Täytyy vissiin tarkistaa uudelleen. Olen katsonut tämän kerran VHS:ltä 80-luvulla. Silloiset muistikuvat ovat, että kauhean tylsä. En tosin tuolloin pitänyt Blade Runneristakaan, joten korkea aika katsoa uudelleen, etenkin kun musaa kehutaan.
The Commitments (1991) https://www.imdb.com/title/tt0101605/ Kautta aikojen paras Irlantilainen elokuva, niin lähellä täyttä viitosta kuin voi olla. 4,9/5 T: Vesku
Gorkin Puisto (1983) iTunes Tämä on ollut jo pitkään katsottavien listalla. Lähinnä tässä tuli fiilisteltyä 80-luvun alun Helsinkiä (esittää Moskovaa, ja lähes koko elokuva on kuvattu Helsingissä). Muistan lapsuudesta lehtijutut kun tätä tehtiin. Eipä tämä kolmoismurhamysteeri ollut hullumpi elokuva muutenkaan. Näiden vanhempien iTunes elokuvien kanssa pitää näköjään olla tarkkana kielten ja tekstitysten kanssa, tästä puuttui kokonaan suomenkielinen tekstitys. 4/5 Tuuli Nousee (2013) Netflix Ghiblin elokuvien ystävänä tämä oli jostain syystä jäänyt näkemättä. Kertoo intohimoisen japanilaisen lentokoneinsinöörin elämästä toisen maailmansodan kynnyksellä. Kuvitus on taas taattua Ghibliä, eli silmiä hivelevää. Itse tarina oli myös hyvä ajankuva, mutta loppujen lopuksi itseäni häiritsi että 2. maailmansota jäi tässä kuitenkin lähes kokonaan käsittelemättä. Ehkä sittenkin liian arka aihe japanilaisille? Vähän laimea maku jäi elokuvasta, ei parasta Ghibliä. 3/5
How to Lose Friends & Alienate People (2008) Tämän leffan ongelma on ettei se varsinaisesti vastaa nimensä mukaiseen kysymykseen, mutta jotain sinne päin kuitenkin... tarina tässä kertoo innokkaasta brittiläisestä journalistista (Simon Pegg) joka saa uuden työpaikan New Yorkista, arvostetusta aikakauslehdestä. Kaikki ei mene kuin Strömsöössä mutta romanssia pukkaa kauniiden naisten (Megan Fox, Kirsten Dunst) kanssa joten mikäs siinä on tunaroidessa... 4/5
The Hunt **** Oikein makoisaa ihmismetsästystä hyvillä twisteillä ja huumorilla. Betty Gilpin oli aivan mahtava ja viime aikoina harvemmin elokuvissa esiintyvä Hilary Swank pääsee myös loistamaan.
UHD:n katsoin itse. Ja vaikka kuin värillisten aurinkolasien läpi yritin katsoa, niin aika väsynyt leffa oli.
No, mitä olit itse mieltä elokuvasta? Minä annan 1/5. Oli paljon kaikenlaista ja kiva oli nähdä vanhoja partoja takaisin satulassa, mutta ei mielestäni toiminut. Liikaa kökköjä ja huonosti toimivia kohtia, joissa piti antaa anteeksi. Oliko se sitten tarkoitus? Että tehdään Ed Wood tuotanto? Halusin VFW:n nähdä ja kai tämä elokuva vähän kuuluu sivistykseen, jos on viime vuosituhannen puolella jo kotiteatteri harrastuksen aloittanut. Ehkä sittenkin 2/5, jossa tuo lisätähti tulee nostalgia tripistä.
Mistä leffasta keskustelette, onko ketjusta poistettu joku viesti, kun taaksepäin lukemalla ei saa kiinni? VFW? Ei avaudu koko nimeksi suorilta itsellä.. Kiinnostaa jo tuon kotiteatterharrastusviitteen vuoksi.
Juuri kuten gaston sanoi. VFW on leffan nimi. Totuus leffan laadusta on varmaan jotain minun ja Burkitsvillen välissä. Ehdottomasti katsomisen arvoinen näyttelijöiden takia, mutta mielestäni kannattaa pitää odotukset alhaalla laadun suhteen. Aika monta vastaavaa leffaa samalla juonella on olemassa ja alkaa myös olla lähes jokaisessa TV-sarjassa yksi samanlainen jakso. Omasta mielestäni vaikka Supernaturalin ja Bansheen vastaa jakso oli parempi. Jos tässä oli tarkoitus mennä gonzo meiningillä ja pienen budjetin pitikin näkyä, niin siinä onnistuttiin.
