Tuo on kyllä totta. Nytkin Awolin kuva on välillä niin kirkas pimeässä tuolla 0.6 gainin kankaalla, että silmiin melkein sattuu. Ja 3d:kin on mukavan kirkasta. Tämä nyt lähtee vähän väärään suuntaan tämä keskustelu. Omasta mielestäni annoin kyllä ymmärtää, että en missään nimessä väheksy kalibrointia, mutta koska en nyt pysty sitä helposti tekemään, niin mieluummin kopioin netistä samanlaiselle kankaalle säädetyn projektorin asetukset kuin alan ihan vääriä out-of-the-box -asetuksia yrittää säätää kohdalleen pelkällä silmällä. Uskon, että nuo kopioidut asetukset ovat kuitenkin lähempänä oikeaa kuin, mihin olisi mahdollista päästä pelkällä silmällä. Käytän Vividstormin 120" 0.6 gain ust alr -kankaalle tarkoitettuja asetuksia. Eli sama koko ja gain kuin itsellä. Ei tietenkään tarkoita ihan samaa kangasta, mutta toisaalta ihan vasta luin netistä, että 90% ust alr -screenivalmistajista käyttää samaa kiinalaista kangasta. Joten hyvällä tuurilla screeni on ihan sama. Kuten sanoin, niin säätelen tykin kohdalleen sdr-katselussa, kunhan se vain onnistuu. Siihen asti nautin kuvasta, vaikka tiedän, että se ei sataprosenttisesti kohdallaan ole. Yksi ongelma joillakin on ollut ust-tykkien säätämisessä ja se on tuo jyrkkä kulma, jossa tykin valo tulee. Mittarit eivät aina anna ihan samoja lukemia mittauksesta toiseen. En tiedä vaikuttaako ust-kangas tuossa positiivisesti vai negatiivisesti. Toivon toki, että positiivisesti. Joten voi olla, että ekat kerrat menevät sen opettelussa, että saa mittarin just oikein kohdilleen. Juu, tuohon suuntaan tuntuu moni tuote menevän nykyään. Samaa tuote eri kotelossa. Ilmeisesti laser-tekniikka ja softa pohjimmiltaan on tässä siis sama kuin Bomakerissa. Mutta softaa on viritelty paremmaksi. En nyt muista Bomakerin optiikasta, mutta Awolin optiikkaa on kyllä kehuttu hyväksi ja käytetty laadukkaita linssejä. Toisin kuin esimerkiksi kalliimmassa Formoviessa on ilmeisesti ollut ongelmia juuri halvan optiikan vuoksi. Eilen illalla otin katseluun tummia elokuvia. Esimerkiksi ensimmäisessä Alienissa on paljon erittäin tummia kohtauksia, joissa ei kuitenkaan ole paljoa muuta ruudulla samaan aikaan. Esimerkiksi yhdessä kohtauksessa näkyy vain ilmastointikäytävä keskellä kuvaa ja muuten kuva on melkeinpä pelkkää mustaa. Kyllä tuollaisessa kohtauksessa huomaa hyvin, että musta on harmaata. Sitten taas Matrixin alun tummat kohtaukset olivat hyvin erilainen kokemus. Kun ruudulla on samalla kirkkaita kohtia, niin hyvän ansikontrastin ansiosta, kuva on todella hyvä. Musta näyttää pikimustalta ja pvc kiiltää kivasti. Samoin Picard, johon olin vähän tyytymätön Bomakerilla, näyttää todella hyvältä myös tummissa kohtauksissa, joita sarjassa riittää paljon. Interstellaria katselin ihan lumoutuneena. Awolin tumman pään erottelu on kuitenkin todella hyvä, vaikka mustin musta harmaata onkin. Eli kuvan päälle ei tule samanlaista harmaata pohjaa kuin joissakin huonon mustan tykeissä, joita on itselläkin aikanaan ollut. En tiedä auttaisiko tummien elokuvien kanssa se vanha kikka, jossa screenin taakse laitetaan valo huijaamaan silmää. Mutta kokonaisuutena olen kyllä hyvin tyytyväinen. Jollen ihan dedikoitua teatterihuonetta joskus laita, niin en varmastikaan ust-tykeistä pois vaihda. Ja kun tuota valikoimaa olen käynyt läpi, niin eipä tuolla lopulta kauheasti valinnanvaraa ole. Formoviessa olisi parempi musta, sehän on fakta, mutta hintaa sitten melkein se kolme tonnia. Menee liian kalliiksi, kun kirkkaus on kuitenkin pienempi, ei ole 3d:tä ja tykissä tuntuu netin mukaan olevan aikalailla pieniä bugeja, joita ei ole korjattu. Awolin plussaksi voi sanoa sen, että firmistä kehitetään jatkuvasti, joten tulevaisuudessa voi olla vielä jotain mukavia ylläreitä tiedossa. Ainakin ensi kuussa on tulossa kauan odotettu Dolby Vision -päivitys, joka on testeissä ollut todella hienoa katsottavaa. Olen nyt tässä myös puntaroinut sitä, että olisiko ollut järkevämpää ostaa se 98" TCL. Mustan tason osalta ehkä, mutta toisaalta ei se tonnin väärti olisi ollut. Kuva olisi ollut paljon pienempi, ei kolmedeetä, värit huonommat. Ja veikkaan, että se tärkein eli elokuvaan uppoutuminen ja immersio huonompi.
