Itsellä ei paljon enää ongelmia rasvan räiskeiden kanssa metallipannuilla liedellä (ennen mulla tefloneissa rasva räiskyi paljon enemmän). Mutta uunissa ongelmat jatkuvat. Käytin viime viikolla tunteja uunin pesuun ja mitta tuli taas täyteen. Puhumattakaan monien uuniastioiden vaikeahkosta puhdistamisesta.. Niin tuli nyt tilattua ukrainalainen Biol valurauta paahdin: Tähän pitäisi (toivottavasti) mahtua ainakin kokonainen kana. Painoa kunnioitettavat noin 5,6 kg ja amazon.de hinta noin 70€ posteineen (62,65€ mulla mutta hinta jo noussut) on kohtuullinen jos tämä kestää vuosikymmeniä
5,5 kiloinen Biol paahdin saapui jo. Luulin jo että oltiin lähetetty väärä tuote kun saapumisilmoituksessa luki 3,0kg.. Ei malta ruveta rasvapolttelemaan sitä Toivottavasti vaimo ei saa raivokohtausta savuista vaikka uunissa ei niitä niin paljoa pitäisi tulla, ehkä Ruotsalaisen Carl Victor mallin vastaavan 6 litran paahtimen (hitusen vielä painavamman noin 7,8 kg) saa ainakin saksan amazonista 125€ hintaan, eli tuplahintaa siitä mitä Biolista maksoin, mutta eiköhän Biol ole ihan hyvä vaikka kahvat saisivatkin olla vähän paksummat (valurautahan ei muutenkaan usein kestä pudotusta kun se voi haljeta). Carl Victor: https://www.amazon.de/gp/aw/d/B000XG2UOA/. Ehkä vielä vähän laadukkaampi olisi ruotsalainen 5 litran Gense le gourmet jos jotakin kiinnostaa: https://www.inessa.fi/gense-le-gourmet-ovaali-valurautapata-5-l-ja-kansi/brand/gense Biol valurutapannuista lukenut saksalaisilta paljon miltei pelkkiä varsin positiivisia arvosteluja niin jännä nähdä miten heidän uuniastia pärjää käytössä
Padan rasvapoltto valmis. Tein sen yhteensä 4 kertaa, 2 kertaa oliiviöjyllä (halvin mahdollinen parempi kuin kallis poltossa) ja 2 kertaa kookosrasvalla. Hyvää tuli broilerista. Ensin nopea grillaus ja sitten melkein 2 tuntia 180 asteen uunissa öljytyssä astiassa jonka pohjalla porkkanaa, perunaa, valkosipulia ja sipulia. Sitten vielä voisulaa kaiken ylle. Tosin 1 tuntikin olisi varmaan jo riittänyt vain vähän yli 1 kilon broilerille. Mutta (kasvisten) osittainen hiiltyminen padan pohjaan tekee vain varsin hyvää patinan muodostumisen kannalta sekä hävittää viimeisetkin rippeet raudan mausta. Pesussa meni noin 20 minuuttia kun ei tottunut pesemään näin suurta valurauta-astiaa mutta oli helppoa saada pois palanut moska varovasti ensin metallilastaa ja sitten puulastaa käyttäen ja viimeistely tiskiharjalla runsaassa kuumassa vedessä. Ja lopuksi takaisin uuniin hetkeksi (tietenkin ettei ruostu).
