Luetuttaako?

Tällainen uusi kirja on tulossa Jukka Mäkelästä. En tiedä onko kirja hyvä, mutta voi olla mielenkiintoista luettavaa: "Kalle Kinnusen kirja Valkokankaan valtakunta (Teos) kertoo Suomen viimeiseksi elokuvamoguliksi kutsutun Jukka Mäkelän tarinan."
SK on julkaissut otteen kirjasta:
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/ku...ta-oscar-unelmaa/?shared=1189747-202e74ae-999

Tässä kerrotaan, että Talvisota-elokuvasta tuli hyviä arvosteluja. Poikkeuksena oli Turun Sanomien Tapani Maskula. Tämä johti siihen, että TS:ltä ostetaan mainos, jossa kerrotaan, että Maskula on väärässä (SK vuonna 2018):
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/ku...a-kuin-ajattelin/?shared=1049234-72b5c181-999

Tuossa kirjoituksessa käsitellään kirjaa, jossa on koottuna Maskulan kritiikkejä.

Kirjaa voi suositella, jos haluaa lukea rankkojakin kritiikkejä elokuvista.

 

Vähän vielä lisää elokuvakirjoista: vanhemman sukupolven suomalaisista kirjoittajista kannattaa Peter von Baghin lisäksi muistaa ainakin Matti Salo, Sakari Toiviainen, Kari Uusitalo, Jerker A. Eriksson ja Jörn Donner. Saattavat olla aika raskasta luettavaa nykymittapuulla, jos totuttu kertomus ja kritiikki on jotain testudon kavereiden videoita. Kirjat taitavat löytyä enää kirjastojen varastoista.

Filmihullun kirjoituksista on Like julkaissut antologioita.
Suomalaisesta elokuvasta on ylittämätön kirjasarja:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kansallisfilmografia

Peter von Baghia voisi vielä kehua. Hänen Chaplin-kirjastaan kerrotaan näin:

Suomi on niin pieni kielialue, että ei täällä oikein paljon voi julkaista elokuvakirjallisuutta. Olen kuitenkin nepa:n kanssa siitä eri mieltä, että kyllä oman maan elokuvasta on julkaistu aika paljon kirjallisuutta vuosien varrella. Se on kyllä melkein aina ollut aika lähellä elokuvan tutkimusta ja varmaan saanut yhteiskunnan tukea tavalla tai toisella.
On varmaan aika turhaa kääntää jotakin making of tenettejä suomeksi. Ei saa tukea eikä niitä kukaan osta.

 

Ihan mielenkiintoinen uutinen https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/675a01d9-2100-4856-b6aa-07fb94cdbc27

Jota sivutaan myös uusimmassa Pendergast-romaanissa https://www.prestonchild.com/books/bloodless/bloodless;art615,641

Tosin kirja ei muuten ole Pendergastin parhaimmistoa. Harmi, kun René Auberjonois, joka oli pitkäaikainen kirjasarjan äänikirjojen lukija, menehtyi pari vuotta sitten ja uusi lukija on kyllä aika huono. Tietenkin uusi lukija on aina erilainen, mutta tässä on niin monta sataa äänikirjaa tullut vuosien saatossa kuunneltua, että on tullut totuttua isoihinkin lukijamuutoksiin ja nyt voi suoraan sanoa, että uusi on huono.

Sen ja vähän kökön juonen vuoksi kuuntelu on tökkinyt jopa siten, että välillä on tullut pari muutakin äänikirjaa kuunneltua ja taas palattua Pendergastiin, jotta sitä saisi edes vähän eteenpäin.

 

Päivitetäänpäs vähän tätä tilannetta.

iPadilla olen paljon lukenut Kindle-kirjoja. Sopii todella hyvin varsinkin tietokirjoihin tai muihin kirjoihin, jotka sisältävät kuvia, grafiikkaa tai videoita. Making of Star Warsit edelleenkin luen kaikista mieluiten iPadilta.

