Oma suosikki on niinkin tylsä kuin Pizza Hutin Vege - Supreme valkosipulileivillä tai ilman. USA:ssa hinnat vähän toista http://quikorder.pizzahut.com/QOcontent2/images/rotator/SB_BigD_PreOrder_FA.jpg
Kait se on Kämpin Carlitoksesta joku vuosi sitten vedetty pizza mitä ei näköjään kyseisen raflan listoilta enää edes löydy. Kivenheiton päässä sijaitsevasta känkkylästä saa myös suht laadukkaan kebabpizzan (kankkusessa loistava), tajuavat jopa laittaa sen kebablihan pizzan päälle vasta sen jälkeen kun se on jo käynyt uunissa niin ei kärähdä, eikä sitä nyt muutenkaan kannattaisi kypsytellä kahta kertaa. En muuten missään muualla ole huomannut että noin toimivat.
Paras pizza jonka olen syönyt on ollut Italiassa. Siellä saa sellaista pizza, minkälaista pizzan kuuluu olla. Suomessa on aina noin 75% liikaa täytteitä, ja pullainen pohja, pahin varmaan on Kotipizzan pohja. HYVÄssä pizzassa on paperinohut pohja, päällä hiukan hyvin maustettua tomaattikastiketta, ja aika niukalla kädellä annosteltuna korkeatasoista juustoa ja täytettä.
Miksei tämä ketju ole Ruoka & Juoma -puolella? Totta, kyllä Italiassa on saanut parhaat pizzat, mutta toisaalta sielläkin on suurta vaihtelua eri ravintoloiden välillä ja moni paikka tarjoaa täysin suomipizzoja vastaavia tuotoksia. Parhaat pizzat olen itse syönyt Gardalla Il giardino delle rane -ravintolassa. Suomessa parasta ohutpohjaista on saanut Porin Mestaripizzoista.
En tiedä paras, mutta ainakin ikimuistoisin Rimini/Riccionellä, pizza, jossa simpukat ja katkaravut olivat kokonaisina päällä, eli että pääsi syömään, piti vielä niitä kuoria. Oli kyllä tuoreet täytteet, ei siinä mitään.
Hieman sivuan aihetta, joskin toisaalta nykyajan trendi tuntuu olevan se, että ihmiset tekevät kotona burgerinsa ja pizzansa nimenomaan hakiessaan parempaa kulinaristista kokemusta kuin mitä ravintolat tarjoavat... Hyvän pizzan tekeminen itse on ollut jostain syystä minulle aina vaikeaa nimenomaan juuri pohjan ja sen paistamisen suhteen, sillä ero on ollut kuin yöllä ja päivällä koostumuksen ja maun suhteen verrattuna ravintolapizzoihin. Tein kuitenkin kaksi löytöä hiljattain, jotka ovat tuoneet pizzojeni tason jopa ravintolapizzojen edelle. Myllyn Parhaan pizzajauhoista olen saanut todella hyvänmakuisen pizzataikinakoostumuksen. Olen toki koittanut varmasti monen mainostamia Pizza Cheffin 00-jauhoja, mutta Myllyn Parhaalla vaan onnistui paremmin. Tärkein löytö oli kuitenkin ns. pizzateräs (tai paistoteräs), joka on pizzakiven sukulainen, mutta kestävämpi ja kenties toimivampi. Tällaisella kun valjasti sähköuunin ja paistoi pizzan, niin pohja oli paitsi rapea niin myös juuri sellainen kuin mitä ravintoloiden pizzauuneista tuppaa tulemaan. Jos yhtään tykkää tehdä pizzaa kotona, niin väittäisin, että olisi typerää olla moista ostamatta. Paistoteräs toki vaati tuntien esikäsittelyn (rasvapoltto) mutta kyseessähän on periaatteessa ikuinen paistoalusta. Ei ole enää ravintolapizzoihin tai pakastepizzoihin palaamista.
