Katsoin tuosta nopeasti tämän forumin haulla, niin ihme, että ei tullut tästä sarjasta säiettä ainakaan ensimmäisellä hakusivulla. Varmaan tällä palastalla on 1980-luvun alussa syntyneitä muita minun lisäkseni, joka seurasi tätä televisiosta? Itselläni oli se Paninin vai mikä firma niitä muutama pieni kuvatarra siinä paketissa, ja sitten ne oli numeroitu, mitä itselläni oli se keräilykansio sama mitä toinen merkittävä lapsuusaikojeni piirrossarja oli Duck Tales niihin aikoihin, mitä Suomessa sitä esitettiin. Se oli toinen niistä tarra-albumeista, minkä omistin, ja ne nyt niin montaa markkaa maksanut ne tarrapaketit, mitä kuitenkin vanhemmat kävi töissä koko lapsuusvuosieni ajan. Ne oli ne nämä He-man sarjan lelufiguurit kanssa suosittuja ala-asteaikanani poikien osalta, mitä tytöt oli hevoshullu kaikille tuli, ja he seurasivat My Little Ponya.Itselläni muistaakseni ei ollut muita niitä lelumuovifiguureja, paitsi Skeletor. Se oli ja yhden Tuomon suosikki, jonka äiti kertoi, että viime kuulumiset on, että pitää omia rumputunteja, ja on ollut kiertueella Etelä-Amerikassakin metalliyhtyeen kanssa, mutta olen unohtanut sukunimen, varmasti löytyisi netistä materiaalia. Ohjaajat kielsi mitä oltiin 4-vuotiaana kotilähiön päiväkerhossa, niin noi He-Man figuurit, vaikka se oli muutenkin käsittämätöntä toimintaa, mitä tuo sarja kuitenkin oli merkittävä ikäpolveni ikäisilleni monelle. Ei niissä silloinkaan tuntunut mitään epämääräistä olevan kuitenkaan. Tai ainakaan itse kokenut mitenkään niitä ongelmallisiksi tuoda lelupäivänä sinne, mitä yhden oman lelun sai tuoda, ja mitä kuitenkin siinä iässä vielä vanhemmat lelut, pelit ja romut kustantaa harrastusten lisäksi, kun ei ole omia tuloja. Aika kumma, että kuitenkaan He-Man Nintendo-peliä ei silloin kun sitä esitetty Suomessakin, vaikka siihen maailman aikaan noi Yhdysvaltalaiset sarjat tuli muutaman vuoden viiveellä jotkin Suomeen, mitä tarkistin asian äsken, niin 2002 Game Boy Advance-versio on yksi He-Man peli julkaistu, ja Nipa Kuusnelosella on olemassa ja saatavilla. En ole koskaan omistanut GBA:ta, niin en ole pelannut koskaan tota peliä. Melkein voisi selvittää, minkälainen se on. Palautuisi ikään kuin sarja mieleen. Mitä havainto vielä, niin mitä tuntui, että niitä jaksoja silloin oli paljon uusia tuli, niin vaikka sitä on tehty 2 tuotantokautta, niin tolkuttoman paljon jaksoja per tuotantokausi. 130 jaksoa kahden tuotantokauden mittaan vaikuttaa jokseenkin epätavalliselta, ainakin nykymittapuun mukaan tuntuu, vaikka en seuraa näitä lasten animaatiosarjoja nyt enää aikuisena, jokaisella sukupolvella omansa.
Pöh.... Suosikkia luettiin ja sieltä bee's & honey palstaa missä naikkoset kysy: "Dear Eki, harrastin anaaliseksiä, voinko tulla raskaaksi" -tyyppisiä kysymyksiä... aivan parhautta.
Ainoa minkä muistan on tuo (1987) Dolpf Lundgren leffa ja sen kävin kyllä ihan teatterissa katsomassa. Muistikuvat kertovat kuraa, mutta voisi tuon nostalgia pläjäyksenä katsoa uudestaan, vaikka odotusarvo on, että kurana pysyy. On siinä monta mielenkiintoista näyttelijää kuitenkin mukana...
