No nyt näyttää hyvältä digiboxin kautta katsottuna. :thumbsup: 16:9 ja bitrate kohdillaan eli pakkausvirheitä saa jo etsimällä etsiä. Tein nopean vertauksen analogia puolelle letterbox lähetykseen :sick: No en silti aio katsoa näitä telkkarista vaan ostan sen boxin kun sattuu eteen halvalla tulemaan.
Ei kai sitä boksia nyt Anttilan 45e halvemmalla saa mistään? Gigantissa oli kai muinoin 39e hintaan muutama boksi. Ulkomailtakin tilatessa on hinnat lähemmäs 40e. Suosittelen reittiä Anttilaan, tulee vain 7.5e hintaa per levy. :thumbsup:
Keskiseltä Tuurista ostin omani 39.90 viime kesänä. Tietysti, jos tuonne ei mitään asiaa ole, niin lienee viisainta ostaa muualta
Tuota noin... oliko tämä viimeisin nyt sitten 3.osa? Pitää vaan varmistua, etten ole missannut tähän mennessä kuin ensimmäisen
Ikävä uutinen sarjan tiimoilta: Dick Winters on kuollut 2.1. - Grandpa, are you a hero? - No, but I served in the company of heroes...
Päivitetään vähän tätäkin ketjua. Sarjalla alkaa kohta olla ikää 20 vuotta. Tuli katseltua se taas vaihteeksi monen vuoden jälkeen ja onhan sarja edelleen sotakuvausten parhaimmistoa. Toki ikä alkaa jo jonkin verran näkymään, mutta ei mitenkään pahasti ja negatiivisesti. Lentokoneiden cgi on vähän vanhentunutta, mutta eipä se pääosassa ole, joten mitään merkitystä sillä ei ole. Ja oli jopa hyvä, että sarja tehtiin silloin kuin se tehtiin. Sarjassa käytettiin pyrotekniikkaa, jota on vaikea kuvitella nykyään käytettävän, kun cgi on niin halpaa. Nykyään olisi cgi-tankkeja ja cgi-räjähdyksiä, jotka vedettäisiin ihan överiksi. Toki sarjassa on hieman huonojakin puolia. Mutta ne liittyvät lähinnä teknisiin ratkaisuihin, eivät niinkään juoneen. Hollywoodille perinteisesti pimeät kohtaukset eivät ole pimeitä ollenkaan. Aina jossain päin on jotain outoja valonlähteitä. Tuo on häiritsevää varsinkin kohtauksissa, joissa pitäisi olla pilkkopimeää, mutta sotilaiden päällä on megawatin spottivalo. Toinen asia, mikä häiritsi jo ekalla katselukerralla melkein 20 vuotta sitten, on paperista tehty lumi. Kauempaa kuvattuna lumiset maisemat ovat todella hienoja, mutta läheltä näytettyna lumi ei ole ollenkaan realistisen näköistä eikä käyttäydy realistisesti, kun sotilaat siinä konttaavat. Sotilaita lumi (jonka pitäisi olla kylmää ja märkää) ei näytä haittaavan yhtään ja vain parissa kohtauksessa on lisätty cgi-huurut hengitykseen. Sarja seuraa mukavan hyvin kirjaa, jota voi myös suositella. Itse hankin sen, kun sarja ilmestyi ja on sekin tullut jonkun kerran luettua. Kirjassa on kuvia myös. 5/5 tähteä p.s. Tuo yllä oleva lainaushan ei ole Wintersin alunperin sanomaa, vaan hän lukee sen kaverinsa kirjeestä. Mutta yhtäkaikki hienosti sanottu. RIP. p.p.s. The Pacificiä olen nyt katsomassa uudemman kerran. Sekin on todella hyvä sarja, mutta ei ihan Band of Brothersin tasoa. p.p.p.s. HBO:n suomennos on välillä aika laadutonta. "Fire in the hole!" on eräässä jaksossa useammankin kerran suomennettu "Tulta munille!". Ja eri kääntäjillä on hahmoille eri sotilasarvot ja muuta kivaa.
