Miten säästät?

Ymmärsit siis tahallasi väärin koko viestini ja lainasit siitä täysin irrallisen osan.Tuossa osassa ei ollut kyse avioliitosta, vaan kahden tieni-ikäisen pojan kesän vietosta ja ajattelemattomuudesta ihan 60-luvun alussa.Joista toinen silloin luuli olevansa onnekkaampi, kuin toinen, kun tyttö vei sen toisen pojan kotiinsa ja toinen joutui palaamaan yksin kyläpaikkaansa. Sitten yli 50 vuotta myöhemmin selvisi, että se, joka palasi yksin(minä) olikin se onnekkaampi. Silloin ei ollut toi ehkäisy ollenkaan niin yleistä kuin nykyään päinvastoin sitä ei paljoa käytetty.

Lopuksi 60- ja 70-lukujen vaihteessa ei taittu tehdä paljon avioehtoja, eikä niillä olisi tainnut silloin olla paljon merkitystäkään useimpien mielestä, koska silloin avioerossa etsittiin aina se "syyllinen". Ja syyllinen joutui aina maksamaan korvauksia sille "syyttömälle".

Niinpä käsittääkseni silloin ei voinut "säästää" paljon avioehdon tekemällä, jos todettiin "syylliseksi". Syyllinen muuten tarkoitti sitä, että toinen pystyi todistamaan toisen osapuolen harjoittaneen ns. haureutta.

En minäkään tehnyt avioehtoa, mutta en menettänyt mitään, koska vaimo jätti vähän yli 10 vuotiaan tytön minulle ihan vapaaehtoisesti, koska oli jo raskaana uudelle miehelleen.

Se miten nyt ovat asiat avioehdon suhteen, en tiedä.

Niinpä se avioehdon säätämien on käsittääkseni tullut joskus myöhemmin ehkä 90-luvulla osaksi avioitumista, en ole varma.(Ja varakkaamman säästösuunnitelmiin.)

 

Eli ETP mielestäsi lause pitäisi muuttaa:
"Muuten olen sitä mieltä, että Italian matkaajat ovat vastuussa"

Mutta mitään sen enempää et halua? Kerros nyt, mitä se vastuu mielestäsi on?
Olen vastuussa Italian matkasta. Mitä sitten? Riittäkö, että sanon, minulla on vastuu? Ja sitten lopetat? Mitä tämä sinun jankkaamisesi tarkoittaa?

 

Kyllä minä luulen, että suurin osa tiedostaa käyttämänsä vakiokaupan hintatason. Jos arkiostoksia lähtee optimoimaan, niin siihen tuppaa tuhrautumaan aikaa. Ja aika moni arvottaa vapaa-aikansa aika korkealle. Itse voisin kyllä optimoida vielä paljonkin, ihan miettimällä viikon ruokalistan etukäteen. Mutta jotenkin ei vaan taivu, vaan mennään päivä pari kerrallaan ja aina tarttuu mukaan kaikkea "turhaa". Selvä säästön paikka.

Mitenkäs tätä säästäväisyyttä muuten pitäisi mitata? Euromääräisesti, prosenttimääräisesti nettotuloista, käytetystä säästöpotentiaalista vai mitenköhän?

edit: Hesarista luin tänään vertailua kauppojen toimistusmaksuista. Aika lailla nousseet sitten sen ajan kun itse käytin noita palveluita (foodie oli sillon ~6-7e, nyt 17,90e). Tuolla kuudella eurolla (vs oma käytetty aika) oli aika itsestäänselvyys tilata isommat satsit bulkkikamaa kotiin.

 

Käytin vain sitaattia ponnahduslautana omaan mielipiteeseen, joskin huomaan nyt, että vaikka tarkoitin sen koko tekstini kimmokkeeksi, niin sain sen kuulostamaan siltä, että mielestäsi lapset kannattaa jättää tekemättä, jos haluaa säästää. Tätä en luonnollisestikaan tarkoittanut, enkä ollut kanssasi mistään eri mieltä. Kävin poistamassa siteerauksen, jotta tämä tähdentyisi. Pahoitteluni.

 

Avioehto suojaa varakkaampaa osapuolta tasingon maksuvelvoitteelta avioliiton päättyessä. Ei yhtään sen enempää eikä vähempää. Toki välillisesti tuolla voidaan myös suojata tietyn omaisuuden "säilymistä suvussa", mutta tuosta voi huolehtia myös testamenttimääräyksellä (edellisessä polvessa).

