Juu näin se meni. Muistin omiani ja ajattelin myös maalaisjärjellä että tuo presetti enablois myös DTM:n ja helpottais sen kuormaa jotenkin, mutta paskat. Taitaa olla aika turha toteutus koko sisäänrakennetu Panasonicin profiili koska DTM on aina parempi kun nuo kiinteät nits -kötöstykset.
Asioita täytyy vaan joskus priorisoida. Samalla menis av vahvistinkin vaihtoon, kun se ei ymmärrä 4K HDR:ää eikä siinä ole kaikkia tarvittavia ominaisuuksia. Päivitän varmaan ensin vahvistimen uudempaan ja katson sen jälkeen, mihin hintaan JVC:n 4K tykkejä saa.
Vahvari/etunen on kotiteatterin sydän, joten siitä se 4K-päivitysrumba itsellänikin käynnistyi. Enpä vaan ollut suunnitellut, että siitä muutamaa viikkoa myöhemmin vaihtaisin myös tykin. Hemmetin heräteostokset... Siitä sairaudesta olen onneksi päässyt jo aikoja sitten eroon, että etusen tarvitsisi olla joku kauhean kallis "eksoottinen" brändi. Siinä leikissä rahalle saa mielestäni lopulta aika heikosti vastinetta tämmöiseen normi-Marantziin verrattuna. Tai sitten olen vaan se peltikorva.
Onneksi on omasta kuulosta paskonut parhaimman terän ampumalla ja nuoruudessa dx corollan subipatteristolla, niin nykyään riittää vähän vaatimattomammatkin vehkeet.
Minusta HDR ja nitsiuskovaisuus alkaa kuulostamaan 2020-luvun 3D:lle. On selvää, että asiassa on jo nyt monta koulukuntaa. Itseäni on alkanut mietityttämään näyttölaitteiden ja toisaalta kuvaprosessoinnin vaikutus koettuun elämykseen. Kaikki uudelleenmappääminenhän potentiaalisesti ja todennäköisesti vääristää puristista hifi-mäistä katselukokemusta? Toisaalta samalla mitä suurimmassa määrin on läsnä keskeinen ongelma, mikä on näyttölaitteiden eroavat ominaisuudet. Kuluttajapuolellla ei esim. taida olla edes lähdemateriaalitasolla yhteistä nits-tavoitetta, mitä vasten elokuvat voitaisiin myös masteroida ja siten elokuvantekijät määrittää millaisena elokuvat koetaan speksit täyttävällä laitteistolla? Ja näyttölaitteiden suorituskyky on siis vielä toistaiseksi hyvin laajasti eroavaa. Elokuvateattereissa tietenkin speksejä on, jotta kokemus saataisiin jotenkin standardoitua. Googlettelemalla löysin tiedon, että maksimi-nitsit IMAX-spekseillä on 80 (mustan taso 0,01) ja Dolby Cinemassa 108 (0,0001). Aika matalia huippulukuja, eikö vain. Kertoo osaltaan projisoinnin rajoitteista, mutta kertooko toisaalta samalla myös muusta. Onko elokuvateatterikankaan kokoinen pinta valaistuskontrolloidussa tilassa yksinkertaisesti liian kirkas kokemuksena? Itse en koskaan muista elokuvateatterissa toivoneeni, että 2D-kuva olisi kirkkaampi. (Toisaalta kyse voi olla vain tottumuksestakin.) Pikemminkin aiemmin kokemuksena oli hyvin vahva tunne hyvästä kontrastista suhteessa silloisiin televisioratkasuihin. Samalla ja sittemmin olen kuitenkin havainnoinut mustan korkean tason elokuvateattereissa heikkoutena. Vielä tähän liittyen olennaisena vertailutietona DCI (Digital Cinema Iniative) SDR -speksi (vuodelta 2005) on 