Miten säästät?

Tuollainen DIY-elämäntapa on muuten myös oiva tapa säästää. Toki se vaatii osaamista ja sen hankkimista sekä myöskin tietyntasoista fyysistä kuntoa jos kyse on esim. siitä, että pitää asentaa pesukone. Myös työkalut, jotka eivät ole halpoja jos kunnolliset hankkii, liittyvät asiaan, joskin ne toki ovatkin tarvittaessa elinikäisiä. Olen ymmärtänyt, että uudempia autoja voi olla vaikea itse korjata/huoltaa, koska niin moni komponentti on kytköksissä ajotietokoneeseen ja jopa valojen vaihdossa voi joskus joutua purkamaan autoa yllättävän pitkälle. Moni varmasti tästä(kin) syystä ajaa vanhemmalla autolla, mutta niissähän taitaa vaan sitten verotus ja kulutus olla kovempaa.

OT: Oletan että viittaat allekirjoittaneeseen. Jos katsot tarkkaan viestiä #24, niin huomaat, että minä en suinkaan tätä näkökulmaa keskusteluun tuonut, joskin olen samaa mieltä siitä. Mitäpä jos itsekin ottaisit aiheen mukaisesti kantaa ketjuun, vaikkapa sitten vasta-argumentilla tuohon autonäkökulmaan (edustanet sitä osapuolta, josta ihminen ei varmastikaan ole itsenäinen saati aikuinen ellei omista autoa)? Toki voit jatkaa tätä "ohi mennen" -naljailua allekirjoittaneen suuntaan eri ketjuissa, mutta eikös tuo ala mennä jo ns. Italia-leveleille oman agendan silmittömässä ajamisessa... Tosin erona lienee se, että minä taidan kuitenkin pitäytyä aiheessa ja kirjoittaa siitä, kun taas nämä tällaiset kommentit taitavat koskea jotain muuta kuin säästämistä tai koronaa. Olen toki imarreltu tästä silmätikuksi tulemisesta.

 

Ei tule sen kummemmin säästettyä. Palkasta jää aina jotain yli jolla tulee sitten joskus kotiteatteria päivitettyä tai muuta vastaavaa. Autokin on pakollinen ellei sitten halua ajaa polkupyörällä työmatka ajoja 40km päivässä. Mitään täältä ei kuitenkaan mukaan saa kun lähtö tulee.

 

Jonkun toisen varmasti kannattaakin/on pakko hankkia auto, omassa tilanteessa se olisi huono idea. Samoin mielestäni tuon kaverin, josta mainitsin, koska olisi pärjännyt ilmankin. Pentuja tai liian vaikeasti taitettava työmatka lisättynä yhtälöön, niin olisihan se heti eri asia. Ja no, eipä tietysti noissa omissa ulkomaanmatkoissa paljon enempää järkeä ole kuin auton omistamisessa. Tarpeettomia ja kalliita ovat, mutta tykkään tehdä.

Kyllä minä säästöjä osakekauppoihin kohdistamalla tavoittelen sitä, että voisin jäädä (halutessani) eläkkeelle jo kauan ennen kuin eläkeiän saavutan. Taloudellisesti riippumattomana olisi takuuvarmasti iloa ja hyvää mieltä elämässä, mutta matka sinne on toki pitkä!

 

Vanhemmat asuu samassa rivitalossa, joten melkein joka päivä tulee naapurissa syötyä, hyvät säästöt syntyy, jotka voi sitten käyttää kaljaan ja leffoihin

 

^ Vähän kuin Kaikki rakastavat Raymondia teillä tuo asetelma

 

Sä olet kyllä melkein yhtä hyvä vetämään tämän joka kulmasta mukaan kuin jotkut Iltalehden kommentoijat maahanmuuton.

