Onko plazalla kasetti keräilijöitä mitä mieltä sellaisista ollaan? Itseä hieman on ruvennut ihmetyttämään kasetti keräily. Vaikuttaisi että se on ollut ilmeisesti nosteessa mahdollisesti jo useita vuosia. En tietenkään tuomitse sitä jokainenhan saa kerätä mitä haluaa ja ihan mielenkiintoista seuratakin sellaisia keräilijöitä joskus. Mutta olisi mielenkiintoista kuulla kasetti keräilijöiden perusteluja intohimostaan miksi juuri kasetit. Itse kyllä omistan aika paljon laser discejä en tosin ole ostanut niitä 20 vuoteen mutta ne mitä minulla on on kiva välillä laittaa pyörimään ja ihailla kansiakin mutta sehän oli aikansa huippu tekniikkaa. Mutta vhs kasetit taasen oli aika huonolaatuinen elokuvan lähde ääni huono kuva huono eikä elokuviakaan saanut yleensä alkuperäisessä kuva formaatissa. Keräilijät näyttävät myös suosivan pääasiassa vanhoja suomi julkaisuja 80 luvulta ja vanhempia. Toki silloin ei ollut vielä niin tiukka elokuva sensuuri suomessa kuin 1987 eteen päin. Mutta siltikin myös niihin aikoihin oli suomessa leikattu elokuvia ja kielletty. Itsekin arvostin aina vhs aikakaudella mielluummin vhs kasetteja maista joissa ei ole sensuuria. Tietenkin ne kuvastavat jotain muistoja suomen vhs elokuva kulttuurista. Mutta miksi harrastatte vhs kasetteja saisiko keräilijän kommenttia kiitos
Minä en niitä varsinaisesti kerää, mutta jos jossakin näkee jonkin hyvän ja hyväkuntoisen, se saattaa lähteä mukaan. Mitä taas tulee vanhaan kokoelmaan, poiskaan niitä ei viitsi heittää, vaikka ne ovatkin painavia ja vievät paljon tilaa, koska niihin on aikanaan sijoitettu paljon rahaa. Niitä on toisinaan ihan vain nostalgiasyistä mukava katsoa. Jos videossa on stereoääniraita ja käytössä on hifi-nauhuri, äänentoisto on hyvä. Mitä tulee VHS:n "vaatimattomaan" kuvanlaatuun, elokuvan hyvyys ei riipu siitä. Surkea elokuva on edelleenkin surkea, vaikka siinä olisi suurikin resoluutio, ja kääntäen.
Minullakin on muutama vhs muistona. ehkä noin 5 kpl. Nauhuri löytyy hifi nauhuri. Siinä nauhurissa on ihme homma hämärästi muistaen kävin varmaan silloin liikkeessä valittamassa mutta ne sanoi että siinä ei ole vikaa. Sillä ei nimittäin kaikki kasetit näkynyt muuta kuin massiivina häiriöinä ja vanhemmalla mono videolla ne näkyi hyvin. Minulle muka väitettiin että hifi nauhuri on rantumpi noille kaseteille jos ne on huonosti nauhoitettu vaikka niitä häiriöitä oli originaaleissa. Mutta mulle sanottiin että ne mun kasetit on varmaan piraatteja vaikka kyllä ne originaaleilta näytti.
Minulla on viimeiseksi jäänyt Panasonicin huippunauhuri. Se toistaa myös jenkkipoikien formaattia, mutta puolinopeudella tallennettujen NTSC-kasettien kuvanlaadussa olisi tosin hieman toivomisen varaa. Noita elokuvia tuli aikanaan ostettua Amerikan-matkoilla, ja sellaisia, joita täällä ei varmasti saanut. Niitä ei kuitenkaan ole kovin paljon, koska NTSC:n huonompi kuvanlaatu (televisiossa) oli tiedossa. Se oli varmastikin kustannuskysymys puolittaa nauhanopeus ja säästää hieman nauhan pituudessa...
Mulla on jvc siinä on myös ntsc ja puolinopeus. Puolinopeutta en koskaan ole käyttänyt. Nauhuri oli aikoinaan kallis mutta en sitä ehtinyt paljon käyttää enää kun aloin katsella pelkästään levyjä. Varsinkin kun oli tuo häiriö ongelma niin mittari vhs kaseteista tuli nopeasti lopullisesti täyteen.
Oikeastaan vitutti kun tuhlasin siihen aikoinaan rahaa kun kuuntelin kaverin neuvoja että ei mitään laser discejä kannata ostaa vaan laadukas hifi nauhuri. Varsinkin kun minulla oli pitkään jvc mono nauhuri joka olisi kyllä riittänyt tarpeisiin iihan hyvin. Nykyään en enää kuuntele kaverien neuvoja jos minusta tuntuu että haluan jotain niin ostan sen vaikka kaverit sanoisi että ei kannata.
