Eikös tämä ole joku 10-20 vuotta vanha juttu? Kaivettu taas esiin, kun ei ole enää toimittajia kirjoittamaan uusia?
https://www.crosleyradio.com/turntables?page=1 Crosley myy uskomattomia määriä levysoittimia nykyään.
Vaikka kuinka harrastaja olen, niin en voi kuvitella vinyylin ostajaksi koskaan. Siis faijan vinyylisoitin jostain 70-luvulta oli vähän aikaa käytössä, mutta kun CD:t tuli, niin se oli menoa. Parhaalla kaverilla on sellainen Norjan kalleimman poraustornin näköinen soitin ja kaappikelloa suuremmat kaiuttimet, mutta kuuntelun ja viskilasin jälkeen ajattelen, että olohuoneteatterilla mennään.
Sanopa muuta. Niin on ikävä reilu 10 vuotta sitten myytyjä SL-1200MK5G teknareitani, että pahaa tekee yhä ja Porvoon mitalla.
C-kasettien paluuta odotellessa. Mutta toisaalta on ihan kiva, että vinyylitkin myyvät. Monet tuntuvat harrastavan niitä taas ja mikäs siinä. Onhan se hyvä, että striimipalvelut eivät ihan jokaista vedä mukanaan. Itselläkin on pari tuttua, jotka ovat isoja määriä rahaa laittaneet musiikkilaitteistoon ja vinyyleihin. Tosin ihan en usko heidän väitteitään siitä, miten vinyylin ääni on parempi ja laajempi ja lämpimämpi ja tarkempi ja kaikkea sitä, mitä monesti vinyyliharrastajilta kuulee. Mutta sen uskon, että äänessä ehkä on se jokin, mikä saa kuuntelemaan sitä. En tarkoita, että se millään tavalla laadukkaampi olisi, mutta ehkä äänen yleinen sävy on mukava. Tai jotain. Tai sitten se on vain korvien välissä. Yksi asia myös on, että ainakin omat vinyylikaverit tuntuvat tietävän jokaisen vinyylin jokaisen kappaleen mielettömän hyvin. Ja sitä musiikkia kuunnellaan kuuntelemalla. Ehkä siinä on myös se ero, että nykyajan striimit ja muut on helppo heittää taustalle kuulumaan tietämättä sen enempää kappaleesta, artistista tai edes genrestä. Vinyylimiehille musiikki tuntuu olevan iso asia. Liekö cd-harrastajia on samanlaisia? Varmastikin, mutta enpä tunne yhtään...
Kasetteja julkaistaan koko ajan, jo monta vuotta. Itsekin olen muutaman ostanut viimeisen 10v aikana. Esimerkiksi: https://www.facebook.com/BemboleCassettes
Oli tosi hyvä Pioneerin dekki jemmassa mut joku konkka varmaan kuivunnu et ei tartte soitella enää c-kasetteja. Taitaa suurin osa tallessa olevista ollakin Matchboxia, Grazy Cavania ja vastaavia, ja Ganesia toki. LC-levyjäkin on mutta ei siinä määrin et jaksais enää hifistellä, ehkä jos olis ihan ylimääräinen analogi-audiohuone...
Vinyyli aiheuttaa mielenkiintoista saröä ääneen, jonka moni kokee miellyttäväksi. Ääni tallennetaan vinyylille niin, että neulan liike vaaka-tasossa tarkoittaa äänen mono-osuutta ja pystyliike stereokanavien erotus-signaalia. Koska mekaanisesti neulan kulku urassa on erilaista vaaka- ja pystysuunnissa, syntyvä särö on erilaista ja tällä on vaikutusta stereokuvaan, joka on diffuusimpi, tavallaan "out of focus". Lisäksi vinyyli käyttää elliptistä filtteriä rajoittamaan neulan liikettä pystysuunnassa jotta neula ei hyppäisi urasta voimakkaimmilla äänillä ja koska neulan liikeradan amplitudi on kääntäen verrannollinen taajuuteen, käytännössä siis suodatetaan pientaajuiset äänen (bassot) pois erotuskanasta. Vinyylillä basso on siten lähes monoa, mutta tämä ei ole kovin huono asia ja kuulokekuuntelussa käy melkeimpä cross-feederistä. Sitten vinyylissä on vielä se, että mekaanisista äänenlaadullisista syistä levylle tallennetaan versio äänestä (RIAA-suodatus), jossa bassoja on rutkasti vaimennettu (jotta neula pysyy urassa) ja diskanttia on korostettu (jotta signaali-kohinasuhde paranisi). Levyä soitettaessa joututaan toki tekemään sama suodatus peilikuvana, jotta taajuusvaste on