Kopioidut asetukset saattaa olla lähempänä kun omin silmin räpelletyt. Tarkoitukseni oli vaan osoittaa että kukaan ei noita asetuksia omin silmin säädä kohdalleen, ei edes sinne päin, se on aivan satavarma fakta. Jos joku muuta väittää niin ei muuta kuin kuvatestillä todistamaan. Toisen hyvä voi olla toisen huono jne. Moni "kuolaa" esim. gigantin esittelyvideoiden ylikarkkeja värejä... hyi fittan.
Niin no, juuri tuotahan minä kirjoitin, että netistä samanlaiselle kankaalle säädetyn tykin asetukset ovat varmasti lähempänä oikeaa kuin silmämääräisesti out-of-the-box -säädöistä säädetyt. Ja, että olen sen verran paljon erilaisia näyttöjä vuosien varrella tuijottanut, että omaan silmään kuva näyttää nyt hyvältä. Missään vaiheessa en ole sanonut, että se olisi nyt kalibroitu. Ja totesin myös, että hyvä kuva ei välttämättä ole sama kuin oikein säädetty. Mutta minulle riittää se, että nautin kuvasta. Mitä teen nyt. Muuta en ole väittänyt. Mutta eiköhän anneta väittelyiden olla. Kun tuohon säätämiseen päästiin, niin osaat varmastikin neuvoa siinä, että jos haluaa hdr-kuvaa säätää, niin pitääkö olla jotain erikoista mittaria, softaa, yms?
No tarkennan vielä että sanoit että omasta mielestäsi hyvä kuva on lähellä sitä oikeaa ja että huomaisit jos joku väri olisi väärään suuntaan kallellaan. Siihen takerruin, koska voin omasta mielestäni esittää paljonkin sulle kuvia (esim. se aiempi esimerkki) jossa kuva voi näyttää hyvältä, mutta esim. jonkun tietyn värin saturaatioarvo on vitullaan ja sitä sä et omilla silmillä korjaa. Mutta joo jääkööt minunkin puolesta tuohon. (jos tuo takertuminen tapahtui liikaa out of the context niin sry, se vaan pomppasi silmille) Muuten totean ihan yleisellä tasoalla että aika helvetisti on porukkaa joka muka säätää kuvan oikeaksi ilman kalibrointilaitteita ja se on täyttä BS:ää. Eihän sitä oikeellisuutta voida edes todeta faktapohjaisesti, vaan mennään sillä: "no minun mielestä". Mieleiseksi voi toki säätää eikä siinä mitään väärää ole. Se nyt vaan kuitenkin on sellainen juttu että elokuvissa arvostellaan myös sitä visuaalista ilmettä ja minua ainakin vituttaisi katsoa silmin säädettyä sinnepäin olevaa kuvaa esim. tästä syystä. Ei siihen mitään erikoisuuksia tarvita. EODIS3PL riittää kalibrointilaitteeksi oikein mainiosti lähtötilanteessa, niin töllöillä kun tykilläkin. Softaksi esim. Chromapuren Standard joka on aika käyttäjäystävällinen. Ilmaisella HCFR:lläkin pärjää mutta sitten pitää oikeasti tietää miten edetä. Se muodostuu monella hieman vaikeahkoksi koska tulee liikaa edes takas jumppaa. Ja jos sulla on joku vanhempi vastaava kalibrointilaite niin varmaan sekin piisannee. Lasioptiikka ei hetkessä homehdu.. Muovinen alkaa iän myötä kellertämään jossain määrin. Ja jos nyt tarkkoja halutaan olla niin ethän sää HDR:ää oikeastaan kalibroi vaan esim. BT2020 väriavaruutta paremmin kohdalleen, jonka sisällä olisi hyvä näkyä esim. DCI P3 jota UHD -leffat käyttää 99% : sti. (vs fullhd rec709) Gammana kulkee SMPTE ST 2084 (PQ). Tykistä kun valikoi HDR -moden (ellei esim. HDR -testimateriaali sitä flägillä