Mutta tuli kuitenkin hankittua tuo uusi Kindle Paperwhite. Ja ymmärrän kyllä nyt sen, miksi ihmiset siitä tykkäävät. iPadia tuli luettua paljon ennen nukkumaan menemistä ja hämärässä sen taustavalo on aika ikävä. Vaikka miten sääti jä yritti, niin sen epätasaisuus ja loisto ei vain ollut mieleen.

Sen vuoksi sitten ostin tuon Paperwhiten ja ihan kiva kapistus se on. Huomattavasti pienempi ja kevyempi kuin iPad ja näyttö on oikein mukava silmille. Taustavalo on tarpeeksi tasainen ja mieluummin tuota käyttää lukemiseen kuin iPadia. Toki Kindle on parhaimmillaan vain tekstikirjojen tai yksinkertaisia kuvia sisältävien kirjojen lukemisessa.

Joten nyt on kaksi eri lukulaitetta erilaisia kirjoja varten.

Silti olen huomannut, että melkeinpä mukavin silmille on ollut iPhonen OLED-näyttö. Koska siinä ei ole erillistä taustavaloa, voi kuvan säätää juuri sellaiseksi kuin itse haluaa. Tietenkin akkukesto on paljon huonompi kuin Kindlessä ja näyttö tuskastuttavan pieni.

Sen vuoksi olisikin joskus ihan mukava kokeilla OLED-tablettia. En edes tiedä onko moisia. Luulisin.

Joten toistaiseksi lukeminen on tavallisia kirjoja ja Kindle-kirjoista tietokirjat pääsääntöisesti iPadilla ja tavalliset kirjat (tai vähän kuvia sisältävät tietokirjat) Kindlellä. Ja ihan satunnaisesti noita on tullut myös kännykällä luettua.

Silti mielenkiinnolla odotan, että mihin suuntaan nuo Kindlet tuosta kehittyvät. Kilpailijoilta on jo värinäytöllisiä laitteita. Joskin niiden värejä kuvataan haaleiksi. Tosin niin nuo mustavalkoiset sävyt ovat myös tavallisessa Kindlessä. Musta ei ole mustaa, vaan melko harmaata harmaata.

Jos iPadeihin tulee OLED-näytöt jossain vaiheessa, niin voi käydä niin, että korvaan Kindlen pienellä iPadilla (eikös niitä jotain mini-malleja ole?).

Mutta kyllä tuo Kindle on laitteena ihan mukiinmenevä, vaikkakaan ei ihan niin paperimaista kokemusta tarjonnut kuin testien perusteella odotin. Silti ihan käyttöön tulee.

 

Kannattaa ihan pimeässä lukiessa vaihtaa taustavalo vastaväreille (musta tausta, vaalea teksti) ja kirkkaus mahd. pieneksi. Ainakin omille silmilleni se on silloin yölläkin mukava lukea.

Kindlessä ei muuten ole taustavaloa, vaan se valo tulee sieltä ruudun reunoista. Tämä siksi, että e-ink-näyttö ei ole läpinäkyvä eikä lamppuja voi siksi laittaa ruudun taakse kuten puhelimen tai tabletin näytöissä jne. Tämä tarkoittaa sitä, ettei Kindle periaatteessa räkötä suoraan silmille (vaikka kirkas valaistus reunoilta toki heijastuu myös ruudusta ulospäin).

 

Ehkä täytyy myös kirjoittaa vähän lukemisesta. Viimeaikoina olen ikänäön pahentuessa kokenut hankalaksi perinteisten kirjojen lukemisen (kun kirjan vie kauas on teksti usein jo liian pientä luettavaksi), joten olen lukenut pääasiassa Kindleltä (fonttikokoa saa suurennettua). Mieltymykseni suuntautuu yleensä historiallisen fiktion suuntaan, mutta otin juuri teinivuosien tunnelmissa testaukseen fantasiaa. Ilokseni huomasin, että Sebastien de Castellin Spellslinger-kirjat olivat yllättävän koukuttavia. Päähenkilö on 16-18-vuotias, joten ilmeisesti nämä lokeroituvat YA-kirjoiksi sen puolesta, mutta mukana ei ole turhia/järjettömiä sivujuonia, viivyttelyä, juoniaukkoja tai epäloogisuuksia samalla tavalla kuin Percy Jacksoneissa tai Harry Pottereissa (näitä olen lukenut lapsellemme iltasatuina), jotka mielestäni aliarvioivat lukijansa älykkyyttä monessa kohtaa.