 

Suurin säästöni on ollut se, että tein lapsen kaverini naiselle, kun olivat edelleen naimisissa. Elarit olisivat tuloillani 250-300 euroa kuukaudessa. Aloin sijoittaa jo ennen syntymää vastaavan summan keskiriskin rahastoon. Se on nyt tappiolla mutta V-muotoinen nousu on tulossa Kymmenessä vuodessa pitäisi olla koossa sellainen potti, millä saan alkeellisen mökin tavoittelemaltani alueelta. Toistaiseksi saan käyttää joka toinen viikonloppu kaverin mökkiä, kun hän tapailee vesseliä ja aikaisemman suhteensa skidejä toisella puolella maata. Pilkon puita, teen pihatöitä ja tuon omat lakanani mukana. Enkä ole lasta hylännyt, vaan (haltija)kummina muistan paremmin kuin omat kummini koskaan - lahjat luokkaa yli 20 euroa. Pari matkaa ollaan tehty kolmistaan, äiti + minä + lapsi, ja olen maksanut tasan kolmanneksen lennoista ja hotellista. Tämä matkustelu pitää kohta lopettaa, vaan onneksi lapsella on puheen kehittyminen myöhässä, mutta niinhän pojilla usein on.

 

Nyt on kyllä niin härski säästövinkki, että pakko vielä tarkentavana kysymyksenä kysyä onko tämä sama kaveri, jonka mökilläkin vielä käyt?

Toisaalta olisiko tässä myös kääntäen sellainen säästövinkki kaikille, että ei kannata mennä naimisiin (siinä nyt on muitakin, etenkin taloudellisia riskejä), koska lapset menee automaattisesti omaan laskuun oli ne omia vai ei?

 

Ymmärrän miksi sanot noin. Toisaalta vedin Italian tähän ketjuun juuri muiden mielipiteiden valossa. Viittaan tietenkin siihen, että aina kun olen ihmetellyt, miksi Italiaan lähdettiin reissaamaan, kun maassa oli hälytystila viruksen takia, niin vasta-argumenttina on paitsi silloinen koronatapausten vähyys niin myös se, että on kohtuutonta pyytää ihmisiä menettämään matkaan sijoitetut rahat. Yritin vain tässä ketjussa peilata tuota vasten sen tosiasian, että joka tapauksessahan ihmiset menettävät koko ajan rahaa, jos eivät hyödynnä eri säästeliäisyyskeinoja (eläen ilmeisesti siinä harhaluulossa, että kaikki säästäminen edustaa sitä, että jää jostain paitsi, kun tosiasiassa suuri osa säästämisestä liittyy siihen, ettet jää paitsi mutta olet valikoiva).

 

Eivät ne mene kenenkään vieraan laskuun, jos ei lapsen äiti sitä halua, valitettavasti.Mulla on kaveri, jolla oli poika, jonka oli tehnyt joskus teini-ikäisenä (oltiin samoissa bileissä, jossa tää pokasi sen tytön, jota ei sen jälkeen nähnyt) ja josta ei tiennyt mitään, ennenkuin 4 vuotta sitten 2016. Silloin tää yli 50-vuotias poika & pojan äiti vaativat nykyaikaisen geenitestin isyyden varmistamiseksi. Kävi ilmi, että kaverini on isä ja sille tuli sitten kuudes(6) lapsi 3 pojan ja 2 tytön lisäksi. Huono juttu oli, että sen vaimo hermostui siitä yli 40-vuoden avioliiton jälkeen ja otti eron(Siis vaikka tää oli tapahtunut vuosia ennenkuin hän edes tapasi vaimonsa.)

Niin ainakin tälle ystävälleni tuo tuli todella kalliiksi lopulta. Eikä siis säästöstä ollut tietoakaan, kun vaimo vei kaikesta puolet.
Kaikesta hulluinta oli, että jos kaverini ei olisi esiintynyt televisiohaastattelussa, ei tämän pojan äiti olisi koskaan tiennyt kuka on pojan isä.(Eikä kaverini, että hänellä on 4:s poika)

Siis minä nyt en suosittele tuonkaltaista säästämistä, koska silloin on aina vaara, että jonain päivänä joku tulee koputtamaan ovelle ja sanomaan, että isyystestiin siitä.(Eikä sillä ilmeisesti ole väliä, kuinka kauan jutusta on kulunut)

PS.Ja muuten kaikesta rahan menosta huolimatta tyttäreni on paras koskaan tekemäni "investointi", vaikka meille tuli ero vaimon kanssa.

