^ Tuli pantua merkille jo aiemmin, kun hyllyyn ilmestyi, ja vaikka mieltä lämmittääkin, niin sinne jäi toistaiseksi. Uhrautuja kertokoon kuinka vertautuu esim. Shout! -julkaisua vasten?
Siinä hyvää pohdintaa fyysisestä mediasta ja miten tärkeää jokainen uusi julkaisu on, oli se sitten DVD, BD tai UHD. Eli ostetaan niitä levyjä!
Yritetään yritetään, mutta välillä on niin nujerrettu olo. Suurin osa julkaisuista ei vaan kiinnosta tippaakaan. Jotenkin tietyt leffagenret ovat julkaisijoiden suosiossa samalla kun kaikki "oudompi" saa harvoin julkaisun. Sitä vaan on niin väsynyt käymään julkaisuja läpi ja todeta kerta toisensa jälkeen kuinka itseään kiinnostavat genret jne. ovat julkaisijoiden epäsuosiossa. Minua EI kiinnosta verinen splatter-kauhu. Italialainen giallo ei nappaa*. Näitä julkaistaan kohtuu hyvin, mutta toisenlainen kauhu (esim. J-horror) on ollut vähän heikoissa kantimissa. Sitten tämä kielimuuri!! Ei hyvää päivää! Julkaiskaa nyt VITTU yleiseurooppalaisia julkaisuja 20 tekstityskielellä! Olen totaalisen hajalla vaikka saksalaisiin julkaisuihin aasialaisista leffoista, joissa on VAIN saksalainen tekstitys. Siis edes englantia ei saada mukaan! Onko näiden leffojen levitysoikeudet joka maassa eri puljulla kun pitää näin "paikallisesti" julkaista? Verratkaa vaikka UK:n ja Saksan julkaisuja. Uusimmat leffat (ADHD/cgi-mättö) on tietysti samaa (pohjolaa myöten), mutta muut julkaisut ovat täysin erilaisia, tai sitten julkaisun ajankohta on omituisen erilainen. Blu-ray-julkaisuille on tyypillistä, että julkaisua joutuu odottamaan vuosikausia eikä kukaan tiedä miksi julkaisua ei vaan tule. Hyvänä esimerkkinä vaikka Abyss. Sitä on ihan julkaisijoiden armoilla, mitkä lempparileffat saa hyllyynsä suttukuvaa paremmalla laadulla. Jos kerran vain X-Men -tyyppisten marvel-mättöjen julkaisu laajasti suurin painosmäärin ja "koko maailmassa" on taloudellisesti kannattavaa, niin minun kohdallani homma ei vaan toimi. Minä en tule noita X-Men-leffoja (ja vastaavia) hyllyyni ottamaa edes ilmaiseksi. Minä haluan hyllyyni esim. Michael Haneken elokuvia mieluummin suomenkielisin tekstityksin, mutta englantikin käy. Tämä vaan on aika valtava vaatimus. Haluan myös Pang Brothersin The Eye-trilogian esim. boksina, mutta ei onnistu alkuunkaan. Aika jännä, miten vähän kiinankielisiä elokuvia julkaistaan. Mikä lienee syy? Blu-ray ei lyönyt läpi Kiinassa? Haluan myös B-alueen julkaisun Pink-Panther leffoista. Käsittämätöntä, että moista ei ole. Näiden sijaan minulle tarjotaan jotain typeriä uusia leffoja, joita en ole edes nähnyt (eli en edes tiedä, pidänkö niistä) ja ylipäätään en tykkää nykyleffoista. Ne ovat makuuni usein liian tosikkomaisia ja kyynisiä eikä kameran käyttöä osata ollenkaan niin, että kaikki on vaan visuaalista kohinaa, johon väsyy 5 minuutissa. Musiikkikin on usein jotain pauketta ja äänitehosteita sen sijaan, että joku taitava säveltäjä säveltää korkeatasoista musiikkia mielenkiintoisin sointukierroin ja melodioin. En vittu vaan jaksa! Sitten jos julkaisu onkin tarjolle, voi hintapyyntö olla aika kova. 30 euroa leffasta on aika paljon, varsinkin jos ei ole hyvin varakas. Julkaisijat selvästi rahastavat tietyillä nimikkeillä samalla kun kaiken maailman soopaa tungetaan pilkkahintaa ulos. Laadukkaan julkaisun tekeminen tottakai maksaa julkaisijalle ja rahat on kerättävä myynnillä takaisin + tuottoa, jotta toiminnassa on ideaa, mutta miksi