Finnkinon superpäivän valinta kohdistui tähän ja mikäs siinä, hintaan nähden sai ihan sopivasti vastinetta. Hieman kaavamainen rakenne estää tätä aivan valioiden joukkoon nousemisesta, mutta muu toteutus-> turhat selittelyt sikseen, näyttelijät, äänimaailma ja jännitys olivat ensiluokkaista matskua. Hyvä myös oli leffan pituus, 1h30min ja se oli siinä. Tämä jos mikä pitää kuunnella ja katsoa itsekseen Scape-salissa vaikka tässä näytöksessä yleisö kyl seurasi tiiviisti elokuvaa. 4/5
Tämä vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta elokuvalta. RedLetterMedia tykkäsi varauksin http://redlettermedia.com/half-in-the-bag-truth-or-dare-and-a-quiet-place/
Tää oli yllätyshyvä. Ilman mitään odotuksia menin katsomaan ja leffassa toimi oikeastaan kaikki. Loistava (minimalistinen) äänimaailma, erinomainen tunnelma, hyvät näyttelijänsuoritukset, hieno idea ja toteutus. Painostavat kohtaukset seurasivat toisiaan ja se kylpyammekohtaus oli jo silkkaa neroutta. Muutamat epäloogisuudetkaan eivät juuri haitanneet kokemusta. Vahva suositus! 5-/5
Hyvä leffa, oikein tunnelmallinen kauhupätkä ja sopivan mittainenkin. Miinusta kuitenkin siitä että vaikka kuinka hiljaisuuden merkitystä tarinassa painotettiin niin leffassa kuitenkin sitten käytettiin perinteiseen tapaan pelottelumusaa ja pelotteluääniefektejä. Mutta toisaalta, olipa kyllä salissa hiljaista vaikka näytös oli melkein täyteen buukattu. Aika monella näytti vieläpä olevan popparit ja juomat mutta jotenkin ne onnistui ne syömään ääntäkään päästämättä. Ja sitten vielä miinusta siitä epäloogisuudesta että Spoiler vaikka kaikille oli selvää että monsterit suunnistaa ääntä kohti, niin kukaan ei ollut tajunnut tehdä niille ansoja jotka äänellä houkuttelisi ne paikalle ja sitten vaikka räjäyttäisi ne palasiksi?? Siis niinku... Mun mielestä ainakin olisi ollut aika selvä taktiikka siinä... ja toinen vaihtoehto sitten olisi ollut vaikka helvetillinen meteli, vähän niinkuin mitä tässä sitten lopulta tehtiinkin, mutta enemmän ja kovempaa ja joka paikassa ja heti kun tajuttiin että ne monsterit oli kuuloaististaan riippuvaisia... 4/5
Laitan koko höskän varmuuden vuoksi piiloon, kun en nyt jaksa erotella: Spoiler Elokuvan lähtökohta ja äänillä/hiljaisuudella pelaaminen on varsin kekseliäs ja genrelle otollinen, mutta jotenkin tämä jättää niin paljon kertomatta ja suoranaisia aukkoja, että jää häiritsemään. Ennustan toki jatko-osien tulvaa, jossa seikkaperäisesti kerrotaan mistä nämä örkit tuli ja miten ne saivat ihmiskunnan noinkin rähmälleen ja sitten on miljoona "eiku se menikin näin" -selitystä kun