 

Näinhän se menee juridisesti ajatellen. Halusin vain itse kansanomaisemmin ilmaista asian. Jos halusit rivien välistä kritisoida ihmisryhmään kohdistuvaa mahdollista kritiikkiäni, niin sellaista en tarkoittanut antaa. Yhtä hyvinhän voisin jatkaa ajatusta naisten asemaan historiassa ja miten sen rippeet näkyvät tänäkin päivänä. Ilmiöiden ymmärtämiseen tarvitaan vaan usein epäkorrektia suhtautumisesta, varsinkin muistaen, että korrektiudessa on usein kyse hienotunteisuudesta, mikä on olennaista sosiaalisessa kanssakäymisessä ja avarakatseisuudessa, mutta mikä hidastaa ilmiöiden tutkimista.

P.S. Pelaan varulta tämän kortin, että elämässäni on paljon enemmän naisia, joita katson ylöspäin, kuin miehiä. Toivottavasti tämä kertoo jotain tarkoitusperistäni.

 

Tulipa mieleen tämä tapaus:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/99664527-e5d0-4bf4-be53-2368ba5525c9

Eli joudut maksamaan ex-vaimolle elatusmaksuja vaikket ole lapsen biologinen isä. Mitään ei ole tehtävissä enää. Teoriassa voisi leikitellä vielä asialla, että jos äiti nyt päätyisi yhteen lapsen oikean biologisen isän kanssa, niin saisivat edelleen tältä ex-mieheltä elatusmaksut. Ja lapsi on tietenkin oikeutettu perintöön kun sen aika tulee. Kyllä meillä on ihmeellinen laki.

 

Tuosta tuli mieleen, että nykyaikana näyttää aina oletetun isän kannattavan vaatia isyystutkimus ihan aina.(Tosin minäkin olen varmistanut sen, että tyttöni on todella minun isyystutkimuksella, tosin vasta paljon jälkikäteen) Siinä sitä sitten säästääkin sitten paljon, jos ei ole.

Luin jostain jo vuosikymmeniä sitten tutkimuksesta, jossa selvisi, että ensimmäinen lapsi oli miehen vain alle 67% pareista ja toinen lapsi vielä harvemmin 58% pareista, mutta kolmas lapsi oli sitten jo yli 92% pareista oma.

Tiedä sitten, miten asiat ovat nyt? Tuon perusteella tuo isyystutkimus olisi aika kannattava säästötoimi, jos asiat ovat edelleen samoin.

 

Eikö juuri tämän tapauksen yhteydessä noussut julkisuuteenkin tieto, että olisi kahden vuoden määräaika "riittauttaa" isyytensä? Eli sen jälkeen ei ole enää mitään tehtävissä?

Osasta lapsistahan voi tunnistaa hyvinkin helposti kuka on isä ja kuka äiti, mutta joskus lapsi voi olla lähinnä vain toisen vanhempansa näköinen tai täysin ihan oman näköisensä eroten molemmista vanhemmistaan merkittävästi. Lisäksi sisarukset voivat olla hyvinkin eri näköisiä. Jos lapsi ei muistuta lainkaan isäänsä, niin varmaan heikkona hetkenä itse kukin isä voi asiaa mietiskellä.

 

Olematta sinänsä mitään mieltä siitä, onko tuo "oikein", niin taustalla on ajatus siitä, että tuon tilanteen voi selvittää vielä lapsen ollessa nuori ja todennäköisesti liian nuori ainakaan muistamaan mitään kovin pitkään. Kyseessä on kuitenkin asia, joka on äidin ja aviomiehen välinen.

Spoiler: OT

Sen sijaan, jos asetelma olisi mahdollista ns. avata vielä lapsen ollessa... mitä, viisi? Seitsemän? Kymmenen? Kaksitoista?

Jossain vaiheessa lapsi on sen ikäinen, että vanhempisuhteen katkeamisella on vaikutusta myös häneen. Siinä pitää sitten epätäydellisessä tilanteessa valita, kuka tilanteesta joutuu kärsimään taloudellisesti ja muutoin. Lainsäädännön valinta on, että isä, joka on tilanteen osapuoli ja jolla oli mahdollisuus vaikuttaa asiaan lapsen syntymän jälkeen. Isyystesti ei välittömästi syntymän jälkeen käsittääkseni maksa mitään.

