Niinpä, markkinat ensin tuo yhden formaatin, sitten toisen, kolmannen jne kunnes tappavat kaikki ja tuovat vain aineetonta viihdettä suoratoiston muodossa. Ei hyvä.
Kehitys kehittyy. Suoratoistopalvelu on vaan niin hyvä keksintö, että ei sille mitään voi. Isoa yleisöä ei kiinnosta, onko siinä UHD-kuva ja Atmos -ääni. Kunhan näkyy ja kuuluu tarpeeksi hyvin, on riittävää. Kun hankin HBO Maxin alennuksella, olin yllättynyt tarjonnan hyvästä tasosta ja laajuudesta. Nykyään itselleni se mielenkiintoisin uusi on TV-sarjoissa. Tuntuu, että elokuvissa aika on ajanut minusta ohi. Aikuista, ajateltua ja uutta yrittävää ilmaisua on nimenomaan sarjoissa. Tietysti on poikkeuksia. Alle 45-vuotiaat katsoivat jo vuonna 2021 enemmän suoratoistoa kuin lineaarista TV:tä. Tästä ikäluokasta ei varmaan montaa löydy, joka jaksaisi nähdä vaivaa hankkia levyjä jostakin nettikaupasta. Itsekin olen ostanut viimeksi maaliskuussa kaksi levyä. Saattavat jäädä viimeisiksi elokuvalevyiksi. CDONista ostin. Tuon kaupan nettisivut eivät ole minua varten. Sekavaa; ei vaan jaksa katsoa. En käy citymarketeissa, joten en edes tiedä nykyajan tarjonnasta kivijalassa. Yritin hakea varmistettua tietoa myyntimääristä Suomessa (kuva ja ääni). En löytänyt. Anttilan lopun jälkeen myyntilukemat ovat varmaan niin huonot, että niitä ei halua kukaan julkaista.
No onhan katu-uskottava leffakokoelma! Tuollaisen näkemisen jälkeen oma Blu-ray-keräily tuntuu naurettavalta ja säälittävältä räpellykseltä.
Juu ei. Tuohan ei ole tervettä millään mittarilla. Ole mielummin onnellinen että et ole koko elämääsi tuhlannut ja kaikkia rahavarojasi tuohon. Itse en kadehdi hetkeäkään moista järjetöntä kokoelmaa. Niitähän kerätään vain siksi, että niitä pääsee sitten esittelemään netissä. Vähän sama kuin pienemmässä mittakaavassa pullistellaan 10000 eurojen kotiteatteri- tai HIFI-systeemeillä. Kivalta kuulostaa, mutta oikea ilo puuttuu jos ei muut tiedä.
Ei sitä terve pidä ollakaan. Hyvä vaan, jos on pähkähullu, kunhan vaan ei vahingoita touhuillaan muita. No tuo "krääsä", mitä tuo Aussi selvästi himoitsee on sellaista, joka ei minua kiinnosta. Se on minun silmiini lapsellisen näköistä. Leffa hyvällä laadulla Blu-ray:nä ja olen tyytyväinen. Tuolla tyypillä on kaikestä päätellen aika hyvät tulot, joten tuollaista harrastusta pysynee rahoittamaan ilman, että muut perheenjäsenet näkevät nälkää. Rahanmeno lienee kuitenkin aika suurta, koska tuo erikoiskrääsä on hyvin kalliin näköistä ja ilman sitäkin tyyppi kerää eri julkaisuversioita kuin postimerkkejä: Esim. Jurassic Park-leffa taisi olla n. 12 kertaa eri versioina jne. En usko, että tyyppi kerää vain siksi, että pääsee esittelemään netissä. Selvästi tuo on hänen elämäntapansa. En kadehdi muita ihmisiä, mutta kun tunnin katselee noita hyllymetrejä, niin omat hyllyt näyttävät tietysti vertailussa vaatimattomilta.
Varmasti noinkin, jos vertailemaan ryhtyy, mutta massikeisareitten ökykokoelmat on monesti pelkkiä mausoleumia, joissa itse asian ydin (elokuvien katselu) jää korkeintaan sivuseikaksi. Komeaa katsottavaa kaikesta huolimatta.
