Ai helvetti, että tuli puskista! ‘Repo Man 2: The Wages of Beer’ – Alex Cox Planning to Direct a Sequel for the Internet Age
Netflixiin oli tullut parisataa vanhempaa ranskalaista ja englantilaista elokuvaa, osaako joku suositella noista mitään? Itselle melkolailla tuntemattomia paitsi tuo 1961 documenttikuvaus Saksan ilmahyökkäyksistä Englantiin. https://www.justwatch.com/fi/palvelu/netflix/uudet
Nikon ostaa elokuvakameroita valmistavan REDin Red Digital Cinema on kalifornialainen yritys, joka on erikoistunut digitaalisiin elokuvakameroihin. Nyt sen omistaa japanilainen Nikon.
Useimmille plazalaisille tokkopa tule yllätyksenä seuraavan jutun sisältö, jolle aika ajoin kosiskellaan suuremman yleisön huomiota samoista syistä. Toisaalta aihepiirin artikkelit on valtavirtamediassa yleisesti ottaen harvassa, joten jo siinäkin mielessä tämä(kin) lienee tervetullut, huolimatta hyödynnetystä tekoälystä. Henkilökohtaisesti näkisin näissä yhteyksissä haastateltavan mieluusti useampia keräilijöitä, jotka osaltaan toisivat taatusti rikkaaman sisältöarvon aiheeseen. Kaikesta huolimatta niin ajankuluna kuin ajankuvana leppoisaa luettavaa, vaikka esitellystä listasta puttuukin melkoiset määrät rahanarvoisia julkaisuja... Arvomuovia Yksittäisestä DVD:stä ollaan valmiita maksamaan nyt jopa 700 euroa. Syynä on elokuvien saatavuus tai keräilyarvo
Lueskelin itsekin tuon jutun, kun näyttää olevan ihan YLEn suosituimpien joukossa. Yhtään noista DVDeistä en ole omistanut edes silloin, kun niitä oli hyllyssä 15 vuotta sitten. Enkä nytkään omista yhtään artikkelissa mainituista bluraystä tai jos löytyy, niin todennäköisesti se on Jenkki tai Enkku kansilla. Eiköhän minun levyjen arvo ole se, minkä omassa sielussani niille annan. Tuskin montaa euroa kipale perikunta tulee saamaan. Mutta kaiken kaikkiaan hauska juttu lukea harrastamisesta näin suoratoiston voitonkulun toitottamisen sijaan.
Noiden vanhojen dvd:n "keräilyarvo" on sama kuin vinyyleillä: Hakiksen äxä laittoi just joku aika sitten jätelavallisen vanhaa vinyyliä/cd:tä, Miles Davis, NIN, Oasis, EP:tä jne kaatikselle. Pyydettyään niistä ensin +30€/kpl vuosikausia. Oli kyllä niin yhden jampan juttujen varassa koko zournalistinen helmi, että. "ostin sadoilla euroilla dvd:n jonka nimeä en edes muista" siinäpä keräilijä... Tässä se X-juttu: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010127864.html
Tai kävikö tässä ohraisesti keräilijälle? Nythän kaikki kaivaa laatikkonsa esiin ja voihan sieltä noita kyseisiä ainakin muutama löytyä ja hinnat romahtaa? Aika puolivillainen ja klikkaus hakuinen juttuhan tuo YLEn on. Sitä aina miettii, että kun oman tietämyksen kohdalle joku juttu osuu, että tuo on aika päin persettä. Ja tuosta suoraan, että onko kaikki toimittajien jutut yhtä suurella asiantuntemuksella tehtyjä?
Samaan aikaan toistavat sitä, kuinka ostavat käytettyjä. Kerran vein kasan yhteen liikkeeseen. Hyväkuntoisia. Muutama kelpasi ja loput olivat "liian erikoisia". Varmaan Ylen jutun leffat kelpaisi kuitenkin.
Kysyin samaisesta äxästä levyjen ostohintoja kun möin levarin pois pari vuotta sitten: esim avaamattomat Metallican 45rpm tuplalevyt oli äxän sisäänostohinnoilla "muutamia kymppejä" koska "näissä käytetyissä on niin hirvee homma kun pitää luetteloida ja laittaa esille ja nönnönnöö". Myin ne pois suomalaisen FB-vinyylipalstan kautta muistaakseni 150€/kpl ja menivät noin vartissa... Samoin meni heti Nurmion puutarhuri ja jotain Juice Leskistä pyyntihinnalla vs äxän "ehkä 10-15€" kpl... Jos levyjä jää yli, niin mieluummin annan ne ilmaiseksi pois kuin vien äxään. Eivät ainakaan päädy kaatopaikalle
Eikä tämä ole pelkästään Äx:n ongelma, samaa toimintamallia käyttävät useimmat bulkissa käytettyä ostavat/myyvät tahot (muistan Black & Whiten oleen legendaarisen paska maksaja, ellei ottanut myyntitiliä). Ainoastaan kaupat jotka myyvät myös Discogsin tms. kautta, antavat parempia hintoja käytetystä. Ihan kuten divarit kirjojen suhteen (ja leffojen), noiden luetteloinnissa ja kunnon selvittämisessä on hirveä homma, etenkin jos haluaa tietojen olevan "keräilijätasolla", joka on juuri se taso joille nämä mainitsemasi hinnat ovat suunnattu. Erikoistuotteet on helppo myydä (kuten aikaa sitten loppuunmyytyä Mint-kuntoista Metallicaa), mutta peruskama onkin sitten sitä pitkäähäntää, josta voi jonkun euron joskus saada voittoa jos vaan viitsii hillota ja odottaa tarpeeksi kauan. Ihan samaa mieltä mä olen; myyn itse jos jotain myyn. Törmäsin tuohon luettelointiongelmaan kun otin kaverin 80-/90-luvun taitteesta asti hillotut levyt myytäväkseni. Ei maininnut että oli säilyttänyt niitä lätkäkassissa puolilämpimässä ulkovarastossa vaakatasossa (siis päällekkäin), joten aikamoista painaumaa ja kosmeettista virhettä oli tarjolla. Käytännössä ensin katsoin (ihan ensin tietenkin mitkä halusin itse ostaa) visuaalisesti ja ulkomuistista arvokkaimmat, sitten parhaassa kunnossa olevat ja loput jaoin pariin eri kuntoluokkaan. Vein koko läjän Fresh Garbage Recordsiin josta sain "kauppatililleni" katetta levyjen ostamiseen ja maksoin saman hinnan kaverilleni käteisenä (plus itselleni haluamat Discogs mediaanin mukaan ja kunnosta riippuen). Aloitin kasan luetteloinnin niistä itselle ostamistani, mutta periaatteessa koko homma rupesi vituttamaan jo ennen kuin pääsin edes niiden loppuun asti, joten ymmärrän täysin miten voittoa tuottavan yrityksen intresseihin tuollainen ei mahdu.
