Itse ainakin koen perustelleeni sen miksi Kummisetä III elokuva oli huono. En kyllä pitänyt niistä edeltävistäkään kovinkaan paljon.
Paska, kun on lomalla, niin tulee liikaa kirjoituksia hyviin ketjuihin. Kummisedät 1-2 on mielestäni ihan loistavaa settiä. Varsinkin ajankuvaus on sellaista, mitä mielelläni seuraan. Kakkososa vaatii myös vähän jenkkien historian tuntemusta Ellis Islandin suhteen yms. Kolmonenkin on hyvä, mutta kun vertailuna on kaksi loistavaa elokuvaa, niin vaikea siinä on pärjätä. Mutta toki ihmiset tykkää, mistä tykkää. Mielestäni yliarvostetuin elokuva on Fight Club, jonka mainitsemisesta yleensä alkaa hyvä tappelu. Joku mainitsi, että nykyään tulee enemmän hyviä elokuvia kuin ennen. Höpöä. Varsinkin, jos ajatellaan jenkkilää, niin ihan liikaa tulee yltiöpäisen cgi:n elokuvia ja remakeja. Ja remakeja, joissa on yltiöpäistä, tietokonepeleiltä näyttävää fysiikan vastaista cgi:tä. Katselin kesällä T2:n 4K:na ja täytyy todeta, että hyvä, että leffa tuli silloin eikä nyt. Jos se tulisi nyt, niin se olisi kuten tuo uusin Terminator, ei se Genitals, vaan mikä lie. En edes nimeä muista, mutta oli ihan yltiöpäistä tietokonepeliltä vaikuttavaa fysiikan vastaista cgi:tä se. Kun katsoo T2:n stuntteja, niin oksat pois. Kertokaapa missä elokuvassa nykyään lennetään helikopterilla oikeasti matalan sillan alta? Ei missään, vaan se tehdään cgi:llä ja ammutaan vielä sopivasti yli, jotta näyttää mahdollisimman typerältä. Niin ja T2:ssa tuo stuntti piti vielä tehdä useamman kerran, jotta saatiin eri kuvakulmista kuvattua. Rispekt mään!
Muista ensimmäinen sääntö: Fight Clubista ei puhuta(!) Aika harvassa leffassa juoni edes antaisi myöten sellaiselle stuntille. Kun kertakaikkiaan ei vaan ole tarvetta lentää sillan alta kun ylikin pääsee. T2:ssa se on jotenkin pystytty perustelemaan terminaattorin suoraviivaisella ajatusmaailmalla, mutta miten muissa leffoissa? Olisihan se toki hienoa jos vaikka Luokkakokous kolmosessa Harlin olisi laittanut esim medihelin lentämään kehäykkösen tunnelin läpi Espoossa - ja oikeasti, miksi ei, sehän olisi ollut jopa mahdollista perustella jotenkin tollasessa överiksi vedetyssä komediassa, vähän hollywoodia tämänkin maan leffatuotantoihin... (ja ei, en ole nähnyt tuota leffaa mutta oletan nyt että siinä ei ole tuollaista kohtausta).
Ingmar Bergmanin Seitsemäs Sinetti. 1/5. Mikä tästä tekee mestariteoksen? Kaikenkaikkiaan hölmö ja sanoma jäi kyllä epäselväksi.
Ottamatta kantaa, mikä tämän leffan asema elokuvahistoriassa on ja tulee olemaan tulevaisuudessa, mainitsen vain, että en saanut tästä elokuvasta yhtään mitään irti. Tämä leffa on jäänyt mieleeni ääriesimerkkinä elokuvasta, jonka voisi odottaa olevan "iskevä" (pun intented), mutta jätti minut silti harvinaisella tavalla kylmäksi. Taisin tuntea itseni jopa tyhmäksi leffaa katsoessani, kun en oikein tajunnut mistään mitään. Hollywoodin liukuhihna tuottaa elokuvia, joilla on mahdollisimman hyvä tuotto-odotus ja riskit pidetään hallinnassa. Remake-tehtailussa on juurikin kyse tästä. Jotkin konseptit ovat "todistaneet" itsensä menneisyydessä ja niihin uskalletaan panostaa. Jos jokin yksittäinen leffa osoittautuu menestykseksi, niin studiot laskevat olevan kannattavaa tehtailla jatko-osa, mikäli 40 % ensimmäisen osan tuotoista riittää tuomaan rahat takaisin. 50 % ensimmäisen osan tuotoista tarkoittaa jo pientä voittoa ja 100 % ensimmäisen osan tuotoista suuria voittoja. Se, miksi jatko-osat ovat usein huonoja johtuu siitä, että harvoin niissä on mitään omaperäistä (riski!), vaan ne usein tehdään alkuperäisen leffan kopioiksi, mutta kaikkea ensimmäiselle leffalle tyypillistä on vain enemmän. Todella massiivisten budjettien leffoilla on erittäin pieni mahdollisuus olla hyviä, koska taloudelliset riskit on pakko höylätä minimiin. Menetykset voivat olla satoja miljoonia! Siksi tämänkaltaiset leffat täyttävät tiukat kriteerit esim. toimintakohtausten määrän, one-liner-vitsien, tähtinäyttelijöiden, yhteiskunnallisen sanoman ja miljoonan muun asian suhteen. On selvää, että moinen prosessi hankaa elokuvasta pois lähes kaiken