Detroit (2017) Elokuvallisesti hyvä Kathryn Bigelowin ohjaustyö. Aiheeltaan ei sen sijaan mitenkään kovin mieltä ylentävä tositapahtumiin perustuva leffa. Ikävä kyllä tarina tuntuu taas varsin ajankohtaiselta tämän päivän Yhdysvaltoja ajatellen. Ei kovin suuria tähtiä näyttelijäosastolla, John Boyega ei mielestäni kuulu siihen kategoriaan. Will Poulter melkoisen pätevä johtavana poliisipahishahmona. ***½/*****.
Ida (2013) Puolalainen orpotyttö on menettänyt vanhempansa toisessa maailmansodassa ja on kasvanut nunnaluostarissa. Nyt hän on itsekin vihkiytymässä nunnaksi. Ennen vihkimistä hän tapaa tätinsä, ainoan elossa olevan sukulaisensa. Täti kertoo tytön vanhemmista ja yhdessä he lähtevät etsimään vanhempien hautaa. Jonkin sortin kaurismäkeläisessä road moviessa pari etsii lähinnä itseään. Mielenkiintoinen tarina ja pysyy hyvin kasassa suht lyhyen 1:21h kestonsa ajan. Elokuva on mustavalkoinen ja 4:3 kuvasuhteella. Toimii hyvin tunnelman luojana ankeiden maisemien kera. Äänipuolesta plussaa siitä, että live musiikki kuullostaa live musiikilta. iTunes palvelusta katselin, ei moitittavaa tekniseltä kantilta. 4/5
The Gentlemen (2019) Guy Ritchien ohjaama varsin omaperäinen rikos/toimintakomedia. Huumekaupan- ja tuotannon alalta "eläkkeelle" pyrkivällä rikollispomolla jonkin verran hankaluuksia yritystoimintansa myynnin suhteen jne. Mielestäni melkoisen omituinen teos monessakin mielessä. Outoa ja huumoria. Tapahtumat eivät ole kaikilta osin kronologisessa järjestyksessä. Esitetään erilaisia oletettuja hypoteettisia tapahtumakulkuja. Välillä hiukan hankalasti seurattava leffa: Kuka kusettaa ketäkin ja kuka tietää mitä ym... Kaiken kaikkiaan ihan katsottava leffa kuitenkin. ***/*****. Seuraavaksi pitää kyllä katsoa joku "helpompi" tyhmemmälle yleisölle suunnattu tavanomaisempi elokuva.
Spider-Man: Kohti Hämähäkkiversumia (2018) Tämä piti katsastaa ennenkuin poistuu Netflixin valikoimista 1.4. Tässä on viisi vuosikymmentä tullut tuijoteltua animaatioita, mutta näköjään edelleen joskus tulee jotain yllättävää ja pistää keräämään leuan lattialta. Animaatio ja kuvitus on suorastaan huikeaa, sarjakuvanovellin henki siirrettynä valkokankaalle. Tarinakin kestää hyvin koko kahden tunnin keston. Juonesta ei sen enempää - katsokaa itse ja yllättykää. Tämä pyyhkii lattiaa perussarjakuvafilmatisoinneilla ja menee muutenkin sinne ihan kärkeen. 5/5. Ei ihme, että tämä on voittanut parhaan animaation Oscarin, Golden Globen ja säkillisen muita palkintoja.
Tetsuo (The Iron Man, 1989) Tämä on ihan アート eli siis taidetta. Vaikea kuvailla sanoin mitä tässä tapahtuu, tämä pitää vaan nähdä ja kokea. Härömpää leffaa ei äkkiseltään tule mieleen mutta kyllä tämän silti mielellään katsoo, jollain aikavälillä useanpaankin kertaan. Kaiken arvostelun ylä- tai alapuolella näkökulmasta riippuen. Seuraavaksi sitten jatko-osa...
Happy Death Day (2017) Telkussa tuli umpimähkään katsottua tämä. Odotin jotain umpitylsää "veitsi vatsaan" -kauhua, mutta tämä osoittautuikin yllättävän hyväksi leffaksi. Vaikka sen "murmelipäivämäinen" perusidea voi äkkiseltään kuulostaan väsyneeltä kierrätykseltä, niin leffasta oli vaan jotenkin saatu nokkela ja viihdyttävä. Ohjaus vaikutti hyvältä. Musiikki miellytti. Jessica Rothe on minulle uusi naama, mutta hyvin hän veti tämän roolin minusta. Tällaisista leffoista ei ikinä ennakkoon tiedä, ovatko ne laatuviihdettä vai roskaa... 4/5