Musiikkia jonka edessä täytyy kyllä nostaa kädet pystyyn, ei riitä ymmärrys eikä fiksuus. Hienoa että tälläistä musiikkia kuitenkin tehdään ja sille löytyy kuuntelijansa, kiitos Euphemos jälleen sivistämisestä. En koe itseäni päteväksi arvottamaan kyseistä teosta! Jos pitäisi valita kuluneen vuoden paras ja säväyttävin biisi, niin oma valinta olisi tämä...
Tätä ei vielä oltu arvioitu, joten jatkan siitä. Tällaisia pitkiä örinäbiisejä, tai näin "paisuttelevia", ei omasta soittimesta juuri löydy. Pystyn silti arvostamaan, olihan tässä juttu hallussa ja nättejä akustisia kohtia dynamiikkaa luomassa. Pistetään tälle 4-/5. Omaksi suosikkilevyksi koko vuosikymmenelle nousi mm. tämän sisältävä...
2020 käyntiin raadinki osalta. Kylmiä väreitä tästä Lanasta tulee, huuh 4/5. Vastineeksi laitetaan reilusti rokahtavampi coveri yhdestä viime vuoden ärsyttävimmästä orgis-korvamadoista
^ Menee kyllä Leon parhaiden coverien joukkoon, onse vaan huikee äijä vääntään näitä biisejä ja videoita. ****½ Tämmönen biisi tuli viikonloppuyönä radiosta vastaan, jäi päähän soimaan...
Kypsä ja tyylikäs esitys, joka vanhalle pinttifanille kolahti ihan mukavasti. Tarttuvuutta oli ja Riston Risto kai tässä oli tuottamassa. Lienevätkö vinhat avaruusefektit sieltä peräisin, mukavasti pientä lisäväriä vielä toivat kuitenkin. Toistaiseksi iskenyt arvosanan 4-/5 edestä. Tyttöjen sooloilua olen pistänyt yhden kappaleen verran ketjuun aiemmin, laitan nyt toisen. Samalla on sanottava, että vituttaa rankasti, ettei tuota arvostelemaani tai tätäkään saa CD:nä Edelliset levyt kummaltakin vielä sai. Nämä jäävät hankkimatta. Edit: oli sana jäänyt puuttumaan
Eipä ollut mitään hajua moisesta yhtyeestä, mutta tämä oli oikein kelvollista rokkia. 4/5 Vastineeksi tuore Yövissy, missä äänessä on pääosin Troy.
Olihan tuo ihan komia kappale, hienoa tuotantoa ja dynamiikkaa, kyllä minulle toimii. Ja lähes puolet oli ehtinyt mennä, ennen kuin yhtään kuulosti Yövissyltä, minulle. Yhdellä kuuntelulla laitan tylsästi saman kuin viimeksi, eli 4-/5. Eihän tätä seuraavaa voinut mitenkään jättää pois. Ekan levyn eka biisi, jostain vuosituhannen alusta.
Lady In Black saa multa aina 6/5. Lukemattomia biisejä tullut kuultua elämänsä aikana - osa hyviä, melkoinen osa huonoja. Yksi on kuitenkin, josta en löydä etsimälläkään mitään vikaa vaan se on lähinnä täydellistä kappaletta, mitä on eteen tullut:
Ja CCR saa multa aina käytännössä täydet. Upea bändi, ja biisivalinta myös aivan just jetsulleen nappiin. Kiitos mieleenpalauttamisesta, ilta parvekkeella tulee menemään nyt vieläkin vähän paremmin. Ensimmäinen sähkökitara noin pariinkymmeneen vuoteen tuli hommattua vähän ennen koronahulinoiden alkamista, eli nyt on ollut aikaa leipoa. Just nyt tosin ei leivota yhtään mitään, koska tämän biisin kitaraosuudet on aiheuttaneet paitsi fyysisen, myös onneksi vaan hetkellisen henkisen uupumuksen. Kyllä minä vielä perkeleeni kesytän, ja ehkä biisinkin opin soittamaan. Liian vähälle oli jäänyt tämän uudemman Hauntedin kuuntelu, Ola Englundin (kitaristi ko. poppoossa) YouTube videoita katellessa tuli mieleen että nyt on taas pitkästä aikaa haltuun otettava.