omaperäisyyden ja särmikkyyden. Tuloksena on elokuva, joka täyttää kaikki studiopomon asettamat vaatimukset ja joka tuottaa "tarpeeksi" rahaa lippuluukulla, mutta on lopulta puolityhjää cgi-höttöä katsojille. Pienen budjetin elokuvat voivat sen sijaan yllättää nykyään, koska se sama cgi, jolla mega-budjetin leffat pilataan, voi mahdollistaa hyvältä näyttävät pienen budjetin leffat. Elokuvissa kun on nykyaikana paljon enemmän cgi:tä kuin vain se "tietokonepeleiltä näyttävä fysiikan vastainen cgi". Sitä ei vain "huomata", koska se näyttää aidolta. Kaukana häämöttävä vuori ei kärsi fysiikan vastaisuudesta, koska vuorilla on tapana pysyä paikoillaan. Olen katsellut läpi James Wan:in Conjuring -universumin leffoja ja vaikka niitä ei kukaan maailman parhaiksi leffoiksi mene väittämään, on niissä sentään yritetty saada jotain oikeasti hyvää aikaan. Jopa kliseet ovat luovia ja esim. Annabelle-leffoissa on paljon lapsinäyttelijöitä, jotka tekevät yllättävän hyvät roolit. Makuasia on tietenkin, nappaavatko tällaiset leffat, mutta meikäläinen tykkää ja tällaiset leffat välttävät mukavasti nykyleffojen synnit kuten levoton ADHD-visuaalisuus ja vision puute. Kannattaa siis niiden mega-leffojen sijaan kiinnittää huomio pienemmän rahan tuotantoihin, jotka antavat enemmän tilaa luovuudelle ja riskeille. T2 on toki erinomainen tekele (ja T3 on viimeinen Terminator-leffa, jota viitsin katsoa), mutta meitä vanhemmat ikäpolvet löysivät siitä vaikka mitä vikaa. Se oli pilattu väreillä, eikä ollut mustavalkoinen! Väkivaltaa ja toimintaakin oli aivan liikaa! Osa kritiikistämme on aiheellista, mutta osa on nostalgian synnyttämää sukupolvivouhotusta ja perustuu siihen, minkä näköisiä leffoja olemme nuorina tottuneet näkemään. Nuoremmalle sukupolvelle taas tämän päivän fysiikan vastainen cgi on normaalia, ja he tulevat sitten 50-vuotiaina löytämään vaikka mitä vikaa kokonaan tekoälyn* tuottamista elokuvista. "Hei, silloin 2021 käsikirjoitukset teki ihmiset eikä mikään tekoäly! Käsis piti kirjoittaa uudestaan moneen kertaan, että siitä saatiin hyvä. Rispekt mään!" * Ennustan, että ensimmäinen tekoälyn tuottama leffa syntyy siitä, että joku visionääri hoksaa, että tietynlaisen tarinan luominen on ihmiselle todella vaikeaa, mutta tekoälylle helppoa ja pistää sitten tekoälyn tuottamaan tämän tarinan, jollaista ei ihmiskunta ole ennen kokenut. Kokemus on sitten kuin Jurassic Parkin valkokankaalle tuomat dinosaurukset, ja tekoälyä aletaan käyttämään enemmän ja enemmän muissakin leffoissa/sarjoissa.
https://kinoregina.fi/elokuva/194419/ Tuossa esikaurismäkeläinen haahuilu, joka täyttää langan otsikon määritelmän, oli niin tylsä pökäle etten ole moista aikoihin nähnyt, mutta silti katsoin sen loppuun. T: Vesku
Django (1966). Oli aika karmea esitys, kun Apple TV versiossa ei ollut kuin englanninkielinen dubattu ääniraita. Kovin arvostettu elokuva tuntuu olevan, mutta jää kyllä minusta selkeästi esim. Leonen trilogian taakse. 3/5.
Monen kirjavan määrän toinen toistaan syväluotaavampia (yli)analyyseja filmauksen elokuvallisia barrikadeja rikkovasta "kiehtovuudesta" ja vaikutuksista kulttuuriin on vuosikymmenten saatossa vilpittömästi yritetty ymmärtää --- tuloksetta. Edellä mainittuun huvenneen ajan maallisesta vaelluksestaan voisi yhtä hyvin tuhlata vaikkapa keppihevosharrastuksen sisäistämisestä toipumiseen. Spoiler
Djangohan on aikansa tuote ja aivan järjettömän asenteellinen ja väkivaltainen. Alkaa näppärästi kun roskajoukko kiduttaa ja kohta ehkä raiskaa naista, niin paikalle tulee toinen samanmoinen "pelastamaan" ja tappaa aiemmat, mutta jatkaa samaa rataa, kunnes paikalle tulee itse ns. sankari ja lahtaa kaikki odottaessa. Eihän tuota nyt minään Leonen veroisena tekeleenä voi pitää, mutta historiaa kuitenkin, ja paikkansa silläkin. Ei se nyt niin huono lopulta ollut. Tietysti tuo 3/5 kertoo että itsekin jollain tasolla pidit. 4k-levyllä kuvakin oli ihan ok.
Totta. Siivosin oman oksennukseni. Toisaalta on hauska lukea muiden mielipiteitä. Voi kun kirjoittaisivat ne kyseisen elokuvan ketjuun ja sitten voisi siitä keskustella.