oikea, mutta tämäkin temppu tuo ääneen tietyn fiiliksen, koska vinyylin aiheuttamat säröt kohdistuvat taajuusalueisiin "oudolla" taajuuspainotetulla tavalla. Vinyylilevy ei ole mikään tarkan äänentoiston esikuva (se oli sitä joskus vuonna 1958), mutta siitä on opittavissa, mikä miellyttää korvaa. Vinyylin aiheuttamia tai vastaavia säröjä pitäisikin mallintaa musiikin tuotannossa efektinä eikä osana äänentoistoketjua. Tällöin tämä miellyttävyys toteutuisi myös äänellisesti transparenteissa digitaalisissa ääniformaateissa. Kuka tahansa voi kokeilla digitoida vinyylievyn ja todeta, että kaikki vinyylin "lämpö" on siinä digitaalisessakin versiossa, koska se ei ole muuta kuin tietynlaista säröä, joka tallentuu äärimmäisen tarkasti digitaalisesti. Vinyylin dynamiikka-alue vastaa noin 10 bittiä, joten 16 bitin digitaalinen ääniformaatti pystyy vinyyliäänen toistamaan täysin ja jää vielä 30-40 dB dynamiikka-aluetta käyttämätäkin. Musiikin kuuntelija ei tarvitse missään kuunteluolosuhteissa enempään kuin n. 80 dB (13 bitttiä) dynamiikka-aluetta, joten vinyyli on "3 bittiä" vajaa samalla kun 16 bitin digitaaliformaatti on 3 bittiä yli tarpeen, tosin normaaleissa kuuntelu-olosuhteissa vinyylikin on usein tarpeeksi. Jos esim. kuunnellaan olohuoneessa, jossa taustamelutaso on 30 dB voluumillä, jossa musiikin huiput kohoavat 84 dB tasolle, niin tarvitaan 54 dB (9 bittiä) dynamiikka-aluetta, joten hyväkuntoinen vinyylilevy 60 dB (10 bitin) dynamiikka-alueellaan piisaa. Digitaaliset formaatit voivat kuulostaa "kylmiltä", mutta syy ei ole formaateissa, vaan siinä, miten musiikki on äänitetty, tuotettu, miksattu ja masteroitu. Digitaalinen formaatti pysyy toistamaan kylmän äänen tarkasti kylmänä, kun taas vinyyli säröillään "lämmittää" kaiken ja totuttaa kuulijan siihen, että kaikki on lämmintä. Itse olen CD-miehiä. Aloitin musiikin keräämisen 80-luvun lopulla, joten CD on luonnollinen valinta ja onhan se ensimmäinen täysin transparentti ääniformaatti kuluttajille eli edelleen täysin pätevä. Vain monikavanatuki puuttuu, mutta minulla onkin useita klassisen musiiikin äänitteitä SACD-muodossa monikanavaisina. Streemausta (Spotify) harrastan vain uuteen musiikkiin tutustumiseen ja jos jotain kivaa löytyy, niin pyrin hankkiään CD:n hyllyyn. Haluan fyysisen formaatin, jolloin musiikki ei yhtäkkiä vain katoa jostain palvelusta ja haluan myös "omistaa" musiikkini. CD-levyn kuuntelu ei ehkä ole rituaalina samanlainen juttu kuin vinyylilevy neulan laskemisineen, mutta on siinä sentään levyn lataamista soittimeen ja tämä tuo tiettyä keskittymistä kuunteluun.
Joo c-kasetit elää ja voi hyvin. Hifiharrastajien foorumilla esim. melkein 400 sivua aiheesta vuodesta 2013 lähtien. Itse en niiden suuruutta enää löydä, vaan olen tyytyväinen että niistä olen eroon päässyt. Varastosta kyllä löytyy 80-luvun paremman pään Pioneeri ja kasetteja, mutta ei jaksa kyllä innostaa. Vinyylit ovat sitten taas aivan toinen juttu. Levyjä löytyy ehkä parisen sataa ja levysoitinkin oli käytössä vielä kolmisen vuotta sitten. Kuten jäsen 71 dB ansiokkaasti totesi, niin niissä on tosiaan aivan omanlaisensa soundi. Lisänä tietysti tosiaan se harrastusmahdollisuus, kun levysoittimia voi säätää ja muokata lähes loputtomasti, jos siltä tuntuu. Unohtamatta tietenkään RIAA-korjaimia ja niiden kanssa ihmettelyä. Ja kuten jäsen nepa totesi, niin niitä vinyylejä tosiaan helpommin tulee ihan kuunneltua samalla levyn kantta tutkaillen ja sanoja ynnäillen. Eli tosiaan istuu ja kuuntelee. Sama kuten monikanava-musiikissa, jossa sohvalla istuessa voi nautiskella koko huoneen täyttämästä äänimassasta.
