Tupakkalakon olemisen sietämätön keveys

Intti kun loppui heinäkuun alussa, loppui myös tupakinpoltto. Sen jälkeen on tullut maistettua tasan kerran ja maistui sen verran paskalta, ettei edes huvittanut aloittaa uudestaan.

 

4 viikkoa + 1 päivä eikä yhtään norttia. Reilu aski päivässä nyt jo 17 vuotta ( miinus 2 vuoden breikki välissä) rupes riittämään.

Hetken mielijohteesta lopetin -> päätin aamulla että tänään ei poltella. Ja kun menin apteekkiin hakemaan purkkaa, niin sekään ei vielä ollut auki,joten päätin, että lopetetaan nyt sitten ilman apuja.

3 kertaa olen ehtinyt jo ryypiskelemään ja baarissakin käymään. Nämä reissut mun lakot on aiemmin lopettanut. Nyt en ratkennut vaikka kaikilla kerroilla on seurassa ollut kovastikin tupakoivia kavereita jotka ovat myös testanneet äijän hermon pitävyyttä. Hyvin on pitänyt.

Nyt näyttää taas vaihteeksi helvetin hyvältä. Tupakointi ja sen lopettaminen on siitä paskamainen, että ainakin mun tapauksessa mä mietin miettimästä päästyäni kuinka vihonviimeinen tapa sauhuttelu on ja kuitenkaan ei pääse siitä eroon. Sitä luulee olevansa niin paljon vahvempi kuin tuo riippuvuus, mutta ei... No nyt se pitää!

 

Tosiaan n. kuukauden paussin jälkeen tuli taas toissapäivänä ostettua savukkeita. Ei minulla mitään tarkoituksellista "lakkoa" ole juuri koskaan ollutkaan, ja poltan muutenkin vähän päivässä. Johtuneeko tästä vai mistä, mutta varsinaista riippuvuutta ei oikeastaan edes ole, ihan sama olenko pari viikkoa vai kolme kuukautta polttamatta, en ajattele koko asiaa. Nytkin tuli sen takia taas patukkaa hommattua että on pippalot tiedossa ja silloin ei huvita olla ilman. Kuten myöskään töissä tai koulussa ei ole helppoa olla savuitta, kotona kyllä vaikka kuinka pitkään. Pisin tauko (ja oikeastaan ainoa tietoisesti aloitettu) oli 1½ vuotta ennen inttiä.

 

5 päivän lakko katkesi just äsken. Alkuviikko meni ikävässä flunsassa, ja kun kurkku oli aivan törkeän kipeä niin tupakkakaan ei maistunut. Eilinen menikin sitten hermoillessa ja vierotusoireissa. Viime yö tuli nukuttua ERITTÄIN huonosti, heräilin jatkuvasti ja näin aivan järjettömiä painajaisia. Nyt vietin iltaa Red Dead Revolveria PS2:lla pelaillen sekä olutta juoden, ja alkoi tekemään mieli vanhaa kunnon Camelia aivan hitosti. Ja kylläpä maistuikin hyvälle.

No, olinkin asennoitunut että kyseessä on vain määrittelemättömän pitkä lakko, ei kokonaisvaltainen lopettaminen. Kun varsinaisesti lopetan niin hankin lääkäriltä ne "tupakoinninlopetuslääkket". Kerrasta poikki-tyyli ilman "dopingia" ei enää ainakaan meikäläiseltä onnistu.

Joulunalusilta jatkuu siis mukavasti Red Dead Revolverin, oluen ja tupakin parissa.

 

Lakkoa pitänyt nyt viikon, 15 vuoden röyhyytelyn jälkeen. Muutaman nicorette purkkarin olen jauhanut kuluneella viikolla. Oikeasti vain muutamia, paketin mukaan voisi jauhaa 8-12kpl/pv.
Todella positiivinen yllätys kuinka vähän on tupakkaa mieli tehnyt vaikka niinkin pitkään tuli polteltua ~puoliaskia/pv.
Todellinen testi on kai tänään kun joutuu ottamaan muutaman ölberin uudenvuoden kunniaksi.
Oikean vuoden vaihteen olen yövuorossa..
Yhtään tupakkaa ei kyllä ole jemmassa ja lähimmälle kioskille yli viisi kilometriä. tämä lakko pitää..