Fyysisen median kuolema voi olla hyvä kaverille, joka ei voi katsoa vanhoja elokuvia tai juurikaan mitään mainstream popcorn kategorian ulkopuolelta. Suoratoisto harvemmin tarjoaa mitään eksoottisempaa cinemaa laajemman elokuvamaun omaaville. En näe mahdollisena, että elokuville tulisi GOG tyylistä palvelua, jossa miltei koko elokuvahistoria olisi ostettavana/striimattavana. Elokuvien levitysoikeudet ovat pikkasen monisyisempi juttu kuin pelien. Restauroinnit, tekstitykset ym. lisäävät omat kustannukset soppaan. Boutique julkaisijat pitävät yllä elokuvan historiaa julkaisuillaan. Lisäksi dokumentit, kommenttiraidat, kansitaiteet ja fyysisen julkaisun mukana tulevat kirjaset esseineen syventävät elokuvakokemusta melkoisesti. Uskon että fyysinen media ei poistu kokonaan, vaan sen myyntii siirtyy kokonaan kivijalkakaupoista nettiin. Toki jotain asiaan erikoistuneita pikkuliikkeitä jää pystyyn. Käsittääkseni Tampereella olevalla Viiden Tähden elokuvadivarilla menee ihan kivasti. Kirjat, musiikki, elokuvat, taide, pelit ovat ihmiskunnan kulttuurillinen perintö jonka tulisi säilyä lajimme hamaan loppuun asti. Itse olen sitä koulukuntaa, joka haluaa nämä myös fyysisenä tuotteena omiin kätösiinsä. Ei tulisi mieleenikään lukea kirjaa näytöltä, musiikin kuuntelen vinyylitä tai cd-levyltä samalla ihaillen kansitaidetta, lukien sanoituksia. Elokuvien suhteen 95% fyysiseltä levyltä katsottuna, striimaus sitten siinä tukena ja jos sieltä löytyy jokin herkku joka saa myös levyjulkaisun, se tulee kyllä hankittua hyllyyn. Nämä ovat jokaisen omia valintoja ja isot massat ovat valintansa tehneet. Fyysinen media poistuu isojen kauppaketjujen valikoimista, mutta jää elämään harrastajien keskuuteen. Levyjen painosmäärät ovat pienempiä, mutta julkaisut mitä upeampia ja laadultaan ylivertaisia. Saman aikaan näitä striimauspalveluita on aivan liikaa ja suurin osa niistä tekee tappiota, mukaan lukien Disney +. Tulemme vielä näkemään tälläkin saralla suuria mullistuksia, nykyinen toimintamalli on kannattamatonta. Jatkuva tilaajamäärien kasvattaminen on utopinen fantasia. Pahoittelen jos kääntyi tajunnanvirraksi, mut näin se ulos tuli.
Olen pitkälti samaa mieltä kanssasi, vaikka itse olen nykyään ”puhdasta valtavirtaa”. En käytä fyysistä mediaa enää lainkaan, vaan kaikki katselu (joka on melko vähäistä) tapahtuu suoratoiston kautta. Katselin eilen Netflixistä The Crown 5. kauden muutaman viimeisen jakson. Täytyy kyllä sanoa, että kuva oli tekniseltä tasoltaan upea 4K Dolby Vision striiminä. Eikä sarjan tuotannossa ole muutenkaan rahaa säästelty. Tosin sitten heti perään aloin katselemaan saman Netflixin kautta Gladiator-elokuvaa. Kun se striimi oli vain HD-laatuinen, kuva näytti surkealta edelliseen 4K-kuvaan verrattuna.
En ole tukenut, en tue, enkä myöskään tule tukemaan tulevaisuudessakaan yhtäkään suoratoistopalvelua. En omista reititintä, en edes kiinteää tietokonetta, eikä soittimiin tai tv-vastaanottimeen ole koskaan kytketty interrrrnettiä. Se, millaisia mullistuksia tuolla tunkiolla tultanee tulevaisuudessa todistamaan, ei merkitse mitään. Lineaarista tv-tarjontaa lukuun ottamatta kaikki katsotaan optisen median muodossa digijälkiä jättämättä, ja mitä em. formaatilla ei ole tarjottavana, sen perään ei ole ikinä itketty. Fyysisen formaatin tuoma omavaraisuus on aina edustanut ennen kaikkea perus- ja yksinoikeutta vaivalla maksamistani tuotteista, mutta näyttäytynyt nyttemmin myös tietynlaisena huoltovarmuuskysymyksenä, kontrollin sisällöstä siirtyessä enenevässä määrin riippuvuussektorille, jonka kanssa ei tulisi mieleenkään olla missään tekemisissä. Ja mitä enemmän tuota liiketoimintamallia sivusta seuraa, sen syvempää on tyytyväisyys henkilökohtaisiin valintoihin, puhumattakaan päättäväisyydestä jatkaa määrätietoisesti valitulla tiellä. Tämä harrastus on antanut enemmän kuin bittitaivaassa edes kyetään käsittämään, ja jokaisella hankinnalla on tarina kerrottavana.
