onko blu ray tekniikka epäonnistunut?

Itselläni on ollut Blu-ray soitin ja HD-telkku (32") noin 11 kuukautta.

Kaikki Blu-ray levyt (n. 20 kpl katsottu) ovat toistaiseksi toimineet. Pari kertaa levyn latauksen aikana soitin on tiltannut mutta virtojen katkaisun ja "persistent memoryn" tyhjentämisen jälkeen levy on taas toiminut. Firmware on päivitetty kerran (muutama päivä sitten).

Blu-ray toi pienen parannuksen DVD:tä riivanneeseen aluekooditukseen. Alueita on vähemmän ja suuri osa julkaisuista on aluevapaita. Kumpa noista aluekoodeista olisi päästy kokonaan eroon niin ei olisi tarvinnut tuhlata 70 euroa ekstraa aluevapaaseen soittimeen. Kuluttajan etu ja oikeudet ovat toisarvoista kun suuryhtiöt lobbaavat etujaan.

Kuvanlaadun tekninen parantuminen verratuna DVD:hen on suuri ja minusta tarpeellinen. SD-kuva nyt vaan on historiallinen jäänne tv-historian ajalta jolloin parempaan ei pystytty. Elokuvat näyttävät elokuvilta Blu-ray:llä filmirakeineen. Ensimmäinen katsomani Blu-ray oli Saving Private Ryan ja kyllähän se oli kuvanlaadullisesti elämys. Kaiken lisäksi leffat pyöritä "PAL-alueellakin" oikealla nopeudella, tosin 4% speed up ei minua koskaan juuri häirinnyt.

Uusista ääniformaateista en voi sanoa mitään koska minulla ei ole niitä dekoodaavaa vahvistinta. Vahvistimessani ei ole edes HDMI-liitäntöjä joten en saa esim. DTS-ääniä kierrätettyä telkun kautta vahvistimelle muuta kuin stereona. DD 5.1 ääni kyllä kiertää mutta harmittavan harvalla Blu-ray levyllä on moinen ääniraita tarjolla. Ongelmaksi tulee siis helposti telkun kuvan viive suhteessa ääneen kun ääni joudutaan syöttämään suoraan vahvistimelle. Peli-tilassa telkkuni viive on 30 ms luokaa. Ratkaisuna olen käyttänyt sitä että kierrätän äänet telkun kautta oikein viivästettynä stereona ja kuuntelen leffat kuulokkeilla. Tällöin voin asettua todella lähelle televisiota jolloin 32" alkaa olemaan suhtellisen iso kuva. Etäisyys nenästä ruutuun on 50-60 cm. Tämä on ihan hyvä kompromissi ja samalla se mahdollistaa leffojen katsomisen naapureita häiritsemättä vaikka keskellä yötä. NAD T762 vahvistimen uusiminen vähintään samantasoiseen liitännöiltään modernimpaa malliin olisi taloudellisesti niin kova paukku että tyydyn nykyiseen tilanteeseen vaikka se pänniikin (ihmettelen miksi Cambridge Audio azur 650BD tasoisessa soittimessa ei voi olla säädettävää äänen viivästystä?)

Silti minusta Blu-ray on formattisodan takia hätäisesti markkinoille tuupattu formaatti enkä minä ainakaan kutsu sitä täysin onnistuneeksi. Kaikki käyttäjät eivät ole yhtä tekniikkaorjentoituneita kuin esim. plazalaiset. Laitteista pitää aina tehdä helppokäyttöisiä jos mahdollista.

Soittimien ohjelmistoasia on hoidettu huonosti. Pitäisi olla niin että kaikki uusimmatkin levyt toimivat vanhimmillakin päivittämättömillä soittimilla perustoimintojen suhteen tavallaan "safe" -tilassa. Lisäksi uudet toiminnot pitäisi ilmaista levyssä selkeästi. Blu-rayn takakannessa voisi lukea esim. UPG7 tarkoittaen sitä että levyllä käytetään joitakin/kaikkia seitsemää ensimmäistä lisättyä ominaisuutta. Tällöin kuluttaja tietää tuon levyn toimivan soittimessaan koska siihen on esim. juuri tehty päivitys UPG9. Jos soittimessa sattuisi olemaan vain UPG3 tehtynä niin tuolta UPG7 levyltä toimisivat moitteettomasti kaikki muut asiat paitsi ne jotka on tehty lisäominausuuksilla UPG4-7. Soitin voisi varoittaa asiasta levyn latauksen yhdeydessä. Tällöin kuluttaja tietäisi missä mennään ja se leffa tulisi ainakin nähtyä vaikka jotkut ektramateriaalien jutut eivät toimisikaan.