En ole varma, onko tähän tullut muutoksia, mutta ainakin vielä vähän aikaa sitten oli voimassa laki, jonka mukaan tunnustettua isyyttä ei voinut kumota lainkaan. Käytännössä avoparien lapset piti ja pitää käsittääkseni edelleen tunnustaa. Eli siinä sitten keskustellaan lastenvalvojan kanssa, että onko asiasta epäilystä vai ei. Se, että joku osapuoli tuossa keskustelussa valehtelee, ei muuta tilannetta.

Ainakin viime vuosituhannen lopulla pääkaupunkiseudulla, jossa avoliitot olivat huomattavan yleisiä, voimassa oli vielä käytäntö, jossa nämä paperit täytettiin terveydenhuollon henkilöstön kanssa ennenkuin "sairaalasta" pääsi edes kotiin. Laput sitten postitettiin viranomaiseen, joka vahvisti asian.

Tuo käytäntö piti lopettaa, koska harvempi kätilö tai lääkäri oli muodollisesti tai todellisuudessakaan pätevä kommunikoimaan isä-oletetulle, että mikä juridinen merkitys sillä nimmarilla tässä paikassa on. Parhaimmillaan paperi kourassa alle vuorokausi synnytyksestä. Eikä tuo laillistakaan tietenkään ollut.

 

En tiedä, miten muuten täysin juridista tointa pitäisi ajatella. Mitään jenkki-tv:stä tuttua "moral clause" noihin ei Suomessa pätevästi saa.

Avioehto voi sen sijaan olla yksi- tai molemminpuolinen, koskea joko kaikkea omaisuutta tai vain tiettyä omaisuutta (esim. ennen avioliittoa ollut omaisuus, perintönä saatu omaisuus...) ja olla voimassa joko avioliiton päättyessä eroon tai avioliiton päättyessä toisen kuolemaan taikka molemmissa tilanteissa.

Mikään ei myöskään estä osapuolia olemasta vetoamatta avioehtoon silloin kun ns. lusikoita jaetaan, jos niin haluaa.

 

Nämä paperit, joilla mies voi tunnustaa isyytensä, otetaan puheeksi ja saa edelleen jo hyvissä ajoin raskausaikana neuvolassa avoparitilanteessa. (Aviopareilla tällaista ei tietenkään tarvita eikä oteta puheeksi.)

 

Näemmä tuo on edelleen mahdollista noin, mutta ainoastaan nimenomaan ennen syntymää. Ja tuossa on 30 päivän viive, jonka aikana tuon voi kiistää tai perua vielä 30 päivää syntymän jälkeen. Eli kyse ei ole samasta asiasta. Syntymän jälkeen tunnustaminen on tehtävä lastenvalvojalla.

https://www.hel.fi/sote/toimipisteet-fi/aakkosittain/perho/lastenvalvojat/isyyden-selvittaminen

Aika pitkä rönsy tämäkin...

 

Kyllä vain. Vieläkään ei oikein aukene, oletko siis kanssani eri mieltä jostain vai et. En kai ole mitään vaihtoehtoista tapaa ajatellaa asiaa tarjonnut ja jälleen kerran yhdyn siihen, mitä kirjoitit asiasta. Jos olen, niin voitko kertoa, mikä se on, jotta voin oikaista tarvittaessa?

Siteerasit minua koskien ainakin kommentiani naisista. Tämä oli vain käytännön tarkastelua tuosta sinunkin mainitsemastasi juridiikasta. Jos sinä siteeraat raiskauslakia ja minä totean, että miehet yleensä raiskaavat, niin ovatko nämä vaihtoehtoisia tapoja tulkita raiskauslakia? Eivät minusta. Jos taas käyttämäni termi "hanttiin pistäminen" aiheutti mielessäsi ongelmaisuutta, niin tarkoitin sillä jälleen kerran sitä käytäntöä, että jos mies ehdottaa avioaehtoa, niin nainen voi pitää sitä loukkauksena. En suinkaan tällä hakenut mitään "juridista jenkkidraamaa".

 

WTF?

 

