Pientä kyselyä iltapäivän ratoksi... Kertokaas, onko joku elokuvan kohtaus saanut teidät oikeasti liikuttumaan kyyneliin (raivon kyyneleet huonon leffan johdosta ovat tietenkin asia erikseen). Itselläni on muutama kohtaus mitä ei pysty vetistelemättä katsomaan: -Jan Sverákin elokuvassa Kolja orpo pikkupoika istuu kylvyssä ja yrittää soittaa kuolleelle mummolleen luurina suihku :weep: - Magnolia n lopussa hampaattoman Quiz Kid Donnien repliikki: "I`ve got so much love to give" :weep: - Niin ja tietysti kun Bambin äiti kuoli .:weep: Olkaapa siis tosimiehiä ja tunnustakaa heikkoutenne! -Petri-
Minä ainakin itken vähän leffassa kuin leffassa. Esimerkkejä: Dancer in the Dark (loppu) Kaikki Äidistäni (joka toinen kohtaus) Fucking Åmål (kun se tyttö yrittää itsaria) Dumbo (Kun Dumbon äiti on teljettynä häkkiin) Toy Story 2 (Sen tyttönuken -hitto kun on huono nimimuisti- laulu) Tuulen viemää (kun Melanie kuolee) Pojat (loppu, Vesku on suuri näyyttelijä) Kauas pilvet karkaavat (Peltsin muistolle tehty kohtaus) Nutty Professor (kun Eddie Murphy ja deitti palaavat baarista jossa Eddie on nolattu) Mutta ehdoton ykkönen kyynelkanavien avaajana on Chaplinin tuotanto. Yhdessäkään elokuvassa ei silmäkulma pysy kuivana.
*Loisto eli Shine, jossa kerrotaan pianisti David Helfgottin elämästä.Loppukohtaus, jossa yleisö osoittaa suosiotaan comebackin tehneelle pianistille. *Magnolia, Philip Seymour Hoffmanin itkuun purskahtaminen .. *Man on the Moon, Friendly Friendly World Ja löytyyhän noita vaikka muille jaettaviksi (kuka haluaa?), mutta ei niitä kaikkia muista tähän hätään ..
Schindlers List - ei tarvitse sen kummemmin edes eritellä kohtauksia.. muistan vieläkin kun takana ko. elokuvaa katsoessa istui lauma TYHMIÄ TEINITYTTÖJÄ jotka kikattivat ja muutenkin häiritsivät keskittymistä. Ainut kerta, kun olen avautunut muille teatterissa vaikka useamminkin on mieli tehnyt.
Ei ihan leffa, mutta eniten tunteita pintaan nostattanut tuotanto oli kyllä B5:sen Sleeping in Light (SiL) eli vika jakso jossa tiesi, että nyt se on kaikki loppu ja erityisen herkäksi veti Sheridanin ympärillä tapahtuvat asiat.
"Dancer in the Darkin" ensimmäistä kertaa nähdessäni jonkun kirotun urpon kännykkä alkoi soida juuri tuossa järkyttävässä loppukohtauksessa. Onneksi leffan teho ei ollut vähentynyt yhtään toisella katselukerralla.
***SPOILERS AHEAD*** Forrest Gump on myös minun listallani... en vaan kestänyt (enkä vieläkään kestä) sitä, kun ensin Äiti meni ja sitten vielä Jenny... nyyh... kohtaus kun Forrest seisoo Jennyn haudalla... :weep: Shawshank Redemption Siis tämä ei tuottanut kyyneleitä, mutta viimeiset 15 min. olivat niin... niin... niin kauniin ihanat minuutit, että väkisin tunsi möhkäleen kurkussa... Green Mile The Deer Hunter koko se lohduton tilanne kun DeNiro palaa takaisin sodasta ja sitten tietenkin kun DeNiro palaa Vietnamiin tapaamaan Walkenin... viimeisen kerran... pang! :weep:
Olen kai ainut "Data" tästä porukasta...yhdessäkään leffassa en ole kyyneltä tirauttanut, enkä todennäköisesti tule sitä koskaan tekemään. Elokuvat kyllä pystyvät liikuttamaan/vetoamaan tunteisiin/kokemaan sympatiaa/vihaa/tuskaa/iloa elokuvan henkilöiden mukana, legendaarinen "Rain man"-leffa tekee nuo kaikki(Hoffman-Cruise-akseli toimii kuin juna)!