Käykääs lukemassa tämän ketjun ensimmäisiä sivuja vuodelta 2009. Ihan hauskaa peitsen vääntämistä jo silloin. Aika samoja juttuja kuin oli siirtyessä bluraystä UHD:hen. Silloin vain DVD oli riittävän hyvä laadullisesti monille, joiden mielestä loikka VHS->DVD oli merkittävämpi kuin DVD->bluray. Ja että DVD on paljon halvempi kuin bluray. Kuulostaako tutulta?
@Solo In Soho :lla oli hyvää pohdintaa. Monessa asiassa olen samaa mieltä. Itsekin suosin musiikin kuuntelua levyiltä. Se jotenkin auttaa keskittymään itse musiikkiin. En tietysti ole iloinen, jos vanhojen elokuvien katselu vähenee, koska fyysinen media tekee kuolemaa. Itselleni se ei ole suuri ongelma. Minulla on melkein kaikki elokuvat ostettuina, joista olen kiinnostunut. Uusia sitten voi katsoa jollakin muulla tavalla. Uudet tarantinot varmaan ostan levyinä, jos niitä elokuvia vielä tulee ja jos ne levyillä julkaistaan. Yle Teemalta olen poiminut niitä vanhempia elokuvia, joita en aikaisemmin ole omistanut. Tarkoitan siis elokuvia, joiden voi laajasti ottaen katsoa kuuluvan elokuvan kaanoniin, jos sellaisen kaanonin olemassaoloon uskoo. Aikaisemmin yritin pohtia otsikon asiaa yleisemmällä tasolla ja kuvitella niin sanotun suuren yleisön mielipidettä. On tuo netin ylitse tapahtuva jakelu niin ylivoimainen tapa, että vaikeaa on nähdä, että se vähenisi. Omalta osaltani otan yhden esimerkin. Aion verestää muistojani ja katsoa edes yhden jakson Rockfordin papereita. Ei tulisi enää mieleenikään ostaa levyä, jotta voisin katsoa vanhojen, ei niin kiinnostavien, sarjojen jaksoja tai jonkun hassunhauskan elokuvan. Tämä kaikki siis ihan omaa pohdintaani. Jokainen tulee autuaaksi omalla tavallaan.
O-ho... Kauan aikaa sitten, kun vanha telkkuni vielä tuki Youtubea, yhdistin siihen muutamaan otteeseen nettipiuhan. Siihen aikaan tietenkin kaapelimodeemissa oli vain yhdelle laitteelle liitäntä, joten piuhan joutui irrottamaan tietokoneesta telkkuun. Siksi viritys oli luonteeltaan erittäin väliaikainen, koska tottakai itse tietokoneessa pitää olla toimiva nettiyhteys melkein koko ajan. Muistan katselleeni Leonard Susskindin luennot Einsteinin suhteellisuusteoriasta, mutta en paljoa muuta. Vasta muutama vuosi myöhemmin oikeastaan tajusin kunnolla, mikä aarreaitta Youtube on, mutta siinä vaiheessa oli tietenkin telkun tuki älytv-toiminnoille tylysti lopetettu, joten Youtuben katselu oli tietokoneen varassa. Sitten kaapelimodeemi piti uusia, jotta se tukee DNA:n uusia liittymiä ja yhtäkkiä oli liitäntä peräti neljälle laitteelle. Pitkään tuosta ei ollut iloa, mutta reilu vuosi sitten piti hakea Clas Ohlsonilta halpa Sonyn Blu-ray soitin, koska vanha Cambridge Audio näytti vain mustaa kuvaa Arrowfilmssin leffalla "Don't Go In The House". Siinähän on sitten älytv-ominaisuudet ja netissä se on kiinni. Tuon laatikon kanssa onkin sitten ollut raivostuttavia ongelmia, koska laite sekoaa usein resetoiden itsensä tehdasasetuksille. Nykyajan viihde-elektroniikka on ihan hanurista. Siitä ei ole juuri muuhun kuin ihmisten rahastamiseen. EU:n pitäisi tehdä joku direktiivi, joka pakottaa valmistaja jatkamaan tuotetukea esim. 10 vuotta massiivisten uhkasakkojen voimalla. Kuluttajana tuntuu, ettei sitä nauti enää juuri mitään suojaa. Youtuben katselu telkulla on siis aina ollut omalla kohdalla takkuista, mikäli mahdollista ollenkaan. Se mitä Youtubesta tulee katseltua ei tietenkään ole edes tarjolla fyysisenä formaattina. Edes mitään vastaavaa ei ole. Siksi sitä on "pakko" streamata, mutta en kuitenkaan maksa siitä, eli mainoksilla mennään. Youtuben lisäksi käytän Spotifyä musiikille itselleni vieraaseen musiikkiin tutustumiseen (ei tarvitse ostella sikoja säkissä), mutta pääasiassa musat kuunnellaan fyysiseltä formaatilta tottakai (CD/SACD), tosin silloin tällöin on se katastrofaalinen tilanne, että jotain ei ole CD:llä julkaistu (esim. Autechren Elseq 1-5 ).