Toinen De Buyer, Country Pan (Paysanne) 24 cm on valmisteltu. Päätin tehdä radikaalin teon ja poistaa mehiläisvahan kokonaan ennen rasvapolttoa. Tämän tein perusteellisen fairy-pesun jälkeen pitämällä tyhjää pannua tunnin uunissa ja sitten 45 minuuttia omenaviinietikkavesi seoksessa ja taas pesemällä pannun perusteellisesti kiehuvalla vedellä jne. Inspiraation touhuun sain Mauvielin virallisesta videosta: Lopputulos on parempi rasvapolttaa kuin mehiläisvahaa sisältävä, tosin ruostumista oli heti prosessin jälkeen havaittavissa joten pieni paniikki iski pannun rasvapolton suhteen. Poltot tein kaasu-uunini maksimilämmöllä 1-2 tuntia per kerta uunissa 2x oliiviöljyllä, 2x pellavansiemenöljyllä, 2x ihralla, 2x kookosöljyllä + 2 krt kiinalaisittain inkiväärillä ja sipulilla, valkosipulilla ja kevätsipulilla. Kahvassa pientä ei häiritsevää heilumista koska irroitettavaa mallia, mutta tämä 24 cm pannu tullee olemaan yksi suosikeistani kunhan muistaa varoa polttamasta sormia korkeiden reunojen takia (pari kertaa sormia jo vähän polttanut polttojen aikana). Pannun paino on itselle varsin kohtuullinen verrattuna De Buyer Mineral B 28 cm (jonka reilun 2 kg paino on vähän raskas ilmapesussa). Tosin tämän pannun vahvuuskaan ei ole ainakaan kauttaaltaan 3 mm eikä ehkä edes 2,5 mm (ehkä pohja 2,5 mm mutta ylimmät reunat saattavat olla vain 2 mm) joten saa olla enemmän varovainen varsinkin induktioliettä käyttäen ettei pannun pohja ala taipua alas tai ylös lämmöstä. 3 mm Mineral B kestää tosi hyvin jopa korkeimpia lämpötiloja ainakin kunhan ei koskaan aloita korkealla lämpötilalla - tämän testasin sen jälkeen kun sattui vahinko ja joku perheestä oli vahingossa hipaissut induktion täysille pannun ollessa vain puoliksi levyllä (jouduin tekenään rasvapolton osittain uusiksi ja tein sen lopulta alkulämmittelyn jälkeen käyttäen induktio-lieden maksimilämpöä ja polton lopputulos vain parani). Kannattaa kuitenkin varoa kaikista kuumimpaa säätöä induktiolla ellei halua aloittaa pannun rasvapolttoa ihan alusta alkaen. Edit: Tästä versiosta, irrotettavalla kahvalla, on olemassa tällä hetkellä korkeareunaisena ainostaan tämä 24 cm enkä usko että muita tuleekaan ainakaan tällä mekanismilla (uskoisin että kahvan kiinnitysmekanismi ei sopisi yli 2 kg painoisille pannuille) ja samaa irrotettavaa kahvaa voi käyttää "normikorkeuksille Mineral B 5630.xx pannuille" ainakin 28 cm 24 cm ja 20 cm kokoisina.
Laavu vohvelirauta Tämä ei ehkä vaadi polttoa (esipoltettu) mutta tein sen kuitenkin 1xoliiviöljyllä kauttaaltaan ja sitten uunissa 1,5h. Sitten vielä sisäpinnanpoltto liedellä 1xkookosrasvalla ja 1x oliiviöljyllä. Toimii hyvin tehdä vohveleita tällä pienellä raudalla vaikka vaatii harjoittelua vähän että osaa tekniikan kääntää usein ja säätää lämmön sopivaksi. Nonstick aikalailla. Hyviä vohveleita siis vaikka en saanut vähemmän ruskistuneisiin sitä parhainta rapsakkuutta joka valuraudalla pitäisi olla parempi kuin tavallisella sähkö-teflon raudalla. Suosittelen tätä "suomalaista" rautaa varsinkin jos saa edulliseen hintaan vaikkei vohveleita tulisikaan monta kertaa vuodessa paistettua niin 34 euroa on hyvä hinta ja säästää arvokasta hyllytilaa verrattuna sähkö-teflon raudan tarvitsemaan tilaan.
Tässä muuten paras näkemäni suomalainen video koskien (hiiliteräs) pannujen hoitoa: Edit: tässä amerikkalaisessa http://www.castironcollector.com/ saitissa on järkevää asiaa rautapannuista, esimerkiksi pallavansiemenöljyn (flax seed oil) kyseenalaistaminen polttoprosessisa.