Ylipäätään se että jotain uusia ominaisuuksia pitää tuoda koko ajan markkinoille kuvastaa nykyajan sekoboltsikaupallisuutta. Emmekö olisi voineet tyytyä 10 vuodeksi ihan perus Blu-ray formaattiin missä on DVD:hen nähden tosi paljon parempi kuva? Olisi kehitelty rauhassa niitä uusia ominaisuuksia seuraavaa formaattia (joku "3D5K" 5120x2160x2) varten ja tuotu ne sitten rysäyksellä kaikki joskus 2020. Eikö ihmiset osaa istua alas nauttimaan siitä mitä jo on? Ihmiset juoksevat hysteerisesti kauppaan jonkun täysin marginaalisen parannuksen takia vain siksi että markkinointiosasto osaa työnsä.

Eniten minä olen Blu-ray-soittimellani pyörittänyt Doctor Who DVD:itä, siis niitä vanhoja! Niissä vanhimmissa ei ole edes värejä ja kuvanlaatu on jotain VHS tasoa. Karmeasta kuvan- ja äänenlaadusta huolimatta noita on aivan sairaan kiva katsella. Hyvä muistutus siitä mikä on oleellista.

 

Viisaita sanoja 71 db. Itse en edes aikoinaan siirtynyt dvd formaattiin siitä syystä kun halusin yrittää boikotoida suuryritysten dvd laittamaa aluekoodi systeemiä. Käytännössä siirryin laserdiscistä dvd vasta pakon edessä kun uusien elokuvien saanti laserdiscille tuli mahdottomaksi. Tietenkin minulla on kaikki hienot laserdisckit tallessa ja niitä katsotaankin aina kun haluaa todella fiilistellä ja muistella hienoa formaattia jossa ei tarvinnut mitään päivityksiä eikä aluekoodit ja kopiosuojaukset olleet riesana.

 

Hmm, miksi? DD 5.1:stä ei jakseta survoa levyille, koska DTS riittää ja on helpompi toteuttaa. Käsittääkseni juuri siksi DTS-HD MA on se dominoiva formaatti.

Mutta siis vahvistimessasi ei ole HDMI:tä, koaksiaalista eikä optista? Telkkarisi myöskään ei osaa kierrättää monikanava-DTS:ää?

 

Nyt on käyty lääkärissä ja optikolla . Sanoi että pitäisi laseja käyttää mutta silti saan ajaa edelleen laillisesti kuorma-autolla ilman laseja kuulemma näkö riittäää siihen juuri ja juuri rimaa hipoen joten ei kovin huono näkö silti ilmeisesti voi olla. Dvd levyjen takakansi informaatiota on kyllä todella vaikea lukea ja raamattua kun ovat niin pientä pränttiä. Hajataittoa kuulemma myöskin on. No firma maksoi voimakkuuksilla olevat suoja lasit voin käyttää niitä kotonakin tarvitttaessa jos ei näe jotain. Leffat kyllä menee edelleenkin ilman laseja vaikka näenkin vain dvd tasoisesti mutta se riittää minulle ostankin vain dvd levyjä.

 

Hyvä, että joku ostaa DVD:tä.

 

Tuo kertookin kaiken olennaisen: tärkeintä ei ole kuvanlaatu vaan sisältö. Skeida ei muutu sen paremmaksi, vaikka olisi miten suuri resoluutio.

 

Postaukseni, johon vastasit on yli 7 vuoden takaa ajalta, jolloin Blu-ray-kokoelmani oli vielä varsin suppea. Tuohon aikaan tappelin vielä levyjenkin kanssa, kun en osannut niksejä, joilla levyt saa toimimaan paremmin. Jotkut levyt vaativat stop-näppäimen painamisen kahdesti, ennenkuin levy on "täysin" stop ja soitin tajuaa, että siitä ollaan luopumassa. Jos levy jää puoleksi stopatuksi, niin seuraavan levyn lataaminen menee helposti metsään, koska soitin luulee edellisen levyn olevan vielä soittimessa ja hämääntyy, kun se ei olekaan sama levy. Erityisesti näin käy, jos seuraava levy on "samankaltainen" eli esim. saman julkaisijan levy tai esim. tv-sarja-boksin seuraava levy. Tuon kun hoksasin aikoinaan, niin ongelmat loppuivat lähes kokonaan.