Suosikki ollut itselleni tärkein merkittävä musiikkilehti. Itse luin Soundia mielummin, ja jotain irtonumeroita hankkisin Metal Hammeria, jos niissä oli Metallica-artikkeli. Oli tosin huoneeni seinällä 7-luokalta lähtien Suosikista poimittuja Metallica-julisteita. Suomen Mad kestotilaus oli voimassa, kunnes Semic lopetti sen vuosituhannen siinä IT-buumin huippuaikoina kustannustehokkaista syistä. Sitten kirpparilta kaikki Madit ja Myrkyt tuli kerättyä, jos llöytyi. Varmaan tuossa Bees&Honeyssa oli monen ikäiselleni varhaisteini-tytölle, samalla luokalla minunkin kanssani elämän ensimmäisiä tyttöjen noita menkkavinkkekjä, mitä sitten varmaan valistuneimpien vanhempien äidit olivat ottaneet puheeksi tyttäriensä kanssa asiaa. Kyllä sen Suosikin sisällön päällisin puolin muistan.
Hemania tuli kyllä katsottua töllöstä. Ellen väärin muista, niin sitä näytettiin aikaan Kolmoselta ja me saatiin pikkukylälle tuo kanava joskus kasarilla. Hemanin lisäksi sieltä tuli muutakin hienoa, mutta tuo on jäänyt hyvin mieleen.
Mä siinä määrin sain viettää onnellisen ja ehyen lapsuuden ja vielä lukioajan, kunnes 2005 lähdin ensimmäistä kertaa tien päälle, ja matka on jatkunut yhä samaa reissua, tilanne vakiintunut tänne kotikaupunkiini loppuelämäksi kaikkineen pysyvissä väreissä monen mutkan kautta. Maikkari näkyi heti alusta asti omassa lapsuuden kodissani, muistaakseni Walt Disneyn tuo Duck Talesin piirrosjaksot tulivat ja maikkarilta. Niissä tuli välillä sen varsinaisen jakson jälkeen Don Martinin lyhytpiirrosfilmejä, joista jäi kanssa pysyvä positiivinen muistijälki. Tuossa Suomen Madissa oli loppuun saakka Don Martin -aukeama se oli muistaakseni. Pitäisi kerrata oma Mad ja Myrkky Kokoelma, mitä oikein muuta Myrkystä jäänyt mieleen, kuin Pera Pervo. Katsoin muuten eilen tuota He-man GBA-peliä gamesfrog -sivustolta, mikä vaikutti ja ihan mukavalta epäkaupalliselta sivulta, mitä muistan joskus 201472015 mitä katselin näitä,, niin noissa on asennettu sinne jonnekin pilvialustalle palvelimelle tuo konsolin emulaattori, ja sitten HTML5-esityskielen koodilla ne on upotettu tuohon selainikkunaan, niin pystyy kätevästi pelaamaan noiden retrokonsolien pelejä selaimessa. En tiedä, onko toikaan mainosvapaa saitti, mitä itselläni on AdBlocker -plugin ajantasalla ajan hermolla päivittäen uusin Mozilla Firefox 114.0.2 (64-bittinen) tällä hetkellä aktiivisessa koneella kaikki vapaa-aika tässä Widows 10 ykkösläppärissäni, mitä en vietä yhä aikaani myös Linux-harrastuksen parissa, mitä oikeastaan en käy netissä niiden kanssa. Sitten mitä JavaScript on ja noissa vähän harmaan aluen saiteilla käytössä, niin blocker-pluginit käytössä, ja sitten on vielä yksi plugin, jossa voi säätää palvelimen ip-osoitteen mukkaan omat valkoiset ja mustat listat, niin enimmäkseen jo säästyy kaikelta paskalta, mitä tässä nettimaailmassa ihan asiallisissakin lähteissä kuitenkin välillä tulee väistämättä, jos ei ole suojautunut mitenkään välttyäkseen niiltä. Kyllä tämä netin myös asiapitoinen epäkaupallinen informaatiotarjonta, mitä maailma avautunut lopulta kaikkine lähteineen, on kultakaivos näiden teemojen osalta sitten, mitä tuolloin 1987 esim. mitä olin kovin buumi oman ikäpolveni poikien suheen, mitä vielä missään 4-vuotiaiden päiväkerhossa nyt tytöt kiinnostaaneet yhtään luonnolisestikaan, niin en ole ainut, ketä kaivanut yhtä ja toista netistä ja yhä asun täällä loppuun saakka välläten virtuaalitodellisuutta loppuun saakka, tai siihen pisteeseen kun se on mahdollista. Tietoinen valintani, että en ole yhdessäkään niistä, ja somestakaan en oikein välitä. Twitteristäkin poistuin niistä kolmesta, missä olin, niin päivää ennen asianmukaisesti loppuun saakka asia hoidettuna, kun uutisoitiin Suomessa, että se muuttuu maksulliseksi seuraavana päivänä.