automaattisesti triggeroi) niin se monesti aktivoi kuvaprofiiliksi sinnepäin olevan BT2020 :n ja tuon gamman kaveriksi. Niitä sitten kolometrillä veivataan oikeammaksi. Hyvällä softalla tuo ei ole vaikeaa koska sä voit sinne hyvään softaan ilmoittaa että hei, tykkini pystyy 50% bt2020 ja 80% DCI-P3 ota se huomioon. Samoin sä voit sille softalle kertoa että haluat mätsätä tämän tykkini 70nits maks valotehon 1000 nits refearvoon, että huomioi sekin (tone mapping). Sitten vaan alat vääntää säätöpotikoita. Näin siis kärjistetysti. Ei tuo todellakaan mitää rakettitiedettä ole kun sen kerran opettelee. Ja nuo sijoitukset (kolometri, softa) ovat pitkäikäisiä. Ei tuo pohjalla oleva BT2020 väriavaruus muutu hetkeen, eikä myöskään tuo gammapuoli. Kris Deering lähestymistapa taas on tälläinen (JVC laitteilla). Tuo viimeinen kappale ja sen hyödyntäminen voisi toimia sinunkin tykillä. Toki tuossakin tarvisi tietää että kun katsotaan jotain DCI P3 -hyödyntävää materiaalia niin miten tikissä se värimaailma on. Tämä kaveri kun kalibroi esim. SDR:n siten että siinä taustalla on DCI-P3. According to Kris, JVC projectors actually allow a calibrator to substitute a gamma curve for the PQ EOTF in HDR mode, which is essentially what David is asking for. But it's a somewhat convoluted process that requires the use of JVC's software. So, it's much easier to simply calibrate the SDR mode and bring those values into HDR mode. Kevin's response is pretty straightforward. "My approach is the same as with SDR. Set white level (peak light output), black level, and then find the best EOTF curve in the machine. Then, recheck black level to make sure it is still correct. Finally, tweak the color mainly with the grayscale controls. In most cases (JVC, Epson, and Sony), adjusting the CMS is not recommended; you want the projector's native color space, which is either near P3 or below it rather than outside of it. In fact, in the JVC models, the CMS is not available in HDR mode." He goes on to say, "I use the SDR setup of a projector for HDR when I have a source like a Lumagen processor or one of the better Panasonic UHD Blu-ray players to do the tone mapping for HDR. In fact, both of those sources do a better job of tone mapping than just about any projector on the market." In that case, you would calibrate an SDR mode to 100 nits (or whatever the projector's true peak light output is) and let the processor or player do the tone mapping.
Mitenkään väheksymästä kalibroinnin hyödyllisyyttä tai tarpeellisuutta: mikä on kuvan säätämisen kohde? kalibrointilaite vai katsoja? Jos katsoja vertaa ihan itte säädettyä kuvaa kalibrointilaitteen avulla säädettyyn, eikä havaitse merkittäviä eroja, mitä välii ? Tietenkin: jos erot ovat huomattavat, ja katsojan(kin) mielestä niinpäin että kalibroitu kuva on parempi, kalibroinnista on ollut todellista hyötyä. Totuushan on että näyttölaitteet - olivatpa mitä tahansa - ovat kovilla hdr-kuvan kanssa, ja monesti (esim rtings) suositellaan että käytetään laitteen tehdasasetuksia tai että tietyt säädöt väännetään "tappiin".
