Mietin että ehkä Russell hieman yli-näytteli leffan alussa (jatkuva änkytys ja nykiminen teki hahmosta hieman vammaisen oloisen), toisaalta tämä voi johtua myös R Howardin visiosta esittää Nash. Kuitenkin Crowe on mielestäni parempi ainakin The Insider, Mystery Alaska, L.A. Confidential elokuvissa.
Jollekin ahkeralle sivujen värkkääjälle idea sivustoksi: Sivuille on kerätty elokuvia, jotka perustuvat todellisuuteen - jokaisesta elokuvasta on kerätty näyttelijöiden kuvat ja niiden lisäksi oikeat valokuvat todellisista henkilöistä. Ainakin itseäni kiinnostaisi selailla sivuja ja ihmetellä minkä perusteella jokin näyttelijä on valittu. Nashilla ja Crowella on tosiaan tiettyä yhdennäköisyyttä :thumbsup:
En muista milloin viimeeksi olen Predatorin nähnyt, mutta luulisi tämän elokuvan silti maistuvan popcornin ja parin kaljan kanssa .. mutta ei .. oli oikeasti vaikeuksia katsoa loppuun tämä yhdeltä istumalta. Kenties olin sittenkin väärässä mielentilassa ..
Ainakin yksi tällainen elokuva on Manaaja. Olin kuullut elokuvasta paljon kehuja mm. "Maailman pelottavin kauhuelokuva" ja odotukset olivat tietysti korkealla. Elokuva ei kuitenkaan pelottanut sen enempää, kuin mikään muukaan tavallinen kauhuelokuva (esim. Scream), Spoiler eivätkä typerät "nukke kääntää päätään 180 astetta" ja "tyttö oksentaa vihreää mössöä" -temput nostaneet tunnelmaa millään tavalla . Elokuvan jälkeen oli vähän "Höh, tässäkö tämä nyt sitten olikin"-olo? Mielestäni se oli ihan tavallinen elokuva, ei millään tavalla erityisen hyvä, eikä huono.
Chicago oli kyllä pienoinen pettymys, kun noita ehdokkuuksiakin oli päälle tusina, niin olisin kyllä odottanut vähän enemmän. Siis teknisestihän se oli ihan hyvä elokuva, muttei ilmeisesti tollaset musikaalit oikein iske...
The Hours ja Chicago oliva kyllä lieviä pettymyksiä. Molemmat ovat hyvin keskinkertaisia elokuvia mutta menin teatteriin kuitenkin katsomaan Oscarin voittaneita elokuvia.
Uudet Star Warsit ovat olleet lievästi sanottuna pettymyksiä, Scorsesen uusin eli Gangs of New York oli jonkinlainen pettymys myös, koska ei ollutkaan mestariteos ja Charlton Hestonin Ben Hur oli melko paha pettymys.
Paha sanoa vielä, mutta luulen, että Teminator 3 pettää odotukseni.. Mutta jos odotukset ovat näin alhaalle, niin eihän se voi kuin yllättää
Matrix oli pettymys ensimmäisellä kerralla, tuntui tylsältä eikä muutenkaan mitenkään erikoiselta leffalta. Parin päivän päästä pakottauduin katsomaan leffan uudestaan ja se avautuikin ihan eri tavalla, todella hyvä leffa mielestäni. BTW näin leffan ensimmäisen kerran vasta sen tullessa tv:stä joskus tässä luultavasti vuoden sisällä. Nimimerkillä Entinen ihmettelijä, nykyinen ihailija
Russel Crowen roolisuroitusta lukuunottamatta Gladiator ei iskenyt minuun millään lailla ja odotin sen näkemistä innolla... alku alkoi lupaavasti, mutta sitten plöts ja pläts, muutama hassu tappelukohtaus ja hivenen yllättävä loppu... tarina miehestä, joka lähti kostamaan... joku vois kertoa mikä muu tossa leffassa oli oscar-ehdokkuuksien arvoista, paitsi ekä tuo Crowen suoritus, joka sekään ei kyllä ollut parasta crowea verratuna esim. kaunis mieleen... Ja MI2:seen petyin todella pahasti MI1:sen jälkeen...
Spirited Away - Henkien kätkemä .. aluksi, en ole koskaan katsonut animea joten en oikein tiennyt mitä pitää odottaa ja siksi varmaan osa jutuista oli myös liian lennokasta, jopa tälläiseksi saduksi. Jälki oli kaunista ja hahmot loistavia, mutta tarina ei kamalasti rokannut maailmaani. Etenkin loppu oli todella tökerö mielestäni. Uudelleen tämä pitää katsoa mutta huonon maun jätti suuhun, vaikka kaikesta hehkutuksesta huolimatta laskin odotukseni nollaan. älkää haukkuko minua moukaksi, yritin parhaani
Moukka! Ei mutta oliko tuo tosiaankin ensimmäinen näkemäsi anime-elokuva? Ja itse aiheeseen: Paljon haukkumani "O Brother, Where Art Thou?" iski kyllä vastenmielisyydessään ilmat pihalle. En odottanut leffalta paljoa, mutta erinomaisen "The Hudsucker Proxy" tekijöiltä olisin odottanut jotakin tasoa. Todellinen pettymys.