Mieluummin offline backup kuin luottaa pelkkään RAID:iin. Se kun voi se RAID:kin hajota, koska muutakin voi mennä rikki kuin pelkkä levy. Joku virus voi vaikka poistaa tai kryptata koko setin. Suurin ongelma on se rippauksen vaiva ja vaatima aika. Puhutaan helposti kuukausista aktiivista rippausta.
Pahin negaatio lienee tuo säälittävän pieni lukumäärä, 100 kappaletta ei riitä mihinkään, jos kyse on todellisesta konossööristä.
4k UHD levyn rippaamiseen menee noin 2-3 tuntia ja lopputulos mkv:nä jotain väliltä 50-80 gigaa. ISO:ksi rippamista en harrasta, joten siihen en osaa vastata. Riippuu tietenkin mitä rippaa. CD, DVD, Bluray tai 4k UHD. Itse en harrasta RAIDin käyttöä vaan muuten vain kahdella 8 teran levyllä kaikki 4k-leffat Synon NASsilla ja muut toisella NASsilla. Toistaiseksi vielä mahtunut, mutta isompaa varmaan kohta tarvitaan. RAID pettänyt muinoin riittävän monta kertaa. Muut varmaan toimivat toisin.
Jos 100 elokuvaa on riittävä elokuvakirjasto, niin ehdotan harrastuksen vaihtoa. Olisi mielenkiintoista nähdä musiikin kuuntelija tai kertomakirjallisuuden intohimoinen harrastaja, jonka kokoelma on vain 100 nimikettä.
Matilla ei varsinaisesti ole ollut mitään positiivista sanottavaa. Mielestäni kannattaisi hankkiutua eroon myös DVDplazan tunnareista. Mitään negaatiota tässä ei olisi.
Telkkarin tuijotus on aika mälsä harrastus, siksi en puhukaan siitä harrastuksena. Hyviä, itselle mieluisia, monta kertaa katsottavia leffoja ei vaan kovin paljoa ole. Lisäksi ne ovat vanhoja. Uusista leffoista kun ei juuri koskaan tule ”klassikkoa” omissa kirjoissa. Musiikin kuuntelun tai harrastamisen olen jättänyt aikalailla jo kymmenisen vuotta sitten. Parikymppisten mikkiin huutelun kuuntelu on aika kornia nelikymppiseltä, kun itse tykkäsi kuunnella metallimusiikkia ja dj-musiikkia. Tiedän musiikinharrastajia, jotka pyrkivät pitämään kirjastonsa 100 albumin kokoisena, sen takia ettei se paisu liikaa. 100 albumia on vielä kuunneltavissa suht aktiivisesti ja hallittavissa. Kirjallisuuden suhteen Kindle on ylivoimainen. Saat ladattua tuhansia kirjoja siihen pieneen vekottimeen ja lukeminen onnistuu iltaisin sängyssä vierustoverin häiriintymättä. En näe mitään mieltä kerätä hyllymetreittäin mädäntyvää paperia seinille.
Nykyajan posi posi ilmapiirissä meidän nega-mattien elämä on ajettu hyvin ahtaalle. Kyynisyydelle ei ole enää sijaa ihmisten yhteiskunnassa, tai se pitää visusti piilottaa. Mun mielestä myös meillä nega-mateilla pitäisi olla ihmisoikeus olla olemassa ja ilmaista mielipiteitämme ilman syrjintää ja ulossulkemista. Jos ajattelee jotain ajanjaksoa vaikka 500 vuotta taaksepäin, niin silloin oli varmasti ajatukset toisenlaisia yhteiskunnassa. Jokainen jolla on suhteellisuudentajua tajuaa, että nykyinen ajanhenki on yhtä absurdi kuin ne kaikki aikaisemmatkin ajanhenget.
Kannattaisikohan Matin antaa vaikka itselleen vähän löysiä, eikä ottaa kaikkea niin helvetin vakavasti. Mikähän mahtaa tuoda sitä iloa elämään kun TV:n katselu on tylsää ja musiikkia ei jaksa kun muusikot on pari kymppisiä ja hyviä leffojakin on vain sata... Mikä mahtaa tuoda iloa elämään. Ihme kuin kirjatkin eivät ole lapsellisia...
Ettei vaan tuossa tilanteessa olisi ollut kyseessä se, ettei kyseinen asiakas omistaisi muuta kuin dvd-soittimen..? Vai olisiko dvd-versio ollut pari euroa halvempi ja kyseessä periaatteen asiakas? Osalla dvd-formaatin suosijoista saattaa olla luottamus, että dvd-levyt kestäisivät kauemmin kuin bluray-levyt. En tiedä, onko noin, mutta itse suosin formaateista eniten blurayta.