saavutetaan jo elokuvasarjan seitsemäs osa. Ottaen huomioon kuinka ilmiselvät heikkoudet ja rajoitteet niillä örkeillä on ja kuinka iisisti tuossa lopussakin saatiin niitattua yksi, niin ihmiskunta on melko kädetöntä porukkaa. Vittu, ämyrit pihalle vetämään jotain Slayeria ja sitten national guard ampuu singolla metsän reunasta. Ehkä tämä oli sitten kerronnallisista syistä välttämätöntä jättää pimentoon, koska haluttiin keskittyä hyvin pitkälti yhden paikan/perheen selviytymiseen. Silti jatkuvalla syötöllä tuli kohtia, joissa mietti että "no miksei ne tee näin/mee tonne/tee sellaista ja tällaista ansaa/houkutinta/kuinka kaukaa örkit kuulevat/kuinka monta desibeliä pitää olla että ne reagoi/miksei ne reagoi toistensa aiheuttamiin ääniin ja kolinoihin" jne. Lisäksi loppu on tuollainen rasittava..., no, epäloppu. Helpot taalat taskuun jatko-osilla. Meni vähän kitinäksi, mutta oli tässä paljon hyvääkin ja tiettyyn pisteeseen saakka tuo kerronta jaksaa kiinnostaa. Mukava nähdä tällainen valtavirta/genre-elokuva, joka uskaltaa säästää dialogista ja kertoa asiansa muutenkin. Lisäksi John Krasinski näytti itsestään uuden puolen niin ohjaajana kuin näyttelijänäkin. Kelpo kauhujännäri, mutta vähän oli suuremmat odotukset ehkä sitten kuitenkin. 3/5
Odotukset olivat kovat mutta lässähti heti alussa. Epäloogisuutta enemmän kuin Emmerichin 2012 elokuvassa. 1/5
Kyllä mä tästä ihan tosissani halusin tykätä enemmän kuin mitä sitten lopulta tykkäsin. Ilman muuta perushyvä paketti, ja dialogin vähyys oli plussaa kuin myös yleinen tunnelma äänimaailman ollessa melko minimalistinen, mutta ennakkohehkutuksista innostuneena täytyy vähän kyllä myöntää pettyneensä. Mukana oli kuitenkin pari todella hyvin jännitettä rakentavaa kohtausta, joten eihän tämä huono missään nimessä ollut. Usein samassa yhteydessä mainittu Hereditary tosin pesi tällä lattiaa jos ei nyt 100-0 niin ainakin 70-30. 3,5/5.
Jos unohdetaan kaikki epäloogisuudet ja pienen pään sisälle kasautuneet kysymysmerkit, niin kyseessä on todella hyvin tehty ja jännittävä elokuva. Ei näitä kannata aina niin tarkkaan pohtia, antaa leffan vaan viedä mennessään ja naatiskellaan hyvästä viihteestä. Toivottavasti jatko-osassa ei ruveta turhia selittelemään vaan jatketaan samalla linjalla. ****
Annan myös 4/5. Loistava idea mielestäni ja erinomainen toteutuskin. Kuinka monessa satoja miljoonia takoneessa elokuvassa aletaan puhumaan vasta 38 minuutin kohdalla? Loppua kohti vähän innostus laimeni, mutta siitäkin vielä noustiin, joten korkea arvosana on paikallaan. Ja ai vittu että vieläkin puistattaa se naulakohtaus!
