Huonoin elokuva minkä olet nähnyt pitkään aikaan?

Simpsons Movie (2007). Olen iso Simpsons fani, omistan kaikki 17 kausisettiä, jotka on julkaistu, mutta luulen että sarja olisi pitänyt lopettaa kauan aikaa sitten. Elokuva ei ollut ollenkaan hauska. TV-sarjasta en tiedä kun en oo nähnyt paljoo uusia jaksoja, mutta 17 kaudesta, 380 jaksosta vain 5-10 huonoo jaksoa, niin se ei oo paha. Ainoa kerta kun nauroin oli se kun Homer yritti karata ja näytti keskisormea. Mutta muut vitsit kuten Bart skeittaa ilman vaatteita, niin en nauranut. En ymmärrä miks kaikki rakastaa tätä leffaa

 

G.I. Joe: Retaliatio

samoin

 

Revenge of the Nerds -vuodelta 84. Kiva kyllä kattoo aina välillä 80-luvun leffoja, on niissä oma sympaattinen tunnelmansa. Ja oli tässä leffassakin pari hauskaa kohtaa, jotka hymyilytti. Mutta tätä leffaa oli aika ärsyttävää katsoa, koska oikein kenestäkään hahmosta ei pitänyt yhtään. Nörttien leiri oli ärsyttävä käytökseltään/olemukseltaan (jotka oli toisaalta tehty aika stereotyyppisiksi nörteiksi), mutta en hyväksy koulukiusaamistakaan, jota toinen leiri harrasti. Ja totta kai elokuvaan oli kliseisesti mahdutettu vielä neitimäinen homomies. Nörttiporukka menetti viimeisetkin sympatian rippeet, kun sekin porukka rupesi pössyttelemään. Voiko olla ärsyttävämpää, kuin nörtti hihittelemässä pilvessä... Ja elokuvan arvosana notkahti lopussa vielä lisää, kun lopussa oli imelä nörttien martinlutherkingmainen nörttien puolustuspuhe.

2½ tähteä.

 

Sabotage, menipä hukkaan 2 tuntia elämästäni...

 

Lake Placid 2

 

Oli kyllä melkoinen oksennus.

 

Transformers 2. Tai mikä virallinen nimi onkaan. Hyi helvetti että oli aivotonta roboilua. Ei kyllä yhtään kiinnostavaa millään mittarilla. Ja sit vielä Leböf-mikälie oksennus mukana. Ei auttanut edes Megan Fox.

 

http://www.imdb.com/title/tt1540767/

http://www.blu-raydefinition.com/reviews/apartment-1303-uk-blu-ray-3d-review.html

This was shot with the Red One camera in high definition, but it also has some of the worst 3D I have seen to date in a recent film. It’s worthless, really, and, frankly, one of the first films, other than a Mars documentary with old 3D footage with an unusual lens spacing, that actually bothered my eyes a bit. I had to double check to make sure it wasn’t encoded with the left and right eyes reversed. It shows a lot of video noise in 3D and 2D versions when there are darker scenes, the 3D is flat and unnatural, and the overall detail, contrast, and color saturation is just average.

3D huumassa tuli tilattua toista kymmentä eri 3d-lättyä. tämän tiesin olevan surkea, mutta että näin surkea
välttäkää kuin ruttoa!

 

Interstellar:
Scifin suurkuluttajalle aivan käsittämätöntä paskaa. Älyttömiä tapahtumapaikkoja - tämmöiseen sopisi pohdiskelevampi ote. Kun ei saada uskottavasti aika-paikka -hässäkkää aikaiseksi, niin olisivat jättäneet tekemättä. Jotain abstraktiota vaikka tilalle ja katsojan mielikuvitus hommiin surkeiden erikoistehosteiden sijaan. Ei vaan voi kuin ihmetellä. Kun itse tarina ja henkilöhahmotkin jäi paperinohuiksi, niin helevatan helvata; harva nykyleffa jättää itselle fiiliksen, että olisipa tämän ajan käyttänyt johonkin muuhun...

 

Tämä jäi itselläkin päällimmäiseksi fiilikseksi tuosta rainasta. Näin yleensä käy, kun odottaa edes alitajuisesti jotain elämää suurempaa taideteosta.

Tänä vuonna ei ole juuri leffoja tuon lisäksi ehtinytkään katsoa, mikä vetää keskiarvon melko alas.