0,025 - 48 nits. Miten moni teatteri Suomessa näihin spekseihin pääsee on täysin arvoitus ainakin itselleni. Uskon, että luotettavin referenssi näiltä osin Finnkinon IMAX-sali. Lähde spekseille, muutenkin kiinnostavaa luettavaa (sisältää myös DCI HDR -speksiehdotuksen elokuvateattereihin, joka max 500 nits): https://onlinelibrary.wiley.com/doi/pdf/10.1002/msid.1059 Omalla kohdallani tavoittelemaani kokemukseen vaikuttaa suuresti se mikä on mahdollista, ja puhutaanko telkusta vai tykistä. Eli esim. olen asettanut tavoitteekseni dedikoidun tilan ja videotykin noin vuoden sisään. Tähän kokemukseen käytän referenssinä jonkinlaista toisintoa siitä, mitä olen parhaimmillani elokuvateattereissa kokenut. Tämä edellyttää tilan hyvää pimentämistä ja isoa kuvaa. Mustan tasosta ei mielestäni voi tinkiä, siinä pitää pyrkiä parhaaseen lopputulokseen. Mutta yläpään kirkkauden osalta tavoitetasoksi itselläni riittää aivan hyvin tuo nykyisten premium-salien speksit, noin 100 nitsin tavoitetaso. Tavoitetykkini (olen ajatellut, että ehkä tämän saisi toteutettua hyvin määrätietoisella säästämisellä) JVC N5 tarjoaa Projector Centralin laskurin ja valmistajan speksien mukaan suunnitellulla tavoitekuvakoolla tuon tavoitetason, jos muu ympäristö ja kangas sen voi mahdollistaa. JVC siksi, koska freimipohjainen mappäys on aika huikea tekniikka. Sinällään siis olen valmis hyväksymään kuvan kompressoinnin jopa freimitasolla, vaikka se vähän puristisessa mielessä mietityttääkin. Lopulta uskon kuitenkin, että omilla mieltymyksilläni ja ihanteillani minulle riittää ns. nykyleffateatteritaso aivan hyvin vaikka tappiin asti. Toki ymmärrän laajan dynamiikan edut, mutta en silti osaa kaivata realistisen kirkasta aurinkoa loimottamaan silmiini tms. Joskus se äänipuolenkin laaja dynamiikka on enemmän rasite, mutta se on jo eri aihe se.
Nykyisellä full HD -tykillä mennään sinne kuuluisaan hamaan tappiin asti. Jos tuosta joskus aika jättää, niin full HD -tykki automaattisella linssinsiirrolla kelpaisi vallan hyvin jatkossakin, vaan taitaapa kaikki olla nykyään 4K:ta. Näitä nitsejä ja visioneita yms. en kaipaa.
Itse tykkään edelleen katsella elokuvia JVC DLA-X35 tykillä 110" cinescope screeniltä hyvin pimennetyssä tilassa. Lähteenä Blu-ray levyt ja Netflix. Joillakin elokuvilla olen harvakseltaan kaivannut hieman tarkempaa kuvaa, mutta minusta tuollakin pääsee aika lähelle leffatetterikokemusta. Mustan tasoon ja kuvan kirkkauteen olen tällä hetkellä tyytyväinen vaikka käytössä on lampun säästötila. Joskus jopa kuvan kirkkaus sattuu silmiin, kun elokuvassa siirrytään suoraan pimeästä yökohtauksesta kirkkaaseen päiväkohtaukseen. En ole kauheasti jaksanut tuijottaa nits lukemia vaan mieluummin keskittyä itse elokuvan seuraamiseen. Suuremmasta 4K tarkkuudesta ei välttämättä olisi kovin paljoa iloa moniteholasien käyttäjälle, koska niiden vuoksi näen ilman pään kääntämistä vain yhteen kohtaan tarkasti suurella valkokankaalla.