Tuli taas hankittua uusi pannu, kirpputorilta tälläkertaa vain 3,50 euron hinnalla UPO merkkinen (made in Finland) . Ilmeisesti Toivo Pulkkisen suunnittelema ja valmistettu suomessa kuulemma vuosina 1977-97. UPO 30 cm valurautapannu on painavin kaikista paistinpannuistani 2,722 kg. Pannussa on myös yllättävän korkeat reunat melko vanhaksi valurautapannuksi mikä kiinnosti myös pihvien paistoa ajatellen (reilunkaan määrän voita ei ainakaan pitäisi räiskyä ympäriinsä helposti). Jo muutaman kokkailun jälkeen sanoisin että pekoni ja muut lihat tulevat piirun verran paremmaksi tässä verrattuna ainakin De Buyer hiiliteräs, Ronneby Bruk kevyt valurauta -pannuihin. Toki raskaamman pannun kuumentaminen kestää vähän kauemmin jopa induktiolla mutta on sen värttistä ellei tarvitse tehdä pikaruokaa. Tosin tämä pannu on ns. spinner eli pyörii vähän lasiliedellä. Vaikka näyttää muuten hyvin tasaiselta niin lasiliedelle saattaa olla pitkässä juoksussa haitallinen / naarmuttava. Onneksi meillä kaasuliesi kotona.. Kirpputorilta ostamani UPO oli ihan vähän ruostetahrojen runtelema mutta ilmeisesti vain vähän käytetty (veikkaisin että ehkä vasta 90-luvulla hankittu kappale). Ensimmäisen kerran tein kuitenkin valurautapannulle kokonaisen rekonstruktio-prosessin, eli sain miltei kaiken vanhan valmistajan / vähäisen patina pinnoituksen irroitettua vesi-väkiviini-sitruuna kylvyillä (2-3 krt noin 45 min - 1,5h per krt). Kylpyjen välissä ja ennen niitä pannu sai kyytiä metallisesta putsaimesta (en nyt just muista sen nimeä). Ruoste hävisi mutta kuten ylläolevassa postauksessani kuvasin De Buyer kanssa niin myös tällä kertaa tuli välittömästi niin sanottua flash rust eli pikaruostetta ja vielä enemmän kuin De Buyer hiileteräksen kanssa. Tämä lähti onneksi pois pannun ollessa ensin kuumassa uunissa 15 min ja sitten 2 kertaa ohuen kookosöljy pinnoitteen jälkeen uunissa. Varmuuden vuoksi tein tämän jälkeen vielä 2 polttoa uunissa oliiviöljyllä ja sitten kiinalaisittain paistoin sipulia, valkosipulia ja kevät sipulia. Viikonlopun ruuanlaitot aloittaen pekonirasvasvalla paistetuista perunoista, pekonista ja lihasta. Tämän jälkeen pannu suoriutuikin jo kiitettävästi kananmunankin paistosta (ns. egg test), eli kananmuna itsestään, lämmön ansiosta, irtosi pannun pinnasta. :koputtaa puuta:
Jos rautapannuista kiinnostuu enemmän ja englantia osaa lukea niin suosittelen lukemaan: https://richsoil.com/cast-iron.jsp
Induktioliedellä kannattaa aloittaa aina pienellä lämmöllä eikä edes myöhemmin käyttää korkeimpia lämpötiloja, sillä niinkuin allaoleva video näyttää että varsinkin vähän ohuempien hiiliteräspannujen pohja muuten helposti menee kyttyrälle. Älä myöskään käytä induktiolla liian suurta pannua. Esimerkiksi De Buyer 28 cm on suurin turvallinen tavallisimmilla induktioilla.
Tossa mun perusbuyeri. Tunnustan, käytän paksupohjaista teflonpannua arkiruuanlaitossa sen kätevyyden takia. Käytän tätä satunnaisesti, lähinnä lihojen kanssa. Mitään polttoja yms en ole tuolle tehnyt. Vähän on tullut karstaa pintaan, pitäisi rapsutella tai jotain. Normaalisti puhdistan kiehuvalla vedellä ja risuharjalla, lopuksi öljyän.