 

Lopetti näköjään Philip Morris sitten perinteisen "sinisen Belmontin" (=Belmont Extra) tekemisen. Tilalle tuli jokin Belmont Blue, joka maistuu tosi pahalta. 15v tullut poltettua Extraa 0,5 - 1 askia päivässä. Viikkoa pidempään ei ole lakko pitänyt. Ensin ajattelin, että jumaliste Philip mitä menit tekemään, mutta oikeastaan nyt olisi loistava tilaisuus lopettaa.

Ihmettelen kateellisena tuota mitä Mahoney ja Anttiair kertoo. Tunnen henkilökohtaisestikin samanlaisia ihmisiä, joille polttamatta oleminen ei tunnu tuottavan mitään tuskaa, vaikka olisivat miten paljon ja kauan aiemmin polttaneet. Itselleni puolestaan lakko on joka kerta ollut helvettiä ja se että olen ollut lakossa, ei lähipiirillekään varmaan ole jäänyt epäselväksi kun pinnakin on palanut ihan turhista asioista.

Onko se jokin geeni, hormoni tai aivojen joku välittäjäaineen taso tms, mikä tekee sen eron? Jos se tekijä kyettäisiin tunnistamaan, niin sillä voisi olla lääkkeeksi valmistettuna melkoiset ja tarpeelliset markkinat.

 

Olen yrittänyt lopettamista n kertaa, ja ainakin omasta kokemuksesta nikotiinin korvaustuottesta a la Nicorette kannatta pysyä erossa. Kun purkat loppuu, niin loppuu myös tupakkalakko.

Pisimpään olen pysynyt tuotteista erossa kärsimällä sen "three day hump":in, eli kärsinyt kolme päivää, jonka jälkeen olo on helpottanut.

Menköön toistoksi, mutta mikään ei ole niin helppoa kuin tupakoinnin lopettaminen. Sen voi tehdä useita kertoja päivässä...

 

12 tuntia ja 3 varttia. Tai oikeastaan enemmän, kun edellisen polttelin 31.12 noin klo 1900, mutta helpompi laskea tasavuosia. Hyvin menee :thumbsup:

 

Itse olen polttanut ala-aste ikäisenä satunnaisesti. Ylä-asteella ei ollenkaan, noin 18 vuotiaana taas opettelin ja kesäisin on mennyt noin aski- kaksi viikossa tai vähemmän. Talvella ei viitsi kun on kylmä. Kalareissuilla ym. metsäkeikoilla on mennyt noin aski päivässä, joskus olen periaatteesta ollut kalassakin ilman, kokeillut että voiko sitä olla. Voihan sitä, mutta mukavaa on ollut poltella.
Nyt on tarkoitus jättää kesätupakatkin pois. Viimeksi ostin askin syyskuussa, kaverin raksalle, kun toiset poltteli siellä sikareita. muutaman tupakan olen sen jälkeen polttanut, joskus tulee mieleen että kylläpä nyt maistuisi, mutta ei pahemmin.

 

2-3kk ollut nyt ilman ja tekee pirusti mieli röökiä. Eli itse en usko mihinkään oireiden häviämiseen kolmessa päivässä. Ens alkuun oireet ovat vahvemmat, mutta niin on motivaatiokin. Viikkojen ja kuukausien kuluessa vastarinta alkaa murtua..prkl. Enpäs silti polta tänäänkään.

 

Juu eivät häviä. Olin viime vuoden alussa n. 4kk polttamatta, ja siitä vaan se taas repesi. Nyt kuluvana talvena ajattelin nerokkaana ottaa laastarit avuksi... No kyllähän ne autoivat, mutta sitten koitti se päivä kun laastarit oli loppu, apteekit kiinni, ja työvuoro (vielä yövuoro) edessä. Se oli taas sen lopetusyrityksen loppu... Eli ÄLKÄÄ ottako nicorettea tai muutakaan. Se vaan suo sen oikeutuksen ostaa sauhuja, "kun nyt ne purkat on loppu eikä niitä saa, mut röökiä saa..." Näin ainakin mulla. Nyt kun Työpaikka vaihtuu ja pääsee muutenkin "uuden paremman elämän" makuun, niin jospa loppuisi myös tuo typerääkin typerämpi tapa... Kyllä sen kuitenkin ehti jos 4 kk:ssa huomata kuinka paljon parempi (pirteämpi, energisempi) olo oli olla ilman. Alkoi jopa kuntoilu maistumaan... NYT ON ONNISTUTTAVA! Tsemppiä kaikille lopettajille! :king:

 

Aika jännää pohdintaa sinänsä. Voihan se ollakin, tai sitten kyse on vain siitä, että riippuvuutta ei ole päässyt syntymään näin vähäisillä määrillä (ehkä noin 10 000 savuketta tai alle, todella vaikea arvioida) ja sen takia en tiedä koko vieroitusoireista yhtään mitään. En tunne sellaisia esim. nyt, kun edellisestä on n. 48 tuntia, enkä tuntenut silloin, kun pidin 1½ vuotta taukoa.