^Samaa mieltä yllä kirjoittaneen kanssa. John Krasinski ohjaus toimivaa ja Emily Bluntia on aina mukava katsella. Lapsi näyttelijätkin hoitivat hommansa kiitettävästi. Hieno homma, että Regan Abbottin rooliin oli palkattu oikeasti kuuro näyttelijä. Ei tästä oikein pahaa sanottavaa löydy, hieno elokuva kokonaisuutena ja ansaitsi ehdottomasti menestyksensä. Jatkoa hiukan pelonsekaisin tuntein odottaen. 4-/5
Kun elokuva on selviytynyt Prisman ale-laariin asti, niin sehän ei voi olla huono! Monista karvaista kokemuksista huolimatta haluan yhä uskoa tähän elämänviisauteen. Hiljainen paikka tarjosi kipeästi kaivattua vahvistusta. John Krasinskin (USA:n Konttori) ohjaus on yksi viime aikojen parhaista kauhuelokuvista. Lähtökohta on tavallaan hupsu — pitää elellä hiirenhiljaa, jotta pedot eivät tapa —, mutta harvinaisen taidokas ja mukaansatempaava tarina siitä on kehitelty. Elokuvasta välittyy melkeinpä hitchcockmainen kertomisen ilo ja yksityiskohtaisuus (Varo sitä naulaa!). Erityisesti täytyy kehua elokuvan äänisuunnittelua. Nimestään huolimatta elokuva on täysin hiljainen vain parissa lyhyessä kohtauksessa. Muutoin ääniefektit ja Foley-työskentely ovat yleensä hienovaraisia, mutta pelottavissa kohtauksissa äänen voimaa ei säästellä. Blu-raylla on Dolby Atmos, mutta myös 6.1-kanavaisessa kuuntelussa, kotiteatterin auvoisassa hiljaisuudessa, ääniraita teki vaikutuksen. Näyttelijäntyö on kauttaaltaan erinomaista ja henkilöistä muodostuu uskottava perhe. Lapsinäyttelijöistä Noah Jupe (Marcus Abbott) oli aiemmin nähty elokuvassa Suburbicon. Hirviöitä näytetään alussa säästeliäästi, kuten lajityypin konventioihin oikeastaan kuuluu, mutta kyllä niitä saadaan sitten kauhistella koko rahan edestä. 4/5 Pohjoismaisessa blu-rayssa (BD-50) on samat lisämateriaalit kuin muuallakin. Kuvan- ja äänenlaatu on hyvä. (Myös UHD on julkaistu.) Muutama kuvanäyte blu-raysta: Spoiler
Olipahan pettymys. Halusin tykätä mutta jotenkin idea ei kantanut koko leffan läpi. Ei näissä pitäisi takertua epäloogisuuksiin, mutta tässä niitä oli jo häiritsevän paljon. Otukset/alienit/hirviöt mitä liekään, olivat erityinen pettymys, sellaisia kliseemonstereita että oksat pois. Plussaa alun tunnelmasta ja elokuvan pituudesta. Näyttelijätyö oli myös hyvää, mutta minkäs hekään kässärille voivat. Teknisesti laadukas suoritus. iTunesista katselin (4,99€ ostoelokuva) ja peruskotiteatterisetillä en jäänyt kaipaamaan BD-levyn laatua. 2/5
1/5 Leffassa on ihan hyvä idea, mutta toteutus on ihan peestä. Sisällä ei voi edes hiljaa puhua, mutta pihalla voi juosta hiekassa ja kävellä metsässä. Ja sen lisäksi leffan loppuratkaisu on äärimmäisen typerä. Leffassa olisi paremmin mietittynä ollut aineksi todella hyväksi elokuvaksi, mutta nyt sen toteutus oli lähinnä pikkulasten leikkien tasoa.
***/*****. Osin ihan vaan koska yritys oli niin hyvä ja dramaturginen ulosanti hienoa. Juonessa ja elikoiden akilleen kantapäässä sekä sen löytymisen myöhäisyydessä oli aivan tolkuttomasti nieltävää. Jos juju oli tuota sorttia ja otukset liikehdinnältään kuvatun laisia, niin todennäköisyys sille että vitsauksesta olisi päästy eroon jo aikaisessa vaiheessa on aivan hillittömän suuri, etenkin kun otetaan huomioon ihmiskunnan hallussa olevan teknologian ja asevarustuksen määrä. Jo heti kättelyssä tulee mieleen se että tuliaseisiin on tietääkseni tarjolla äänenvaimentimia... Miksiköhän 4K/UHD:n kuvassa oli valkeita pisteitä kuten kuluneessa filmissä..?
Ainakin kävelemisestä - huom, ilman kenkiä - kuuluva rahina on luonnollinen ääni eikä sitä välttämättä erota nimenomaan ihmisen aiheuttamaksi. Tuskin ne muukalaiset kuitenkaan jokaista liikkuvaa olentoa oravasta hirveen saakka jahtasi? Sen sijaan puheen tunnistaa nimenomaan ihmisen tuottamaksi.