Tuossa muutamaankin otteeseen olen hämmästellyt Aamulehdessä tv-leffoja arvostelevan Martta Kaukosen arvioita kulloisenakin päivänä telkkarissa esitettävistä elokuvista: Aika tavalla vaikuttaa siltä, että hän ei pysty laisinkaan arvostelemaan niitä objektiivisesti, vaan antaa estoitta omien mieltymystensä ja kulloisenkin sovinnaisena pidetyn asennoitumismallin vaikuttaa tähtiensä määrään. Toki yksityishenkilönä saa ihan mistä tahansa elokuvasta olla ihan mitä mieltä tahansa, mutta jos on tarkoitus ohjastaa valtakunnallisessa mediassa tuulipukukansaa oikeaan suuntaan, niin tuollainen lähestymistapa ei oikein toimi. Voi olla että olen ymmärtänyt väärin kuvitellessani että lehdessä olisi jokseenkin neutraalisti arvotettu elokuvia ilman kovin vahvasti värjättyjä kakkuloita. Tässä pari esimerkkiä parilta viime viikolta: The Big Short: M.K. **/***** IMDB 7.8/10 RT 89% / 88% 007 Spectre: M.K. **/***** IMDB 6.8/10 RT 63% / 61% "Elokuvan ilmestyessä 47-vuotias näyttelijä alkoi jo vaikuttaa setämieheltä pelehtiessään itseään 17 vuotta nuoremman Léa Seydoux´n kanssa.." Ei kai niitä objektiivisen sorttisesti leffoja medioissa arvostelevia kriitikoita kovin runsaasti ole koskaan ollutkaan. Pistää vain mietityttämään että mikä niiden funktio ylipäätään on, koska pääsääntöisesti IMDB:tä ja Rotten Tomatoesia vilkaisemalla saa selville että onko jokin leffa ihan täyttä "paskaa" vai ei. Se ei todellakaan selviä jonkin AL:n tai Hesarin sivuja katsomalla. En väitä etteivätkö niille arvioitaan rustaavat olisi joskus oikeassakin, mutta välillä arvostelut menevät aika pahasti toiseen suuntaan kuin valtavirran näkemys.
Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että Kaukonen voi esimerkiksi moittia 70-luvun elokuvan naiskuvaa, vaikka elokuvan naiskuva olisi tuolle aikakaudelle täysin tyypillinen. Ei kai 50 vuotta vanhan elokuvan nais- tai mieskuva voi olla tämän päivän mukainen. Ymmärrän, että muutamaan riviin ei voi mahtua syvällistä analysointia. Outoa on, kun toteaa että Kadonneen aarteen metsästäjät "on moderni klassikko", mutta antaa vain kolme tähteä viidestä (HS).
Sama täti taisi myös tylyttää jotain muutakin. Siis ei pelkästään Aamulehden, vaan siis myös Hesarin. Arvostelijat ovat niinkuin ovat ja niiden mielipiteet ovat lukijan ymmärryksessä. Martta ei liiku paljoakaan omien arvioiden kanssa samassa linjassa. Tiedä sitten, johtuu mistä johtuu. Aiemmin Hesarin elokuvienarvostelijoilta on tottunut näkemään edes jotain samaa kuin itsekin, mutta Martalla menee jonnekin muualle. Esim.Last Vegas elokuvaa pöyristeli kovasti, koska vanhat ukkelit pyöri hetken nuorien naisten kanssa, eikä nähnyt kokonaisuutta. Ja pisteet menivät sen mukaan. https://www.imdb.com/title/tt1204975/ Tosiaan jännä miten metoot yms. vaikuttaa nykypäivänä kaikkeen.
Tämä kriitikko ei ole minulle tuttu, mutta kyllähän toiset leffat kestävät huonommin aikaa kuin toiset.
Tai huomannut, että presidenttiparimme ikäero on noin 30 vuotta... En todellakaan lue näitä uutisivirtoihin tuputettuja "episodi" arvioita "tässä leffassa joku melkein näyttää tissit" tai hs:n "olisin halunnut dokumenttiin enemmän mustia miehiä lauteille" jne juttuja. Mutta kai niille maksetaan tuollaisesta kaistapäisestä oman kuplan puhaltamisesta jossa joka ikinen asia katsotaan mahdollisimman umpimielisesti samalla painottaen kuinka avarakatseinen itse on kun tällaisia huomioita "osaa" tehdä. Valitettavasti on tavallaan koko Suomen julkisen keskustelun kuva, että kokonaiskuva hyvin monessa asiassa on täysin hukassa tai kieroutunut (esim Räsäs-case nyt viimeksi).
Paska valuu alaspäin, tunnetusti. Sääli vain, että niin moni on vailla vastustuskykyä sen aiheuttamille infektioille.
Onneksi jokainen voi olla kriitikko: https://www.goodreads.com/book/show/57017766-terapiassa?ac=1&from_search=true&qid=LyFBUjAWkE&rank=1 Elokuvataiteen puolella en ole vuosikausiin lukenut yksittäisiä lehtiarvioita, ovat mielestäni täysin turhia. RT, IMDB ja osin omiin preferensseihin perustuvat suosittelualgoritmit (ei pelkästään hyvä asia toki tämä viimeinen) kiinnostavat enemmän kuin jonkun random-Martan mielipiteet. Kirjallisuuspuolella valitettavasti kriitikoilla on Suomessa edelleenkin turhan paljon valtaa, varsinkin Hesarin kriitikoilla.
