Minusta on ihanaa kun ei tartte käydä kaupassa ja duunitkin voi tehdä kotoa käsin. Ollaan perheen kesken kokoajan. Oikeastaan ei poikkea juurikaan normi arjesta.
Erikoinen tarina tänään. Parempi puolisko kävi laittamassa kirppariin kamaa. Jengiä oli kuin Indy 500:sessa ja yhtä paljon tungettiin, parveiltiin ja syöksyttiin katselemaan uusia myytäviä. Kersat juoksenteli, törmäili ja piti hauskaa. Se koronasta. Samalla hän kuuli tarinan työkaverista. Työkaveri käyttää aina hanskoja ja maskia töissä, jos syö, menee maski vaihtoon. Kotiin mennessä menee suoraan suihkuun ja vaihtaa vaatteet vasta kotona. Puolisko ei päästä muuten kotiin. Kaikki ruoka on tilattu jo kaksi kuukautta kotiin. Eivät ole muuten poistuneet himasta. Mikä määrä pelkoa vaaditaan tähän käytökseen? Minkälaista elämää he pystyvät elämään? Miten he näkevät tulevaisuutensa? Jatkavatko he tätä rokotteeseen asti vai loppu elämänsä?
Ensimmäisenä tietenkin mieleen juolahti kysymys, voiko kyse olla ns. riskiryhmäläisestä. Helppoahan se on esimerkiksi perusterveenä ja alle keski-ikäisenä ihmetellä moista menoa, kun todennäköisyydet selvitä koronasta ongelmitta ovat korkeat. Toki tiedostan, että on niitä, jotka vievät koronalta suojautumisen liiallisuuksiin, ja joskus jopa minulla on sellainen olo sen takia, kun käytän nähtävästi ainoana oman alueeni kaupoissa hengityssuojainta. Usein turvaan siihen, miten se enemmistö, joka käyttäytyy asian tai tilanteen vakavasti ottavasti, käyttäytyy. Selkeästi tämä enemmistö ei jää kotiin koronaa piiloon, vaan ulkoilee ylläpitäen jonkinlaista sosiaalista etäisyyttä. Sitä hengityssuojainta ei tunnuta niin käytettävän, mutta sen kohdalla oma järki sanoo, että totta kai se auttaa ympäristöä suojautumaan mahd. sairaalta hengityssuojainta käyttävältä, jos tämä yskäisee tai aivastaa.
No, monet tällä saitilla huusi ilmestyskirjaa. Kertoi, että toukokuun puolessa välissä on tauti huippu ja ruumiita on kadulla. Missään vaiheessa ei olla käyty lähellä tuota 300 tehohoito paikkaa, mikä ilmeisesti on Suomen maksit. Nyt mennään 30 tehohoito paikassa. Toimet estämiseksi olivat siis aivan liian kovat?
Liian kovat tai liian löysät. Kumpiakin näkökantoja voi perustellusti kannattaa. Vastaus riippuu siitä, minkälaista koronastrategiaa pitää oikeana. Jos kannattaa sitä, että suunnilleen kaikki meistä sairastavat taudin, silloin voi tietysti sanoa että nopeamminkin epidemian olisi voinut päästää etenemään populaation läpi. Toki nytkin on jo parissa kuukaudessa tullut koko vuoden liikenneonnettomuuksia vastaava määrä kuolonuhreja siitä huolimatta, että nämä "liian kovat" toimet ovat olleet käytössä.
Ruotsia voi käyttää aika hyvin vertailukohtana. Siellä kuolleita väkilukuun suhteutettuna on noin 5-kertainen määrä Suomeen verrattuna. Suomen valitsemilla toimilla siis todennäköisesti vähennettiin odotettavissa olleita koronakuolemia noin 80 %. Ruotsissakin tietysti on tehty toimia koronan hillitsemiseksi, paljon vähemmän vain kuin muissa länsimaissa. Jos elämä olisi jatkunut täysin entiseen malliin ilman mitään muutoksia verrattuna aiempaan, niin Ruotsissa olisi kuollut varmaan 2 kertaa enemmän väkeä kuin nyt. Tämä on tietysti hyvin karkea arvio, jopa arvaus... Oma veikkaukseni siis verrattuna normielämään: Ruotsin linja -50 %, Suomen linja -90 %.