 

En tiedä millä mittarilla tuo oli esimerkki valikoimisesta tai edes säästämisestä?

 

Luomani yhteys oli toki löyhä, en sitä kiellä. Ymmärräthän kuitenkin sen ristiriitaisuuden, että on ihmisiä, jotka valittavat jonkun könttäsumman menettämisestä, mutta samalla tuhlaavat koko ajan enemmän kuin tarvisi (saadakseen käytännössä saman palvelun tai tuotteen)? Tämä siis voi käytännössä johtaa siihen, että itket 100 euron menettämisestä, mutta samalla käyt päähänpinttymäsi takia vain tietyssä ruokakaupassa, jossa päädyt samoista elintarvikkeista tuhlaamaan vuoden aikana 500 euroa enemmän kuin mitä menisi toisessa kaupassa. Käytin vain tuota Italiaa esimerkkinä siitä "könttäsumman menettämisestä", kun kerran minulle siitä kerta toisensa jälkeen toitotettiin.

 

Kyllä vaan, joka toinen (tai lähes) viikonloppu saman kaverin mökillä, jolle käenpoika on tehty!

Vähääkään värikynää käyttämättä stoori on totta ja on käynnissä tuttavapiirissäni. Luonteeltaan erikoinen mies X siitti lapsen kaverinsa Y:n vaimolle. Asia salattiin ja Y pitää lasta omanaan. Tähän asti peruskauraa ja tapahtuu joka kylässä. Kuvottavaksi asiaa muuttuu siinä vaiheessa, kun X sijoittelee säästämiään elatusmaksuja ja selostaa asiasta avoimesti työpaikkansa pienessä kahvipöydässä. Kuvaavaa myös tuo matkakulujen jakaminen pääluvun mukaan: sylilapsi tuskin kauheasti lisää kustannuksia, mutta X suostuu maksamaan vain kolmanneksen kuluista.

Y on vähän reppana ja adhd ja omaa isosti toni ja matti mäkihyppääjien piirteitä, mutta on varmasti parempi isä kuin X voisi koskaan olla.

 

Kulutuskäyttäytymistä ja valintoja määrittävät monta muutakin asiaa, kuin hinta. Jos hinta olisi ainoa tai edes ratkaiseva tekijä, me kaikki kävisimme Lidlissä ja kaksi isoa kuolisivat pois. Ensinmainittu on kerta toisensa jälkeen erilaisten ruokakassi-vertailujen halvin.

On myöskin hieman eri asia käyttää edes suurimmalla osalla vuoden 52 viikosta aikaa ja vaivaa säästöjen maksimoimiseen kaupassa, kuin heittää (täysin arvalla reilu tonni mäkeen yhdellä puhelinsoitolla tai s-postilla.

Lähdet myös siitä oletuksesta, että ainakaan relevantti osa matkustajista ei ole tehnyt edeltävän vuoden aikana tai jopa pidempään jotain säästötoimia sen matkan maksamiseksi.

Ne, joilla tuollaisen matkan hinnan haihtuminen savuna ilmaan ei ns. tunnu missään ovat kuitenkin vähemmistö.

 

MInusta se on täysin relevantti oletus, että on ns. "varaa matkustaa".

Jos ei ole varaa muuten, vaan pitää ns. kauhiasti pihistellä hampaat irvessä, jotta pääsee matkustamaan, niin minä suosittelen, että tekee ne lomamatkat kävellen tai kaupungin lähiliikenteen kuukausilipulla.

Minun mielestäni kyllä enemmistö on niitä, jotka pystyvät ja haluavat tehdä lomamatkat ihan siinä normaalin elämisen ohessa.
Korjatkaa, jos olen väärässä. Ja kertokaa mitä siitä nauttii, jos koko vuoden pitää olla ns. nälkäkuurilla, jotta pääsee viikoksi matkalle?

