Mulla päällimmäinen tunne räntäsateessa suoritetun päiväkävelyn jälkeen on "paska reissu, mutta tulipahan tehtyä" -fiilis. Sen lähemmäs euforiaa ei täällä päästä. Saa sillä kuitenkin ostettua hyvän omantunnon. Päiväksi kerrallaan.
Ai jai, toi kivi kenkään on toinen klassikko. Just kun ajattelet, että ei siellä varmaan mitään ollut tai että se on pudonnut pois, niin ihanasti nirhaisee ja lopulta se on kaivettava ulos. Haluaisin kysyä, mistä halvatun raosta ne sinne pääsee? Ehkä sitä iloa ei koskaan tule. Tunnistan kuitenkin monia noita nepan mainitsemia juttuja. Oman kehityksen, matkojen pituus, kuinka monta kertaa mitäkin ja kaikenlaisen muun seuranta Sports Trackeristä (ja siellä on paljon juttuja) auttaa vähän. Saa tuon omantunnon kolkuttamisen pois taas päiväksi. Muistelen itseäni 10 kiloa lihavampana. Housut ei mahdu ja kaikki oli niin vaikeaa, kun mitään ei jaksa tehdä. Näytin mursulta. Olen nyt enemmän sinut itseni kanssa. (Kai jotain turhamaista voi aina mainita) Aina oli kuuma ja hiki, kun kantoi 10kg läskitakkia päällä. Sairastelen paljon vähemmän. Ehkä kerran vuodessa yksi flunssa. Tämä vuosi näyttää menevän ilman sitä. Nukkuu paremmin. Saa unta helposti ja uni on hyvälaatuista. Ota rutiiniksi, mikä on pakko tehdä. Yli 10 vuotta olen juossut yhdellä tai kahdella välipäivällä 10 km lenkin. On siellä joukossa ollut jotain polvikipuja, lonkka vikoja, kipeitä nilkkoja, mutta muuten. Juostessa ajatus kulkee vikkelään, kun aivojen verenkierto paranee. Moneen ongelmaan olen löytänyt ratkaisun lenkkipolulla. Minulla myös joukkuepeli harrastus tämän lisäksi mistä pidän paljon. Auttaa henkisesti valtavasti, kun pääsee toisten miesten kanssa pelailemaan. Lasken tämän 1-1,5h vuoron juoksuksi. (joskin Trackerissä käytän tätä lajia, en juoksua) Joskus, kun on juoksu kulkenut vaivattomasti ja kovaa, on saunassa hyvä fiilis (liikunnan ilo?) Mutta kuinka suuri osa fiiliksestä tulee siitä, että juoksu on taas ohi, on hyvissä löylyissä tai sauna juomasta, ei ole minulle valjennut.
Tää on ihan selvä kuvio, jonka olen tässä kolmen tuhannen kilometrin aikana muodostanut kokemuspohjalta. Kantapää nostaa kiven ilmaan, josta se takakiepillä lentää päin lahjetta ja liukuu siitä kengän varresta sisään ensin hiertämään nilkkaa, siirtyen sitten kantapään ja jalkapohjan kautta varpaiden väliin. No pain, no gain. Kengän varren päälle yltävät lahkeet torppaavat valtaosan yrittäjistä, mutta aina joku niistä pirulaisista onnistuu uhmaamaan luonnonlakeja ja kaikkia mahdollisia todennäköisyyksiä...
Näin Salomonin maastojuoksukenkiä omistavana, komppaan. Huono puoli on tosin se, että itselläni on suhteellisen pienessä ajassa mennyt kaksista Salomonin kengistä tuo muovinen lukitusosa hajalle (tavallaan toinen puolisko on pudonnut, jolloin lukitus pysyy muttei voi enää antaa löysää, mikä tekee nauhojen kiristämisestä hieman kitkaista). Hyvä toki tietää, että noita voi saada varaosinakin.
Täällä myös ollut pitempään Salomonin juoksukenkiä ja aina kun on jotkut toiset käytössä, tulee ikävä tätä hyvää kiristysmekanismia. Saa juuri sopivan tiukalle, ettei pitemmilläkään lenkeillä varmasit hierrä ja ei kuitenkaan aukea tai löysty. Hyvä tietää, että näitä saa erillisinäkin. Salomonin omissa kengissä on itsessään pieni pussukka, jonne tuon systeemin voi tunkea kiristämisen jälkeen. Muutoin sen varmaan voi työntää osin nauhojen alle? EDIT: Sen verran vielä täydennän, että jos meinaat ihan Salomonin tossut hankkia niin koeaja mielellään hyvin jos mahdollista. Minulla ollut Ultraa ja Speedspike CS:ää ja olleet omaan jalkaan parhaat tossut koskaan. Sitten erehdyin hankkimaan Speedcross 4:t ja ne taas olleet surkeimmat mitä olen koskaan käyttänyt. Soveltunevat ehkä erittäin pehmeälle hiekalle koiranulkoilutuslenkille. Mutta toki noita on moni kehunutkin, sovittakaa siis.
Olisi melkein toivonut aikanaan, että Salomonin kenkien mukanan olisi tullut aikanaan käyttöohje, sillä en itse hoksannut tuota pussukkaa kuin vasta pidemmän omistajuuden jälkeen, kun huomasin sen jollain kenkävertailuvideolla tms. Onhan se paitsi kätevä, niin myös kenkien käyttöikää epäilelmättä lisäävä, sillä tuollaisissa pikanauhoissa nyt on se akilleen kantapää, että jos nauhat tai mekanismi menee rikki, niin kenkiä ei paljon enää kiristellä. Itselläni taisi juuri ekaa kertaa tuo mekanismi osittain hajota sen takia, etten tiennyt tuosta pussukasta ja juostessa nauhojen päät tarttuivat toisiinsa ja tästä seurannut kova kiskaisu vahingoitti mekanismia.
