The Fifth Element (1997) https://www.imdb.com/title/tt0119116/ Koska kys. leffan sivut jo arkistoitu, sitten tänne. Klassikon asemaan noussut Besson-tulitus, joka ei ihan kuvanlaadullisesti ansaitsemaansa asemaan nouse. 4,5/5 T: Vesku
Luokkakokous 3 Vaikka en odottanut edes mitään, tämä oli tylsä ja vaan huono. Eka nyt vielä menetteli mutta tässä ei ollut vaan mitään järkeä. Harlin ei tuonut yhtään mitään arvoa. 1/5
The Misfits (2021) https://www.imdb.com/title/tt4876134/ Katsottu Äpylitöllön vuokrakuvana ja kuva oli oikeastaan aika perinteinen huijauskuva pienellä yrityksellä. 3/5, vaikka tai siitäkin huolimatta että oli erään tunnetun Harjulan ohjaama. T: Vesku
2010: Vuosi Jona Saamme Yhteyden (1984) https://www.imdb.com/title/tt0086837/ Katsottu Äpylitöllön vuokrakuvana ja oli aika tehnyt asiansa, jäykähkö ja pitkäveteisehkö kirjalle aika uskollinen tuotos. 2,5/5 T: Vesku
The Iron Mask: The Mystery of the Dragon Seal (2019) https://www.imdb.com/title/tt6218010/ Runsaudenpulasta kärsivä yhteistuotantorymistely, jossa moniaitakin suurempia nimiä mukana Arnoldista lähtien. 2,5/5 T: Vesku
Nobody (2021) https://www.amazon.com/Nobody-Bob-Odenkirk/dp/B09238VQ81 Oikein mainio action pätkä kaikille Equalizer ja John Wick-faneille, Odenkirk hoitaa hommansa mainiosti ja vaikka mitään kauhean yllättävää tai maagista ei filmi tarjoakaa kyllä tämän genren ystävät tykkäävät varmasti! 4/5 Wrath of Man (2021) https://www.imdb.com/title/tt11083552/ Jason Stahamin tähdittämä pätkä menee samaan gatekoriaan, ei pelkkää toimintaa vaan jotain juonen tynkääkin ja kyllähän tämän mielellään katseli. Stathamin näytteleminen oli, sanotaanko vaikka, hänelle perinteistä. 3/5
Освобождение - Liberation / Taistelutanner osat 1-5 (1968-1971) Neuvostoliiton ja Itä-Saksan eeppinen yhteistyöelokuva toisesta maailmansodasta. Tarkalleen ottaen elokuvia on peräti viisi ja kestoa monta monta tuntia. Niinpä ajan puutten vuoksi katsomisessakin meni muutama viikko. Sisällön skaala on todellakin eeppinen, vaikka Stalingradin ja Leningradin tapahtumat ohitetaankin lähinnä olankohautuksella ja tarina alkaa Kurskin taistelusta jota esimmäinen elokuva enimmäkseen käsittelee. Siitä sitten jatketaan Berliiniin ja sodan loppuun asti. Viimeisessä osassa käsitellään Berliinin taistelut ja Hitlerin viimeiset päivät. Ennen sitä kuitenkin käsitellään ohimennen tilannetta muillakin rintamilla Italia mukaan lukien ja toki operaatio Valkyriekin saa mukavasti ruutuaikaa, lähinnä kuitenkin seurataan neuvostojoukkojen etenemistä. Tapahtumia elävöitetään välillä aidoilla uutisfilmeillä mutta elokuvalla ei ole muutenkaan mitään häpeämistä, laatutaso on tuotantovuosiensa parhaimmistoa. Paljon kohtauksia lienee kuvattu ihan aidoilla tapahtumapaikoillakin rahaa ja vaivaa säästämättä - yhdessä kohtauksessa näytti jopa T34 uppoavan suohon... On myös todettava että en kyllä ole nähnyt missään elokuvassa niin suuria määriä ihan oikeita tankkeja... enimmäkseen t-34:sia mutta myös muita malleja ja jostain neuvostovaunuista rakennettuja Tiikeri-replikoita jotka näyttää melkein oikeilta mutta mittasuhteet on jotenkin pielessä. Ja sisällöstä sen verran vielä että tässä seurataan paitsi isojen pomojen Hitlerin, Stalinin, Churchillin yms tekemisiä niin myös joidenkin rintamalla pyörivien sotilaiden toimia sodan melskeissä, taistelusta toiseen. Ehdottomasti suositeltavaa katsomista sotaleffoista kiinnostuneille. 