Tähän on pakko tarttua sen verran, että 3D ei kuvana ollut huonoa. Ainoa huono puoli oli hankala tekniikka. Parhaimmat visuaaliset 3D-elämykset (esim. Gravity) ovat edelleen sellaisia, mihin mikään 2D-leffa ei ole päässyt. Se ei lopulta myynyt tarpeeksi. Vaikka itse kyllä olen rahallisesti tukenut sitä hyvinkin paljon. Mutta se 3D:stä. HDR on vain yksi lisäominaisuus elokuviin. Sehän ei ole ainoa, joka UHD-levyillä tulee. Muut ovat 4K-tarkkuus ja WCG eli laajempi väriavaruus. Mielestäni nuo kaikki kolme ovat loogisia asioita, joilla kuvaa saadaan laadukkaammaksi. (Mielestäni 3D:kin kyllä sitä oli, mutta ehkä liian aikaisin taas yritettiin ja hankalalla tekniikalla). 4k: Looginen jatke tarkkuuden kasvamiselle. WCG: Looginen jatke laajemmalle väriavaruudelle (emmehän katso enää mustavalkoista kuvaa?) HDR: Looginen jatke kirkkauden speksaamiseksi. SDR:llähän ei oikeastaan ole järkevää speksaamista kirkkaudelle. Muistelen, että aikanaan 100 nit oli se normaali SDR-kirkkaus. Nyt tykeillä joku 150 nit, ehkä 200 nit. Telkuilla 300 nit. HDR on siinä mielessä hyvä asia, että nyt myös elokuvien kirkkaus voidaan määrittää absoluuttisesti. HDR:hän ei suoraan tarkoita sitä, että kirkkaus olisi korkeampi. Se tuo myös mustaan päähän paremman erottelun. Esimerkiksi jo monesti mainitsemani Alien on pimeänä leffana ja hyvää WCG:tä käyttävänä todella hienoa katsottavaa varmasti myös tykillä. Toki telkulla saa joihinkin kohtauksiin kirkkautta enemmän, mutta tuossa leffassa se ei ole pääasia. Mutta tokihan se HDR tuo monissa elokuvissa sitten sitä kirkkautta lisää myös. Ja se noissa kaikissa kolmessa on hyvää, että kuluttajan näkökulmasta ne ovat melko vaivattomia (kunhan Dolby Vision vielä korvaisi HDR10:n) eivätkä vaadi teknisiä lisälaitteita, kuten 3D vaati. Tykittelyn näkökulmasta tuo on tietenkin haastavaa, koska tykit eivät noihin kirkkauksiin helposti pysty. Hyvin myös tuot tuon äänipuolen esille, jonka olisin myös itse maininnut. Äänissä mennään jo aika realistisella tasolla, jos on kunnolliset Dolby Atmos -vermeet ja miljoona kaiutinta ja subbaria. (Ja joku täydellisen Atmos-setin asentanut jaksaa sitten itkeä siitä, että 3D vaatii liikaa asentamista... ) Mutta jostain syystä äänipuolella ei kukaan valita sitä, että miksi leffoissa pitää olla alle 100 hertsin ääniä tai yli 50 dB äänenvoimakkuuksia. Äänipuolella kaikki tuntuvat hyväksyvän uudet tekniikat mukisematta ja ovat intopinkeänä siitä, että teatteri ei ole teatteri ilman niitä. Sitten itketään, kun joku haluaisi yli 24 fps -kuvaa, koska nykivä kuva on se ainoa oikea. Miksi monoäänet eivät sitten kelpaa? (Sarkasmia. ) Kunhan vain tosiaan vähintään 48fps saataisiin vielä kaikkin leffoihin.
Miksi ei? En toki tarkoita vanhoja leffoja, mutta uusia. Ne voisi ihan hyvin kuvata jollakin 24 fps:n moninkerralla. Silloin voisi helposti lisätä valinnan, joka näyttää vain ne 24 fps mustavalkoleffa4:3kuvadvdtarkkuusDoldyAtmospuristeille. UHD tukisi kyllä suurempaakin frame ratea. Onhan noita pari leffaa ainakin isommalla tullut jo.
Tietenkin jos kyseinen ominaisuus on optio, eikä pakotettu, niin mikäs siinä. Kuten TV:ssä kuvanhuononnuspiirit. Henkilökohtaisesti en halua katsella elokuvia digitaalisella Salatut Elämät -efektillä.
