Serenity (2019) (Matthew McConaughey, Anne Hathaway, Diane Lane) Huonoja arvosteluja saanut mutta sen verran hyvät näyttelijät että pitihän tämä katsoa, ja yllätyin positiivisesti ja muutenkin, sillä tämä on huomattavan monikerroksinen juttu. Alkaa kuin kalajuttu mutta muuttuu sitten rikosleffaksi joka mutatoituu vielä lisää joksikin muuksi... No ehkä tämä olisi ollut parempi jos tekijät olisi vaan tehneet sen kalajutun, potentiaalia olisi ollut jonkinlaiseksi Moby Dickin ja Jawsin risteytykseksi mutta ei nyt sitten.... 3/5 Howard The Duck (1986) (Lea Thompson, Tim Robbins, Howard the Duck) Päähenkilö ööh imaistaan ankkojen asuttamalta kotiplaneetaltaan Maahan ja sitten kaikenlaista sattuu ja tapahtuu... Yksi parhaista kasarileffoista, Marvel voisi tehdä jo jatko-osan... johan ne sitä tavallaan teasasi Guardians of the Galaxyssä... 5/5 Kumpikin katsottu BD:ltä.
Hanna (2011) Jälleen yksi kertomus geneettisistä kokeiluista eli erikoissupersotilaan kehittämisestä. Ihan menevää toimintaa ja seikkailua siellä täällä Euroopassa, ja Kuusamosta päädytään Berliiniin muutamien hiukan erikoisempien käänteiden kautta. Vähän jäi joitakin asioita hämärän peittoon, ja lopetuskin kenties hiukkasen töksähtävä. Saoirse Ronanin uskottavuus toiminnallisesssa pääroolissa ehkä hiukan kyseenalaista, muut roolitukset olivat mielestäni OK. Joka tapauksessa ihan viihdyttävä leffa. ***½/*****. YlenHD -tallenteelta tuli katsottua.
Ghost In The Shell (1995) Klassikko anime, ihan hyvä, mutta oikeastaan tykkään enemmän siitä uudesta Scarlett-versiosta. 3,5/5 I, Tonya (2017) (Margot Robbie) Taitoluistelu ei varsinaisesti kiinnosta mutta tämä Tonya Hardingin tapaus on ihan mielenkiintoinen. Ne jotka oli elossa silloin kun tapahtumat tapahtuivat ovat varmaan tietoisia siitä ketä Tonya Harding ja Nancy Kerrigan ovat ja mitä tapahtui ainakin uutisten mukaan. Tässä leffassa kerrotaan yksi versio tapahtumista. Robbie on erinomainen pääosassa vaikka uskottavuus on välillä kovilla varsinkin hänen esittäessään teini-ikäistä... toisaalta hahmohan on eräänlainen proto-Harley Quinn... 5-/5
Ghost in the Shell 2 - Innocence (2004) Alkuperäisen jatko-osa. Tuotantotekniikka on kehittynyt ja visuaalisesti on otettu sekä askelia eteenpäin että taaksepäin, lopputulos kokonaisuutena näytti jotenkin huonommalta kuin alkuperäinen, animointi ei tuntunut "oikealta". Ja sisältö myös tuntui hengettömältä, väkisin tehdyltä jatko-osalta. Huomasin kesken leffan miettiväni välillä muita asioita. 2/5
The Call of The Wild (2020) Viimeisimmän leffateatterikäynnin yhteydessä näin tämän trailerin, ja siksi innostuin kevyesti: Lastenleffahan tämä oli, jo siitä päätellen että BD:n valikossa olisi ollut tarjolla suomeksi dubattu ääniraita, jos oikein käsitin. Siitä huolimatta tämän parissa viihtyi aikuinenkin ihan kivasti sen keston ajan. Aika sekalaisesti oli CGI:tä ja oikeita sijainteja ja hahmoja. Eivät limittyneet ihan jouhevasti kaikissa kohdissa. Kenties sen, että kyseesä oli osin "piirretty", oli tarkoituskin näkyä. Harrison Ford oli ihmispäosassa aika hyvä. Muutama muukin aika kiva ihmisesitys oli mukana. Hiukan kuitenkin pisti mietityttämään se, että onko hyvä näillä main antaa lapsukaisille sellainen käsitys että koirasudet ovat OK... ***/*****
Tuli tuossa viikonloppuna katseltua vähän scifiä, Dyynin lisäksi Solaris kahtena versiona, eikä toinen ollut se jenkkiversio vaan... neuvostoliittolainen tv-elokuva Solaris (1968) ja toinen sitten se Tarkovskin Solaris (1972). Kirjaa en ole lukenut mutta molemmathan näistä kai perustuu siihen samaan Lemin kirjaan ja kuulemma tuo vanhempi tv-versio on kirjalle uskollisempi. Niin tai näin, se on myös tehty selvästi pienemmällä budjetilla ja näyttää lähinnä tv-teatterilta kämäsissä lavasteissa mutta on mielestäni sisällöltään parempi näistä kahdesta. Tarkovskin visiot on visuaalisesti näyttävämpiä mutta sisällöllisesti tylsempiä, liikaa täysin tyhjänpäiväistä haahuilua ja pohdiskelua, ainakin minun makuuni. Youtubesta katselin, aitoina neukkuversioina englanniksi tekstitettynä (ihan oikeasti tekstitettynä, ei googlen automaattipuppugeneraattorilla). Kummallekin arvosanaksi semmonen 3/5.