4/5 PS. Unohtui mainita että jostain syystä tässä ei pahemmin käsitelty keskitysleirejä vaikka kaikenlaista muuta käsiteltiinkin. Pari junavaunullista hyvinvoivan oloisia vankeja vapautetaan, ei muuta. Youtubesta katselin, Mosfilmiltä löytyy kaikki osat, linkin takaa ensimmäinen:
Voyagers (2021) (Colin Farrell, Lily-Rose Depp) Lähitulevaisuudessa olosuhteet maapallolla ovat sen verran huonot että päätetään lähettää porukkaa asuttamaan toista planeettaa. Leffan tapahtumat sijoittuvat yhdelle siirtokunta-alukselle jonka miehistönä on pääasiassa teinejä ja heitä sanotaanko kaitsemassa Colin Farrell. Ongelmiahan siitä seuraa. Toteutus on ihan asiallinen ja ihan kivahan tämä oli katsoa mutta silti ei tästä nyt mitenkään sen kummemmin innostunut. Mukava välipala scifin ystäville. 3,5/5
Rakkaat toverit / Dear Comrades! (2020) (Yuliya Vysotskaya) Tuore venäläinen elokuva eräästä tositapahtumasta Neuvostoliitossa 1962. Novocherkasskin teollisuuskaupungissa työläiset äimistyvät kun ruoan hintaa nostetaan ja palkkojakin vielä samalla lasketaan. Eihän sellainen käy päinsä joten tuloksena on mielenosoitus... Ja se taas ei maan hallinnon mielestä käy päinsä, kapinointi pitää lopettaa tavalla tai toisella ennen kuin se leviää. Mustavalkoinen mutta silmiä hivelevän hienosti kuvattu ja näytelty elokuva. En oikeastaan keksi tästä mitään urputtamista. 5/5 Shirley (2020) (Elisabeth Moss, Odessa Young) Elisabeth Mossin mainiosti esittämä hieman outo kirjailija ja tämän myöskin outo yliopistolla työskentelevä professorimies ottavat taloonsa asumaan opiskelijapariskunnan. Ei tässä oikeastaan paljon mitään tapahdu mutta outous on tämän indie-elokuvan kantava teema ja heiluva käsivarakuvaus kerrankin tukee tarinan kerrontaa eikä haittaa sitä. Tykkäsin. 4/5 YLE Areenasta katselin molemmat.
Gunpowder Milkshake (2021)(Karen Gillan, Lena Headey, Paul Giamatti) Israelilaisen Navot Papushadon ohjaama "Ruutipirtelö" on palkkamurhaajista ja rikollisten välienselvittelystä kertova komediaakin sisältävä toimintaleffa, jossa pääosissa naiset. Jossain tätä oli verrattu John Wickiin, ja onhan tässä selvästi vaikutteita otettu. Visuaalisesti karkkimaisen värikäs leffa sisältää useita ihan hyviä toimintakohtauksia mutta tarina ei ole kovin kummoinen ja tuntuu melkein kahden tunnin mittaisena vähän ylipitkäksi venytetyltä. Näyttelijöissä ei kyllä ole vikaa, paitsi Lena Headeyn ja Angela Bassetinkin naama näyttää jotenkin kumiselta. Pienellä säätämisellä tämä olisi voinut olla paljon parempi mutta hyvä näinkin. 3,5/5 BD:ltä katsoin.