Nuohan olisi kivoja asioita, jos kaikki toteutuisivat videotykin kanssa. Kuten jo aiemmin on todettu, yksikään videotykki ei taida kyetä täysin HDR kuvan laajempaan väriavaruuteen ja kirkkauteen, joten jäljelle jää vain suurempi 4K tarkkuus. Eikä kaikki elokuvatkaan eivät ole aidosti 4K:ta -> https://4kmedia.org/real-or-fake-4k/ Youtubesta olen katsellut 4K telkkarilla 4K HDR 60fps materiaalia, mutta minusta niissä ei ole mitään elokuvamaista tuntua. Jossain luontodokkarissa suurempi kuvanopeus menetelee, mutta minusta se pilaa elokuvanautinnon. Ilmeisesti silmät ovat vaan niin tottuneet 24-25 kuvaan sekunnissa, että suurempi kuvanopeus aiheuttaa heti saippuasarjaefektin
Toki projektorit tuohon wcg:hen pystyy. Eivät kaikki, mutta eivät kaikki telkutkaan. Mutta kyllä oma veikkaus on, että jokainen halpaa projektoria parempi pystyy wcg:hen ihan hyvin. Nyt pitäisi netistä tarkistaa, mutta muistelen, että homma menee näin. Vaikka UHD-leffat masteroidaankin bt.2020 -väriavaruuteen, niin pääsääntöisesti elokuvissa käytössä oleva väriavaruus tuon bt.2020:n sisällä on kuitenkin DCI-P3, joka on suppeampi kuin bt.2020. Eli näyttölaitteelle riittää (toki sekin vaatii hyvän näyttölaitteen), että se osaa näyttää DCI-P3 -väriavaruuden oikein. Asia ei toki ihan noin yksinkertainen ole. Nimittäin osa leffoista sisältää myös dci-p3:a laajemman väriavaruuden. https://www.nanosysinc.com/news/201...-blu-ray-discs-contain-colours-outside-dci-p3 Mutta oma mututuntuma on, että leffat, joissa mennään tuon yli ovat animaatioita tai visuaalisesti hienoja dokumentteja, kuten ylläolevassa linkissäkin on maininta esimerkeistä. Ja perinteisemmissä elokuvissa pysytään tarkemmin dci-p3:n sisällä. Eli siinä mielessä olet oikeassa, että juuri mikään näyttölaite ei pysty bt.2020 -väriavaruuteen, mutta käytännössä kaikki leffat ovat dci-p3 -väriavaruudessa, mihin melko moni näyttölaite jo aika hyvin pystyy. Osalla jää jokunen prosentti pois, mutta silti värit ovat paremmat kuin rec.709:ssä. Nuo 4K-tarkkuus, WCG ja HDR ovat toki kaikki vain UHD:n mahdollistamia asioita. Kaikki leffat eivät niitä tietenkään käytä. Osa on alunperin masteroitu 1080p:nä (esim. Lotr, Potta Harrit), osa ei käytä wcg:tä (ilmeisesti LotRissa ei juuri ole käytössä? Ainakin niin itse olen ymmärtänyt arvosteluista.) ja osassa HDR on maltillista kirkkauden osalta (ainakin osa uudemman Blade Runnerin julkaisuista). Osassa sitten taas kaikki ovat käytössä. Tuo 24 fps jakaa mielipiteet vahvasti. En tiedä onko mikään muu asia kuvassa kohdannut niin paljoa vastustusta kuin tuo. Edes natiivisti suuremmalla fps:llä kuvatut leffat eivät saa hyväksyntää, vaikka se olisi ohjaajan oma alkuperäinen näkemys, vaan niistä pitäisi saada 24 fps -muunnos joillekin. Itse koin varsinkin tykillä 24 fps:n ihan tuskaiseksi, kun kuvasta ei saa mitään selvää, jos kamera liikkuu. Jos samalla on jotain tapahtumia, niin se on pelkkää puuroa kankaalla. Tuo on nykyäänkin suurin valittamisen aihe (harmaan mustan lisäksi) leffateatterien kuvasta. Tenetin (viimeisin teatterissa näkemäki leffa) taistelukohtauksetkin menivät vaan yhdeksi hälinäksi. Tämä tosin taitaa olla jo sen verran offtopikkia, että kohta modet nakkaa tekstit johonkin toiseen ketjuun.
