Ei tuo välttämättä pilalla ole eikä tuossa todellakaan ole kyseessä "mätä" tai disc rot. Ennemminkin näyttää siltä, että levyn kerrosten välinen liima tai etikettipuolen lakka on valunut lukupuolelle tai sitten siinä on jokin muu kemiallinen reaktio. Sen voi yrittää pestä käsienpesuaineella ja sitten kuivata pehmeällä liinalla. Sitten kannattaa antaa vielä kuivua, ettei soittimeen päädy vettä. Varsinkin Eliten blu-ray -koteloissa on muovin "hikoilua" (outgassing). Se voi tarttua levyyn ja näkyy siinä usvana. Se saattaa vaikuttaa levyn toimivuuteen, mutta lähtee kevyesti pyyhkäisemällä.
Ei auta, kyseistä levyä on pesty, kuivattu ja hinkattu, kun ei pelaa, niin ei pelaa ja on useampi levy Babylon 5 boksista tuommoinen, itse asiassa ei taida kunnolla soivaa levyä enää löytyäkkään niistä. No ostin uuden poksin ja rippasin ne NAS:lle turvaan.. T:Vesku
Pidän taukoja kesken elokuvan katselun, sitä pidetään tiukoissa piireissä nolona. Mutta kun mielessä on joku leffaan liittyvä ajatus tai kysymys, mikä on "pakko" selvittää netissä kesken leffan. Ja vanhemmiten ihan vaan pissattaa enkä halua virtsamyrkytystä. Sitten kun palaan elokuvaan, arvostan sitä, että pääsen palaamaan elokuvaan enkä aloitusvalikkoon. En ole teknisesti orientoitunut, mutta kyseessä on käsittääkseni resume playback. Soitin voi hyödyntää ominaisuutta, jos levyn julkaisija on niin halunnut. Tuntuu, että pohjoismaiset Future, Soul Media ja mitä niitä enää onkaan, eivät välitä. Minua asia haittaa sen verran, että hankin mieluummin UK-julkaisun, vaikka menetän suomenkielisen tekstityksen. Puolittain onnellinen lopputulos on se, että en monestikaan hanki kotimaista julkaisua. Saatan odottaa, että saan kirjastolainan käsiini, ja jos totean leffan olevan makuuni, tilaan sen ulkomailta. Mutta tuntuu, että tämäkin resume playback -juttu ei ole kallis eikä mahdoton juttu toteuttaa, niin mikä siinä oikeasti maksaa?
Hätä ei lue lakia. Monille levyille koodattu Java-toiminto on tässä(kin) mielessä erinomainen, kun katsomista ei tarvitse jatkaa sisällön alusta. Soittimen pauselle jättö puolestaan tuntuu jotenkin keskiaikaiselta silloin kun Javaa ei levylle ole koodattu, mikä syystäkin on omiaan synnyttämään tiettyä katkeruutta sisällön tuottajaa kohtaan. Omassa Oppo-soittimessa palvelee lisäksi Multi Disc Resume -toiminto, joka muistaa useamman viimeksi toistetun levyn viimeisen kohdan, jonka aloitusta kyseisestä kohdasta tiedustelee käyttäjältä heti alkuun. Vastaus esittämääsi "mikä siinä oikeasti maksaa" vaikuttaa yhä mysteeriltä, johon tyhjentävää ei tunnuta löydettävän. Kaikkein vähiten tahoilta, jotka ilmeisen tietoisesti jättävät Java-koodauksen julkaisuissaan hyödyntämättä.
Kaikista ärsyttävintä resumen puute on sarjalevyissä (esim. ainakin osa HBOn levyistä). Klikkaat menusta "play all", katsot kaksi osaa, painat stoppia ja jätät viimeisen osan huomiselle: levyn lataaminen alkaa alusta, kun jatkat.
