BATTLE BEYOND THE STARS (Jimmy T. Murakami, 1980) PLAION BLU-RAY Kuten olen sanonut, elokuvamakuni tuntuu suosivan elokuvia, jotka on tehty vuoden 1980 tietämillä. Erityisesti tuon ajan avaruusleffat tuntuvat uppoavan. Siksi iskin kiinni tähän, vaikka hinta ei mikään pieni ollutkaan. Harvinaista herkkuahan tällaiset leffat ovat Blu-raynä. Britit eivät tällaisia juuri julkaise (miksi?), mutta saksalaiset sentään jaksavat yrittää. Tuloksena on sitten näitä kalliita Mediabookkeja joissa on vieläpä turha DVD mukana. Vihkosestakaan ei ole paljon iloa kun se on saksankielinen. Elokuvana tämä on huono, oikeastaan roskaa. Leikkaus on erityisen huonoa. Leffa kompastelee eteenpäin melkein jokaisen leikkauksen ollessa tökerö. Kameran käyttökin on kaukana siitä, kuinka hyvää se voisi olla, mutta toisaalta tuohon aikaan ei onneksi heiluteltu kameraa kuin sekopäät. Juoni on äärimmäisen simppeli, mutta ei tällainen leffa pelaakaan tarinansa nerokkuudella. Minusta tästä olisi voitu tehdä trilogia, jolloin olisi ollut aikaa syventyä asioihin paljon enemmän. Nyt juostiin taistelu Akirin vapaudesta pikakelauksella ja moni asia vain vilahti valkokankaalla. Onneksi sentään Nestorin annettiin maistaa makkaraa rauhassa. James Hornerin musiikki on oikeastaan ihan mukiinmenevää. Nuori James Cameron on ollut työstämässä erikoistehosteita, mutta kyllä budjetin pienuus näkyy monessa kohtaa. Oliko tämä sitten hukkaan heitettyä rahaa? Virhehankinta? No ei! Minä tiesin toki jo ennalta, ettei tämä ole mikään elokuvahistorian mestariteos. Kaikessa huonoudessaan tämä Star Wars rip off on minusta hyvin viihdyttävä leffa. Ei minkäänlaista kyynistä tiukkapipoisuutta! Kieli poskella mennään! Popcornia vaan masuun! Paljon mielummin minä katselen tällaista kuin nykypäivän tosikkomaista scifiä tyyliin Dyyni. Itse Blu-ray tuntui laadukkaalta. Valikko on miellyttävä ja kuvanlaatu tuntui oikein hyvältä. Mediabook on tyylikäs ilmestys. Huono leffa, mutta sopivuus omaan makuun peräti 4/5.
Ei siinä aika varmastikaan kenenkään mielestä hukkaan mene, aivan loistavaa viihdettähän tuo on. Pari kertaa olen nähnyt ja voisin katsoa taas joku päivä... näyttäsi muuten löytyvän youtubestakin. Tossa vielä traileri jos joku haluaa spoilaantua:
Beverly Hills Cop 1984 https://www.imdb.com/title/tt0086960/ https://www.justwatch.com/fi/elokuva/beverly-hills-kytta Katsottu MTV3 Subin töllötallenteena pitkästä aikaa, olin jo ehtinyt unohtaa suurimman osan, mutta elokuva vei mennessään, ei vähiten musiikkinsa ansiosta, Eddie Murphy on parhaassa vedossaan. 4/5 T: Vesku
Tarot (2024) Tarot ei keksi pyörää uudestaan, vaan on kevyt kauhuraina, joka toimii yllättävän hyvin 1,5 tunnin kestonsa ajan. Osa tapahtumista sisältää yllättävän raakaakin matskua, mutta suurin osa raakudesta jätetään katsojan mielikuvituksen varaan. Ihan hauskoja/yllättäviä tapoja lahdata porukkaa oli ympätty sekaan, joten 3/5.