Itse olen mennyt Asics kengillä, mutta täytyy vissiin kokeilla noita Salomoneja. Yksi omakin kaveri niitä suosittelee. Mutta kun olen niin huono vaihtamaan merkkiä. Melkein tuotanto pitää lopettaa, että se onnistuu. Kiitos Burana vinkistä noiden Ultran ja Speedspike CS suhteen. Parempi aina aluksi mennä jollain mistä joku muu tykkää.
Itseasiassa minulla oli ennen Salomonia juuri Asicsia käytössä ja edelleen tossukaupoilla sovittelen molemmat. Nyt on valinnat osuneet Salomoniin. Myös Feet-kengät tilasin kokeiluun, mutta niissä harmittaa juuri tuo nauhoitus, kun on oppinut jo Salomonin pikakiristykselle.
HCR tänään. Kai sitä rupeaa vanhenemaan, kun tuli huonoin aika. Oli kuitenkin lähempänä 1:45 kuin 1:50.
Mulla 1:56, se on parasta mihin nykykunnolla yltää. Onhan tässä tosin ikääkin tullut. Hyvä sää oli juosta.
Pikkaisen ajattelin omaa liikkumista tänne päivitellä. Omat kaksi ihan selkeää ykköslajia eli judo ja hiihto ovat kyllä parin viime vuoden aikana vain vahvistuneet mielessä sellaiseksi liikunnaksi, josta ilon saan. Judossa tosin ongelmana ovat monet isommat ja pienemmät loukkaantumiset, joiden vuoksi oma treenaaminen on välillä ollut tauolla. Tosin käyn kyllä ohjaamassa muita, joten ihan kokonaan ei tatamilta tarvitse olla pois. Hiihto nousi viime talvena melkein judon ohi. Jännä, miten laji, jota lapsena inhoaa, voikin aikuisena tulla niin tärkeäksi. Viime talven statistiikkaa sen verran, että kilometrejä tuli päälle 1200. Pisin lenkki yli 50 km. Paras viikkokilometrimäärä noin 180 km. Ja nopein 10km alta 30 minsaa ja nopein 22 km vähän yli tunti. Mielestäni tällaiselle sunnuntaihiihtäjälle ihan ok lukemia. Toisaalta, kun lehdestä tuli luettua kavereista, jotka hiihtävät vuodessa 5-10 tkm, niin onhan tuo oma määrä vähän vähän. Toisaalta olen perheellinen ja harrastan muutakin, joten ihan määrättömästi ei aikaa hiihdollekaan ole. Tälle talvelle on jo hiihtokausi aloitettu. Tarkoitus olisi tänä talvena saada 1500 km rikki. Uusi hyvä maantiepolkupyörä (ei tosin käyräsarvinen, mikä nyt harmittaa) tuli tälle kesälle laitettua ja rullahiihdon sijaan tuli pyöräiltyä kesä. Kokonaismatkaa ei ole tullut edes katsottua Garminista, mutta pisimmät lenkin oli noin 80 km ja neljä viisi kertaa viikkoon tuli pyöräiltyä noin 40 km, josta tuli sellainen vakiolenkki. Ensi kesälle voisi pyörän päivittää käyräsarviseen malliin, jos vain rahaa on. Kuntosalitreenaaminen ei ole oikeastaan koskaan ollut mielekästä, vaan ennemminkin pakko. Joten lihasvoima - tai sen puute - on ollut asia, mikä on ärsyttänyt. Nyt siihenkin on tullut pieni muutos, koska kiinnostuin tuossa viime keväänä telinevoimistelusta. Olen aina tykännyt oman kehon painolla tehdystä treenaamisesta (varmaan tuo judotausta vaikuttaa myös tuohon) ja tanko on kotona ollut käytännössä aina. Nyt olen kuitenkin alkanut sitäkin käyttämään monipuolisemmin sekä hankin myös renkaat, joilla on ollut hyvä tehdä treeniä. Ylävartalo ja core on kyllä selkeästi parantunut vuoden takaisesta. Ja nimenomaan voima. Tokihan tuo on myös tuonut lihaksia esiin, mutta se ei ole tarkoitus. Olen aina ollut harteikas enkä mikään ruipelo, joten mitään massiivista muutosta ei ole tullut. Mutta esimerkiksi käsilläseisontapunnerrus onnistuu nykyään. Mielestäni tuollainen pyöräily/hiihto, jolla saa kestävyyden kuntoon yhdistettynä telinevoimisteluun/judoon on aika hyvä yhdistelmä pitämään kokonaisvaltainen kunto ja liikkuvuus hyvällä tolalla. Ainoa, mikä harmittaa on jalkojen lihasvoima. Telinevoimistelu ei suoraan siihen vaikuta. Pyöräily jonkin verran auttaa ja toki myös hiihto. Kyykkyhäkki on ollut takapihalla, jolla olen jalkatreeniä tehnyt. Sekään vain ei juuri yhtään innosta ja kun talvi tulee, niin sekin jää lumen alle. Pistoolikyykkyjä yms. olen yrittänyt tehdä. Sekin on vain todella vaikea liike.
^Kuulostaa hyvältä urheilulliselta elämäntavalta. Itsellä kuntosali ja juoksu, talvella myös hiihtoa, ehkäpä tässä omassa tärkeysjärjestyksessä tällä hetkellä.