 

Ihan mielenkiinnosta, mikä elokuva on sinusta ns. Elämää Suurempi Taideteos? Interstellar oli mielestäni myös kohtalaisen yhdentekevä elokuva, ei kyllä millään mittapuulla "paska".

 

Suurena Suomi-elokuvan vihaajana päätin painostuksesta johtuen katsoa Mielensäpahoittajan. Paskahan se mielestäni oli, ei päässyt loppun asti. 1/5

 

Ender's game, VMP, odotin sentään edes siedettävää sci-fi leffaa, juu ei.

yritys oli kovaa, mutta kliseisintä paskaa mitä ikinä. ehkä ihan ok jollekkin 10v joka ei vielä
ole niitä kliseitä muualla nähnyt... jotenkin vastenmielinen elokuva monella tapaa.

 

Yhdentekevyyshän se paskaa vasta onkin. Ja eipä noita aidosti elämää suurempia elokuvia ole tullut vastaan, ehkä Yksi lensi yli käenpesän, Pulp Fiction ja Kaunis elämä voisivat kolkutella niitä ovia, kun elämä ja kuolema niissä on kiedottu niin moniulotteisiin kuoseihin.

 

eXistenZ (1999) tuli katsottua. Olisi pitänyt jättää kesken - sinänsä ihme, ettei jäänyt kesken. Hirveätä tuubaa.

 

Vähäisimmästäkin logiikasta iloisesti vapaiden, sontamaestro Norman J. Warren -tuotantojen tyvipäätä edustava PREY (1977), on täysin kyvyttömällä tavalla kajahtanut typeryyden riemuvoitto, ja kuvastoaan lahkeille lorottava lahjattomuuden synonyymi, jossa itseä ohjaajaksi tituleeraava yrittää umpisurkealla mene(s)tyksellä saada näyttelijöitä lähinnä vaihtamaan asentoa ja siinä sivussa höpöttämään mitä sylki suuhun tuo, jotta tekele edes etäisesti muistuttaisi jotain elokuvan kaltaista. Kokonaisuutta vaivaa typerryttävä keskeneräisyys etenkin ajatustasolla ja lopetus lienee yksi laimeimmista mitä selluloidille on siitetty. Jos katsojaa ei saada tapettua tylsyydellä ensimmäisten 15 minuutin kuluessa, puhutaan jo todellisesta poikkeusyksilöstä luonteen lujuutta ja itsehillintää mitattaessa.

Näin lähellä itsemurhaa käydessä ja todellisuuteen taas palatessa, elämänarvojen automaattinen nousu toiseen potenssiin on helppo nähdä leffan muodollisesti mahdollistavana ja ainoana saavutuksena. Vaatii pokkaa tehdä jotain näin typerää täysin tietoisesti vain leimautuakseen suureksi sisäpiirin vitsiksi. Paikallaan polkevaa, dorkaa ja uuvuttavaa, upoten jatkuvalla syötöllä syvemmälle tyhmyyteen, jonka näkemistä aivolohkoni yrittää edelleen aktiivisesti unohtaa.

 

Critters Attack! ja 2001: A Space Odyssey.

Crittersin vuokrasin ihan vaan sen takia, koska alkuperäiset oli niin hyviä ala-aste ikäisenä. Mutta olipa tämä 2019 versio järkyttävää kuraa.

2001: A Space Odyssey oli sellaista taidekuraa, mikä ei kyllä muhun uppoa yhtään, ei uponnut nuorena, eikä keski-ikäisenä.

 

Kyseessä on älykkäiden ihmisten elokuva.

 

En valitettavasti ole nähnyt elokuvaa, mutta Arthur C. Clarken saman nimisen kirjan kirjan luin -70 -luvulla, koska sitä suositeltiin minulle niin kovasti.

En ymmärtänyt kirjan juonta ollenkaan. Pitää sanoa, että jos leffa on vähänkään samanlainen, niin ymmärrän niitä, jotka
pitävät leffa huonona.
PS. Käsittääkseni sekä kirja että leffa ovat ns. kulttimaineessa.

Spoiler: Kirjan juoni

Jotkut näkymättömät tyypit pystyttelee kivipaasia sinne tänne. Sitten Amerikkalaiset lähtee niitä jäljittämään ja samalla niiden tietokone sekoaa. Ja se tietokone päästää päiviltä kaikki muut paitsi sankarin

 

Onko kyse sellaisesta älykkyydestä joka mitataan jollain palikkatestillä?