Red Heat 1988 https://www.imdb.com/title/tt0095963/ Katsottu töllötallenteena, perinteinen Arnoldin alkuajan leffa, juoni ei kovin hääppöinen ole, mutta Arska ja muut itäalkuiset immeiset sentään puhuu venättä. 3,5/5 nostalgialle. T: Vesku
Hitman's Wife's Bodyguard 2021 https://www.imdb.com/title/tt8385148/ Moinen tuli katsottua Hero:n töllötallenteena, juoneltaan pääasiassa sekoiluleffa, jokseenkin onnistunut sellainen ja aika mittava eturivin näyttelijäjoukko, joista Salma Hayekkiä ei uskoisi melkein kuusikymppiseksi muikkeliksi, josta kyllä veistelläänkin kuvassa aika lailla. 4/5 T: Vesku
Spencer (2021, Kristen Stewart, Timothy Spall) Elokuvan selkeä päähenkilö on Diana Spencer, kaikkien tuntema ja rakastama Walesin prinsessa. Jota Kristen Stewart esittää erinomaisesti, vaikka moni piti roolitusta suunnilleen pyhäinhäväistyksenä. Elokuvan tekijät ovat rohkeasti keskittyneet vain yhden joulun tapahtumiin, pöhöttyneen elämäkerta-elokuvan tekemisen sijasta. Näin yksityiskohtiin on saatu pureuduttua kunnolla. Tästäkin saa jo hyvän kuvan siitä miten muumioitunutta kuninkaallisen perheen elämä silloin joskus oli, ja miten huonosti Diana lopultakin sopi porukkaan mukaan. 5/5 Ylen areenasta katselin.
Aah, omia nuoruuden leffoja, erittäin monta kertaa katsottu. Just niin kuin sanoit, ei elokuvana noin rehellisyyyden nimissä mikään hyvä, mutta arvio riippuu mielestäni vähän siitä katsojan heikosta kohdasta erilaisia leffoja kohtaan. Jos Roger Cormannin tuotokset puhuttelee, niin tietää että maksimissään B laatua on tarjolla. Ja JOS Cormannin tuotokset puhuttelee niin joskus B -laatu voi olla A:ta (johan oli analogia). On jokseenkin erikoista, että leffasta usein puhutaan The Magnificent Seven leffan avaruusversiona, vaikka kaikki nämä on seitsemän samurain kopioita, vain eri genreissä. Muistaakseni tuo John Sturgesin länkkäriin viittaaminen oli markkinointikikka leffan ilmestyttyä. The Magnificent Seven oli amerrrriikan maassa todella suuri ja kova juttu, mutta kukaan ei tiennyt tai osannut yhdistää leffaa Akira Kurosawan samuraileffaan, koska se oli kohdeisolle tuntematon. No kunninaosoituksia Kurosawalle leffassa on joitain, esimerkiksi Akir planeetan nimi on suoraan hatun nosto Akira Kurosawan nimeen. Tosiaan siihen samaa epätoivoiseen Star Wars:in huumaan tämäkin tehtiin, Alienin ja disneyn Black holen kanssa. Muistaakseni Cormannille leffa oli suhteessa iso investointi, sen vuoksi Corman käytti uudelleen Battle Beyond the Starsin kohtauksia useassa muussa Cormannin omissa scifi pljäyksessä, joka toisinaa on hyvittavaa huomata kun noita muita katsoo. Itselle oikeasti James Hornerin musiikki leffassa uppoaa joissain kohti aika kovaa Ei ihme että kyseinen herra on noiden ensimmäisten töiden jälkeen noussut menestyelokuven säveltäjäksi. Samanlailla kuin Cameronkin sai hyvän ponnistulaudan Cormannin touhuissa urallaan eteenpäin. Rogerin tuotantohan oli kuuluisa monien elokuva-alan menestyjien hautomona. Mutta joo, vielä 44 vuoden jälkeen leffa uppoaa meikäläiseen omalla tavallaan, toki paljon on nostalgiaa ja aikakonefiilistä mukana, mutta silti.