^Osta CCwGTV: https://www.dvdplaza.fi/threads/chromecast-with-google-tv.96801/ Halpa ja toimii YT ja muut. Asennus taitaa nykyään vaatia jonkun älypuhelimen tai tabletin, mutta tuohan on de facto standardi nykyään.
Minulle DVD ei ole koskaan ollut "riittävän hyvä" lukuunottamatta tilanteita, joissa lähdemateriaali on SD-tasoista. DVD:n kanssa on jouduttu elämään ennen kuin HD on tullut tilalle/rinnalle ja omalla kohdalla on taloudellisessa mielessä ollut luontevaa siirtyä HD-aikaan (2011). Blu-ray muutti tilanteen minulle ratkaisevasti. Yhtäkkiä koin, että elokuvat näyttävät elokuvilta eivätkä joltain suttu-approksimaatiolta. Hyvälaatuisesta lähdemateriaalista hyvin tehty Blu-ray on minun silmiini niin upea, että en edes haaveile paremmasta. En ole enää joku 20 vuotias, jolla on haukansilmät (ikänäkö saa tuntemaan itsensä puolisokeaksi) ja kuvitelma siitä, että että joku tekninen laatu yksinomaan määrää leffanautinnon. Tässä iässä haluaa nähdä leffoja, jotka syystä tai toisesta vaan nappaavat ja viihdyttävät minua järjellisellä laadulla, joka minulle on kunnolla tehty Blu-ray. VHS => DVD loikka edusti minulle etupäässä kuvan vakauden ja puhtauden (kohinan vähyys) dramaattista lisääntymistä. Ensimmäinen DVD-levyni oli vuonna 2001 The Lost World: Jurassic Park, joka oli sopivasti "tyrkyllä" Anttilassa ja tarttui matkaan DVD-soittimen ruuaksi. Ai että se kuvan puhtaus ja kohinattomuus näytti hienolta! DVD => Blu-ray on sitten jo puhtaasti resoluution ero. Huomattava sellainen. Blu-ray toi "kohinan" takaisin, mutta tällä kertaa se on aitoa filmiraetta, eikä analogisen formaatin taustakohinaa riittämättömän signaali-kohina-suhteen takia. Kun UHD sitten vyöryi markkinoille, tutkin HD- ja UHD-kuvan eroa netin kuvavertailuissa ja totesin, että meikäläisen katseluetäisyyksillä suhteessa kuvakokoon UHD ei tuo juuri mitään hyötyä, ja se marginaalinenkin hyöty on niin mitätöntä, ettei Blu-ray => UHD päivitysrumba ole taloudellisessa mielessä mitenkään perusteltua. En meinaa saada hankituksi monia lempparileffojani edes Blu-rayllä, ja UHD:nä tilanne olisi vielä karumpi.
Minä olen sellainen änkyrä, että älypuhelinta tai tablettia ei löydy. Siksi nämä chromecastit jätän väliin.
Yli 80-vuotias sukulaiseni nauttii älypuhelimen tuomista eduista. Osaa jopa käyttää CCwGTV:tä Yle Areenan ohjelmien katselussa, kun olen opettanut. Vaikeaa ymmärtää miksi et halua nauttia tekniikan tuomista eduista ja helpotuksista. On kai aika turhaa ruikuttaa täällä tekniikan toimimattomuudesta, jos ei halua olla kehityksessä mukana. Rahasta ei voi olla kiinni.