Nyt on kesän etelänmatka peruttu. TUI:n puhelinpalveluun piti yrittää useana päivänä, koska "poikkeuksellisen ruuhkan" takia ei ole päässyt edes jonoon vaan on heitetty ulos linjoilta. Sähköposti ei ole (tällä hetkellä?) tuolla käytössä ja postiosoitetta ei ole lainkaan. Mahdollisesti mielenkiintoista tästä tulee siksi, että tarkoitus on reklamoida tuosta TUI:lle. Tilanne oli tämä: - varausmaksu maksettu matkaa varatessa, 200e/matkustaja - seuraava erä olisi ollut loppuosa ensi viikolla - seuraavan erän laiminlyönnistä olisi seurannut koko varausmaksun menetys - omaehtoisesta perimisestä peritään 80e/matkustaja toimistomaksu Matkakohde on maa, joka on tällä hetkellä kiinni, eikä ole ilmoittanut suunnitelmistaan vastaanottaa turisteja vielä mitään. Ehkä ottaa, ehkä ei, ehkä Suomesta, ehkä ei. Lisäksi TUI:lla kestää rahojen palauttamiset n. 1-2kk. Eli meidän olisi pitänyt maksaa matka tilanteessa, jossa matkakohteeseen ei päästetä turisteja lainkaan ja jossa Suomen viranomaiset kehottavat välttämään matkustamista, sen varalle, että vastoin kaikkia tämän hetken tietoja matka kuitenkin voisi ehkä toteutua. Eli käytännössä lainata muutama tuhat per matkustaja rahaa TUI:lle nollakorolla (konkurssiriskin voi välttää maksamalla luottokortilla), jos matka ei toteudu. "Jos me perumme matkan, niin saatte kyllä kaikki rahat takaisin". Tämähän olisi sopinut, paitsi en tosiaan ollut mättämässä lisää rahaa TUI:lle makaamaan. Reaalitilanne oli kuitenkin se, että olin jo päättänyt, että matka perutaan joka tapauksessa (minkä olen täälläkin sanonut). En aio odottaa paria viikkoa enempää palautusta ennen kuin laitan vaateen luottokorttiyhtiölle. Sitä vartenhan nämä maksetaan luottokortilla ja pankilla lienee vähemmän ongelmia odotella rahojaan, kuin minulla. Sen lisäksi laitan ihan varmasti paperia eteenpäin sen selvittämiseksi, johtaako matkaehtojen soveltaminen tässä poikkeustilanteessa kuluttajan kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen; ehdot edellyttävät sellaisen matkan maksamista, joka ei kaiken tällä hetkellä käytettävissä olevan tiedon valossa tule olemaan mahdollinen.
Vanhemmallani olisi ollut matka Espanjaan huhtikuussa ja se luonnollisestikin peruuttiin. Mistään suunnasta rahaa ei ole kuulemma tullut vielä takaisin (osa matkanjärjestäjän kautta, osa vakuutusyhtiön kautta). Matka maksettiin valitettavasti pankkkisiirrolla, joskin epäilen, että kun kyseessä kuitenkin oli iäkkäille ihmisille järjestetty reissu, niin tuskinpa siellä kukaan on muuta kautta maksanut (ainahan se on parempi olla osa isompaa ryhmää kuin poikkeustapaus). Ihan siihen toiseen ketjuun liittyen, niin käskin kyllä vanhempaani perumaan reissun mikäli matkanjärjestäjä ei puuttuisi peliin, joutui hän menettämään matkarahat tai ei. Vanhempani tähän myös suostui (vielä silloin kun Suomi ja Espanja olivat auki). Kumma kyllä oma terveys ihan minkä näkökulman kautta tahansa oli tärkeämpää kuin se, ettei vaan mene lomarahat hukkaan. Vanhempani eivät ole varakkaita, vaikka toki nauttivatkin vanhempien sukupolvien astetta paremmasta eläkkeestä. Sanon tämän siis ihan siitä näkökulmasta, kun on pohdittu sitä, että reissussa on sen verran isot rahat kiinni, että olisi kohtuutonta olettaa ihmisten tekevän muuta kuin ottaa riski itsensä ja muiden tartuttamiseen.
Tui palauttaa kuulemma järjestyksessä ja nyt on menossa toukokuu. Omat eläkkeellä olevat vanhempani maksoivat oman reissunsa luottokortilla. Luottokortilla maksaminen ei sinänsä ole vaikeampaa, kuin pankkisiirto, että se kannattaa vastaisen varalle (mitään isompaa hankintaa varten) hankkia. Samalla tavalla se suojasi Anttilan konkurssissa. Minun alkup. pointtini oli se, että vaihtoehdot oli joko hävitä nyt heti 80e/matkustaja taikka hävitä viikon päästä 200e/matkustaja. Jälkimmäiseltä olisi voinut välttyä ainoastaan maksamalla lisää panoksia nelinumeroisella summalla per matkustaja viikon sisällä. Viimeinen vaatimus on mielestäni kohtuuton huomioiden, että mikään käytettävissä oleva tieto ei viittaa siihen, että matkustaminen tulisi olemaan heinäkuun lopussa mahdollista. Eli 'turvatakseen' tuon 80e olisi pitänyt nostaa panoksia 15-20x, ja omat rahansa olisi saanut takaisin kenties syys-lokakuussa.
No eikös sen reissun olisi voinut perua jo tammi/helmikuussa eikä odottaa tätä hässäkkää? No olisi siinä kai jonkun toimistomaksun menettänyt..