Minulla mökki on hankinta hinnalla ollut kalliimpi kuin auto koska ajan aina useita kymmeniä vuosia vanhoilla autoilla mutta ei kalliinpi hieman laadukkaampaa uutta perheautoa.. Mutta muuten mökin ylläpitäminen on ollut paljon halvempaa kuin auton ylläpitäminen. Ainoat säännölliset menot mökistä on kiintöistövero ja sähkömenot. Alunperin havittelin sähkötöntä mökkiä mutta kun sain tämän niin edullisesti ja siinä sattuivat sähköt olemaan niin ajattelin että ei se haittaa mutta perkele en ajatellut että sähkö on vitun paljon kalliimpaa syrjäseudulla kuin kaupungissa. Sitten saatanan orava oli vielä nakerrellut johdon eristeet rikki josta tulee korjauskuluja sitäkään en älynnyt etukäteen vaan ajattelin että sähköt eivät paljon huoltoa ja korjausta kaipaa itse mökissä kun ne eivät silleen ole kuluvia osia. Sähköyhtiöhän hoitaa sitten mökin ulkopuoliset ongelmat.. Voisin tietenkin laittaa sähköt pois mutta perkele kun niihin ehti jo tottua jonkin verran. Helpottaa esim ruuan säilytys suomen lyhyen kesän aikana Muuten kulut ovat olleet pieniä mökissä tietenkin jos tarvitsee remonttia tehdä niin ne voivat nousta joskus huomattavasti kalliimmaksi kuin auto remontin. Mutta ei ole tarvinnut tähän mennessä kuin savupiipun yläosan korjaus tehty. Joitakin pieniä juttuja olen tehnyt itse ja ne eivät ole maksanut mitään kun tarvikkeita on tullut kaupan päällisiksi mitä on tarvinnut. Olen korjannut ainoastaan sellaiset akuuttiset paikat jotka voivat tuhota mökin. Mitään turhaa en juurikaan ole tehnyt se on minulle tärkeää että turhia remontteja ei tehdä koska en halua tehdä elämässä paljon töitä että saisin ne maksettu a vaan nautin että vapaa aikaa on enemmän. Pihaa ei periaatteessa ole ollenkaan joten sen hoitaminen maksaa nolla euroa. Kun aukaisen oven voin suoraa kerätä mustikoita ja puolukoita. Tietenkin jonkun vaarallisen puun saattaa joskus joutua kaatamaan mutta siitä tulee polttopuita joten sitäkään ei voi laskea kustannuksiksi. Ainii perhana naapurille joudun maksamaan 130 e tien auraamisesta vuodessa sitten se hieman vituttaa kun nyt se on vailla 200 e siitä että pitäisi runkata tuota tietä kun tänne on niin vaikea päästä. En viitsi olla maksamatta kun se muutenkin saattaa välillä minua autella esim vaarallinsen puun kaadossa. Minullehan on aivan sama periaatteessa missä kunnossa se tie on minä kyllä pääsen. Ainoastaan talvella on se ongelma että jos se ei sitä auraisi niin en kohta pääsisi kun luminousee konepellin yläpuolelle.

 

Nää on näitä, elämä on. Se maksakoon, joka näkee siinä hyödyn. Itse olen etsinyt mökkiä pitkän aikaan, mutta kun kranttu olen, niin ei ole löytynyt. Toisaalta, kun oma koti on meren rannalla, niin ei ole kauhea kiire ostamaan. Suvulla on myös monta paikkaa joihin pääsee, mutta on se aina vähän toisen nurkissa pyörimistä.

 

On hyvä että kaikki eivät käy liiderissä. Jos kävisivät niin muut menisivät konkkaan ja ruoka kallistuisi liidenissä

 

joo tuo lastenteko voi todellakin tulla kalliiksi. Ei ole tämätouhu piheille miehille

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli...-ei-tassa-ole-mitaan-jarkea/7864490#gs.9patci

 

Niin tai ainakin moraalittomiin ihmisiin sitoutuminen voi tulla kalliiksi, kuten tämä tarina enemmän kai opettaa. Ei kai tässä "Janillakaan" ollut ongelmaa sinänsä elättää lasta, vaan enemmän kalliiksi tuli taistella omista oikeuksistaan ja lopulta elättää lasta, joka ei ollut biologisesti oma ja joka oli petoksen tuote (vaikka lapsi toki syytön tähän on). Tällaisten asioiden takia olen koittanut itse aina pidemmän kaavan kautta tutustua ihastumiini ja rakastumiini ihmisiin vuosien ajan ennen kuin otan suhteessa sellaisia edistysaskeleita, joiden jälkeen ei voi enää ottaa askelta taaksepäin ilman vaikeuksia ja seuraamuksia, koski se sitten yhteistä kotia, lapsia tms.. Ihmisen perushyvyyteen toki uskon, mutta samalla myös siihen, että jos sattuu olemaan sellaista ihmislaatua, joka ei elä elämää tiukkojen periaatteiden kautta, niin ihmismieli helposti alkaa ristiriitaisessa tilanteessa oikeuttamaan itselleen asioita, mitkä vielä ristiriidattomassa tilassa tuntuivat hänestäkin kaikin puolin vääriltä.