Kylmäkohotuksella olen saanut parhaat pohjat aikaan. Teen taikinan kylmään veteen ja hiivaa käytän vain vähän. Taikina kohoaa jääkaapissa 24-72 tuntia. Mitä kauemmin kohottaa, sitä parempi maku. Jauhoiksi käy tavalliset puolikarkeat vehnäjauhot. Itse laitan puolet puolikarkeita ja puolet vahvoja manitoba cream -jauhoja, jotka sopivat hyvin pitkään kohotukseen. Pohjan kanssa voi toki värkätä vaikka kuinka paljon esim. tähän tyyliin. Tuo myllyn paras pizzajauho menettelee varmaan, jos haluaa tehdä taikinan nopeasti, koska siinä on durumia, mikä tekee taikinasta heti helposti käsiteltävän. Lähiöpizzerian pohjat on helppo kotioloissa päihittää. Daddy Greensin kaltaiset laatupaikat on sitten erikseen.
Täällä taas on "Italialaiset tipo 00 jauhot yleensä ja 72 tunnin kylmäkohotus" nyrkkisääntönä, mutta korkeaproteiinipitoiset jauhot yleensä toimii ihan hyvin. Mulla on tullut myös tavaksi käyttää levain-leipien tekemisessä käytettyjä kikkoja, kuten autolyysiä, suolan lisäämistä taikinaan viimeisenä ja sen sellaisia. Myös "huoneenlämmössä lepäämisen" olen korvannut "uunin valossa lepäämisellä", se kun tuppaa olemaan juuri sopivan lämpöinen ja täysin vedoton paikka taikinalle. Ja kylmänostatusta voi lyhentää jos alku ja loppu nostatusta uunin valossa pidentää hieman. Yllättävän hyvän maun saa jo 7-8 tunnin uuninostatuksella (käytännössä mun versio pikataikinasta).
Yleisesti ottaen Kotipizzan Tropicana maistuu meikäläiselle oikein mainiosti. Muuten tuollaiset salamityyppiset pannupizzat ovat hyviä. Joskus kauan sitten Budapestissä tuli Pizza Hutissa sellaista syötyä ja oli oikein hyvää. Muutama vuosi sitten Helsingissä vastaava ei oikein maistunut millekään. Mutta, jos ravintola osaa edes jonkinlaista pannupizzaa tehdä, niin yleensä salamitäytteellä se on ihan hyvää. Pizza on itselle aina ollut sellainen pikaruoka, että tuommoista vuoruokausien kylmäkohotusta eikä kyllä tulisi ajateltuakaan. Mutta kaippa se sekin olisi kokeilemisen arvoinen juttu.
Suomalainen pitsa onkin pikaruokaa, sellainen perus känkkylän rieska jossa on kukkurallinen täytteitä. Napolilaistyyppinen pitsa vaatii nuo kylmäkohotetut taikinat ja ensiluokkaiset raaka-aineet, koska komponentteja on niin vähän ja niiden määrä/suhde toisiinsa on aika tarkka. Puristille pizza Napoletana on käytännössä joko Pizza Margherita (tomattikastike, mozzarella, basilika, extra virgin oliiviöljy) tai Pizza Marinara (tomaattikastike, valkosipuli, oregano ja extra virgin oliiviöljy), joka on paistettu nopeasti lähes viisisataa asteisessa kiviuunissa. Helsingissä esim. Via Tribunali, Daddy Greens ja vaikka Capperi (viimeisessä en itse ole käynyt) tekevät erinomaisia napolilaistyyppisiä pizzoja. Eikä siinä, onhan sekin nopea tehdä ja on historiallisesti ollut Italiassa köyhien ruokaa.
En osaa sanoa mitään Napolista(eteläisin paikka jossa olen käynyt on Rooma ja sielläkin vain turistina), koska en ole siellä koskaan käynyt, mutta kyllä nuo pitsat tehtiin aika tavalla samoin myös Torinossa ja Pisassa, joissa molemmissa olin töissä pari jaksoa aikoja sitten. Vaikka siellä sanottiin, että kyseessä on etelästä levinnyt tapa. Pari tuttavaa töistä Torinossa, jotka olivat olleet töissä myös Tukholmassa, vertasivat pitsaa pyttipannuun. Ja sanoivat, että Ruotsin pitsa on pyttipannu. (Siis köyhien ruokaa, johon laitetaan eilisen tähteet.) Eivät oikein arvostaneet pitsaa, vaikka minä niistä tykkäsin. (Suostuivat muistaakseni syömäään vain ihan pienen ns. antipastona? eli alkuruokana). Pitääpä käydä testaamassa nuo suositellut paikat. Koska en ole itse koskaan oikein tottunut niihin pitkiin ja moniruokaisiin illallisiin tai lounaisiin kuten siellä harrastettiin ennen siestaa, niin yhden ruokalajin (pitsa) lounas kyllä riittää minulle.