sitten tehdään niitä 5000 kappaleen minieriä? Mikä järki tuossa on? Jos on kerran vaivalla tehty super-hyvä julkaisu, niin miksei sitä tuupata markkinoille niin paljon kuin mahdollista? Eihän Fazerkaan valmista suklaata vain tiettyä määrää ja sitten pistä hihnoja seis, vaikka enemmänkin menisi kaupaksi. Se, että aikaisemmista kausista poiketen Better Call Saul-sarjan 5. kausi ei saanut pohjoismaista julkaisua laukaisi minussa tämän turhautumisen. Jos julkaisijat eivät sitoudu esim. sarjojen kaikkien kausia julkaisemiseen, niin minäkään en kuluttajana sitoudu yhtään mihinkään. Turha odottaa minun rahoja, jos on noin paskamaista laskelmointia että ei saada VIIMEISTÄ kautta ulos. Ja tietysti päälle tuli vielä Brexit hankaloittamaan asioita. Suomihan voisi vielä erota EU:sta kuten Persut haluavat niin, että kaikki ulkomailta tilaaminen on mahdollisimman kallista ja hankalaa. Ei tässä montaa vuotta ole siitä, kun Anttilan tavarataloon pääsi Metrolla hypistelemään alelaarin antia ja tekemään löytöjä. Kaikki tuo elämään iloa ja merkitystä tuovat on tuhottu. Nykyään kaikki kivijalkaliikkeet ovat kahviloita ja vaatekauppoja, ihan kuin ei ihmiset muuta tekisi... Minulla on pari leffaa kiikarissa, mutta ne maksaa maltaita. Pitää varmaan hommata ja ostaa yksinkertaisesti vähemmän!! Säästyy hyllytilaa! Onpahan sitten harrastus, josta nauttii yhtä vähän kuin asuntolainan lyhentämisestä... * Giallossa voi olla paljon taiteellista hyvää, mutta kaikki viiltäminen on minusta karseaa ja tässä genressä viilletään paljon, joten en halua katsoa näitä.
Varsinkin aasia-elokuvissa kaipaa suomenkielisiä tekstejä, esim. Wong-Kar Wain 2046 (oli remasteroitu tai ei) tulee itunesiin ostettavaksi suomitekstein hd versiona, aiemmin versio itsellä koreadvd. Ja huomasin että Heat olisi nyt tarjouksessa, ja koska tästä minulla on jo bluray versio voisi 4k uhd tuolta ostaa, sori offtopic. Itseäni on alkanut häiritsemään nuo tulliin jäävät paketit, mutta tosiaan suuntaus taitaa olla että näistä keräilijäpainoksista ja harvinaisemmista tulee fyysinen levy ostettua edelleen. Hienoja julkaisuja ovat olleet nuo Jackie Chan Collectionit, KungFu classicsit ja Argento collection, vaikka näistä on puuttunut alkuperäinen ääni ei dubbaus näissä itseäni ole haitannut (omistan Argentosta jo alunperin Arrow-julkaisut).
Joo kun jenkki-Amazon nosti postikuluja on tullut selailtua vähän enemmän saksan Amazonia ja tullut ihmeteltyä tuota samaa asiaa tekstitysten suhteen... Paljon olisi julkaisuja joita ei oikein muualta oikein löydy (ainakaan järkevään hintaan) mutta sitten tekstityksinä tarjolla ainoastaan se saksa -.- Saksankielisten kansien & helvetin isojen ikärajamerkintöjen kanssa ehkä pystyisi vielä elämään, mutta jos ei ole englanninkielisiä tekstejä niin jää kyllä ostamatta. Ja ilmeisesti vähän sama homma ranskalaisten julkaisujen kanssa. Noh onneksi on edelleen vaihtoehtona torrentit & Plex jos menee jonkun leffan fyysisen kopion hankkiminen liian vaikeaksi. Ja samaa mieltä myös noista rajoitetuista painoksista. Juuri tuli kuunneltua Cereal at midnight kanavan videota ja taisi mainita että monet Shout Factoryn painokset myydään loppuun heti... Rajoituksena on yleensä 5kpl / asiakas eli saahan tuostakin määrästä jo hyvin jälleenmyytävää eBayhin ym. Koko scalping ilmiöhän vaan kasvaa vuosi vuodelta ja taustalla usein melko järjestäytynyttä toimintaa (esim. PS5 tapaukset briteissä).