Kaupattavan tuote-erän koosta riippuen luetteloinnin laatiminen on (sanomattakin selvää) se saatanallisin työsarka, siinä ei kahta sanaa ole. Elokuvien könttä- ja yksittäismyynnissä tuo todellisuus on tullut kohdattua useamman vuosikymmenen saatossa liian monta kertaa, siitä kuitenkaan sen paremmin mitään oppineena. Aina se on edessä ja kyrpii yhtä lailla. Henkilökohtaisten tuotteiden ennalta listaamattomuus on tietenkin aina peiliin katsomisen paikka, mitä harvoin selittää muu kuin oma saamattomuus -- näin ainakin allekirjoittaneen osalta.
Emma Thompsonin rakkauskirje Suomelle, mahdollisesti maksumuurin takana: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010327541.html T: Vesku
Totta, sama leffojen ja vinyylien myynnissä kun joku ym jutun kaltainen keräilijä rupeaa tivaamaan, että onko siinä kannessa tai levypussissa sellainen ja sellainen juttu tai onko leffassa mukana se ja se extra... Jos viivakoodi ei riitä selvittämiseen (minkä yleensä laitan myynti-ilmoon) niin sitten on vaan ostettava sokkona tai olla ilman. Nytkin vinyylejä joku 300 enkä vaan ole jaksanut laittaa tikkua ristiin niiden myymiseksi. Samat saa ebaystä tai amazonista alle kympin kappale, niin hintahan on tiedostavan ostajan mielestä korkeintaan puolet siitä mutta ihan maksimissaan alin hinta mitä discogsista löytyy... vaikka hinta olisikin levylle joka on Kanadassa ja posti+verot olisi 3 x levyn hinta Sitten kun kohteliaasti ohjeistaa, erttä "no osta sieltä, vittuako tänne uliset hinnasta", niin on töykeä edit: en varmaan yhtä päivää pystyisi olemaan äxässä töissä ilman, että firma saisi huonoa mainosta asiakaspalvelusta
Suomessa kuvataan nyt useita kansainvälisiä elokuvia: alan ammattilaiset kertovat, miksi Kansainvälisiä tuotantoja Suomeen tuovat ilmastonmuutos ja jopa Nato-jäsenyys, sanovat alan ammattilaiset.
https://www.darkhorizons.com/star-trek-origin-film-targets-2025-release/ Lisää Star Trekkiä on aina hyvä juttu.
No ei. Ainakaan tuohon ajankohtaan. Miksei tehdä sarjaa, joka sijoittuu selkeästi TNG:n jälkeiseen aikaan? Kaikki uudet sarjat yritetään tunkea osaksi jo ollutta ST-historiaa, mikä ei oikein minkään sarjan kohdalla ole toiminut. Laitettaisiin selkeästi myöhempään aikaan, niin ei aina pitäisi palkata uusia näyttelijöitä esittämään Kirkkejä ja Spökkejä ja Han Soloja. Voitaisiin keksiä uusia hahmoja ja rakentaa heille uudet taustat ja tapahtumat ja juonet. jne. Toistaiseksi ainoat menestyneet alkuperäisen tv-sarjan jälkeen tulleet sarjat ovat käyttäneet juuri tuota konseptia: TNG ja DS9.
Olen tietenkin sinun kanssa täysin samaa mieltä. Parasta olisi jatkaa juuri tuota TNG, DS9 ja VGR aikalinjaa. Tavallaanhan se olisi nyt jännää, kun on mennyt 20 vuotta viimeisistä jaksoista. Kaikilla henkilöillä/näyttelijöillä voi olla ihan Beverly Crusher tyyppisiä salaisuuksia. Ja jokainen elossa oleva pystyisi tekemään cameoita. Tässä on varmaan se, että tuottajat eivät halua jatkaa aikajanaa, vaan mielummin haluaisivat luoda jotain uutta. Yleensä se tarkoittaa jotain äärimmäisen typerää, kuten Discovery.
Mutta tuonne tng:n jälkeiseen aikaanhan sitä kaikkea uutta olisi helppo keksiä. Ja mielellään ei noita cameoita kuin ehkä sarjan alussa. Uudet hahmot ja paikat yms. Voidaan keksiä mitä sotia ja itiömoottoreita vain eikä tarvitse miettiä, miten sopivat vanhojen sarjojen juoniin. Kirjoittajilla olisi täysin vapaat kädet.