Escape to Athena (Pääkalloprikaati) 1979 https://www.imdb.com/title/tt0079117/?r ... 2520athena Nimeämättömällä kreikan saaarella (kuvattu rhodoksella) sijaitsee natsien sukellusveneiden tankkauspiste. Saarella on myös vankileri, jossa vangit kaivavat kiveä ja hiekkaa muinaisaarteita etsien majuri Otto Hechtin (Roger Moore) valvovan silmän alla. Hecht on itävaltalainen ja aatteen sijasta hän on sodassa pelkästään rikkauksien perässä. Louhimassa sitten nimikaartia: David Niven, Sonny Bono, Richard Roundtree sekä myöhemmin saapuvat amerikkalaisturistit Elliot Gould heilansa Stefanie Powersin kanssa. Saaren keskustan huoratalossa lymyilee vastarintajoukkojen pomo Telly Savalas porttolaa pyörittävän Claudia Cardinalen kera. Vangit suunnittelevat pakoa ja Savalas saa nämä lopulta joukkoihinsa taistelemaan luvatessaan opastaa kullanhimoiset "arkeologit" korkealla vuoristossa olevan munkkiluostarin aarrekammioon, jahka natsit ovat saaneet pataaansa. George P. Cosmatosin (Rambo - First Blood II, Cobra, Tombstone) vakaalla kädellä ohjaama leffa on samaa korkkarihengenheimoa Kelly's Heroesin kanssa, vaikka sen veijarimaisuudelle, toiminnalle ja luistavuudelle ei pärjääkään. Seitkytluku oli WWII toiminnan vuosikymmen ja Pääkalloprikaati sen viimeinen henkäys. David Niven vetää perusroolin, Roundtree on alikäytetty, Moore toimii jo pelkällä charmillaan, Gouldilla on jäänyt M.A.S.H. rooli päälle ja ikävä kyllä vitsailu menee enimmäkseen huti. Kovin luu on kyllä Telly Savalas. Äijä on uskottava määrätietoisudessaan. Eikä liene vaikeaa arvata kääntääkö Mooren Otto-poika kelkkansa elokuvan edetessä. Roger saa toimintakohtauksensa, kuten yllättäen myös Stefanie Powers. Tarjolla makeaa vistaa kreikan saaristosta ja alun sekä lopun helikopterista kuvatut otokset ovat upeaa katsottavaa. Lalo Schifrinin score flirttailee nautittavasti perinteisen fetamusan kanssa. Ensimmäinen tunti rakennellaan ja toinen tunti sitten toimitaan. PG ikäraja varmistaa ettei veripussit posahtele, mutta konekiväärit ja pistoolit laulaa ja upeita bensapommeja kohoaa korkealle taivaisiin nautittavissa määrin. Loppukähy munkkiluostarin tienoilla on tiukkaa settiä. Pakko mainita myös pitkä moottoripyörä takaa-ajo kapeilla rhodoksen kujilla, se on viimeisen päälle hienosti kuvattu. Tällaisia leppoisia korkkari sotafilmejä on ikävä. Escape to Athena ei ole suurta taidetta, mutta kyllä jumaliste se viihdyttää. Osa näyttelijöistä tuumasi, ettei käsikirjoitus kovin kummoinen ole. Eivät voineet kuitenkaan vastustaa kolmen kuukauden filmauksia aurinkoisessa kreikassa. Kyllä minäkin lähtisin ottamaan kuppia Telly Savalasin kanssa.