Miksi ihmisellä pitäisi olla yli 100 elokuvan kirjasto, tai yli 100 albumin kirjasto, tai yli 100 kirjan kirjasto. Jossain vaiheessa keräily muuttuu hamstraamiseksi, että kamaa vaan pitää olla joka paikka täynnä. Kukaan ei ehdi tai jaksa käydä säännöllisesti läpi tuota isompaa kirjastoa, kun meistä kaikki vielä katsovat enimmäkseen uutta kamaa ja vähemmän sitä jo olemassa olevaa kirjastoa.
Hohoijaa taas... Mikähän helvetin heimo on kyseessä, kun en ainakaan itseäni enkä tuttuja keräilijä kollegoita kuvauksesta tunnista sitten niin kirveelläkään!
Itse olen ottanut sen asenteen, että saksankieliset kannet ovat lähinnä hauskoja. Saksalaisissa julkaisuissa on usein käännettävä kansilehti, ja kääntämällä saa usein ikärajamerkittömän version esiin. Jossain julkaisussa taisi olla (helposti) irroitettava tarra jne. Onhan tuo Saksan ikärajamerkintä koomisen kookas. Australia harrastaa samaa pelleilyä. Tekstitysten kanssa kannattaa olla tarkka, koska aina ei mahdollisia englanninkielen tekstejä mainita julkaisun takakannessa ja siten ei myöskään nettikaupoissa. Esim. Korealainen "A Tale of two Sisters" kelpona vuoden 2019 Capelight-julkaisuna sisältää (onneksi) englanninkielisen tekstityksen, vaikka takanannessa lukee vain "Untertitel: Deutsch". Caps-a-holic-sivulta selvisi, että myös englanninkielinen tekstitys löytyy ja lätyn omistajana voin asian vahvistaa. Korealainen julkaisu tästä on ehkä se kaikkein paras, mutta myös suolainen hinnaltaan, joten tyydyn tähän (aikaisemmat julkaisuthan ovat olleet aivan karmivaa suttua). Ranskalaisten julkaisujen kohdalla enganninkielinen tekstitys taitaa olla vielä harvinaisempaa (vahinkoja? ) eikä ihme, kun huomioi ranskalaisten vihamielisen asenteen muita kieliä kohtaan.
Katsot siis vaan vanhoja jo omistamiasi levyjä? En tarkoita että katsottaisiin vain vuonna 2021 julkaistua kamaa. Puolestaan jos tarkoitat että katsot vain vanhaa jo omistamaasi kirjastoa niin missä pisteessä tämä saavutetaan, että katsotaan sitä jo olemassaolevaa kirjastoa uudestaan ja uudestaan enemmän kuin sitä ”uutta” ennennäkemätöntä kamaa (riippumatta julkaisuvuodesta)?
Ihmiset ovat ERILAISIA. Sinä katselet mitä katselet ja minä katselen mitä katselen ja nuo voivat olla ihan eri juttuja. En suosittele mitään kenellekään, enkä paljon kuuntele muiden suosituksia. Minulla on oma makuni ja itse tiedän parhaiten mistä pidän aivan kuten sinä tiedät parhaiten mistä pidät. Jos sinulle esim. 22 leffaa on oikea kokoelman koko niin siitä vaan. Anna muiden tehdä mitä haluavat. Minä haluaisin kerätä 100 leffan verran pelkästään aasialaisia J-horror-tyyppisiä leffoja. Miksi? Koska genre iskee minuun helkutin kovaa. Siinä ei joku Matti Virtanen mielipiteineen vaikuta yhtään mitään. Se että hyllyssä on 100 leffaa ei tarkoita sitä, että niitä kaikkia pitää koko ajan katsella, vaan sitä, että jos jotain on fiilis katsoa, niin voi valita 100 leffasta. Olisihan se ovelaa, jos olisi luonteeltaan sellainen, että ei ole tarve hamstrata tavaraa ja voisi asua "tyhjässä" kämpässä, jossa on muutama musta/valkoinen Ikean huonekalu ja harmaa matto lattialla, mutta kun en ole sellainen. Sinä olet (ilmeisestikin).