Kolmatta sarjaa pukkaa: https://deadline.com/2019/10/apple-...an-wwii-limited-series-don-miller-1202757249/
Uskotaan, kun nähdään. Tämä ja muutama muu ilmasodankäyntiin sijoittuva sarja on ollut tekeillä yli 10 vuotta näillä veijareilla ja juuri tuolla samalla koukulla "jatkoa Band of Brotherssille ja Pasificille". HBO hylkäsi lopulta liian kalliina ja nyt vuorostaan Apple yrittää.
Muutenkin tuo että on "jatkoa" on ihan typerä väittämä, koska eihän BoB:illa ja Pacificilläkään ollut mitään tekemistä keskenään. Vain osittain samojen tekijöiden sarjoja. Mutta BoB:ista vielä pari asiaa, jotka tuli mieleen. Ensinnäkin se, miten paljon sarjassa on tulevaisuuden isoja näyttelijöitä. En heti keksi mitään sarjaa, jonka näyttelijät ovat nousseet niin isoon suosioon kuin BoBin. Enkä tarkoita nyt kaikkia pääosanäyttelijöitä, joista suurin osa taisi itse asiassa jäädä vähän tuntemattomiksi, vaan pienempien roolien näyttelijöitä: Tom Hardy, Jimmy Fallon, Michael Assbender ehkä ne suurimmat nimet. Paljon kuitenkin tuttuja nuoria naamoja sarjassa vilahtelee. Toiseksi sarjan todenmukaisuus. Seuraava lainaus wikipediasta kuvaa hyvin Hollywoodia: Shortly after the premiere of the series, Tom Hanks asked Major Winters what he thought of Band of Brothers. The major responded, "I wish that it would have been more authentic. I was hoping for an 80 percent solution." Hanks responded, "Look, Major, this is Hollywood. At the end of the day we will be hailed as geniuses if we get this 12 percent right. We are going to shoot for 17 percent." Tuolle lainaukselle on suora lähde olemassa wikipediassa. Kuvaa todella hyvin ja rehellisen suoraan sitä, mikä on Hollywoodissa tärkeää.
Loistavasti sanottu tuo "we will be hailed as geniuses if we get this 12 percent right". Juuri tuon takia en oikein jaksa katsoa enää elämäkertaelokuvia. Monesti hehkutusta aitoudesta tuntuu saavan aika helpolla. Mieluummin luen, miten asiat oikeasti menivät BoB on silti loistava sarja, jossa on hieno tunnelma ja paljon kauniita Keski-Euroopan maisemia. Iski silloin 2002 syksyllä todella kovaa, ehkä kovemmin kuin mikään muu sarja.
Sama täällä. Oli kirja sitten fiktiota tai faktaa, niin yleensä elokuvaversio muuttaa sitä melko paljon. Toki poikkeuksiakin on. Mutta jotenkin tuo Hanksin sanoma antaa hieman lohtua. Vaikea keksiä rehdimmän oloista kaveria Hollywoodista kuin Hanks ja kun hän sanoo noin, niin ehkä sitä pikku hiljaa voi alkaa vähän anteeksi antamaan noille muutoksille.
Aina hauska lukea näitä kirja juttuja. Miksi ihmisillä on sokea usko, että kirjoitettu elämänkerta olisi totta? Ihan samat virheet toistuvat niissä. Ei kukaan ole inhorealistisen rehellinen, että kertoisi mitä on oikeasti tapahtunut ja aika vääristää muistoja. Ja jos elämänkerran/historiankirjan on kirjoittanut joku muu, värittää tapahtumia pakosti kirjoittajan omat mielipiteet/mieltymykset/uskomukset tapahtumista.