Äänipuolelta löytyy aika osuvaa analogiaa kyllä. Mutta niin senkin osalta moni on sitä mieltä, että hyvä 2.0-setti ajaa asiansa ja muu on ylimääräistä kuorrutusta. Ääni ja kuva ovat toisaalta erilaisia kokemuksia aistillisesti, tämä on nyt vähän tällaista kirjaimina pohdintaa. Ja lopulta ehkä sittenkin on kyse siitä, missä menee se oma raja tavoitteelle ja ihanteelle. Monella, ellei kaikilla se raja tosin siirtyy vuosien ja harrastuksen etenemisen myötä. Desibelirajakin on aika henkilökohtainen. Harva plazalainenkaan päästelee referenssitasoilla äänipuolella, vaikka laitteistossa reserviä olisikin. HDR on tietenkin osa tätä välttämätöntä tekniikan (ja tarpeiden) kehitystä, mutta silti se tuntuu vähän gimmickille. Ehkä se pitäisi vain kokea hyvillä laitteilla, niin oma mieli muuttuisi. Tämä on tosiaan viimeistään se kohta sitten missä monella pomppaa. Olen itsekin sitä mieltä, että aitoon leffakokemukseen kuuluu 24 fps, minkä voi aistia vaikkapa panoroivissa kohtauksissa. Se vain tuntuu oikealle, se tuntuu elokuvalle, aitoudelle. Sen KUULUU nykiä (tasaisesti)! P.S. Minusta tämä ei ole lainkaan liikaa off-topicin puolelle menevää, vaan ollaan lopulta katselukokemuksen ytimessä olevassa keskustelussa. Huomaa, että tämä itselläkin laittaa miettimään missä menee sen oman ihanteen ja tavoitetilan rajat ja minkä yli ei enää halua mennä tai minkä vuoksi ei ole valmis tekemään kompromissiä uhraamalla jotain tärkeämpää.
SDR kuvaan verrattuna HDR kuva on kyllä nätin näköistä katsella, mutta ei minusta lisää elokuvanautintoa sen perustella, mitä olen sitä omalla 4K telkkarilla kokeillut. Voi olla että pitäisi olla isompi ja parempi telkkari, että mieli muuttuisi. Mielestäni yli 100" cinemascope kuva akustisesti läpinäkyvineen valkokankaineen lisää elokuvanautitoa enemmän kuin pienempi HDR kuva. Toki hyvä kuva ja elokuvanautinto ovat subjektiivisia asioita, jotka jokainen kokee eri tavalla. Tästä olen kyllä ihan samaa mieltä
Olkaamme iloisia siitä, että meillä on offtopikkia ja ontopikkia. Tämä(kin) ketju antaa mulle toivoa siitä, että Plazalla on vielä tulevaisuus.
Onneksi on nykyään vanha jäärä eikä kyllä HDR:t kiinnosta pätkääkään, itsellä ollut ainakin vuosikymmenen rajana 20FtL kirkkaudelle, enempää ei silmät kestä ja tuohan on nitseinä, ei juuri mitään. Toki jos katselis vaan Alieneita ja Dark Cityä niin kestäis enemmäkin... Ainut tulevaisuuden kehityskohde on päivittää scope 2,6m leveästä 3,3m leveään, mutta sitten vasta kun ei joudu vanhempaa ja heikkolaatuisempaa (DVB-T2) materiaalia enää juurikaan katselemaan. Harmi että uudet JVC:t on niin jumalattomia möhkäleitä massaltaan, kun nykyisestä aika jättää taitaa joutua vaihtamaan merkkiä.
Totta. 20kg rohjo on kova homma nostaa kattoon, kuten useimmat sen asentavat-oma JVC painaa muistaakseni 15kg ja oli siinäkin kova homma, kun joutuu kannattelemaan ylhäällä katonrajassa asennusvaiheessa. Tuossa rupeaa kaipaamaan jonkinlaista nostolaitetta avuksi! Epsonin 9400-malli on muistaakseni lähellä 10kg painoa, mikä on inhimillisempi paino.