Kriitikon rooli on hieman epäkiitollinen duuni! Tuossa kaksi esimerkkiä -toinen Hesarin elokuvakriitikon näkemys Netflixin "The Good Doctor"-sarjasta ja toinen sitten hieman henkilökohtaisempi versio samasta asiasta! https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005779014.html https://www.autismspeaks.org/blog/my-review-good-doctor-adult-autism
Tuo on kyllä erittäin hyvä huomio, hih. Voisi tuo "kukkahattu" seuraavaksi arvostella vaikkapa kysistä "pelehtimistä"...
Objektiivinen ja yleisöä palveleva lähestymistapa olisi esimerkiksi se, että jos tiedostaa sen että itse ei kategorisesti pidä jonkin tyyppisistä elokuvista, niin jättää niiden arvostelemisen toisten tehtäväksi. Ja siis tuo koskee niitä lyhyitä lehden TV-ohjelmat -osiossa julkaistavia kannanottoja.
Miksi? Pitäisikö arvostelun tekijän olla aina fani? Että kaikki leffat olis ihan ykkösiä aina? Tosi hyödyllistä olisi tämä. Minusta arvostelu on jo perusluonteeltaan nimenomaan subjektiivinen juttu. Minä olen tätä mieltä tästä leffasta. Lukija voi sitten ajan kanssa todeta kenen arvostelijan kanssa pitää samantyyppisistä ja käyttää tätä hyväkseen.
Voisi sitten ainakin laittaa arvosteluunsa maininnan siitä, että ei esim. muuten sitten yhtään diggaa esim. Marvelin toimintaleffoista ikinä, että ovat siten aina ihan kakkaa hänelle. Pahuksestako pahaa aavistamaton satunnainen ko. tv-tietojen tavaaja voi tietää että juuri tuo henkilö dumppaa aina tuommoiset alimpaan kastiin. Se kyseinen tiivistelmäosio kun on ikäänkuin semmoisessa kohdassa lehteä, että joku voi joskus tulkita/ajatella tekstin ikäänkuin tuoteselosteeksi, jonka perusteella jättää aineksen hyllyyn. Mutta emmehän nyt toki ota tätä aihetta liian vakavasti, kuhan nyt vaan hiukan ihmettelin muutaman jollakin tavalla ammattiarvostelijaksi luonnehdittavan tahon arvioita.
Täytyy myöntää, että HS:n Nyt-liitteeseen tehtävät arvostelut eivät varmaan ole helpoimmasta päästä kirjoittaa. Pitää maksimissaan noin 50 sanalla tiivistää pitkän elokuvan ydin. Siinä mielessä Kaukonen onnistuu aika hyvin. Nämä ovat ilmeisesti eri arvosteluja kuin Kaukosen arvostelut Aamulehdessä tai ovat niiden lyhennelmiä. Nyt-liitteessä antoi aikanaan pisteitä ajankohtaisille elokuville myös Tapani Maskula: Maskula avaa kriitikon työtään tuossa Ylen haastattelussa. Kannattaa lukea koko juttu. https://yle.fi/uutiset/3-10477564 Maskula toteaa suoraan tyyliinsä esimerkiksi: Tämä asenne on mielestäni kriitikolle hyvä:
No Maskula onkin lähes legenda, toisin kuin Kaukonen, jonka outoja arvosteluja olen ihmetellyt jo kauan. Jotenkin aina tuntunut että olisi elokuvien katselun aloittanut juuri, eikä pohjatietoa ole nimeksikään. Vähän kun Mika Saukkonen lähti kylmiltään yleisurheilun Timanttiliigan selostajaksi ja sadan kilometrin päähän paistoi miehen täysi tietämättömyys ja yleistiedon puute koko lajista. Mutta tämä siis vain minun arvosteluni.
Itse luen mielummin arvosteluja täältä tai muista vastaavista saiteista. Vaikka olisinkin arvostelijan kanssa eri mieltä elokuvasta voin kuitenkin luottaa, että jonkinlainen elokuvien harrastaminen löytyy taustalta ja näkemystä enemmän kuin valtamedioiden kriitikoilta.
Miksi ihmeessä? Aloitus tälle keskustelulle oli hyvä ja ei ole mitään järkevää syytä siirtää tätä keskustelua Aamulehteen. Itse asiasta: Mielestäni sellaiset (sanomalehti)kriitikot, jotka kirjoittavat yhden elokuvan ympärille isomman ja mielenkiintoisen tarinan, ansaitsevat kunniaa. Esimerkiksi Lännen Medialle kirjoittava Pekka Eronen, Kari Salminen ja ainakin Hesarille kirjoittava Timo Peltonen ovat tällaisia. Esimerkkinä Peltosen kirjoitus tänään Hesarissa. Näitä kirjoittajia on tietysti monia muitakin ja päätös julkaisuun on lehdillä itsellään.