In the Folds of the Flesh (1970) Höyrypäinen filmi, aika kova juonenkäänteiden tykitys. Gialloksikin monesti mainittu, menköön nyt sitten. Juonen lähtökohtaa on vaikea tiivistää yhteen lauseeseen, mutta kartanoon tai sen läheisyyteen eksyvät ihmiset päätyvät murhattaviksi ja ruumiithan hävitetään jossain happoaltaassa. Samaiseen sotkuun kipataan mukaan psykedeeliset alkutekstit Freud-lainauksineen, natsi-flashbackeja, päänleikkauksia, lemmikkikorppikotkia, insestiä ja salatusta traumasta ponnistavaa perheensisäistä kärsimystä. En osaa sanoa, oliko tämä loputtoman väkinäinen juonikudelma, koska lopussa kaikki kuitenkin tuntuu käyvän järkeen (pienten muistiinpanojen avulla). Käytännössä elokuva vain kasaa ja paljastaa juonenkäänteitään sillä tavalla, että katsoja joutuu raapimaan päätään, että kuka on kuka ja miten se meni. Ensimmäinen puolisko meni jo ihmetellessä, mutta lopullisesti kiihdytyskaistalle elokuva kurvailee viimeisen 15-20 min. aikana tykitellessään irvokkaita ja naurettavia käänteitä kaikessa saippuaoopperamaisuudessaan. Kuitenkin elokuva, jota voisin suositella "acquired taste" -ihmisille. Tylsä tämä ei ainakaan ollut, vaan tarina ottaa kurvia sen verran, jotta mielenkiinto pysyy yllä ja koko kuviota on viihdyttävää katsella. Hyllyssä pysyy. The King's Speech (2010) Nyt vasta katsoin tämän Oscar-tärpin kuninkaallisen änkytysongelmista. Ilmestyessään ei kiinnostanut, koska onhan tää vähän tällaista ja tietää että tälleenhän tää menee. Joitain hetkiä sitten ostin kirpparilta eurolla blu-ray:n, että kenties joskus katsellaan. Hetken mielijohteesta kuitenkin tuli nyt laitettua levy soittimeen ja olihan tämä lopulta aika hyvä. Yllättäen elokuva oli hauskempi ja piikikkäämpi kuin odotin, eikä pelkkää monarkkien patsastelua. Ehdoton selkäranka on Colin Firthin ja Geoffrey Rushin yhteispeli, joka kaikessa oikukkuudessaan ja hirtehisessä vastakkainasettelussaan kantaa, kunnes syvenee ystävyydeksi. Kässärissä ja dialogissa on nasevia yksityiskohtia ja tölväisyjä valtaapitävien kulissien ylläpitoa kohtaan, jotka kuitenkin paljastavat henkilöhahmoista jotain eikä vain vittuilun vuoksi ole tässä. Muodollisesti hienosti tehty ja laadukas elokuva, Tom Hooperin ohjaus on paikoitellen vähän... tylsää ja kalpeaa? Melko paljon vietetään aikaa sisätiloissa, jolloin koko touhun olisi voinut kuvata teatteriesityksenäkin vahvojen näyttelijöiden voimin ja ytimeen keskittyen. Kuitenkin muutamissa pienissä hetkissä kamerankäyttö tukee henkilöitä ja heidän vastakkainasettelua/tunnetiloja jne. Ehdottomasti pidin tämän katsomisesta ja yllätyin positiivisestikin jopa, mutta onko tämä elokuva joka välttämättä tarvitsee nähdä uudelleen tai jonka aion säilyttää hyllyssä? No ei välttämättä...
The Last Starfighter (Nick Castle, 1984) Pioneerimainen CGI näyttää toki 40 vuotta myöhemmin kovin alkeelliselta*, mutta ei haittaa leffan viihdyttävyyttä ja sympaattisuutta. Jotenkin olin välttynyt näkemästä tätä näin kauan. Sopivuus omaan makuun 4/5 *CGI on renderöity 80-luvun teknologiassa hurjassa 5000x3000 pikselin resoluutiossa (5K), mutta laskentatehojen rajallisuuden (Cray X-MP supertietokone) takia polygonien määrä jouduttiin tiputtamaan puolestatoista miljoonasta 250 tuhanteen eli noin kuudesosaan. Lisäksi materiaalien simulointi oli tuohon aikaan kovin lapsen kengissä, joten kaikki näyttää kiiltävältä muovilta. Rohkea yritys kuitenkin.
Katselin tämän pitkästä pitkästä aikaa lineaaritöllöstä pari päivää sitten. Pitää yhtyä Jadedin sanomisiin. Tuo Cruisen äänen muuttuminen huutaessa on kyllä ihan hauska juttu. Melkein pitäisi tutkia, että missä vaiheessa elokuvauraa hormonit ovat madaltaneet miehen äänen. Vaikka elokuvalle neljä tähteä voi antaa ja ymmärrän, vaikka joku viisikin antaisi ja vaikka Cruise hieno roolissa onkin, niin kyllä hänen näyttelijätaitonsa vaan alkavat leffassa olla jo aika rajoilla. Hän sopii rooliin hienosti ja vaikea on kuvitella ketään muuta, mutta luulen, että joku taitavampi näyttelijä olisi voinut sen Oscarin roolista napata. Cruise oli kuitenkin ehdokkaana ja onhan sekin jo hieno saavutus. Olihan kuva kyllä lineaaritöllössä aika raiskattu. Cropattu 16:9 -suhteeseen ja bitratekin taisi olla aika matala. Onneksi ei makkarin töllöstä katseltuna juurikaan haitannut ja elokuva kyllä vei mukanaan. edit: The Interviewin kommentit laitettu leffan omaan ketjuun.