Naruilta elokuviaan katselevien kaverien tyypillinen vasta-argumentti LD:lle oli se, ettei VHS:llä tartte kasettia käännellä kesken elokuvan. Kuvan- ja äänenlaatu oli toissijaista.
Tulipa joskus nähtyä videokasettikeräilystä kertova dokumentti Rewind This! . Mieleen on jäänyt että tuossa dokkarissa esiintyneet keräilijät etsivät kokoelmiinsa erityisesti suoraan videomarkkinoille tehtyjä halpisleffoja ja myös kasettien kansitade oli jollain syy keräilyyn. Edit: Toinenkin dokkari on näemmä tehty aiheesta: Adjust your tracking
Videonauhurin hyvä puoli oli siinä, että sillä saattoi tallentaa mitä tahansa ohjelmia, joita tv:stä tuli. Tallennusmahdollisuus oli myös syynä siihen, miksi c-kasetista tuli aikanaan niin suosittu, vaikka sen suorituskyky oli lp-levyä huonompi. Magneettisen tallenteen ongelma on sen alttius ympäristön magneettikentille, mikä näkyy kohinan lisääntymisenä ajan mittaan. Minulla on joitakin vanhoja c-kasetteja, jotka Discogsin mukaan ovat ensimmäisiä painoksia 70-luvun alkupuolelta. Lähes 50 vuoden iästä huolimatta osa niistä kuuluu edelleenkin hyvin, mihin suurin syy on tietenkin laadukas kasettidekki. Vanhimmat VHS-tallenteet ovat vuodelta 1989. Yhdessä on seuraavat ohjelmat: Maxwell Smart 1. jakso Keskiyön kutsu 1. jakso Hei Hulinaa, vuoden -89 jakso Hei Hulinaa -ohjelmasta tuli mieleen, että oli melkoinen harmi, että ne lähetettiin livenä eikä niitä juurikaan tallennettu. Keskiyön kutsun 1. jakso oli erinomainen. Siinä oli hyvä tarina ja hieno musiikki. Sarjan loppu olikin sitten itseään toistavaa crappia. Jos tallentavaa videonauhuria ei olisi ollut, ei olisi noitakaan tallenteita. Minulla on paljonkin vastaavia "helmiä"... Taisin katsoa nuo pari vuotta sitten, ja kuvanlaatu oli edelleekin kohtalainen, mutta monoääni nyt on, mitä on.
Omat vhs-kasetit tuli digitoitua jo vuosia sitten ja toimitettua energiajätteeseen. Nauhuri vielä on, mutta se on säilytetty selkeän ja parin tunnin sähkökatkovarmistetun kellon takia, kuvarumpu siitä on jo aikaa sitten "leikannut" kiinni... T: Vesku
Sentimentaalinen hölmö kun olen, niin kaikki kasetit ovat täälläkin yhä tallella, joita on vuodesta 1985 eteenpäin. Star Warsin (tunnettiin täällä vielä Tähtien sotana) ensimmäinen telkkuesitys on kolmen ensimmäisen ostamani kasetin sisältöä... ja Pullopojat-sarjan jaksoja. Pulttiboisin muistaa varmaan useampi.
Itsehän en mikään keräilijä ole, mutta olen aina vähän opponoinut vhs-laadun huonoutta. Kykenen edelleen ihan sujuvasti katsomaan elokuvan hyväkuntoiselta vhs:ltä ainakin kotitelkkarilla. Minusta tuntuu, että ne huonolaatuiset vhs:t, mitä useimmat ajattelevat ovat lähinnä jollekin paljon käytetylle kasetille itse nauhoitettuja. On minullakin tosin edelleen nauhuri tallessa sekä SW-boksi ja läjä Anttilasta puoli-ilmaiseksi saatuja dokumentteja. Dokumentit on tarkoitus vielä katsoa ja heittää sen jälkeen menemään. Star Warsit jäänevät muistoksi kun tuota versiota ei käsittääkseni ole mistään edes saatavilla. Voi olla, että vanhojen kasettien hävittäminen vielä joskus kaduttaa koska olen nostalgiaan taipuvainen, mutta eipä niillä loppuen lopuksi mitään kovin ihmeellistä sisältöä ollut. Mainokset ja erilaiset satunnaiset ohjelmapätkät lienevät kiinnostavampia kuin itse leffat ja sarjat, jotka ovat edelleen muualta nähtävissä. Enkä jaksanut lähteä niitä digitoimaan, vaikka alun perin niin suunnittelin tekeväni.
Juu huomasin kanssa parista videosta että keräilijät hankkivat sellaisia tosi roska elokuvia paljon kokoelmiinsa joita en viitsisi katsoa. Toki on siellä sitten välissä jotain mad max ja hiljainen kostaja tyylistä kultti kamaa.
