Suomen kielen turhin sana?

Mikä on mielestäsi suomen kielen turhin sana?

Minusta se on ruokakunta. Mitä ihmettä tuolla sanalla tekee ja kuka sitä oikeasti tarvitsee? Miksi tuollainen sana on olemassa? Lakitekstejä varten? Oletko itse koskaan tarvinnut tuota sanaa kommunikaatiossa? Miksi sana perhe ei riitä? Tai rennompi puhekielen ilmaisu huusholli ? Kuka muka sanoo esim. että, "Ruokakuntamme sähkölasku on noussut vuodessa 17 %" ? Ruokakunta on sanana yhtä typerä kuin olisi vaikka ilmaisu suihkuryhmä kuvaamaan urheilujoukkuetta.

 

En nyt ala termejä tarkistelemaan, mutta mieli- ja muistikuvapohjalta luulen että "perhe" ja "ruokakunta" eivät ole vaihtokelpoisia sanoja,ei ainakaan KELAn mielestä. "Ruokakunnan" kun voi kaiketi muodostaa esim. kämppiksistä koostuva yhteisessä asunnossa asuva poppoo.

 

*suomen kielen

 

Paituli. Kokoustaa.

Och ”finska språket” är inte ett sammansatt ord.

 

Eipä tuota sanaa taideta muualla viljellä, paitsi tosiaan jossain valtion virastoissa. Miksei sitten voi puhua vain "asujista" tai "asunnon käyttäjistä"?

 

No voi rähmä sentään! Pitikin tulla tuo typo ketjun otsikkoon, jota kait ei voi muokata kuin jotkut modet (joka on kesälomalla!)

 

Sana lienee jäänne 90-luvun jääkaappiteoriasta. Asunnon käyttäjät tai asukkaat voivat käsittääkseni olla myös eri ruokakuntaa (eli saavat omat erilliset tuet Kelalta) jos heillä on omat vuokrasopimukset jne. eikä kyseessä ole pariskunta.

 

Ei voi, koska jos kämpässä luuhaavilla asujilla onkin omat jääkaapit, niin kyseessä ei ole ruokakunta.

 

Kiitos, tämä vähän selventää asiaa. En ollut koskaan kuullut tästä jääkaappiteoriasta. Aika mielenkiintoista.

 

Ketjun aloittaja voi muokata otsikkoa.

 

Kappas joo. Keskustelun työkaluista löytyi ketjun otsikon muokkaus.

 

Yleisen asumistukilain 4 §:n mukaan eri ruokakuntiin kuuluvat ne, jotka hallitsevat osaa asunnosta erillisen vuokrasopimuksen tai sitä vastaavan hallintasopimuksen perusteella (esimerkiksi opiskelijoiden soluhuoneiston asukkailla ei ole keskinäistä elatusvelvollisuutta eivätkä he muodosta ruokakuntaa).

Apua löytyy myös sanakirjasta: ruokakunta ’samaan ruokatalouteen kuuluvat henkilöt, talous’.

 

Ei ole niin, että jokaikisessä kämpässä asustelee 17-242 henkilöä alivuokralaisia myöten ties mihin ruokakuntiin ja elatusvelvollisuuksiin kuuluen. Usein on niin, että asunnossa asuu yksi henkilö ja jääkaappejakin on vain yksi. Tottakai johonkin jättimäiseen miljönäärisuvun kartanoon voi majoittautua koko suku + palvelushenkilökunta, mutta moinen asuminen on todella harvinaista. Sinkkujen majailu pikkuruisissa yksiöissä taas on yleistä. Perin yleistä on myös, että asunnossa on tavallinen perhe, jossa elatusvelvollisuudet ovat yksinkertaisen selkeä (kaikki kuuluvat samaan ruokakuntaan). Miksi siis pitäisi olla erillinen byrokraattinen sana niitä erittäin harvinaisia tilanteita varten, jolloin kaikki asunnon käyttäjät eivät kuulukaan samaan ruokakuntaan?