Siis mitä tarkoitat kohteella ? Sähän säädät sitä sun näyttölaitetta (tykki, televisio, näyttö) katsojaa varten kalibrointilaitteella, jotta se kuva näyttäisi mahdollisimman läheisesti siltä miltä elokuvantekijät ovat tahtoneet sen näyttävän. Sä et (eikä kukaan) todellakaan sitä kuvaa säädä kohdalleen omin silmin. Se on aivan satavarma juttu. Eriasia on että miten päin vittua ne säädöt on out-of-the-box tai jonkun villepetterin netistä napattujen säätöjen kopioinnin jälkeen. Mun mielestä toi paremmuus on typerä aihe koska se on niin subjektiivinen. Joku voi tykätä vaikka keltaisen sijasta oranssiin kallellaan olevasta auringosta ja tällä ei ole oikean kanssa yhtään mitään tekemistä. Jos vilkaisit tuota mun laittamaa kuvaa niin mikä sun mielestä siinä oli ketullaan ? Rtings suositukset voi ymmärtää koska harvaa kiinnostaa kuvan säätäminen ja kalibrointi + lisäksi TV -laitteiden suositusarvot ovat enemmän kohdallaan kun videotykin, koska kuvaa ei katsella heijastetun kankaan kautta. Itse en taas koskaan tule käsittämään sitä että ostetaan tonnin (jopa useamman tonnin vehkeitä) eikä vaivauduta niitä säätämään kohdilleen. Toki, kuten sanottua.. tapansa kullakin harrastaa. Suurimmalle osalle varmasti riittää se että näyttää (subjektiivisesti) hyvälle, mutta kaikille se ei kuitenkaan riitä. Tällä palstalla on (/tai ainakin aikoinaan oli) paljonkin niitä ketkä sen kuvan halusi oikeasti kohdilleen.
Tuollainen laite itsellä on. Taisi olla x-rite -merkillä aikanaan, kun ostin. Se vain on jossain helkutin kuusessa muuton jäljiltä enkä ole vähään aikaan muutenkaan käyttänyt. Mutta hyvä, että toimii myös hdr:llä. Aikaisempi Lg:n telkku oli netin mukaan niin hyvissä säädöissä suoraan laatikosta, että en jaksanut sitä alkaa säätämään ollenkaan. Joten tuon mittarin käytöstä on jo jokunen vuosi. Pitää tuo softa vaan katsoa kohdilleen.
Silmä tottuu nopeasti vääränlaiseen väribalanssiin. Duunissa mulla on kaksi näyttöä, joista toisen värejä ei saa kohdalleen millään säädöillä ja se on häirinnyt aina. Kotona näytöt ovat kalibroituja, niin on oppinut nopeasti näkemään, jos värit pielessä ja se ärsyttää elokuvia katsoessa. Onneksi tekstin kirjoittamiseen näyttöjen värit ei tarvitse olla niin justiinsa.
Pikkuisen naurattaa se, että kalibrointilaitteesta katsotaan milloin kuva on kohdallaan. Silmillähän sitä kuvaa lopulta kuitenkin katostaan. Mutta totta on tietenkin että jos silmä tottuu vaikkapa liiallisen hehkuvaan värimaisemaan, kalibroitu kuva saatta näyttää köyhältä, vaikka se näyttää kuvan just oikein. Vähän kuin kaiuttimissa: Huippukaiutin ei "soi", se toistaa. Jotkut tykkäävät vaan siitä soimisesta.
Kyllä itse arvostan kalibroitua kuvaa. Ja sanotaanko näin, että vaikka tykkäisi vähän lämpimämmästä kuvasta, niin hyvä lähtökohta siihenkin on kalibroida kuva ja sitten säätää värilämpötilaa. Kalibrointi ainakin tuo itselle myös sellaista mielenrauhaa, kun tietää, että kuva on nyt niin hyvä kuin voi. Toisaalta se on myös ikävä, koska sitten tietää, että virheistä ei pääse eroon.