Vaikka oireita ei ole, minun kohdallani kyse on pitkälti ympäristöstä. Koulussa oli todella vaikeaa olla menemättä savuille, koska siitä tuli mukava rutiini ja juuri sopivaa tekemistä oppituntien välisille 15 minuutin tauoille. Myös intissä ja töissä spaddu oli jaksamisen apuväline, ja baareissa se kuuluu asiaan enemmän kuin bisse. Ja kaikissa näissä paikoissa juuri tupakkakeskustelut oli se, mitä olisin kaivannut jos ulos en olisi mennyt. Kotona asia ei sen sijaan tule useinkaan edes mieleen. Paitsi nyt, kun puheeksi tuli, joten lähdenkin tästä ulos...

 

Jep. Just tota mä tarkoitin.
Eli jos itse olen ollut 48h polttamatta ilman mitään purkkaa tms., niin en oikein uskalla ajaa edes autoa ...:hitme:
Viikon päästä horror alkoi jo hiukan vähentyä, mutta sitten se lakkokin aina jostain syystä päättyi ..

 

Itse taidan polttaa noin askin viikkoon. En todennäköisesti ole vähentämässä enkä lopettamassa. Se on vain niin helvetin hyvää jonkun hyvän leffan jälkeen vaikkapa minttukaakaon kera.

 

Geenithän ne tämänkin takana, ote kansanterveystieteen laitoksen katsauksesta:

"Geneettinen tausta
Riippuvuuden kehittymisessä on suuria yksilöllisiä eroja. Tupakoinnin aloittaminen ja jatkaminen, fyysisen ja psykologisen riippuvuuden
kehittyminen, tupakanhimo ja tupakoinnin uudelleen aloittaminen johtuvat osittain geneettisistä syistä. Joitakin tupakkariippuvuuteen liittyviä geneettisiä tekijöitä on jo löydetty. Keskushermoston nikotiinireseptorien rakenne ja maksan kyky hajottaa nikotiinia näyttävät mahdollisesti ennustavan herkkyyttä tulla riippuvaiseksi nikotiinista. Sen lisäksi perimä vaikuttaa persoonallisuuteen, joka vuorostaan vaikuttaa käyttäytymiseen (Lerman ja Niaura 2002).

Maksan nikotiinia hajottavan entsyymin CYP2A6:n geneettinen vaihtelu jakaa ihmiset nopeisiin ja hitaisiin hajottajiin. Hitaasti nikotiinia
hajottavilla on pienempi riski jäädä riippuvaisiksi.
Dopamiinireseptorin D2 ja dopamiinin takaisinottoon liittyvän proteiinin (DAT) SCL6A3:n geeneissä on havaittu vaihtelua, joka mahdollisesti vaikuttaa tupakkariippuvuuteen. (Haustein 2003).
On mahdollista, että dopamiinireseptoreihin ja dopamiinin aineenvaihduntaan liittyvillä geeneillä on merkitystä sekä nikotiiniettä muissa riippuvuuksissa (alkoholi, uhkapelit).
Viime vuosina on alettu tutkia perintötekijöiden merkitystä myös lääkevasteen kannalta. Tavoitteena on nikotiiniriippuvuuden yksilöllinen
hoito (Lerman ja Niaura 2002).

TARU MUSTONEN, PhD, Assistant Professor
taru_mustonen@hsdm.harvard.edu
Head of the Tobacco Dependence Treatment and Research
Harvard School of Dental Medicine / Harvard Medical School
188 Longwood Avenue, Boston, MA 02115, USA
ja
Pohjois-Karjalan kansanterveyskeskus"

 

10 vuotta poltin... 13 päivää ilman tupakkaa takana... 2 humalaa takana... yllättävän helposti menee.