 

Vastavärejä olen käyttänyt Ipadissa ja sen kanssa on erittäin ärsyttävää se, että taustavalo paistaa mustalla (eli harmaalla) taustalla, vaikka kirkkaus olisi miten pieni. Todella ärsyttävää.

Kindlessä olen kokeillut vastavärejä vain päivänvalossa, mutta pitääpä kokeilla yölläkin.

Taustavalo on Kindlessä kuitenkin hyvin tehty, koska ei meikäläisen silmät ainakaan huomaa käytännössä mitään epätasaisuutta pimeässä lukiessakaan. Toki valo on silloin aika pienellä, jotta ei liian kirkas ole. iPadiin verrattuna todella paljon parempi.

Mutta otan tuon OLEDin vielä sen verran tähän vertailuun, että ihan pimeässä näyttää kuin teksti leijuisi ilmassa, kun käyttää vastavärejä, eli tausta on musta ja teksti valkoista/harmaata. Todella miellyttävää silmille. Tausta ei näy tietenkään mitenkään, kun sen pikseleitä ei valaista ollenkaan.

Juu, eInk. En niin tuohon teknologiaan ole tutustunut enkä nimeäkään muistanut.

Tämän jutun luin värinäytöllisestä eikä tuo mielestäni kauhean huonolta laitteelta näytä https://www.inputmag.com/reviews/pocketbook-inkpad-color-color-e-readers-flop-for-now

Juurikin sarjakuviin kehutaan ihan hyväksi. Valitettavasti muuten laite ei niin toimiva ole ja sisältöongelma tietenkin vaivaa. Mutta voisin veikata, että jollain aikavälillä nuo värit tulevat muissakin laitteissa yleistymään. Ilmeisesti teknologia aiheuttaa tuon värien hailakkuuden, kun samaa voi sanoa myös noista harmaasävyistä normaalissa Kindessä. Mutta tuo ongelma vain ei niin korostu mustavalkonäytössä.
Tarkkuus on minusta aika hyvä. Tuo 300 ppi on jo sellainen, että ei ainakaan oma silmä tekstissä mitään rosoisuutta huomaa.

 

Lukulasit vai loppuuko niistäkin jo teho? Itse joutui taipumaan siinä nelivitosena lukulasien hankintaan Enää ei pärjää ollenkaan ilman niitä.

 

Välttelin optikolla käyntiä tämän koronan vuoksi pari vuotta, vieden kirjoja aina vain kauemmas... Mutta nyt olen käynyt ja kaksitehot tulossa. Ehkä niistä löytyy apu!

 

Kaksitehoiset on ihan ahterista lukemiseen (ja telkkarin katselemiseen). Tai ainakaan itse en niihin ikinä tottunut. Hae lähikaupasta ens hätään jotkut sopivat plussalasit.

 

Hyvät monitehot sen sijaan on loistavat. Linssit on kalliit ja portaita laskeutuessa pitää opetella katsomaan alas mutta muuten mainiot tällaiselle ikänäöstä kärsivälle.

 

Mulla menikin sekaisin kaksi- ja monitehot. Siis monitehoihin en tottunut, vaikka ne lasit maksoivat maltaita. Ehkä en vaan jaksanut tarpeeksi kauan totutella, varsinkaan kun ne olivat ensimmäiset lasini. Tuntuu paljon helpommalta kun on erikseen luku- ja kaukolasit.

 

Tämän tulen varmasti nyt itse käytännön kautta huomaamaan... Epäröin pitkään pitäisikö ottaa vain kahdet eri lasit. :/

 

Täältä ääni monitehoille. Tämä on tietysti mielipideasia. Itse totuin parissa viikossa.