Verivelka. Clintin ohjaama leffa. Oli myös pääosassa. Hyvä sarjamurhaajaleffa. Terminal Invasion. Bruce campbel pääosassa. Tv elokuva. Ei niin hyvä. Uhka. Ei niin hyvä kauhuleffa.
Halloween (John Carpenter, 1978) saksalainen Blu-ray (Concorde) Näin tämän klassikon ensimmäistä kertaa n. 40 vuotiaana telkusta kymmenisen vuotta sitten ja pidin siitä aika paljon, vaikka yleensä en ole tämänkaltaisten leffojen suuri ystävä. Päätin hommata leffan hyllyyn ja pistin mukaan Saksan Amazonin tilaukseen (yli 39 € ilmaiset postit). Edelleen pidän tästä! Carpenter ohjaa ajatuksella ja 2000-luvun ADHD-leffoihin ryytyneenä on ilo seurata leffaa, jossa keskitytään rakentamaan tunnelmaa kaikessa rauhassa sen sijaan, että koko ajan tapahtuu. Carpenterin itsensä säveltämä musiikki on leffaan oikein sopivaa, joskin itseään toistavaa (eli musiikkia olisi voinut olla enemmän toiston välttämiseksi). Kameratyö on todella hyvää. Laajakulmalinssi yhdistettynä pitkälti paikallaan olevaan tai näyttelijöitä seuraavaan kameraan luo oikeanlaista hyytävää tunnelmaa ja turhia leikkauksia vältetään mukavasti. Blu-rayn kuvanlaatu on minusta oikein hyvä. Ääniraidassa (mono) kuuluu leffan ikä ja monikanavamiksaus kuulostaa pöhkölle prosessointeineen. Ekstroissa on tv-version kohtauksia, jotka saa vain saksankielisellä dubbauksella! 4/5 The Texas Chain Saw Massacre (Tobe Hooper, 1974) ruotsalainen Blu-ray (Studio S) Tätä en ollut koskaan nähnyt ja mittani tuli täyteen. Halusin nähdä tämän klassikon riippumatta siitä, pidänkö siitä vai en. No, ei tämä ehkä mikään lempparileffani tule olemaankaan, mutta ei kyllä mikään inhokkikaan. Onhan tässä yritystä ja asennetta. Tobe Hooperin ohjaus on ailahtelevaa. Siellä täällä on hienoja kamerajuttuja, mutta ajoittain on myös vähän huolimatonta tekemistä. Musiikki on mielenkiintoista "teollista meteliä", joka sopii leffaan hyvin. Raina alkaa aika normaaleissa road movie fiiliksissä, mutta puolentoista tunnin aikana tarina eskaloituu täyteen hulluuteen, joka sai minut jopa nauramaan (esim. "isoisän" yritykset kalauttaa vasaralla kirkuvaa tytteliä päähän oli todella koomista ). Elokuvana tämä ei ole mikään super-mahtava tekele, mutta sen kulttuurellinen merkitys vaikutteiden antajana on helppo nähdä ja kulttiklassikon maine on kyllä ansaittu. 4K-restauroinnilla on saatu aikaan hyvä kuva ja monikanavaiseksi vänkätty ääniraitakaan ei ole hassumpi. Nyt on parempi olo, kun tämä on vihdoin nähty! 3/5.
Alaston lounas. telkusta tuli. Oli kyllä todella ihmeellinen ja erikoinen leffa. Ei tule hommattua hyllyyn kyllä vaikka ei täysin huonokaan ollut.
Itsekin yritin katsoja, mutta 20 minuutin jälkeen oli pakko antaa periksi. Kaikesta outoudesta huolimatta ei napannut sitten yhtään! Kaikki elokuvat eivät vaan ole minua varten. Joku toinen saattaa pitää tästä, eikä siinä mitään.
Vähän kauhuelokuvia vaihteeksi: The House of the Devil v. 2009 ja The Blackcoat's Daughter v. 2015. Molemmat olivat erittäin tunnemallisia psykologisia kauhupätkiä. Kummassakaan ei ollut jump scare kohtauksia, vaan painostava tunnelma syntyi tarinasta, kuvauksesta ja musiikista. Vahva suositus erityisesti House of The Devil leffalle.
Kill Chain (2019) Eihän tämä nyt kovin huikea tekele ollut, mutta pystyin katsomaan. Joku ei varmaan pysty. Oli sentään parempi kuin esim. "A Score to Settle", mikä ei tietenkään ole mikään huikea saavutus. Joitakin ihan päteviä elementtejä ja hetkiä tuossa oli. Onneksi ei ollut tuon pidempi. Ihmettelen kuitenkin yhä sitä, että miksi Nicholas Cage hilluu tämäntyyppisissä tuotannoissa. **½/*****. Lähempänä kolmosta kuin kahta ja puolta, mutta 2,75 ei ole kunnollinen arvosana.Kolme tähteä olisi liikaa. SubTV:n HD-tallenteena katsoin, ja kuvanlaatu oli aikas hyvä.
Deadly Blessing dvd. Odotukset oli aika kovat, mutta ei tämä nyt sitten ollutkaan niin hyvä kuin luulin.
Jäänyt itseltä huomaamatta. Mistäs tuo Peter Jacksonin tekele löytyy nykyään? Bad Tastea katsellut viimeksi VHS-aikakaudella.