Pääsääntöisesti TODELLAKIN. Vanhassa vara parempi, niin sisällön laadusta kuin sen ajan pintapatinaa hyljeksivästä kestävyydestäkin puhuttaessa! Omaan hyllyyn elokuvia hankitaan ensisijaisesti "elämyskokemuksellisista" syistä johon harva, jos yksikään, nykytuotannoista yltää useimpien hyvin tiedossa olevan tuotantoapatian(kin) tähden, jolla en todellakaan viittaa koronakriisiin, jonka myötävaikutuksesta elokuva ei yksinkertaisesti kehity. Kokoelmaa katsotaan uudestaan tuon tuosta, ja "vanhaa uutta" hankitaan siinä sivussa marginaalisen budjetin moisen ylellisyyden salliessa. Elokuvat on tarkoitettu katsottaviksi. Ja mitä enemmän kaiken maailman Marveleita ulostetaan, sen suuremmaksi henkilökohtainen arvostus aikalaistuotantoja kohtaan kehittyy.
Pääsääntöisesti itse ostan edelleen jatkuvasti uudet paremmat versiot vanhoista klassikoista, esim. blu underground ja arrow julkaisut, juuri nyt kyllä tappelen itseäni vastaan etten Argentoja enää 4k:si päivittäisi. Uusia elokuvia ei tule kyllä ostettua, Jokeri oli ihan hyvä, mutta ei sitäkään ole pakottavaa tarvetta ostaa. Kuitenkin mukava että noista klassikoista tulee edelleen uusia parempia julkaisuja. Esim. äskettäin vasta katsoin Living Dead At the Manchester Morgue, sinänsä aika ihme- ja pidin todella paljon.
Minimalismi kiehtoo ajatuksena, mutta lapsiperheessä sellaiset saa tietenkin samantien unohtaa. Enkä oikein itsekään pysty siihen, kun esimerkiksi erilaisia laitteita pitää hommata ”yli tarpeen”.
Hyvä jumala! Olen samaa mieltä 71dB:n kanssa. (ja myös Burkitsvillen) Kaikki harrastakoon mitä haluaa, jopa Testudo. Pahoillani Matti, mutta kun omistan yli tuhat DVD/Blu-ray/UHD-levyä, yli sata kirjaa ja monta sataa sarjakuvalehteä/kirjaa (60 - 80-luvulta), niin vaikea olla keräilyä vastaan.
Itsellä ollut erilaisia vaiheita, esim. joskus kiinnosti b-luokan kauhuleffat ym. roska jota esim. Elitisti enimmäkseen arvostelee. Kyllästyin kuitenkin roskan katseluun jossain vaiheessa. Ihminen kehittyy ja muuttuu ainakin jonkin verran. En myöskään itse pidä suurimmasta osasta uusia elokuvia, sarjakuvasankarit ja uudet Star Warsit jne. eivät juurikaan kiinnosta. Keräily ei juurikaan kiinnostanut aiemmin, mutta tv-laitteiston parannuttua alkoi vaatia jotain laatua materiaalilta. Koronakriisi ja puuroutuvat sekä sensuurin kohteeksi joutuvat striimit saivat sitten jälleen hankkimaan levyjä.
Keräilyssä on se, että jossain vaiheessa kama omistaa sinut etkä sinä kamaa. Sit sitä raahataan mukana paikasta toiseen kun siitä ei raaskita luopuakaan ja kukaan ei siitä maksa tarpeeksi. Vanhat kirjat saa kantaa lähinnä roskikseen jos niistä aikoo päästä eroon. Kun omaisuus mahtuu putkikassiin on siinä meiningissä tietynlainen vapaus läsnä. Se ei tietenkään tarkoita että pankkitili olisi yhtä aikaa miinuksella. Mutta enpä putkikassiin pysty itsekään, vaikka näenkin siinä ja tietynlaisessa asketismissa vetoa.
Lapsiperheessä minimalismi on sitä, että jaloissa pyörii mini-ihmisiä. Jostain politiikasta saatamme olla eri laduilla ja sukset ristissä, kyllä niitäkin asioista piisaa, joista olemme ihan samaa mieltä. Kyse on vain siitä, mitä juttuja täällä jauhetaan ja mitkä erimielisyydet tulevat ilmi.
Tuntuu, että tuo fossiilimantra on kierrätetty kerta kiellon päälle liikaa. Toisaalta mielikuva pätee mielestäni jopa kuvaavammin esim. yksinomaan suoratoistopalveluista pulittaviin, jotka vapaaehtoisesti luopuu kontrollista sisältöön ja sen kuvatekniseen tinkimättömyyteen, jotka yhtä kaikki, on fyysisissä julkaisuissa aivan omaa luokkaansa. Puhumattakaan monen kirjavasta määrästä materiaalia, jota mainittuihin "palveluihin" tokkopa tule koskaan päätymään. Ja tätä listaahan voisi jatkaa, mutta menisi päivänselvyyksien toistamiseksi.