 

Melkein noin. Saa sen kumottua.

Suomessa on avioliiton osalta ns. isyysolettama, eli aviopuolison synnyttämä lapsi merkitään avioparin lapseksi. Ihan siitä riippumatta, mikä on reaalimaailmassa mahdollista ja mikä ei. Isyysolettama on voimassa, vaikka aviomies olisi ollut autiolla saarella jumissa syntymää edeltävät kaksi vuotta.

Tuon saa kuitenkin kumottua vaatimalla isyystestiä ja sen jälkeen isyyden kumoamista (jos testi kertoo, että ei ole lapsen isä).

Tähän vahvaan olettamaan liittyen on ollut mediassakin esillä muutamia ongelmatilanteita:
- vaikka "joku muu" tietäisi olevansa isä, niin isyyttä ei saa vahvistettua avioliiton "ohi", ellei lapsen äiti suostu prosessiin,
- ainakin aiemmin, jos jossain vaiheessa luopui oikeudestaan isyyden varmistamiseen testeillä, isyyden kumoaminen ei enää myöhemmin onnistunut.

 

Toki näin. Tunnetustihan moni jättää Lidlin väliin paitsi vanhahtavan oletuksensa siitä, että Lidlissä ei myydä kotimaista, takia, niin myös sen takia, ettei siellä ole esim. lihatiskiä tai laajempaa valikoimaa, varsinkin koskien erikoistuotteita. Toisaalta, jos vertaamme esim. Arinan ja Keskon kauppoja, niin valikoimien erot pienenevät Arinan kauppojen ollessa käsittääkseni suht. selkeästi edullisempia (muutoin ja myös bonusjärjestelmiä vertailemalla). Tässä ketjussa olemme keskustelleet säästämisestä ja siihenhän liittyy nähty vaiva: jaksaako ihminen nähdä vaivaa säästääkseen. Väitän, että vaikka sillä on ruokakaupan valinnassa merkitystä, millaisia elintarvikkeita käyttää, niin suurella ellei suuremmalla osalla sellaisen ruokakaupan valinta, joka ei edusta edullisinta päätä, menee aiempien tottumusten tai päähänpinttymien mukaan.

Olen samaa mieltä, joskin eihän se vaiva edusta kuin sitä, että yhdellä tai kahdella kauppakerralla muodostaa käsityksen litra- ja kilohintojen eroista eri kauppojen välillä ottaen huomioon myös sen, vastaako valikoima tarpeita. Näin minäkin tein. Toki tämä tuntuu varmasti osalle ihmisistä ylivoimaiselta.

Mielestäni on kohtuullista olettaa, että keskivertoihminen, joka matkustaa Italiaan, on paitsi hyvätuloinen, niin myös vähemmän säästäväinen (todella säästäväiset ihmiset tuppaavat menemään kohteisiin, joissa ostettavat tuotteet ja palvelut ovat halpoja Italian edustaessa enemmän Suomen hintatasoa). En tarkoittanut toki sitä profiilia ko. kohderyhmään luoda, ettei matkan hinnan menetys tuntuisi missään. Totta kai se tuntuu. Kyse olikin enemmän asioiden suhteuttamisesta... Esim. matkan hinnan menetys vs. päämärässä oleva riski (päällä hälytystila koronasta ja tieto kuolemista ja leviämisestä Kiinassa) tai matkan hinnan menetys vs. vuoden aikana menetyt rahat säästämättömyyden takia. Poikkeuksia on, sehän on selvä, mutta toivon mukaan emme sentään luo itkutarinaa siitä, että nämä Italian reissaajat olivat kaikki vähävaraisia, vuosia matkaan säästäneitä, joille matkan hinnan menetys vastasi parin kuun palkkaa.