Totta tuokin. Mutta harvoin kirjoittaja kuitenkaan tahallaan kirjoittaa tapahtumat eri tavalla kuin ne on hänelle kerrottu. Se, miten kukin on tapahtumat kokenut on hänelle se oikea totuus. Jos muita lähteitä ei ole kuin yksittäinen ihminen, niin tietenkin pitää ymmärtää, että "totuus" on vain yhden henkilön versio oikeasta tapahtumasta. Jos taas ihmisiä on useita, pitää kirjoittajan yrittää saada kaivettua esille se totuus. Siltikin se voi jäädä vajaaksi. Ja toki tuokin on ihan kirjailijasta kiinni. Jos henkilö kirjoittaa itse oman elämänkertansa, niin helposti asioita voidaan kirjoittaa hieman siloitellen. Sitten taas, kun joku ulkopuolinen kirjoittaa esimerkiksi historiallisesti tapahtumasta, niin yleensä ainakin pyritään olemaan mahdollisimman puolueeton. Mitä enemmän lähteitä voi käyttää, niin sitä parempi on lopputulos. Ainahan myöhemmin kerrottu tarina on hieman erilainen kuin oikeat tapahtumat. Toki myös kirjojen lukijoiden pitää se tiedostaa. Kirjojenkin kohdalla on itse asiassa myös siten, että jos kirja liikaa valehtelee tapahtumia, niin kyllä se yleensä internetistä selviää. Kirjoilla ei yleensä kuitenkaan ole sitä tarvetta, että draaman vuoksi pitäisi alkaa oikeita tapahtumia muuttamaan. Mikä taas on Hollywoodin lähtökohta, että draamaa pitää saada lisää, vaikka totuutta muuttamalla. Esimerkkinä käyköön Isku Mogadishuun -kirja, jonka kirjoittaja oli hyvin perusteellinen lähteinen tarkistamisessa. Hän itse kirjoittaa esipuheessa, että ei hyväksynyt mitään tapahtumaa sellaisenaan, vaan vaati useamman henkilön todistuksen tapahtumalle. Ja osa sotilaista oli myöhemmissä haastatteluissa pyörtänyt puheensa joistakin tapahtumista, kun kirjailija ei ollut saanut vahvistusta niille. Joten tuo riippuu ihan kirjoittajastakin, että miten tarkasti haluaa pysyä totuudessa. Toinen kirja, jota tosin en vielä ole lukenut, mutta tilaukseen laitan, on tämä https://en.wikipedia.org/wiki/With_the_Old_Breed Eli Eugene Sledgen oma kirja toisen maailmansodan tapahtumista, johon myös The Pacific -sarja osittain perustuu. Kirja on kuulemma jopa kaipaamasi inhorealistinen ja Sledgehammerilla tuskin on ollut kauheasti tarvetta alkaa valehtelemaan tapahtumia. Toki se silti on vain hänen näkemyksensä tapahtumista. Mutta toisaalta, jos jonkun henkilön omista kokemuksista haluan lukea, niin tuollainen kirja on varmasti niin lähellä kuin vain voi päästä. Hollywoodin leffaversio taas puolestaan olisi jonkun toisen kertoma ja muokkaama kertomus, kuten The Pacific on. Sitten on toki jotkut Katie Pricen "elämänkerrat". Menevät varmasti sinne Hollywood-osastolle totuuden suhteen. Hollywoodin elokuvilla ja sarjoilla on taipumus tahallaan muuttaa kirjan (oli sitten faktaa tai fiktiota) tapahtumia enemmän draaman suuntaan. Mielestäni fiktionkin muuttaminen on ihan yhtä tyhmää. Klassikkoteosten, kuten LotR, elokuviin tehdyt muutokset ovat mielestäni ihan yhtä väärin kuin historian muuttaminen. Onneksi sentään (ainakin melkein) kaikki tietävät, että elokuvat ovat elokuvia ja Hollywood on Hollywood. Leffoista ja sarjoista pitää siis yrittää nauttia sellaisenaan eikä ajatella, että ne ovat kaikilta faktoiltaan oikein. Pahoittelut off-topicista.
Tulipahan tämäkin sarja katsottua ties kuinka monetta kertaa tällä kertaa HBO Nordicilta ja edelleen mennään kovalla tasolla vaikka wanha jo onkin. 4,5/5 T: Vesku
Semmoinen unohtui, että suomentajalla tai oikeastaan sumentajalla ei oikein tavalliseen tapaan ollut amerikkalaiset sotilasarvot hallussa, sevverran usein miehistöön laskettava first sargent eli ylikersantti/vääpeli/Ylivääpeli/sotilasmestari oli suomennettu upseeeristoon kuuluvaksi luutnantiksi tai vänrikiksi. T: Vesku