Elokuvien värimaailma voi olla kallellaan mihin suuntaan tahansa, jos tekijä on halunnut luoda sillä tietynlaista tunnelmaa. Kun näyttö on kalibroitu, elokuvan värimaailma välittyy katsojalle niin kuin tekijä on sen halunnut. En epäile sitä, etteikö sopivasti lämpimäksi säädetty kuva voisi näyttää silmään hyvältä. Edellisessä Epsonin tykistä värit näytti hyvältä ihan out-of-Box, vaikka olin tottunut JVC DLA-X35 kanssa kalibroituun kuvaan. JVC DLA-N5:n värejä en saanut silmällä säätämällä kovin hyväksi. Kokeilin myös netistä löytyneitä "suositeltuja" arvoja, mutta en ollut täysin tyytyväinen sen kuvaan ennen kuin vasta kalibroinnin jälkeen.
Onko ”latexii” siis niin, että jos omin silmin ei pysty kerta erottamaan onko kuva kalibroitu vai ei, niin viime kädessä se ongelma on vain pään sisäinen?
Tässä asiassa tuntuu olevan monta totuutta. Ostin aikanaan testilevyn, taisi olla full hd aikoina-siis monta vuotta sitten. Sen mukaan säädin kuvan, mutta ei se mitään merkittäviä etuja tuonut, testilevykään ei maltaita maksanut. Nykyisen JVC X5000 tykin annoin kalibroida, kun tykillä oli katsottu nuo vaadittavat tunnit. Sitten vaihtui lamppu. En ole antanut kalibroida tykkiä sen jälkeen. Tykkihän pitäisi kalibroida säännöllisesti lampun himmenemisen myötä. En viitsi ruveta siihen. Olen saanut silmämääräisesti säädettyä kuvan mieleisekseni, eikä kukaan ole moittinut kuvaa. Ehkä nykyisillä laser valolähteillä varustetut tykit kannattaisi joskus kalibroida, koska valolähteen himmeneminen tapahtuu niin hitaasti. Ei tarvitse kalibroida niin usein... Ainakaan toistaiseksi laser tykki ei ole minulle itselleni ajankohtainen. Äänipuolella kylläkin olen huomannut että elektroniikassa on eroja ja kaiuttimissa myöskin. Pitäisiköhän nekin kalibroida?Siis cd-soitin, vahvari/av-vahvari, kaiuttimet, johdotus, akustiikka. Kaiuttimissahan tosin ääni avautuu kun uusia kajareita on soitettu tietyn ajanjakson.
Eiköhän tuo kalibrointi ole ihan makuasia, haluaako saada näyttölaitteesta maksimin kuvanlaadun, mitä siitä on mahdollista saada. Myös gammakäyrä olisi hyvä saada kohdalleen, että kuva ei näytä haalistuneelta tai liian tummalta, mikä on melkeinpä yhtä tärkeää kuin värien saaminen kohdalleen. Jos katseluolosuhteetkaan eivät ole viimeisen päälle, niin sekin rajoittaa maksimaalista kuvanlaatua jolloin kalbiroinnin hyöty jää pienemmäksi. Se on taas ihan eri tilanne, jos kotona on erillinen dedikoitu kotiteatteritila, jossa ei ole tilaa kompromisseille. Kotiteatterin äänipuolikin täytyy myös kalibroida. Joillekin riittää av vahvistimien tekemä autokalibrointi, toisille taas ei ja säätöjä täytyy hieroa loputtomasti käsin. Itse olen ollut tyytyväinen JVC:n autocal ohjelman kalibrointiin, vaikka se ei tunnetusti takaa yhtä hyvää lopputulosta kuin manuaalisesti tehty kalbrointi. Lampun ikääntyessä kalibrointi on helppo tehdä uudestaan.
Tuollainen autokalibrointi saisi kyllä löytyä joka tykistä. Kun nuo ust-tykit ovat vielä lähellä kangasta, niin eikös mittari voisi olla melkein tykissä integroituna?
Totta. Kaiuttimiinhan on tuo huonekorjaus. En vain jaksanut tuohon vuorokaudenaikaan ruveta korjaamaan tekstiä(00:29), piti mennä jo nukkumaan. Tuo kalibrointi koskee vain kaiuttimia ei eölektroniikkaa, eikä ympäristön akustiikkaa.
AV vahvistimien huonekorjaus pyrkii nimenomaan korjaamaan huoneesta ja huonosta sijoittelusta johtuvia ongelmia.
Olen alempiarvoinen harrastaja, kun en ole kalibroinut näyttölaitetta enkä audiopuolta, mutta olo on kyllä huoleton.