Ero näiden kahden välillä on sen verran marginaalinen, ettei sillä ole oikeastaan mitään käytännön merkitystä muuten kuin puristisessa mielessä. Warnerin yleinen tapa toimia, myös Paramount "croppaa" 1.85:1-julkaisunsa siihen kuustoistaysiin.
Mainittujen kahden kuvasuhteen välisen eron havaitakseen ei tarvitse olla "puristi" arvostaakseen tuota "marginaalia", kun kyse on avatusta kuvasuhteesta. Kun nyt julkitoit asian tuossa muodossa, niin pakko kysyä; tarkoititko sekä Warnerin että Paramountin kroppaavan elokuviensa kuvasuhteita vai pelkästään jälkimmäisen? Warner kun pääsääntöisesti avaa elokuviensa kuvasuhteita eikä kroppaa, siis silloin, kun tekninen toteutus sen mahdollistaa, esim. Cobra (1.77:1 open matte), jonka mm. Shout! julkaisi puolestaan alkuperäisellä 1.85:1, josta henkilökohtaisesti en pidä lainkaan.
Purismia on monenlaista, mutta aika yleinen puristinen käsitys on myös se, jonka mukaan kuvasuhteen pitää olla se, mikä oli teattereissa ensiesityksessä (ja ohjaajan sitä tukeva näkemys). Tämän laajempi open matte on siitä näkökulmasta katsoen väärin. Kokonaan oma selvittämisensä on tietenkin siinä, mikä on se alkuperäinen ihanteellinen kuvasuhde. Useimmitenhan elokuvaa on esitetty erilaisissa saleissa, siten myös erilaisilla kuvasuhteilla.
Sanomattakin selvää. Tosin tämä on niitä vääriä asioita, jossa kaikki vain tuntuu oikealta. Vaikea nähdä muuna kuin märkänä unena mahdollisuus ostaa vaikkapa Revenant'n kaltainen elokuva fyysisenä tallenteena avatulla kuvasuhteella, jonka mm. Sub -kanava on jo muutamaankin otteeseen esittänyt, mutta jos moinen tulisi tarjolle, kärsisin kernaasti ylimääräistä sikäli se sen vaatisi.
Nostan tässä kädet pystyyn. En tiedä avaavatko pikkuisen sitä ratiota vai croppaavatko saman verran. Voisi luulla kummankin metodin olleen vuosien varrella käytössä, mutta ilman suoraa vertailukohtaa tätä on tietenkin vaikea sanoa. Itse en vaan pidä 1.85:1 > 1.78:1 -muutosta missään määrin merkityksellisenä kokonaisuudelle, mutta sallin sen toki muille. Sitten jos kuvasuhde on avattu 2.35:1 > 1.78:1, niin asia muuttuukin jo aivan toisella tapaa. CIH-ihminen kun olen, niin oma suosikki kuvasuhteelle tässä on varsin selvä. Näitä tapauksia ei markkinoilta taida kuitenkaan kauheasti löytyä? Omasta hyllystäni mieleen ei nyt tule kuin The Fastest Indian ja Silveradon "virhepainos", jonka Sony sitten myöhemmin palautti alkuperäiseen kuvamuotoonsa.
Kyllä muuten löytyy, ja vaikka kuinka ja perkeleesti! Seulonta vain on suoraan saatanasta. Lisäksi Aasian markkinoilla asiat on tunnetusti toisin, joten myös avattua kuvasuhdetta on tarjolla fyysisissä tallenteissa tavalla, jota juuri kukaan ei jaksa edes ajatella ryhtyä kirjaavansa jonnekin dvdcompareen, mikä sinänsä on tietenkin hiton sääli. Omastakin kokoelmasta open matte -julkaisuja löytyy läjäpäin, ja jos budjetti sallisi, ei massiiviset lisähankinnat muodostaisi ongelmaa.
Kyse olikin DVD-versiosta, joten muisti teki tässä pienet tepposet. En onnistunut vastoin parempaa luuloani löytämään tuotakaan enää hyllystä, joten lienee mennyt aikoinaan kaverille, kun BD-versio ilmestyi. Enivei, pikaisella googletuksella kyllä löytyi levystä juttua: "Much of the talk about aspect ratios from the studios themselves is just plain misleading. Couple that with the static from anti-letterboxing zealots and the new fervor of 16:9 widescreen tv fans, and there isn't a week goes by that some particular transfer doesn't result in a mini-controversy. A recent example is Silverado. This Western was shot in a process called Super Technirama, which turns out to be unlike Technirama (an older squeezed Vistavision process), but instead a variant of SuperScope . Like SuperScope 35, Super Technirama uses the soundtrack area of a normal flat 35mm frame for added image, and is meant to be optically reprinted wider for projection ... In other words, it is functionally identical to Super-35, the format championed by James Cameron. Sony /Tristar manufactured thousands of DVD's of Silverado at the wrong aspect ratio. Savant doesn't know whether they just opened up the top and bottom of the frame or cut off some of the sides, too, but Sony immediately acknowledged their mistake and started remastering the film at its official screen shape. They've also given notice that anyone dissatisfied with the first discs can swap them for the replacements when they become available. This exceptional attention to consumer satisfaction is just the kind of Sony attitude that needs to be trumpeted loud and often. When fans squawk about DVD problems, the typical studio response is blank stares, shrugged shoulders, and marketing excuses." https://www.dvdtalk.com/dvdsavant/s85transfer.html
Hah, ja siihen se henkilökohtainen mielenkiinto sitten tyssäsi. Olisipa kyse ollut sinisädejulkaisusta. Kiitokset kuitenkin vaivannäöstäsi, ja tosiaan tuo Cameronin(kin) suosima Super 35 ja sen suomat mahdollisuudet on hyvinkin tuttua huttua tässä suunnassa.