 

ETP on plazan Cato. "Muuten olen sitä mieltä, että Italian matkaajia on rangaistava"

 

OT: Voihan olla mahdollista, että käytämme vain samaa pohjaa ("Muuten olen sitä mieltä, että x") viesteissämme. Arvaatko jo, minkä näen x:n vastikkeena näissä sinun viesteissäsi? Edelleenkin vain pyytäisin huomioimaan, että vain toisen meistä x edustaa ns. on-topic -keskustelua ja toisen off-topicia (mihin toki nyt syyllistyn joskaan en ensimmäistä kiveä heittäneenä). Että mites olisi niiden vasta-argumenttien laita koskien kirjoittamaani asiaa eikä minua?

EDIT: Unohtui muuten ihan asiavirhekin tuosta mainita. Enhän minä rankaisemisesta ole puhunut, vaan vastuusta. Jos tämä ei pidä paikkaansa, niin kerro toki tarkemmin, minkä keinon olen siis valikoinut ns. rangaistusmetodiksi. Edelleen ymmärrän lieventävät tekijät, mutta onhan se täysin absurdia, että saman matkakohteen reissaajat tuovat yksi toisensa jälkeen koronaa Suomeen levittäen sitä ja että se olisi jostain syystä asia, minkä edessä vain täytyy nostaa kädet pystyyn ja pestä asianomaiset kaikesta vastuusta. Miten syy-seuraus -suhde voi ikinä olla sellainen, jossa ei ole mitään vastuuta?

 

Lasta (sen tekemättä jättämistä) en ole koskaan kokenut säästämisen lajikkeena. Kyseessähän pitäisi (joskaan ei aina ole) asia, johon on niin vankka ja ehtymätön tunneside, ettei sitä pidä kuluna. Toki tiedostan, kuinka pajon rahaa lapseen uppoaa (sääliksi käynyt omiakin vanhempiani ), mutta lapsenteon pitäisi muutenkin olla asia, johon lähtee vakavan harkinnan jälkeen tiedostaen, että elämä ja tapa elää sitä muuttuu.

Sen sijaan pidättyvyys ennen toisen "henkisen CV:een" läpikäymistä edustaa tärkeää säästämisen kohdetta. Toki ihmisillä on kyky säilyttää julkisivunsa yllättävän pitkälle, mutta usein tuntuu, että sukupuolten välisien kansakäymisen takia taloudellisesti kärsivä on tilanteessaan sen takia, että siihen liittyy kohtuuton, oman henkisen tilansa tai synkkien tunteidensa sokaisema taho. Valitettavasti ihastuessa ja rakastuessa on usein puolisokea tällaiselle, vaikka ympärillä olevat näkisivätkin toisen oravanpyörän. Näin ollen yhdyntä ilman ehkäisyä ja toisaalta yhteisten omistusten/pesämunan hankkinen ovat asioita, joihin en lähtisi impulsiivisesti, ellei varta vasten halua ottaa riskiä (minkä toki muutoinkin ottaa missä tahansa suhteen edistysaskeleessa mutta mikä on huomattavasti korkeampi, jos teet sen tuntemattomia tekijöitä omaavan kanssa).

En ole ikinä ymmärtänyt sitä, ettei oteta avioehtoa. Ilmeisesti asia joko yliromantisoidaan tai sitten (yleensä) nainen ilmoittaa pitävänsä moista loukkaavana. Eikö naiselta voisi yhtä hyvin kysyä, että jos kerran rakkautta on ikuisuuksiin asti, niin hän (nainen) voi allekirjoittaa sopimuksen, jossa menettää oikeutensa lopettaa avioliitto tai muuttaa erilleen, jos siltä tuntuisi vastaisuudessa? Voisin olettaa, että tässä vaiheessa naisellekin tulisi mieleen avioerotilastot ja että juridinen varman päälle pelaaminen ei liity mitenkään puolisoiden väliseen suhteeseen... Ellei sitten nainen katso juuri avioehdon tekemättä jättämisen juridiseksi varman päälle pelaamiseksi. Pahoittelen toki seksistisyyttäni, mutta tuskin yleistän kovin väärin, jos sanon, että useimmiten juuri naisosapuoli on se, joka pistää hanttiin, jos toinen haluaa tehdä avioehdon.