    Viimeksi muokattu: 28.08.2019
  20. ElvisThePelvis

    ElvisThePelvis Lähes henkilökuntaa

    Liittynyt:
    05.05.2004
    Viestejä:
    11 669
    Saadut tykkäykset:
    179
    Tarantinon viimeisin tuli vihdoin katsottua ja valitettavasti omaan makuun se meni ohjaajan elokuvakatalogin viimeiselle sijalle, mitä tulee paremmuusjärjestykseen. Kyseessä on toki hieno katsaus 60-luvun lopun Hollywoodiin (käsittääkseni kyse on ohjaajan hatunnostosta elokuvakaupungille) ja näyttelijöistä esimerkiksi Brad Pitt oli kerrassaan mainio (joskin periaatteessa vain osaamallaan bradpittmaisella tavalla). Tarina oli kuitenkin mitäänsanomaton ja kerrontaa piti otteeseen vain taustalla verkkaisesti hiipivä Mansonin perheen uhka. Tarantinomaista dialogia piti yllä ainoastaan Leo, mutta tällä kertaa ei miehen heittäytyminen purrut (tuntuu että tämä on jo nähty). Jotenkin osaan kuvitella, mitä Quentin elokuvan lopun käänteellä haki takaa, mutta joka tapauksessa sen toteutus (ellei jopa idea itsessään) oli suhteellisen köyhä. Miinuspisteitä tule myös Bruce Leen kuvauksesta (mies kuitenkin oli filosofi eikä kerskaileva tappelupukari). Olen toki tietoinen, millä Tarantino ko. hahmon kuvauksen on oikeuttanut, mutta ottaen huomioon jo ko. kohdan saaman vihaisen palautteen, niin uskaltanen epäillä, että tällä kertaa Quentinin taiteellinen vapaus osui harhaan ja pahasti.

    En tiedä, pitäisikö tälle antaa vielä mahdollisuus, kun esim. Jackie Browniinkin lämpenin todella hitaasti, mutta toisaalta en näe juurikaan tarvetta katsoa tätä teosta numero kymmenen.

    Uskomatonta, mutta en kykene antamaan tälle enempää kuin 3/5 :cool::cool::cool:
     
    KILLPATRICK tykkää tästä.