Курьер - Lähetti (1986) Neuvostoliittolainen nuorisoelokuva vuodelta '86... tämän täytyy olla ihan p****? Eipäs ole, vaan tämähän on yllättävänkin moderni leffa (80-luvun standardeilla) ja jopa hyvä sellainen. Stalinin aikaan tekijät olisi varmaan lähetetty lomalle Siperiaan mutta ilmeisesti vuonna 1986 Neuvostoliiton surkeuden tila on ollut jo sen verran yleistä tietoa että sitä voi jo melko vapaasti kritisoidakin. Eräässäkin kohtauksessa päähenkilö kertoo unelmoivansa kommunismin voitosta, josta seuraa lasittuneita katseita muilta paikalla olijoilta ja hiljaisuus.... ja toinen kaveri unelmoi ostavansa takin... no, joo, itse tarina tässä kertoo nuoresta miehestä jota ei huvita opiskelu joten menee töihin kuriiriksi johonkin lehteen. Töitä ei ole hirveästi mutta eräällä asiakkaalla on kivan näköinen tytär... 4/5 Youtubesta katselin.
Blood Tide (1981) (James Earl Jones, Jose Ferrer, Lila Kedrova, Martin Kove, Deborah Shelton) Voiko kauhuelokuva jonka näytteljäkaarti on jopa voittanut oscareita olla hyvä? No kyllä voi, vaikka imdb:n score on aika surkea. Kyseessä on perinteistä hitaasti etenevää kauhua, annetaan ymmärtää enemmän kuin näytetään (naiskauneutta lukuunottamatta, se ei jää epäselväksi). Pienellä kreikkalaisella saarella eletään kaikessa rauhassa kun jotain amerikkalaisia tulee kylään. Muinainen pahuus nostaa pian päätään. Tämä oli oikein mukava välipala ajalta jolloin leffat kuvattiin filmille eikä mitään cgi:tä tunnettu. 3,5/5 (Arrow:n BD:ltä katsoin)
Death on the Nile (2022) (Kenneth Branagh, Gal Gadot, Armie Hammer, Annette Bening, Sophie Okonedo) Kenneth Branaghin ohjaama Kuolema Niilillä on taas yksi uusi Hercule Poirot filmatisointi, ja varsin perinteinen sellainen. Jotain pientä uutta on saatu kuitenkin mukaan - mm Poirotin menneisyyttä ja tunne-elämää valotetaan aikaisempaa enemmän. Tarina alkaa ensimmäisen maailmansodan rintamalta ja sitten hypätään itse murhatarinaan joka ei suuria yllätyksiä tarjoa jos Kuolema Niilillä on ennestään tuttu: Muutama murha tapahtuu Niilin maisemissa ja Poirot selittää lopussa kuka murhaaja on ja miksi... Ei tässä sen kummempaa, elokuva on kyllä ihan laadukas ei siinä mitään mutta ajattelin kuitenkin ettei tämä ansaitse omaa viestiketjua. 3,5/5 Itksessä Imaxissa tuli tämä katsottua. Pakkohan se oli, ajatelkaa nyt, Hercule Poirot IMAX salissa!? Toki Gal Gadotia ja Rose Leslietä katselee mielellään isommaltakin kankaalta mutta muuten tämä ei kyllä ole ihan perinteistä imax-materiaalia...