Reissua oli siis maksettu jo edellisen vuoden puolella. Sillä ei käsittääkseni olisi ollut mitään väliä rahojen takaisin saamisen suhteen, peruuttaako reissun tammikuussa vai lähempänä huhtikuuta. Näin ollen oli tietysti järkevää odottaa ja vaatia matkanjärjestäjää reagoimaan tilanteeseen, sillä ymmärsin, että vain jos matkanjärjestäjä peruu reissun (Espanjaan matkustuskielto), niin rahat saa takaisin kokonaisuudessaan (paitsi sen osan, mikä pitää vakuutusyhtiöltä periä). Pointtini oli enemmänkin siis se, että ainakin vanhemmalleni oli täysin selvää, että vaikka Espanjaan olisi edelleen huhtikuussa saanut matkustaa, niin mielummin jätetään väliin ja menetetään matkarahat (mikä käsittääkseni tapahtuu kun omista syistä ja ilman minkäänlaista sairustumista/loukkaantumista peruu), kuin mennään riskillä kokien kohtuuttomaksi menettää x määrä euroja. Jos se ei siis tullut selväksi, niin matkanjärjestäjä kyllä perui reissun ja näin ollen vanhempani ei tarvinnut omalta osaltaan perua matkaa ja menettää matkarahojaan (minkä hän olisi kyllä tehnyt muutoin).
Nyt on aika tarkkaan kaksi ja puoli kuukautta plakkarissa. Jatkuu ainakin elokuun alkuun saakka, jolloin katsotaan tilanne. Etätyöpisteiden varustelukierrekin päättyy tänä viikonloppuna, kun saan tuon kahden näytön telineen ruuvattua uuteen (2.) työpöytään.
Etähommissa mennään ainakin kesäloman alkuun asti (29.6.). Mihin tuolta sitten palataan elokuun alussa on vielä avoinna. Itse ilmoitin henkilöstökyselyssä, että mulla ei ole mitään sitä vastaan vaikka olisin etätöissä vuoden loppuun. Säädettävä 160x80 cm työpöytä, Martelan tuoli ja 100M-nettiyhteys, niin ei ole mitään pakottavaa syytä palata toimistolle liian aikaisin. TJ:n ohjeen mukaan toimistolla voi olla kesäkuun alusta lähtien enintään 20 % väestä yhtäaikaisesti, ja yhdessä neljän hengen työpisteessä max. 1 tyyppi kerrallaan.
Täytyy kyllä sanoa että eipä ole edelleenkään hirveästi arkielämään vaikuttanut tämä koronavirus. Töissä on ollut vähän hiljaisempaa kun tilaukset on vähentyneet mutta nyt näyttää sekin aallonpohja olevan sivuutettu ja tilauskanta kääntynyt nousuun.
Melkein kolme kuukautta etänä. Alkaa olla aika raskasta. Paikallinen-itsepalvelukirppis-indeksini sanoo, että nyt mennään jo suuntaan, jossa ihmiset uskaltavat liikkua ja kauppa alkaa käydä. Seuraavan viikon terassikauden avaus on myös henkisesti tärkeää itse kullekin.
Tässä muuten tuntuu olevan kahta koulukuntaa. Täällä on myös - tosin jo ennestään - iso sähköpöytä ja AK Racingin järeä tuoli. Netti vaihtui 16M ADSL:stä todellisuudessa 40-60M 4G nettiin siinä vaiheessa, kun ekaa kertaa jämähti työt netin tukkeutumisen takia. ADSL:n upload kun oli sen kokonaisen megan. Ja koska meitä on kaksi etätöissä, toinen alunperin tilapäiseksi ajateltu työpiste on nyt säädettävällä 80x120 pöydällä ja kahdella näytöllä, jotka tänään nousivat säädettävälle jalustalle ja vakiojalat lähti varastoon. Erilliset näppis/hiiri molemmissa. Netti vedetty piuhalla, ettei VPN:t pätki. Käytännössä työpisteet ovat samaa tasoa tai paremmat, kuin työpaikalla. Sitten on näitä "baarijakkara ja keittiötaso" -ratkaisuja, joissa vaihdellaan asentoa kasaamalla kirjoja läppärin alle. Näppiksenä toimii läppärin näppis. Toki monella voi olla se tilanne, että työnantaja ei tarjoa välineitä ja itse ei halua ostaa - joskin noita saanee tänä vuonna ihan hyvin verovähennyksiin (yli puolet työpäivistä etänä toteutunee monella, jolla aiemmin ei ole), minkä voi laskea suoraan hintaan - mutta luulisi tuon olevan pidemmän päälle hankalaa. En ymmärrä. Itse näen asian niin, että olen tässä työpisteessä suurimman osan viikosta melkein puolet hereilläoloajasta. Hyvä työpiste vaikuttaa sekä työtehoihin että omaan hyvinvointiin, kun pysyy niska-hartia -vaivat ja ranneongelmat poissa. Siksi näihin on ihan perusteltua investoida vaikka sitten omaakin rahaa ja onpahan samalla ihan yhtä mukava vaikka naputtaa tätä viestiä.
Ylimääräisten näyttöjen tai pöytien ostaminen ei ole rahasta kiinni ainakaan omalla alallani. Ylimääräisen huoneen hankkiminen niitä varten on aika mahdotonta. Sehän voi tarkoittaa uuden asunnon ostamista. Ymmärrätkö? edit: tuolla tilastotietoa: https://www.stat.fi/tietotrendit/ar...sumisvaljyyden-moni-lapsiperhe-asuu-ahtaasti/