Vittu, täällä eletään kuin pellossa! INIS: Täysin itseltäni ohi mennetty suomipoppia. Kiva poljento, oikein sopivaa kesämusaa *** Journey: Komee biisi, tässä on vähän kaikki kasarin parhaat puolet yhdessä paketissa ****½ The Haunted: Pari Olan videota itsekin katsonu, kun vastaan on tullu, täytyy kyllä tunnustaa etten tienny missä bändissä mies vaikuttaa ennen kuin nyt. Perus hyvää melodeathia, mitä kuuntelee välillä oikein mielellään ***½ Dash Berlin: EDM:lle on kyllä itsellänikin paikka sydämessä. Varsinkin töissä viikonloppuisin kiva kuunnella autossa vähän DJ Orionin ohjelmaa. Tulee vähän semmoinen uplifting fiilis eikä tämäkään biisi poikkeusta tee. Kaikki palaset oikein hyvässä jiirissä **** Sitten vähän päivän synttärisankaria, terveiset sinne taivaisiin...
^ Hyvältä kuulosti Breath. Pari nostalgista hetkeä elektronisen musiikin saralla, joista kumpikaan ei kuulosta vanhentuneen päivääkään, vaikka ikää Nightmares On Wax:n äärettömän kauniilla Les nuits -kappaleellakin on jo 21 vuotta. Les nuits:n kuulin ensimmäisen kerran syyskuussa '99 tuolloin todellisessa nosteessa kylpeneen saksalaisen musiikki-tv Viva:n lähettämänä. LNG - Inter City on mielestäni viimeisiä muistamisen arvoisia tuotantoja Trancen saralla ennen Housen salakavalaa hivuttautumista genreä passivoittamaan ja pilaamaan. Ja vaikka monet skenessä tuntuu unohtaneen raidan lähes järjettömän musiikillisen ylitarjonnan mikrokosmokseen, on se osaltaan selkeä muistutus yksinkertaisen perusteeman ympärille onnistuneesti tuotetusta äänimaisemasta, joka ainakin itselle kuullostaa melankoliselta sen...sanottaisiinko tervetulleimmassa muodossa. Ei minuuttiakaan liian lyhyt, päinvastoin. Parasta saundia nopeasti etenevän ajoneuvon kyydissä kuunneltuna, erityisesti loppu syksyn aikaisiin auringonlaskuihin.
Elektro-klassikko saundin syvemmästä päästä, jonka soisi soivan eräissäkin elokuvissa, staattisten yöotosten yhteydessä.
Tässä nyt kai siis sai valita kolmesta kappaleesta, minkä arvioi. Minähän otin laiskana sen lyhimmän Ei tule itse vastaavaa juuri kuunneltua ja tästä en löytänyt mitään tarttuvaa melodiaakaan, mikä olisi ollut kiva. Mutta letkeästä instrumentaalisesta meiningistä pisteitä kuitenkin... ajattelin kolmea pistettä, mutta kahden minuutin jälkeisistä lisämausteista ainakin se plussa vielä päälle. Mahtaako löytyä Plazalta diggailijoita seuraavalle minun lisäkseni. Karinan kumpikin levy on pyörinyt omissa kuulokkeissa tänä vuonna tiheään, tässä yksi helmi sieltä.
^ Intro oli tosi hyvä. Laulaja jätti vähän kylmäksi ja mielestäni tämä olisikin toiminut paremmin instrumentaalina. 3/5. Tässä Morissette Amon ja "Akin Ka Na Lang" livenä.
Välitopikkina niille jotka eivät tiedä tai halua tietää, arvostelkaa perusteluineen 0-5 tähteä edellisen laittajan biisi ja siihen perään sit linkkinä omanne, introilla tai ilman.