Muistan kun mun perheessä oli lapsena pääasiassa käytössä valurautapannu. Karsta tappoi sen pannun kun kukaan ei viitsinyt enää edes yrittää putsata pannun ulkosivuja. Ehkä jopa syy miksi kiinnostuin pitämään parempaa huolta koska turhaa hankkia kuluvia teflon päällysteisiä pannuja joiden kemiallisesta pinnoittesta osa päätyy itsensä sisälle. Nyt jouluna menee (jos vaimo suo) teflonpäällysteinen riisinkeitinkin vaihtoon teräksiseen (Instapot).
Hetkinen, tietysti sitä päätyy minun sisälle, koska kuluuhan se pannu ja osa paistaessa ehkä irtoaa? Kuinka paljon sitä skeidaa syö itse? Valuraudastahan saa vielä rautaakin, joten menenkö minun kokkaus intoni kanssa ostamaan ensimmäistä valurautaista, josta ei irtoa teflonia matkaan? Mikä kannattaisi ostaa? Meillä valitettavasti induktio, aiheuttaako tuo lisä komplikaatioita?
Teflon tosiaan voi joutua elimistöön, mutta se ei imeydy, vaan tulee ulosteen mukana uloskin. Tosin jos teflon pannu pääsee kuumenemaan liikaa, niin ne höyryt ei ole oikein hyväksi.
Jos haluaa tietää, millainen on hyvä paistinpannu, kannattaa katsoa millaisia ammattilaiset käyttävät, mm. tv:n kokkiohjelmissa. Siellä ei pahemmin näy teflonpannuja. Heidän valintansa on pannu, joka on valmistettu paksun ainevahvuuden ruostumattomasta teräksestä. Se varaa hyvin lämpöä (suuri massa), kestää korkeita lämpötiloja ja on käytännössä ikuinen.
Induktioliettä varten, ellei paino ole esteenä (pro malli RST-kahvalla on vielä painavampi kuin perus malli) ja haluaa käyttää pannua uunissa niin suosittelen Itse hankin https://www.amazon.it/gp/aw/d/B00NSHWEHE/ jossa hinta hyvin halpa vrt suomeen mutta paketointi saattaa olla kyseenalainen..pannu siis juuri valmistui toissapäivänä omista valmisteluista. Melko samalla tavalla kuin aiemmassa De Buyer postauksessani, käyttämälläni menetelmällä mehiläisvahan poistoon. Kylmä vesi lopussa vähentää flash rust muodostusta mutta sitä ilmenee heti vahan poistumisen jälkeen, vahan poisto tekee lopputuloksesta paremman näköisen visuaalisesti (ei ehkä edes vaikuta non-stick ominaisuuksiin), mutta käytännön varoituksin jos kokeilee, sillä ellei pannua öljyä tarpeeksi ensimmäis(t)en kk aikana ruostumisen riski kasvaa huomattavasti mehiläisvahan poiston jälkeen - > valmistaja ei suosittele (minä suosittelen ).
Höyryistä taitaa valmistaja osata jotenkin vastata jos olen oikein ymmärtänyt, ei niistä enää usein nykyäaikana (jotkut uudemmat teflon pannut) ole suurempaa haittaa. Mutta en ole löytänyt mitään todisteita sille ettei kemiallisen teflonin syöminen pannu toisensa jälkeen kuluessaan olisi terveydelle vaaratonta. Miljardi bisnes, who knows.
Kaasuliedelleni hankin jouluksi kiinalaisen wokin, (peking-tyylisen jos olen oikein ymmärtänyt), jota kutsutaan myös pow-wokiksi (pitäisi olla käsintehty/vasaralla taottu). Lisäksi hankin tietenkin adapterin jolla pyöreäpohjaisen wokin saa pysymään kunnolla länsimaisella liedellä. Ja poistin turhan irrotettavan muovin kahvasta. Yllättävän hyvin toimii wokkaus alkukokeitteni perusteella vaikka lieden tehokkuus ei vedä vertoja aasialaisiin, edes koti-kaasu-liesien kovaan kaasu-määrään (BTU), puhumattakaan kiinalaisten ravintoloiden "jet-polttimoihin" verrattuna (sellaisen vaatimattomamman version toki saisi hankittua ulkokäyttöä varten suomessakin ulkomailta tilattuna jos oikein autenttista aasialaista kokkailua haluaisi) .