MY STEPMOTHER IS AN ALIEN (Richard Benjamin, 1988) Ostin tämän Arrow Blu-ray:n, koska ajattelin sen olevan mukava ja viihdyttävä kasarikomedia. Aikoinaan en piitannut tällaisista leffoista pätkän vertaa ja siksi tällaisia leffoja on pilvin pimein näkemättä. Nykyään nostalgiasyistä nämä kasarileffat kiinnostavat enemmän. Tämä leffa vaikutti aika lupaavalta Youtubessa näkemieni pätkien perusteella. Odotukset olivat jokseenkin korkealla. Leffa ei olekaan huono, mutta ei se odotuksiani täysin silti pystynyt täyttämään muutamien ongelmien takia. Ensinnäkin leffa ei ota mitään vakavasti. Hyvänä esimerkkinä avaruusalus, joka on super-pöhkö. Leffalla oli aika iso 20 miljoonan taalan budjetti ja tehosteita oli väsäämässä itse John Dykstra, joten mahdollisuus olisi ollut tehdä jotain paljon hienompaa, mutta sen sijaan aluksesta tehtiin pöhköin mahdollinen. Minulle tämä ei tehnyt elokuvasta hauskempaa vaan huonomman! Hauskat jutut iskisivät kovempaa, jos kontrastina niille leffassa olisi ollut vakavammin otettuja juttuja. Nyt kaikki leffassa oli pöhköä, ja katsojalle hämärtyy se, mistä pöhköys johtuu. Siitäkö, että juttu on oikeasti hauska vai siitä, että se on tehty pöhkösti? Leffa tehtiin hauskasta käsikirjoituksesta sen enempää miettimättä tyyliasioita. Leffa oli iso mahdollisuus mahtavaan kasaribiisien käyttöön. M/A/R/R/S "Bump Up the Volume" käytettiinkin iskevästi, mutta muuten kasaribiisen valinta ja käyttö oli latteaa. Tom Jones/The Art Of Noise "Kiss" on minusta todella ärsyttävä biisi ja leffan aloitus sillä ei ollut paras mahdollinen ratkaisu minun kannaltani. Alan Silvestrin musat onneksi toimivat hyvin tottakai. Sekä Dan Aykroyd että Kim Basinger olivat hyviä, mutta Alyson Hanniganin nuhanenäinen poikamaisuus on aika ärsyttävää. Kenelle tämä leffa on suunnattu? Siinä on aikuismaista huumoria joka ei ehkä lapsille ole sopivinta, mutta myös lapsellisuutta kuten "teletubbimainen" avaruusalus, joka tuntuu teineistäkin kornilta. Ehkä tämä on syy siihen, miksi tämä sinänsä aika hauska leffa floppasi aikoinaan. Kukaan ei oikein kokenut tätä omakseen? Negatiivisuudesta huolimatta leffassa on hyvääkin, joskaan ei ihan onnistuneimmassa muodossaan. Vuonna 2024 leffa tarjoaa nostalgisen matkan 80-luvulle ja pystyn arvostamaan sitä. Blu-ray-kokoelmissani ei ole liikaa tämänkaltaisia komedioita. Siinä mielessä hankinta oli ihan ok. Omaan makuun tämä oli 3-/5. -------- P. S. SDH-tekstitys on heikon oloinen. Bachin D-molli Toccatan soidessa tekstitys ilmoittaa sen olevan Brahmsin A-molli Preludi ja Fuuga (!?). Mendelssohnin häämarssin soidessa elektronisella piano-soundilla tekstitys on että häämarssi soi uruilla.
Serenity (2019) Teki mieli katsoa kunnon perinteinen trilleri, mutta mitä vi..ihmettä täältä oikein tulee? Ymmärrän ehkä mitä tällä haettiin, mutta toteutus on todellinen pannukakku. Olisivat vain pysyneet perinteisessä muotissa niin tälle olisi ehkä voinut antaa tähden tai pari enemmän. Googlailkaa jos haluatte spoilerit. Universumi on ihmeellinen paikka, etenkin kun tämmöinen löytyi jostain syystä omasta iTunes kirjastosta. 1/5
Nähty, se onkin vallan erinomainen. Tämä pökäle meni vielä jossain vaiheessa suomennetulla nimellä "Salaisuus Pinnan Alla", joka taas on sama nimi kuin Harrison Fordin tähdittämällä mainiolla trillerillä vuodelta 2000.
Ted (2012) Täynnä surkeita nollavitsejä, joissa muka periaatteessa on jokin huumorintynkä olemassa, mutta oikeastaan ei tiedä mille ja miksi siinä pitäisi nauraa. Spoiler - There's a shit on the floor - Or, or, or, maybe the floor is on the shit. --- - I don't know that you wanna go to a drug dealer with complaints. - No. I know this guy a long time. I've known him since 9-11. You remember? I was, like, "Oh, shit, 9-11, I gotta get high." --- - Uh, cocaine, right? - Come on, dudes! Don't tell me you've never done it before. - Well, uh, well not recently, no. - I thought that was just for people in Florida. Öööö...näähän on aivan surkeita ei Seth MacFarlanen huumori naurata yhtään. The Orvillekin parani huomattavasti, kun jätti sen komedian vähemmälle ja alkoi kunnolla vakavahenkisemmin matkia Star Trekiä. Huono "moderni komedia", katsoin sentään loppuun saakka toisin kuin esim. The Hangover (2009) -typeryyden. Oli se nalle ihan hyvin tehty ja Wahlberg pelasi hyvin sen kanssa yhteen ottaen huomioon, että fyysisesti joutunut varmaan näyttelemään jonkin tikun kanssa ennen kuin jälkituotannossa cgi:llä tursuteltu kasaan loput. Tämä olisi ollut vähän parempi ihan puhtaana draamana jossa ajoittain luonnollista asian vaatimaa kepeyttä, elementit oli siellä, mutta pilattiin päälleliimatulla, epärealistisella epähauskalla komediahuumorilla.