Ärsyttävää ylipäätään on se, että levyt toimivat eri lailla! Toimisivat sitten kaikki samalla tavalla, niin siihen tottuisi*, mutta aina saa kummastella, miten mikäkin julkaisu käyttäytyy. Sekin ihmeellisyys vielä päälle, että esim. Blu-ray-soittimet saattavat reagoida kaukosäätimen nappeihin eri tavalla sen mukaan, soitetaanko DVD- vai Blu-ray-levyä. Siinä kun sitten painaa "väärää" nappia väärän tyypin levyn kanssa selkärangasta tulevan lihasmuistin voimin, niin homma ei toimikaan. Esim. mitkä napit kelpaavat pause-tilasta poistumiseen? Pause nappi? Play nappi? "Enter" nappi? Erinäisiä laitteita käyttäneenä nuo jutut ovat milloin mitenkin. Ei mitään "standardia", joka pätisi riippumatta siitä mitä katsoo (DVD, Blu-ray, Youtube, Yle Areena,...). Ärsyttäviä ovat myös levyt, jotka kysyvät kieltä latausprosessin puolivälissä niin, että ei voi rauhassa puuhastella muuta sen aikaa, kun levy latautuu aloitusvalikkoon, vaan pitää olla laitteen äärellä valitsemalla kieltä, joka PITÄISI OLLA soittimella tiedossa, koska soittimen valikossa on kielivalinnat tehty! Todella vähän on mietitty käytettävyysasioita, mutta tekijänoikeuspuoleen on panostettu valtavasti varoitustekstien, sakko- ja vankeusrangaistusuhkausten, alue-koodien ja jopa pakkotekstien muodossa. On se kiva tulla valistetuksi piratismin valtavista haitoista kun juuri ostanut leffan rehellisesti rahoillaan! Piraattikopioissahan tuo syyllistysdiipadaapa on raakattu pois! * Analogia-ajassa oli sentään se hyvää, että mitään Java-softaa ei ollut tekemässä milloin mitäkin, vaan joka ikinen VHS-nauha käyttäytyi tutun turvallisella tavalla, eikä sitä harmitellut mitään asiaa, koska ei tiennyt paremmasta.
Pahin on tuo TV-sarja juttu. Itsellä, kun saattaa olla toistakymmentä TV-sarjaa kesken, niin ei muisti enää riitä siihen missä jaksossa ollaan. Lopulta otin käyttöön tavan, että käännän sen levyn väärinpäin, missä tällä hetkellä olen. On sentään joku hehtaaripyssyn arvio, että ehkä näissä neljässä jaksossa on viimeksi katsominen jäänyt kesken. Sitten, kun on vielä joku sarja, jossa tuo on tehty todella hyvin eli esim. Lost. Huomauttaa, että olet vahingossa laittanut väärän levyn. Laita levy-X, koska viimeksi jäi katselu kesken siihen. Miten halvatun vaikeata on tuo laittaa kaikkiin TV-sarjoihin?
Itse ratkaisin tuon ongelman ajat sitten siten, että en paina "play all", vaan valitsen jokaisen jakson erikseen. Siten muistaakin ihan hyvin, että missä oli menossa. Muutenkaan tuo "play all" ei ole koskaan ollut omaan makuun, vaan mieluummin aina haluan tietää, mitä jaksoja levyllä on ennen katsomista.
Itsekään en juuri käytä "play all" toimintoa, koska harvemmin tulee katsottua niitä tyypillisiä neljää kolmevarttista jaksoa putkeen (n. 3 tuntia). Usein tulee katsottua pari jaksoa, joista koostuu "leffan pituinen" rupeama. Yleensä myös katson läpi yhtä sarjaa kerrallaan, joten sitä on aika keskittynyt siihen, missä jaksossa mennään. Play all -toiminto on hyödyllisimmillään ekstroissa, jos ne koostuvat useasta lyhyestä pätkästä, esim. seitsemästä n. 2 minuutin haastattelusta. Sen sijaan että saa olla 2 minuutin välein valitsemassa seuraavaa haastattelua, ne saa saa katsottua putkeen. Usein ekstrat ovat naurettavaa minuutti-silppua, jota ehkä kannattaisi "koostaa" vaikka 10 minuutin kokonaisuuksiksi, mutta play all auttaa tässä.
Laitanpa vaikka tähän ketjuun. Sehän on jo tullut todettua useammassa ketjussa, että fyysisen median keräily on yhä hankalampaa ja vaikeampaa. Olen nyt yrittänyt tässä reilun viikon "metsästää" Tampereella Scream VI elokuvaa bluraynä, mutta vielä ei ole tärpännyt. Edes yleensä luotettava Prisma ei tällä kertaa pelastanut tilannetta. Onko kukaan muu löytänyt tästä julkaisua jossain myynnissä? Ja tiedän kyllä CDONit ym. nettikaupat. Niihin täytyy varmaan loppujen lopuksi turvautua.
Joo sinne soittelin kanssa, että löytyykö. Ei löytynyt. Ja Netflix tiedossa. Nyt vaan haetaan fyysistä kopiota omaan hyllyyn.
Mistä löytyy järkevään hintaan steelbookien suojia? En pidä steelbookeista enkä niitä harrasta, mutta haluaisin suojata parikymmentä naarmuilta.