Näin on. Kukin taaplaa tyylillään ja hyvä niin. Minun kuplassani esimerkiksi kirjojen lukijoille on vaan kertynyt vuosien varrella kirjoja enemmän kuin 100 nidettä. Siis aivan itsestään ilman mitään keräilyvimmaa. Nämä ihmiset vähät välittävät konmarituksesta. Ovat vaan kiinnostuneet kirjallisuudesta. Jos joku harrastus aiheuttaisi minulle pahaa mieltä, lopettaisin sen. On kovin vaikeaa käydä keskustelua @Matti Virtanen kanssa, joka ajattelee esimerkiksi musiikista nauttimisen kuuluvan pelkästään nuoruuteen. Tuollainen ajatus on niin kaukana omasta ja monen muun ajatuksista, että en oikein edes osaa prosessoida sitä.
Olin aikaani edellä. https://www.episodi.fi/uutiset/netf...etonauloistaan-enaa-tama-viikko-aikaa-katsoa/
Tämä voi suututtaa nyt digitaalisen elokuvan ystävät, MUTTA minusta suurin ero fyysisen ja digitaalisen median välillä on yllättävä? Kyllä omistaminen on kova juttu, kun pääset leffoihin koskemaan, tutkimaan, järkkäämään... MUTTA Vielä suurempi homma on se että digi leffat, vaikkapa ne referenssitason, näyttävät kaikki lähes samalta. Eli huippu UHD-soittimella saa näistä elokuvista sellaista persoonallisuutta esiin, mitä tulee kuvaan ja ääneen. Gemini Man lienee hurjin esimerkki. Diginä se on ihan katsottava, mutta fyysisenä kuka tahansa näkee että se on kuin kotivideo. Järkyttävän näköinen tai ei ainakaan elokuvan. ... Esim. filmirae, voi olla monen näköistä, Ghostbusters -> silmiinpistävää, Dyyni kaunista kuin hiekkaa aavikkoplaneetan pinnalta missä rohto pöllyää hiekka-dyyneistä, taikka äärihienostunutta, Joker studiossa kun DeNiro saa kuulan kalloonsa. Tämä sama idea pätee sitten kaikkeen värien sävyistä, mustaan, valkoiseen, tarkkuuteen (resoluutio), äänen kolmiuloitteisuuteen ja skaalaan. Dialogiin, äänitehosteisiin, kaikessa on persoonallisuutta, lopulta aina elokuvan valaistusta myöten taikka miltä hahmojen kasvot näyttävät. Jopa CGI elokuvassa Ready Player One on äärimmäisen yskityiskohtaista, diginä upeaa mutta samanlaista kuin kaikissa CGI-leffoisa. Digistä puuttuu näin ollen persoonallisuus, joka tekee siitä hitusen muovista. Don't Get Me Wrong, minulla on myös digi-elokuiva, noin 310 kappaletta, Blu-ray elokuvia ja rakkaita 4K Ultra HD lättyjä.
Tuo on vain henk- koht. mielipiteeni, joka perustuu: - Apple TV 4K + digi-leffat - 4K UHD-soitin, Panasonic UB-820 + fyysinen media Fyysinen levy ja huippu soitin, noin 500 € loihtii kuvasta ja äänestä persoonallisuuden esiin, jolloin jokainen elokuva näyttää ja kuulostaa hitusen erilaiselta. TÄMÄ on mielestäni se suuri ero digi & fyysinen välillä, JOPA suurempi kuin tämä "omistaminen".
Ei millään pahalla mutta jos leffa ei ole filmillä tai analogisesti magneettinauhalla (esim vhs, beta) niin se on digitaalisessa muodossa.
Pahoittelut, kirjoitin ehkä epäselvästi, eli tarkoitan Apple TV 4K digitaalista striimiä ja Apple TV digitaalisia latauksia (1080p) -> verrattuna 4K Ultra HD -levyihin. Mielestäni suurin ero on tuo ns. "persoonallisuus" (kuva/ääni). Tämä voisi johtua siitä että dataa voidaan näyttää enemmän, ns. bitstream... tutkin että usein 4K leffassa data pyörii vaikkapa 30-40 megabittiä / sekuntissa, MUTTA tarvittaessa luku voi nousta heittämällä 100-130 mbps ... koska digi pysyy noin 10-30 ehkei ihan niinkään korkeana, niin tuosta tulisi se miksi leffat näyttävät niin samalta digitaalisena. (vain omaa pohdintaa).
Jepjep.. Ihan omaa pohdintaasi, mutta päin persettä menee, vähemmän yllättäen. Katsoppa vaikka tästä kuvasta missä suoratoistetun (verkosta) vaatiman leffan mbps -lukema huitelee.
Käsittääkseni Apple TV 4K striimin huippu on noin 40mbps ja keskiarvo noin 30mbps. Levyllä mitä itse tutkinut esim. Ready Player One, niin voi pyöriä tyyliin 30-40, MUTTA sitten tarvittaessa mennään 100-130 johon digitaalinen ei pysty. En ymmärtänyt tuota kuvaa lainkaan ja mitä sillä yrität viestiä...
Applehan julkaisu eilen uuden Apple TV 4K mallin. Tukee nyt myös HDR10+:aa. Nopeempi prossu ja näyttis. Voi taas edellisillä malleilla heittää vesilintua.