Ensivaikutelma oli se että tämähän on varsin pätevä toimintakomediapjäjäys. Ehkä hiukan feministisellä näkökulmalla juu, mutta ei se minua haittaa, koska en koe olevani mikään kaikkein punaniskaisin sovinistisika. CGI aika kivan näköistä ja toiminta koreografialtaan varsin näyttävää. Mitään erityisen kumisia kasvojakaan en havainnut. Karen Gillan alkaa olemaan kuin isot toimintatähdet, ilmeitäkin yhtä paljon. ***½/*****. BD:n kuvakin oli oikein hyvä. Mutta... Sitten kuitenkin aloin hetkeksi miettimään. Äijien toimintarainoja on aina syytetty sellaisesta viihteellisestä väkivallasta ja väkivallalle hihittelystä. Mitä muuta tässä oikeastaan oli kuin juuri sitä ja paljon? Käsikirjoitus oli sellainen että ei edes pyritty täsmällisesti ja siististi korjaamaan mitään vääryyttä, vaan tapot suoritettiin aika monessa kohdassa varsin brutaaleilla ja turhaa tuskaa tuottavilla tavoilla. Vasaroita. Kettinkejä. Pistimiä pistooleissa. Normimeno useimmissa valtavirran toimintaleffoissa ja sen tyyppisissä on se että pyritään pistämään se pääpahis kylmäksi mahdollisimman nopialla tavalla eli esim. 9 millisellä. Tässä stoorissahan oli tavoite että saadaan verta pakkiiin ja parta vekkiin mahdollisimman brutaalisti. Eli tämmöiseen oli saatu valjastettua melko pätevät naispuoliset elämän menoa jo nähneet seniorinäyttelijät. Miksi eivät menneet lakkoon kässärin nähtyään? En tiedä pitäisikö tuollaista paheksua nykyisessä kaiken kieltävässä ajatusilmastossa. Miten tämmöinen taideteos parantaa maailmaa? Ilmeisesti se tasa-arvo on se tärkein hyve. Noh, annan kuitenkin atavististen tunteideni viedä, ja pitäydyn ensivaikutelmassani, ja siinä että pidin tuosta verisestä viihteestä. Mutta silti pistää miettimään maailman menoa..
Tuli itsekin käytyä katsastamassa tämä seuralaisen toiveesta. Menihän tämä, nätisti tehty elokuva. Henkilögalleriaa oli jonkun verran muokattu ja modernisoitu - tällä kertaa onnistuneesti ja turhaan alleviivaamatta. Henkilökohtaisesti hiukka häiritsi kun hämärästi muistin loppuratkaisun, sekä yleensäkin näissä Agatha Christien tarinoissa se loppuratkaisu on kovin monimutkainen ja epäuskottava. 2,5/5
Tätä olen monesti miettinyt. En ole yhtään Christien kirjaa lukenut ja mietin myös, onko ne loput uskottavampia luettuna? Tai miksi ne leffat tehdään aina samoista kirjoista? Eikös se täti kirjoittanut kymmeniä? Mutta leffat/sarjat tehdään aina samoista Idän pikajuna, Kuolema Niilillä ja Kymmenen pientä n.....i poikaa, jne. Sitten se lopun hämärästi muistaa ja viimeinenkin viihdearvo katoaa?
Piti ihan googlata, tosiaan Hercule Poirotista on 44 romaania ja lisäksi yli 50 novellia, yhteensä ilmeisesti 107 tarinaa. Näitähän on hyödynnetty siinä tv-sarjassa jossa David Suchet oli aivan loistava mutta sittenkin on vielä paljon kuvaamatonta materiaalia.
Murha Niilillä on hyvä yhteenveto näistä. Kaikilla on motiivi ja murhaaja on kenellä on vedenpitävin alibi. Ehkäpä ne toimivat kirjoina hiukka paremmin. Pitää muistaa että nämä ovat pääasiassa 1930- ja 40-luvun kepeää viihdelukemistoa, joten realismia näistä on turha hakea. Eivät vain omasta mielestäni toimi kovin hyvin suurina valkokangastuotantoina. Tuo "10 Pientä Neekerinpoikaa" pitäisi katsoa uudelleen. Pidin sitä aikanaan jänskänä leffana, tosin katsomisesta on tuhottomasti aikaa enkä ainakaan näillä näppäimillä muista juonesta tai loppuratkaisusta juuri mitään.
Tuosta nyt on ainakin pari leffaa And Then There Were None (1945), Ten Little Indians (1965) ja vähän aikaa sitten tehty TV-sarja (2015). Siinä taas varaa valita. Itse muistan hämärästi lopun, mutta kai tuo uusin kolmen tunnin TV-sarja tulee tarkistettua.
Suchet teki 70 jaksoa Poirot-sarjaa, ja ainakin viimeisten jaksojen tekoaikaan uutisoitiin, että sarja adaptoi kaikki Christien kirjoittamat Poirot-tarinat. Noita novelleja sitten on varmaan vähän yhdistelty. Ja Wikipedian mukaan romaaneja on 33, ei 44. Lisäksi kaksi näytelmää.