Jos jotakuta kiinnostaa lukea asiasta lisää: RIAA-korjain artikkeli suomenkielisessä Wikipediassa sekä etenkin RIAA-equalization artikkeli Wikipediassa englanniksi, jälkimmäisessä asiaa käydään huomattavasti tarkemmin läpi. Tällä tosiaan on jo ikää, kun standardista on päätetty jo 1954. Mitä tulee kuunteluun, itse kuuntelen musikkia sujuvasti kaikenlaisilta formaateilta (aktiivisesti kuitenkin vinyyli/CD/striimattu), mutta vinyylin suhteen pidän sekä "kuuntelurituaalista" että se jollain tapaa "pakottaa" kuuntelemaan ja keskittymään enemmän. Ainakin omalla kohdallani tulee helpommin pysähdyttyä levyn ääreen osana tuota em. ns. rituaalia. Kaapissa pötköttävä kasettidekki kaipaa huoltoa, samaten kaapissa lepäävälle minidiscille minulla on käytännössä tarjolla vain äänitettyä musiikkia joka löytyy striimattuna helposti (MD oli aikoinaan enimmäkseen "Walkman"-käytössä, vaikka dekkilaitekin löytyy).
Lähes kaikki jenkkien Master-kaiverrukset on 70-luvun puolivälin jälkeen on ollut kerran digitoitu 14-bitillä. Ampex ei tehnyt kelanauhureita joissa olisi ennakko eli DeltaLabin digiviive ja sitten Urein peakki limetteri ohjasi kaiverruspäätä. Nauhat oli 1/2” ja Dolby A parhaissa. Euroopassa Telefunken teki Neumannille erikoismallia eli ne on puhdas ana. Nauhat oli 1/4” ja joskus oli Telcom kohinanvaimennus. Taas tarviis uuden Applen näppiksen …
Metallica varmistaa, että heidän tulevat vinyylilevynsä eivät jää prässäämön jonon hännille. Ostivat oman firman. Vinyylit kuulostavat paljon paremmilta, kun uskoo asiaan. Aikanaan levymessuilla oli mukavaa kuunnella sivukorvalla asiantuntijoita, joiden keskustelu meni tähän tyyliin: "Tässä saksalaisessa ensipainoksessa The Dark Side of the Moonista on paljon lämpimämmät soundit kuin ranskalaisessa, mutta UK Blue Triangle on kaikkein paras.". Itse kuuntelen myös vinyylilevyjä. CD on paras vaihtoehto minulle.
0,02 g pölynäyte osoittaa: Maan läheltä kulkevalta hiilipitoiselta Ryugu-asteroidilta on löytynyt mahdollisia elämän merkkejä – Urasiili yllätti
https://www.foxnews.com/us/nashvill...transgender-woman-opened-fire-covenant-school Olihan taas seko ahdistunut.
Off-topic vinyyli/masterointi -keskustelu siirretty Ohi aiheen! Off Topic -jatkot muista ketjuista tänne -ketjuun.
Samsung feikkaa kännykällä otettuja kuvia AI:n avulla. https://www.theverge.com/2023/3/13/...3ovrQrX9FqRQ-fgtELjqVsYLpBC5jXK_38dYDQUY1tNYQ
Pintaraapaisu lisää vallitsevasta todellisuudesta piha-aidattujen "flyygeli- ja katalogikotien" ulottumattomista, joka enenevässä määrin koskettaa oikeissa töissä luustoaan romuttavien katkeria rivejä. Sosiaaliluokan ylemmillä lehtereillä ei elintasokuilun reunalla kituuttavien kärsimyksiä ole ennenkään kyetty käsittämään (mistään konkreettisen sisäistämisen kaltaisesta nyt puhumattakaan), edes silloin, kun ne katsoo suoraan silmiin, vaikka lääkkeet vaivaan kuin vaivaan on poikkeuksetta kuin kokoomuksen oppikirjasta, desimaalien siirtelyineen. Jonnan palkka ei riitä elämiseen – "Olen myynyt kaiken, mitä voin myydä" "Hintojen raju nousu näkyy pienituloisten elämässä, ja joka kolmatta duunaria uhkaa köyhyys. Lähihoitaja Jonna Tuomisalo kertoo, minkälaista elämä on, kun palkalla ei pärjää."
Kestoinhokki, joka värjää munakarvat harmaiksi kerta toisensa jälkeen. Hulluhan saa olla, muttei tyhmä! Suomalaiset heittävät ruokaa roskiin satojen miljoonien eurojen edestä - ruokavuorella peittäisi Helsingin Tuomiokirkon