 

LotR-faneille tiedoksi, että sekä Hobitti että LotR löytyvät nyt äänikirjoina Andy Serkisin lukemana.
Sai alkunsa ilmeisesti siitä, että Korona-ajan iloksi Serkis luki podcastissa tai jotenkin muuten suorana Hobitin yhdeltä istumalta. Se sai niin suuren suosion, että sekä Hobitti että LotR tehtiin kokonaan uusiksi äänikirjoina hänen lukemanaan.

Hobittia en ole vielä kuunnellut ja LotRistakin vasta alkuosaa, mutta ihan mukavaa tuota on kuunnella. Osa hahmoista on selkeästi ainakin osittaisia imitaatioita elokuvien näyttelijöistä ja osa ihan erilaisia kuin elokuvissa. Olen niin alussa vasta, että reilusti suurin osa eri hahmoista on vielä kuulematta. Mutta ehkäpä silti jo nyt paras äänikirjaversio, ainakin toistaiseksi, mitä olen LotRista kuunnellut. Rob Inglisin legendaarinen versio on kyllä legendaarinen, mutta ehkäpä tässä oman mukavuutensa tuo nuo leffat, joiden äänet ovat hahmoille pinttyneet omaan mieleen ja siten Serkisin versio on tutumpi kuunneltava kuin Robin. Vaikka senkin olen kyllä muutamaan kertaan kuunnellut ja voin suositella sitäkin.

Äänikirjat löytyvät Suomessa ainakin Storytelistä.

 

Tämä voisi olla tapa kokeilla uudestaan Lotr "lukemista" Kuunnella englanniksi.
Muutama tarkentava kysymys. Mutta olenko ymmärtänyt väärin? Eikös se lukijan pitäisi vain lukea? Ei värittää tekstiä ollenkaan?
Tuosta sinun jutusta saa kuvan, että Serkins näyttelee. Toisaalta se ehkä saikin kiinnostumaan.
Inglis ei näyttele?

 

No siis. Äänikirjoissa toki näytellään, mutta ei tulkita omalla tavalla. Eli hahmoilla voi olla eri äänet ja aina noin onkin. Se helpottaa kuuntelemista, kun kaikki hahmot eivät kuulosta samoita. Äänikirjathan tehdään siten laadukkaasti, että niissä on ohjaajat yms. henkilöt myös, jotka ohjaavat lukijaa lukemaan ja "näyttelemään" oikealla tavalla ja pitämään hahmot koko äänikirjan ajan samanlaisena jne. Joissakin äänikirjoissa on jopa useampi lukija eri henkilöille. Tuo helpottaa varsinkin mies- ja naishahmojen erottamista, kun mieshahmot lukee mies ja naiset nainen.

Ohjaaja on se, joka määrittää sen, miten kirja tulkitaan äänikirjaksi. Yleensä se on kuitenkin hyvin neutraalia. Eli, jos kirjassa sanotaan, että Gandalf sanoo vihaisesti, että perkeleen Sam!, niin lukija vain lukee sen omalla Gandalfin äänellä vihaisesti. Mutta ylimääräisiä tulkintoja ei ole. Eli äänikirjaa ei lähdetä tulkitsemaan äänensävyillä tai muilla asioilla erilaiseksi kuin alkuperäinen teos. Tietenkin joskus joku lausahdus menee lukijalla eri tavalla kuin on sen itse omassa mielessä aina ajatellut kirjaa lukiessa, mutta eipä noilla käytännön merkitystä ole.

Joissakin äänikirjoissa (lähinnä jenkkidekkareissa) saatetaan lisätä laukausten ääniä yms. jännittäviin kohtiin, mikä mielestäni menee jo vähän yli, mutta kun kyse on hyvin kevyestä viihdekirjallisuudesta, niin ei tuokaan liikaa häiritse. Onneksi sentään LotReihin ei mitään loitsujen ääniä yms. lisätä.

 

Mitkä ovat mielestäsi parhaita äänikirjoja? Mistä hankit? Omistatko ne? Paljonko maksaa? Millä kuuntelet?