On sille ketju, et tainnut kovin tarkasti etsiä kun löytyi heti foorumin omalla haulla? https://www.dvdplaza.fi/threads/int...o-seth-rogen-lizzy-caplan-randall-park.91728/ Joo, leffoja on ainakin tulossa useita ja joku tv-sarjakin. Ja olen aika varma että olen nähnyt miehen jossain uudessa leffassa äskettäin vaikka imdb ei sitä tunnustakaan...
U-571 UHD:ltä katsoin. Muistin jo viime kerralta, että sukellusvene kohtaukset on tehty lähes yhtä realistisesti kuin mitkä tahansa Marvel supersankarileffat, joten asennoiduin valmiiksi katsomaan Jenkki viihde-elokuvaa. Toki myös oikea historia sivuutettiin täysin. Kaikesta huolimatta, tämä toimi ihan hyvin. Vähän kuin olisi yritetty tehdä 60-luvun sotaleffaa. Mukavasti meni aika, vaikka ei kyllä tule koskaan nousemaan sotaleffojen tai edes sukellusvene leffojen aateliin.
Kyllä etsin foorumin omalla haulla, mutta interview-sana antoi tulokseksi vain miljoona ketjua, joissa mainittiin sana haastattelu enkuksi. Ehkäpä olisi pitänyt kokeilla googlella etsiä. Mutta kiitoksia ketjun löytämisestä.
Arkansas (2020) Prime Varsin mainio pikku leffa hyvällä näyttelijäkaartilla. Pienimuotoista huumehommaa ja kommervenkkejä. https://www.imdb.com/title/tt9139586/
48 hrs Laitetaan tänne, kun en omaa ketjua leffalle löytänyt. Mikä on kyllä sääli, sillä niin erinomaisesta pätkästä on kyse. Tässä toimii kaikki. Jopa Nolte sopii täydellisesti rooliinsa, kun en varsinaisesti ole hänestä koskaan tykännyt, kuin tässä ja hänen toisessa Walter Hillin ohjaamassa leffassa Extreme Prejudice. Ja just tuollainen iso valkoinen perseenreikä se on siinäkin leffassa. Musa, kuvaus, sivuosatkin on täynnä kaikenlaisia erinomaisia luonnenäyttelijöitä ja Eddie on uransa huipulla. Juonikin on jotain sellaista, mikä tuntuu nykyään elokuvista puuttuvan. Koko tämän elokuvan ajan ja se sen loppumisen jälkeen, oli juuri sellainen fiilis, kuin miksi tämä harrastus on saanut ylipäätänsä alkunsa. Ihan täpinöissä. 11/10 toimintapätkä 80-luvulta. Tästä tuli sellainen pieni palo, että katsoisi kaikki Walter Hill ohjaukset, mitkä hyllystä löytyy (ja tilaa ne mitkä puuttuu) Sillä, ei sieltä montaa hutia viime vuosituhannelta löydy, kun äijä väänsi omaan makuun sopivia elokuvia toinen toisensa perään.
Gun woman (2014) https://www.imdb.com/title/tt3141912/ onhan tämä... erikoinen idea elokuvaan. Jällen kerran hyvin rytmitetty kerronta ja riittävän hyvä näyttely pitää homman kasassa vaikka esitetty asia on ajoittain aivan absurdia. Nuoresta elämänsä hallinnan menettäneestä naisesta kasvatetaan koston väline jolla on ns omakin pulla uunissa. Tällaiset rainat toimii, kun ei yritetä liikaa, vaan mennään luonnollisella "riittävän hyvä tähän" mentaliteetilla eteenpäin. Kannattaa katsoa jos ei muuten, niin ihan kuriositeettina. ****/5