Steelbook centralista itse hankkinut https://www.steelbookcentral.com/sc2-blu-ray-steelbook-protective-slipcovers-976-p.asp
Henkilökohtaisesti aina pitänyt niin Steelbook kuin Steel Pack (aka Metal Pack) julkaisuista (joita olisi hyllyt väärällään jos hinnat olisi huokeampia), erityisesti silloin, kun kuvakonseptiin ja laatuun on panostettu sata lasissa. Teräskirjat on lähes poikkeuksetta aina arvotavaraa, joiden pörssikurssit harvoin heilahtelee käytettynäkään, painosten loppuun myynnin myötä kaikkein vähiten. Miinuspuolena tietenkin yleisesti hyvin tiedossa oleva fakta helposta naarmuuntuvuudesta ja kevyemmistäkin osumista pysyviä painaumia osakseen ottavasta kokonaisuudesta, mikä tosin oikein kohdeltuna on kaiken arvonsa väärti ja vähän päälle, ainakin jos allekirjoittaneelta asiaa kysytään. Oman kokoelman Steelbook ja Steel Pack -julkaisuista 99% on suojattu joko: SC5:llä Spoiler Tai SC2:lla, jota erityisesti suosin tuon yhden sormen lovi -mallinsa tähden, mikä suojaa päälikannen kokonaan. Spoiler
Mulla taitaa olla peräti 2 kpl Steelbookeja: One Hour Photo ja The X-Files Fight The Future & I Want To Believe combo. En ole kovin huolissani naarmuuntumisesta, enkä ole mikään öljysheikki, joka voi hommata punaisella sametilla vuoratun kassakaapin jokaiselle Blu-ray-lätylle ja tietenkin rakennuttaa lentokoneen törmäyksen kestävän holvin, jonka sisällä noita kassakaappeja säilytetään. Tulee vain mieleen, että eikö noita Steelbookeja voisi myydä SC2-suojissa? Saisi kunnolla vastinetta korkeammalle hinnalle...
Täydellisessä maailmassa... Sanopa muuta. Kalliitahan nuo on, liiankin kanssa, mutta siitä edukseen erottuvia, että antaa tasan mitä lupaa, mikä on kaikkea paitsi päivänselvyys taivaita hipovien turhakevuorien puristuksessa.
Listasin Blu-ray:llä olevat leffani valmistumisvuoden mukaan. Samalla sain laskettua leffojen lukumäärän, 413, joka on huomattavasti suurempi kuin oletin. Miten sitä onkaan saanut hankituksi noin monta leffaa 12,5 vuoden aikana? Tuohan on n. 33 leffaa vuodessa. Näiden lättyjen lisäksihän on TV-sarjoja ja muutama musiikki-Blu-raykin hyllyssä. Pelkät Spielbergin leffat + Star Warssit tarkoittaa jo melkein 50 leffaa eli yli 10 % kokoelmastani. Siihen sitten päälle Bondit, Tatit, Kubrickit jne. niin kyllähän siinä leffoja kertyy jo paljon ennen kuin päästään härömpiin leffoihin... kun leffojen lukumäärän piirtää histogrammina vuoden mukaan, niin syntyy tällainen kuva: Tuosta näkyy selvästi painotus 70- ja 80-luvun leffoihin, kun taas 90-luvun leffoja on aika niukasti ja ennen 70-lukua tehtyjä leffoja on hyvin niukalti (nuo vanhimmat ovat lähinnä Ohukaisia ja Paksukaisia). Vuosituhannen vaihteessa oli minusta kiinnostava jakso leffojen suhteen. On Star Wars Prequel-trilogiaa, J-Horroria, Mullholland Drive jne. Vuoden 2022 leffoja on kertynyt vasta yksi eli The Fabelmans ja vuoden 2023 kaksi leffaa kokoelmassani ovat The Nun II ja Insidious: The Red Door. Tämä listaus auttaa minua hahmottamaan kokoelmaani paremmin ja suunnittelemaan jatkoa. Huonoimmista leffoista saatan jopa yrittää hankkiutua eroon. Määrän sijaan kannattaa ehkä panostaa laatuun. 90-luvun leffoja ei ole liikaa, mutta jos ne eivät nappaa, niin minkäs teet? Viihdyttävien kasarileffojen rinnalla 90-luvun leffat tuppaavat olemaan kyynisiä ja kameran käyttökin alkaa menemään huonommaksi. Jos on tunne, että omistaa liian vähän leffoja, niin kannattaa listata ja laskea ne. Sen jälkeen voi tuntua, että niitä on liikaa.
Miten leffoja, TV-sarjoja tai kirjoja voi olla liikaa? Sillä sun Lucasilla on 27 000 kirjaa. Jos George joka päivä lukisi yhden kirjan, niin hänellä menisi siihen 74 vuotta. Periaatteessa voisi ajatella, että Lucas on ehtinyt ne kaikki lukea, kun hän täyttää tänä vuonna 80 vuotta.