Selvennykseksi kysyisin vielä teiltä, että olivatko Hohto (1980) ja Independence Day (1996) myös Open Matteja tai sellaisia, että ne oli alun perin kuvattu korkeammassa formaatissa (1.37:1 tai 1.66:1) ja jälkikäteen teatteripyöritykseen/DVD:lle cropattu/leikattu1.78:1 tai 2.35:1 -muotoon? Muistan, kun mulla oli joskus Hohdon DVD, niin se oli ainakin 1.85:1 tai 1.78:1 -kuvasuhteessa.
Between Worlds (2018) Nicolas Cagen ja Franka Potenten tähdittämä yliluonnollinen jännäri jossa Cage vetää viinaa ja pillereitä ja elävien ja kuolleiden henget menee sekaisin (oops tuliko spoilattua?)... Itseasiassa aika hyvä ja varsinkin viihdyttävä b-leffa. Kuvakulmilla ja optiikalla on kai haettu jotain häröä twin-peaks fiilistä ja ajoittain onnistuttukin. Telkkarista tuli katsottua joten mainoskatkot vähän häiritsi nautintoa... mutta sanotaanko 3,5/5
Nelosen leffa IMDB:ssä, mutta sieltähän löytyi samalla arvosanalla puoli tusinaa Cagen leffaa, joista en ollut kuullut tuon taivaallista. Ei ainakaan laiskaksi tai yrityksen puutteesta voi miestä syyttää, kun yrittää kaivaa itseään pois kuopasta. Miten tämä nyt meni? Hassasiko Cage itse kaikki rahansa vai menettikö sijoituksensa ala William H Macy/Felicity Huffman tuossa Madoff Ponzi-huijauksessa?
Between Worlds (2018) tuli katsottua säälistä, ja kyseinen elokuvallinen ongelmajäte onnistui alittamaan olemattomat odotukset reippaasti. Tätä voisi verrata toiseen pohjanoteeraukseen Force of Nature (2020), jonka sivurooliin sentään saatiin kusetettua Gibson Willisin tilalle. Saatana, mitä kynsien pureskelua ja myötähäpeän tunnetta!
Kiwi Christmas eli Kiivijoulu (2017) tuli sitten katsottua. Kyllä ne uusiseelantilaiset osaa tehdä kaikkea pöljää, niin kuin nyt tämänkin joululeffan. Laadullisesti tämä on vähän kuin Speden leffat mutta on tässä ihan sisältöäkin - pukki saa tarpeekseen kesken joulukiireiden ja lähtee lomalle maapallon toiselle puolelle... ja pakkohan sitä hyväksyvästi nyökytellä kun ovat valinneet suomalaisen joulupukin (Kari Väänänen). 3/5
Between Worldsin katsoin minäkin ja olihan tämä aivan uskomatonta hönöilyä, minkä vuoksi kiinnostikin nähdä. Tahaton koomisuus viehättää aina. Eipä tämä oikein pisteitä ansaitse, mutta hyvin viihdyin!
Viihdyttävää hönöilyä, sitä se nimenomaan on. Ihan rehellinen b-leffahan tämä on ja sellaisena arvosteltava, ei kannata verrata mihinkään ns laatuelokuviin. Nic Cagehan tuntuu viime vuosina keskittyneen tekemään just häröjä b-leffoja, ja mikäs siinä kunhan kaikilla on mukavaa ja töitä riittää.
Tremors (1990) Arrow ei pettänyt tälläkään kertaa. Edellisen sinireiskan dnr-vahashow on poissa, tilalla skarppia 4K-kuvaa ja filmiraetta. Pirusti extroja ja muuta lisätauhkaa, julkka, lobbycardeja ja kirjanen. Hintansa väärtti ostos jälleen. Ja leffahan on edelleen mitä mainioin hirviörymistely.
Jouluaaton pakollinen elokuva elämys ja roska-arvoihin nojaavan genrensä kulmakivi, jonka sisältö (tai paremmin sen puute) saa kirkassilmä silkohapsiaan ja perinteitään vaalivat glögihöyryiset vanhemmat paskomaan lumipalloja juhlapyhä toisensa perään, kun lapsuuden traumojen ruokkima Coca~Colan punainen pukki pimahtaa ja pian muillakin kuin Petteri-Porolla on punaista nenässä. Murhanhimoisen risuparran rekiretkellä niin tuhmat kuin tyhmätkin saavat ansionsa mukaan, ja kiltimpiäkin koetellaan koko keston edestä. Pienistä pakkasen puremista huolimatta hienosti hyödynnetty käsivarakamera, verihurmeiset shokkitehosteet ja tehokkaan ekspressiivinen syntetisaattorisovitus osaltaan viimeistelevät raskaan kuvarakeen riemujuhlan. Syvempää analyysiä tuntuu turhalta tonkia, ja helvetti, kuka edes haluaisi? Tästä on tarkoitus nauttia sata lasissa ilman, että yhdenkään anusvisvaisen mielensäpahoittajan itsekeskeinen kitinä kantaisi takarivia kauemmas.