Joo, sisältö on tärkein, mutta kyllä se presentaatiokin vaikuttaa. Vuosien mittaan Blu-ray-tarjonta on kasvanut ja sinne on ilmaantunut herkkua, josta ei voinut edes unelmoida joskus 2012. Paraikaa katseleen The X-Files-sarjaa Blu-ray:ltä (aloitin juuri kauden 5) ja kyllähän se, että tällainen sairaan hyvä sarja on HD-laadulla katseltavissa on aikamoista juhlaa. Ei ole hinkua palata vanhoihin DVD-levyihin. Blu-ray on valloittanut sydämeni niin, että DVD on ok vain kun kyseessä on materiaali, josta ei ole HD-lähdemateriaalia edes olemassa, kuten vanha Doctor Who, jonka viehätys ei perustukaan Kaminskimaiseen kuvaukseen vaan £5 lavasteiden pöhköyteen jne. Sisällön kurjuutta ei kuitenkaan voi pikselimäärää kasvattamalla korvata, kuten sanot. Pikselien määrä on objektiivinen tekninen asia. Sisällön laatu taas on makuasia. Moni ei viitsisi katsoa vanhaa Doctor Whota edes 8K -resoluutiolla, kun taas minulle VHS-tason DVD on ihan jees.

 

Minulla on paljon vanhoja tv:stä nauhoitettuja VHS-tallenteita, joissa on minisarjoja, elokuvia ja muita ohjelmia, joita ei todennäköisesti koskaan uusita eikä niitä saa ostettuakaan digitallenteina. Kuvanlaatu tietenkin on, mikä on, mutta sisältöhän on tärkeintä.

 

Katsotko näitä nauhoja koskaan? Itse heitin VHS-nauhani menemään muutama vuosia sitten ihan senkin takia, että saa tilaa, eikä ole edes nauhuria enää. Aikansa kutakin. VHS oli niin 80- ja 90-lukua… samoin äänipuolella C-kasetit saivat lähteä, enkä edes välittänyt mitä aarteita niissä oli. Tulihan noita pyöriteltyä nuoruudessa ihan tarpeeksi aikana, jolloin ei ollut esim. nettiä musan kuunteluun. Nykyään on CD-levyjäkin niin isot määrät, että hyvä kun kerkeää kuuntelemaan, joten turhaan ne C-kasetit pölyä keräsivät...

 

Kyllähän niitä tulee toisinaan katsottua. Tilaa ne tosin vievät, mutta se täytyy vain hyväksyä. C-kasettikin on edelleen käytössä.

Tätä voi olla vaikea uskoa, mutta eräs kasetti kuulostaa paremmalta kuin lp-levy. En tiedä sitten, onko levy vain huonosti prässätty, vai mikä sen selittää. Levy on Kanadan CBS:n valmistama, ja yleisesti niitä pidetään jopa parempina kuin jenkkipainoksia. Kasetti on alkuperäinen UK painos vuodelta 1975 (brittibändi).

 

^
Jos katselet niitä kasettejasi, varaudu sitten siihen että nauhurisi lakkaa toimimasta, itsellä tähän mennessä jokainen veehooässänauhuri on "leikannut" kiinni, joten olen jo aikaa sitten siirtänyt oman vaatimattoman nauha-arkistoni tietokoneelle jo 10 v sitten....

T: Vesku

 

Se on huippulaatuinen suoravetoinen Panasonicin nauhuri. Ikää taitaa tosin olla jo 20 vuotta. Huonompi olisi ehkä jo hajonnut...

 

Itsellä oli silloin aikoinaan useampi vhs nauhuri ja niistä tuli sellainen käsitys että ne ovat yleensä heikkoja koska minulla tahtoi niitä hajota taisi olla että viisi vuotta alkoi olla kovasana jos ei tullut mitään vikaa. Hermot niihin meinas mennä kun oli sitä rahaakin niin vähän käytössä silloin. Minullahan oli tuo jvc joku ilmeisesti huippu hifi nauhuri tuossa muistona mutta sekin tosiaan jo ostettaessa hylki joitain kasetteja ja huolto ei myöntänyt siinä olevan mitään vikaa vaan sanoi että kasetit ovat huonolaatuisia vaikka ne minun mono nauhurilla toimi. Silloinhan minulla alkoi tulla mittari täyteen koko vhs tekniikasta kun yhtäkkiä kaikki originaali elokuvatkaan ei toiminut vaan niihin tuli äärimmäisen massiivisia häiriöitä.muutama kasetti on myös muistona

 

Wanhat videonauhurit oli tupaten täynnä sellaisen tason hienomekaniikkaa, että oli ihme, että olivat niin halpoja kun olivat ja yleensä toimivat suhteellisen luotettavasti.