 

Kaikki nivoutuu tuohon yleiseen asumistukeen. Sen piirissä ovat nykyään opiskelijatkin. Tuki on eri siinä tapauksessa että asunnossa asuu 2 samaan ruokakuntaan kuuluvaa, verrattuna tapaukseen että samassa asunnossa asuu 1+1 asukasta molemmat omissa ruokakunnissaan ja molemmille maksetaan erilliset tuet. Ja koska 1+1 tapauksessa Kela joutuu maksamaan yhteensä enemmän tukea, pitää olla joku peruste koittaa kiistää se ja selvitä halvemmalla yhdellä tuella 2 henkilön ruokakunnalle. Kuitenkaan ei voida olettaa että kaksi täysin ventovierasta omilla vuokrasoppareillaan joutuisivat elättämään toisiaan jos toisella on isommat tulot ja toisella pienemmät. Tarvitaan siis termi sille. Asuminen kallistuu koko ajan ja kimppakämpät ovat käsittääseni ihan yleisiä järjestelyitä.

 

Olen tästä varmaan siinä toisessa ketjussa jo kitissytkin, mutta kyllä sen on pakko olla toimesta. Vähintään 99 tapauksessa sadasta en voi käsittää, miksi kirjoittaja/lausuja tätä sanaa käyttää, kun saman asian ilmaisisi suoremmin ja vähemmällä vaivalla.

 

Tulokulma. Väärin käytettynä siis.

 

Käsittääkseni esimerkiksi soluasuntojen suosio on laskenut voimakkaasti viimeisen 10 vuoden aikana, mutta tuskin nyt esimerkiksi soluasunnoissa, asuntoloissa taikka ihan vaan kämppäkavereina asuvat ovat vielä 2021:kään mikään ääriharvinaisuus. Veikataan vaikka elämäntilanteeksi "opiskelija" ja iäksi 18-25v.

 

Ymmärrykseni "ruokakunta" -sanan tarpeellisuudesta kasvoi, kun täällä minulle kerrottiin tuosta jääkaappilogiikasta, josta en ollut aikaisemmin tietoinen.

 

Ärsyttävyysasteikossa toistuvasti ja syystäkin korkeimmalle sijoittuva voimaantuminen, jota ymmärtääkseni kansan syvissä riveissä myös suomen kielen turhimmaksi sanaksi tituleerataan, saa verenpaineen kohoamaan kerta toisensa jälkeen, erityisesti feministien toksiseen jargoniin sisältyessä.

 

Kerrotko hieman enemmän, miksi tuo sana ärsyttää? Sillehän vastine on esimerkiksi englannin kielen empowerment.
Sanalle on selkeä tarkoitus olemassa ja esimerkiksi sosiaalitieteissä se on hyvinkin paljon käytetty sana.

Omasta mielestäni turhimmat sanat ovat englannin kielen sanoja, joita viljellään suomen seassa joko suoraan sellaisenaan tai erittäin huonosti lausuttuina tai käännettyinä. Varsinkin it-alalla noita on ihan liikaa ja pahimmillaan vielä siten, että sitä suomi-versiota aletaan käyttämään myös sitten englannin seassa.

Esimerkiksi:
-puhutaan taskeista, kun voisi puhua työtehtävistä
-puhutaan keisseistä, kun voisi puhua työtapauksista
-puhutaan faileista, kun voisi puhua tiedostoista.

Ja sitten nuo pahimmat eli vaikkapa header-tiedostoista käytetään nimeä hiideri (kuka valopää keksinyt?) ja tuo viedään takaisin englantiin. Pari viikkoa sitten piti amerikkalaiselle asiakkaalle sanoa, että meidän koodaajat tarkoittavat header-tiedostoa, kun puhuvat hiidereistä. Ja toinen on swäp (eli swap), joka pitäisi lausua enemmän swop.

koodaaja:"swäp tö väriabels in tö hiider fail"
asiakas:"I do what to variables in where?"