Forrest Gump, Schindler, Backdraft, Braveheart... Jopa Titanic kouraisi, mutta onneksi oma niistely hävisi ympärillä ulvovien teinityttöjen parkumiseen Pahin on kyllä ollut tuo Mikan mainitsema Babylon 5 - Sleeping In Light. Nessua meni.
Onhan noita monia, mutta ensimmäisenä tulee mieleen Armageddonin loppu. Aina kun se leffa tulee katsottua niin avopuolisolla rupeaa silmät kostumaan siinä lopussa ja samoin käy minulle myös.:weep:
En varsinaisesti itke elokuvia katsellessa, mutta kyynel meinaa kyllä joskus kirvota täällä jo mainittuja leffoja seuratessa. Esim. Shawsank Redemption ja Green Mile. Muistan lapsuudestani yhden elokuvan mikä sai suuria tunteita aikaan. Kyseessä oli joku verikoira (tjsp.) joka lopetettiin elokuvan lopussa sen kai hyökättyä ihmisen kimppuun. Ei meinannut saada unta sinä yönä kun tuli surkuteltua hauvan kohtaloa.
Minua ei ole mikään leffa itkettänyt, mutta ne Babylon 5:n viimeisen jakson viimeiset minuutit kyllä tekivät olon aika haikeaksi. Kaikki muutkin "true"fanit taisivat siinä muutaman kyyneleen tirauttaa:weep:.
Armageddon, kun Bruce painaa pommin laukaisunappia ja sanoo "We win crasie!" ja elämä alkaa vilisemään ruudussa. :weep: Milloin muuten tulee suomeen myyntiin se Armageddon director special edition 2DVD paketti? jokin versio siittä jo on R2(?) mutta siinä ei ole suomitekstejä.
Täällä on toinen...Enpä muista että olisin elokuvan takia tirauttanut. En myöskään puhu, enkä pussaa, enkä todellakaan tanssi. Olen siis tosimies.
Jostain syystä ainoita ulkomaisia elokuvia missä on tullut tippa linssin on Breavheart. WATCH OUT, SPOILERS AHEAD! Suomalaisista niitä lyötyykin enemmän mm. Häjyt (Kun Edelman sanoo jotta "pelottaa", siellä uppoavassa autossa), Talvisota (Kun Martin veli kuolee), Tuntematon (PP Peteliuksen kuolema), Veturimiehet heiluttaa (Edelman jälleen).
Kyllähän juu erittäin haikeita fiiliksiä on tuonut mm. b5 loppujakso sekä ST TNG:n viimeinen osa - ehkä juuri siitä tiedosta että siinä se oli.... leffoista tulee mieleen Stand By Me:n loppukohtaus jossa kaverukset eroavat.
Tuleehan sitä tiputeltua kyyneleitä jossain määrin, siksi JOS katson draamoja, katson ne yksin..tiedä mitä siitä seurais jos yleisesti alkais bleedaamaan..
Onhan noita sekä ilosta että surusta itkettäviä elokuvia tullut paljonkin katseltua. Heitetäänpä mahdollisimman erikoisena esimerkkinä vaikka kotimainen "Lakeuden kutsu" - Siinä on semmoista lakeuden haikua... Edit: Saving Private Ryan tuli katseltua toisen kerran. Kohtaus, jossa äitimuori saa suruviestin, oli hyvin lähellä itkettää.