Minä vuonna Suomessa muuten alkoi saamaan pitsaa ravintoloista? Olivatko ne alusta asti melko samanlaisia kuin nykyään vai maistuivatko alkuaikoina "kotiuunissa tehdyiltä"? Itselläni on ensimmäisen pitseriamuisto jostain vuodelta 1995. Erittäin hyvä pitsa, yhä tänäkin päivänä voin kuvitella nenääni täsmälleen sen tuoksun ja vesi herahtaa kielelle. Pohja oli hyvä, ilmakuplia reunoissa ja siellä täällä hieman palanutta/mustaa, täytteenä kinkkua ja vihreitä pepperoneja. PS. Kiitos Elvis tuosta pitsateräs-vinkistä. En ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta, pitää tutustua lisää ja mahdollisesti ostaa. Hinta näyttää siedettävältä. Luin muuten jostain, että Italiassa syödään näiden perinteisten ja kuuluisien italialaisten pitsojen lisäksi myös mm. jäätelöä pitsan päällä. Ananas on siihen verrattuna aika kevyt ihmettelyn aihe. Pidetään pannukakku pannukakkuna ja pitsa pitsana.
Onkos kukaan kokeillut Ooni pizza-uuneja? Sain viikonloppuna Loviisassa sellaisessa tehtyä artesaani-pizzaa ja oli aivan helvetin hyvää. Parin minuutin paistoaika ja se oli siinä.
Mulla on Weberin pallogrilliin pizzauunilisäosa (ihanaa suomen kieli ihanaa!). Toimii pienellä harjoittelulla mainiosti ja tulee ohutpohjainen napolilaispizza parissa minuutissa. Smokin' PizzaRing (for 57 cm / 22.5") https://www.amazon.de/dp/B00CGTGQIS/ref=cm_sw_r_cp_api_i_g5q1EbH6AQTM5 Ja helvetissä on oma kerros ananaspizzan valmistajille.
Mulla on ollut ajatuksena hommata tuollainen myös, kun/jos pitsakivestä aika jättää. Ah, mulla on vuosia käytössä ollut Tulikiven valmistama pitsakivi (näyttää etteivät enää niitä valmista), johon on ilmestynyt viimeisen puolen vuoden sisään halkeama. Ei sitä oikeastaan muuten huomaa, mutta rasva on alkanut imeytymään sen kautta toiselle puolelle kiveä.
Tuon takia juuri hommasin oman pizzateräksen (MyPizza), kun menee pizzakiven edelle muun muassa siinä, ettei halkeile. Painaa kyllä kuin synti näin raavaankin miehen käsissä, mutta pizzat on melkein kuin suoraan pizzauuneista.
Päätinpä samantien testata tuon kylmäkohotuksen. Käytin siihen Myllyn Parhaan pizzajauhoja ja lisäsin vajaan teelusikallisen oliiviöljyä, kun katsomassani kylmäkohotusohjeessa sattui sellainen mauste olemaan. Taikina ehti kylmäkohota jääkaapissa n. 30 tuntia kunnes otin siitä äsken puolet lämpiämään ja takaisin pitsan. Täytyy kyllä sanoa, että pizzateräksellä jo ennestään hyväksi tuleva pohja parani, sillä nyt siinä oli mukana tietynlaista hienostunutta kuohkeutta ja erottuvampaa makua, jota myös oliiviöljy taisi parantaa tehden siitä hitusen makean muttei vienyt sitä silti liikaa pizzapohjan mausta pullamaiseen makuun.