 

Ittestäni voin sanoa että minun kohdallani riippuvuus on keeneissä/kotoa opittua. Vanhemmat polttivat sisällä koko sen ajan kun elelin kotona. Kessuttelun lopetus oli todella hankalaa heti kun ensimmäisen kerran yritin, varmaankin noin vuoden enempivähempi säännöllisen sauhuttelun jälkeen. Siittä alkaa olla aikaa viitisentoista vuotta mutta nyt uskon pössyttelyn olevan loppu. Ainakin siihen saakka kun tulee seuraava pesti rosessitöitä... Olen toki ollut pitkiä aikoja ilman tupakkaa aina silloin tällöin mutta en juuri milloinkaan ilman nikotiinia. Pharmacian orjia tässä ollaan, tarkemmin sanoen purukumi mint 2 mg..... :weep:

 

Ne "lääkkeet" eivät ole mitkään ihmeentekijät eli kyllä silloinkin pitää olla todellista halua lopettaa tupakanpoltto. Lääkärin kanssa tuli poristua noista lääkkeistä ja kertoili että on joutunut useamman reseptin kirjoittamaan kun "lopettajalle" ei ole yksi 50 päivän kuuri riittänyt.

Itse olen poltellut melkein 20 vuotta (lukuunottamatta yhtä 5 vuoden lakkoa) ja nyt olen ollut polttamatta viikon ja ei ole helppoa lääkkeistä huolimatta :OI

 

Totta kai. Omasta halusta ja tahdonvoimasta lopettaminen on kiinni.

Ja itselläni on nyt se tilanne, että 27.1. lopetin tupakoinnin enkä ole sen jälkeen polttanut. Jeps, 26.1. kävin iltakaljoilla erään ystävän kanssa jota tulee nähtyä melko harvoin, ja tämä entinen ketjupolttaja (parhaimmillaan.... pahimmillaan 3 askia päivässä) oli vuodenvaihteessa lopettanut tupakoinnin. Juteltiin siinä sitten hiukan syvemmin aiheesta, ja seuraavana päivänä annoin töissä vajaan askini tupakoivalle työkaverille ja kävin ostamassa apteekista nicoretteä.

Yllättävän helposti tämä on mennyt. Itsekin tuli poltettu n. 13 vuotta joten olikin jo aika lopettaa. Olen huomannut sen, että vaikka oli sinänsä tapatupakoitsija niin olen myös koukussa nikotiiniin. Nicorette helpottaa huomattavasti vaikkei tietysti tupakkaa täysin korvaakaan. Nyt on kuitenkin vietetty stressaavia viikkoja töissä, vedetty kännejä, oltu baarissa ja ennen kaikkea vietetty aikaa tupakoivien ihmisten seurassa, eikä röökinhimo ole päässyt yltymään niin kovaksi että olisin ratkennut.

Aiemmin tupakkalakon aikana tuli tehtyä se virhe, että epätoivoisesti vältteli tupakoivien ihmisten seuraa ja yleensäkin tilanteita jossa tupakka tai tupakansavu on läsnä. Eihän siitä mitään tullut: ensin olet muutaman päivän ilman tupakkaa siten ettet näe tai haista sitä missään ja sitten pamahdat kännissä baariin missä tupakkaa on joka paikassa. Totta hitossa sitä ratkesi aina polttamaan. Nyt tieten tahtoen olin/olen tupakoivien ihmisten seurassa ja tupakan lähellä (esim. käyn tupakoivien ihmisten seurana ulkona "tupakkatauolla"), lopettaa vain itse sen polttamisen tavan.

Hyvän ruuan jälkeen ja kaljaa juodessa tupakanhimo iskee välillä, mutta tunteesta pääsee nykyään aika nopeasti eroon. Jos ei muuten niin purkan avulla. Itse asiassa nicorette maistuu (ja tuntuu) sen verran hyvältä nykyään että taidan olla siihen koukussa. Mutta se ei haittaa, kunhan pääsee ainakin näin aluksi tupakasta eroon.

1 kk ja 5 päivää polttamatta. :thumbsup:

 

Päivitetääs. 2 kk 2 päivää takana. Helppoa kuin heinänteko. Inhalaattoreita kävin ostamassa, jotta on käsille jotain tekemistä kun kännissä muut polttelee. Välillä tulee koviakin tuskia, mutta hyvin on kestetty. Ja humalia on ollut takana useita.

e: Purkkaa ostin heti kun lopetin tupakanpoltin, mutta sitä en pysty syömään, maku on aivan hirveä