Itselle on sopinut ihan hyvin se levyn kääntely kun siinä voi samalla kipasta kaapilla hakemassa oluen Tosin on minulla pari automaattisesti puolen kääntävää soitinta tosin toisessa on siinä toisella puolella hieman vikaa joten kääntelen tällä hetkellä levyä siinäkin. Tietenkin sitten joutuu vielä vaihtaan levyn jos on yli kaksi tuntisia leffoja. Cav levyssä sitten käännellään jo puolen tunnin välein.
Juu, kääntely väheni meikäläiselläkin siinä vaiheessa, kun tilasin rapakon takaa Pioneerin CLD-D703:n. Tuo sitten vaihtui AC-3:n takia D704-malliin, joka ei yllättäen ollutkaan kuvaltaan edeltäjänsä veroinen. Ja sitten tuli euromalli D925, jonka kuolonkorinat lopulta myös merkitsivät LD:n aikakauden päättymistä ainakin katselumielessä tässä torpassa. Mutta JVC:n SVHS-nauhuri se vaan kituuttelee edelleen.
Nuo kellot olivat ihan näppäriä varusteita vhs nauhureissa. Sen näki pimeässäkin katsoa. Tosin se oli harmi että kelloa ei nähnyt ainakaan suurimmalla osalla nauhureista leffan katsomisen aikana kokoajan näytössä. Voisi olla nykyäänkin kätevä jos olisi kello näissä laitteissa niin ei tarvitsisi pimeässä esim puhelimesta katsoa. Kätevä varsinkin jos pelkää että kerrostalon hiljaisuus aika voisi alkaa ennen kuin leffa loppuu.
Ehkä sinä jo aloitusviestissäsi vastasit itsellesi. Olihan VHS oman aikansa huipputekniikkaa. Ja nyt tuo laser disc on vanhentunutta tekniikkaa, mutta sinulla on siihen tunneside. Haluat kokea vielä sen tunteen uudestaan, jonka sait nuorempana ja muistat koko keräilyn positiivisena kokemuksena. Ehkä vielä tuo "olinpas oikeassa, minun olisi pitänyt tehdä kuten ajattelinkin" vahvistaa vielä tätä tärkeää hetkeä elämässäsi. Minulle ei tulisi mieleenkään ihastella vanhojen DVD, Blu-rayden kansitaidetta tai laittaa töllöön pyörimään, jos siitä elokuvasta on parempi versio Blu-raynä tai UHDnä. Sitä mukaa, kun olen elokuvia päivittänyt, on se sitten parempi julkaisu tai uusi formaatti, ovat vanhat lähteneet myyntiin tai kiertoon sukulaisille/ystäville. Tämä jo ihan logistisista syistäkin. Kävin "kirjastossa" pikaisen hyllylaskennan avulla suorittamassa arvion määrästä. Noin 1850 kpl yhteensä, joista likimääräisesti on DVDeitä (30 kpl), Bluraytä (1560 kpl), UHDeitä (260 kpl). Tähän päälle 16 hyllymetriä SciFi ja Fantasia kirjoja, niin alkaa tila ja naisen kärsivällisyys loppua.
Joku jossain foorumilla totesi hiljakkoin, että Star Wars katsottuna kotona ensi kertaa VHS-nauhalta Sonyn Trinitronista tuotti suuremman tunne-elämyksen kuin nykypäivän 4K/UHD/HDR-kilkkeet. Jotenkin olen asiasta samaa mieltä. Itse en naruilta elokuvia toki enää katsele, mutta av-puolen retrolaitteissa on sitä jotain mystiikkaa, joka uusista vermeistä jää puuttumaan. Ja isoista LD-bokseista en tule koskaan luopumaan, vaikka soitin rikki onkin. Omistamisen ilo on suurempi kuin kiekkojen rahallinen arvo nykymarkkinoilla.
Sen ymmärtää hyvin, miksi elokuva-ala (oikeammin levitysoikeuden haltijat) halusi korvata VHS:n DVD:llä. Se, että kuluttajat saivat paremman kuvanlaadun ei ollut mitenkään merkitsevää, vaikka se olikin kuluttajille suuunnattu houkutin korvata vanha vhs dvd:llä. Tärkeämpää oli: $$$ 1. Samat vhs-elokuvat voitiin myydä uudelleen dvd-elokuvina, ja mikä tärkeintä kalliimpaan hintaan. 2. Dvd:n valmistuskustannukset ovat vain murto-osa vhs:stä. 3. Dvd:n valmistaminen on erittäin nopeaa verrattuna vhs-kasettiin, jonka nauhalle elokuva täytyi kopioida - tosin suuremmalla nopeudella, mutta aikaa siihen kuitenkin meni. 4. Logistiikka: Dvd:n pienempi koko ja paino. 5. Dvd:n kopioinnin esto. C-kasetin valmistaminen oli kalliimpaa kuin lp-levyn, mikä selitti kalliimman hinnan, vaikka äänenlaatu olikin huonompi.